Ajatuksia asahista 1

Olemme työskennelleet asahi-projektin parissa jo vuodesta
2005. Tällä hetkellä olemme kouluttaneet noin 150 ohjaajaa, jotka toimivat 52
kunnassa ympäri Suomea. En ole varma onko se paljon vai vähän. Uusien ajatusten
lanseeraaminen ei ole helppoa. Erityisesti liikuntapuolella linnoitukset ovat
vahvat. Niihin ei niin vain tunkeuduta. Tosin – emme ole pyrkineetkään
varsinaisesti murtamaan mitään linnoituksia, ennemminkin tuomaan uutta
ajattelua suomalaiseen liikuntamaailmaan. Meillä puhutaan nykyään paljon
terveysliikunnasta, mutta liikuntakulttuurimme urheilulähtöisyyttä ei
kuitenkaan tajuta. Uusia terveysliikunnan muotoja ei ole kehitetty, on tyydytty
siihen, mitä on: urheillaan, mutta kunnon tai terveyden vuoksi.

Erityisesti seuraava ajatus näyttää olevan vaikea ymmärtää:
Urheilua ei ole koskaan suunniteltu tai kehitetty terveysliikunnaksi tai
yleensäkään terveyden näkökulmasta. Urheilu on ollut aina kamppailua voitosta
tai sitten se on pohjautunut vanhoihin leikkien ja pelien muotoihin. Mitkään
näistä eivät liity ihmisten terveyteen millään tavalla. Lännessä ei
yksinkertaisesti ole pitkää, siis vuosisataista – tai jopa vuosituhantista –
terveysliikunnan perinnettä. Toisin on esimerkiksi Kiinassa, jossa erilaisia
terveysliikunnan muotoja on tutkittu jo noin parin tuhannen vuoden ajan.

Tarkoitan terveysliikunnalla sellaista liikuntaa, joka on
lääkärien ja muiden liikunnan asiantuntijoiden suunnittelema ja sen
tarkoituksena on selkeästi erilaisten sairauksien ennaltaehkäiseminen ja myös
hoito. Oikea terveysliikunta on siis ennaltaehkäisevää lääketiedettä ja
fysioterapiaa. Tätä urheilu ei ole. Tietysti on selvää, että urheilussa, niin
kuin missä tahansa tarpeeksi rasittavassa liikunnassa voimistetaan sydän- ja
verenkiertoelimistöä, mutta on huomattava, että halonhakkuu vaikuttaa myös
näin.

Urheilu on teatteria, on aina ollut ja tulee varmaankin aina
olemaan, varsinkin kun tämä urheilun performanssiluonne on alettu hiljalleen
tajuta ja näyttelijät alkavat olla ammattilaisia niin kuin muidenkin
performanssitaiteiden puolella.

Nykyaikaisen terveysliikunnan tulee pitää sisällään myös
kokonaisvaltainen käsitys ihmisestä, ihmisen henkisyydestä ja liikkeen tai
liikunnan paikasta tässä ihmisen kehomielen kokonaisuudessa. Tämä linkki
voidaan helposti osoittaa liittämällä liikuntaan tietoisuustaitojen konsepti.
Tietoisuustaidoissa (consciousness skills) tai läsnäolotaidoissa (mindfulness)
kehon harjoitusta ei eroteta mielen harjoittamisesta ja päinvastoin: mieltä
voidaan harjoittaa vain kehossa. Kehon optimaalinen asento kulkee yhdessä
mielen optimaalisen asenteen kanssa: asento ja asenne kuvaavat samaa asiaa,
toinen kehon, toinen mielen näkökulmasta.

Read Full Post »

Odotamisesta, kuuntelusta ja hirvien houkuttelusta

Olen puhunut tietoisuustaito-kurssilla odottamisesta tapana tyhjentää mieli sisäisestä puheesta. Odottamiseen liittyy myös kuunteleminen. Yhdistettynä ne vahvistavat toisiaan. Jos odotat niin, että samalla kuvittelet, että jossakin kaukana kuuluu hiljainen ääni ja kuuntelet tätä ääntä, niin odottaminen saa ikään kuin täydemmän merkityksen. Tällainen kuunteleva odottaminen tuntuu sekä kehossa että mielessä, siis kehomielessä. Yi quanissa käytetään tällaista mielikuvaa: kun halutaan rauhoittaa mieli, voidaan seistä ja kuunnella mielessä kaukaisen sateen ropinaa. Itse tällainen mielikuva on jo rauhoittava, mutta kuunteluun liittyy muutakin. Jos oikeasti kuuntelemme todellista, hyvin hiljaista ääntä, jonka kuullaksemme joudumme ponnistelemaan, mieli tyhjenee luonnollisella tavalla. Tällaisessa tilanteessa sisäinen puhe peittäisi alleen äänen, jota yritämme kuunnella, joten sisäinenkin puhe vaikenee. Todella hiljaisen äänen voi kuulla vain mieli tyhjänä. Sisäinen puhe on äänimielikuva, kuulemme itsemme puhuvan isellemme mielessämme. Siitäkin syntyy siis ääntä, tosin vain mielessä. Mutta tämäkin ääni voi olla liian voimakas estääkseen todella hiljaisen, kaukaisen äänen oikeasti kuulumasta.

Niinpä voimme ottaa mielikuvan, että odotamme kuulevamme hiljaisen, kaukaisen äänen ja tutkia sitä, mitä tämä asenne vaikuttaa tietoisuudessamme. Tällaisessa odottamisessa mieli voi pysähtyä, hiljetä täysin … ainakin hetkeksi. 

Harrastan valokuvausta ja juuri tähän aikaan vuodesta yritän valokuvata hirviä. Hirvillä on syyskuussa kiima-aika ja ne reagoivat ääniin. Hirvien äänien matkimien ei ole kovin vaikeaa. Mutta hirvet ovat äärimmäisen arkoja eläimiä. Ne eivät helposti näyttäydy ihmiselle. Niinpä on aivan käsittämättömän hieno kokemus onnistua houkuttelemaan hirvi kuvausetäisyydelle. Itse asiassa näin hirven voi saada tulemaan jopa muutaman metrin päähän piilopaikasta. Hirvien houkuttelu on pääasiassa odottamista ja kuuntelua. On etsittävä hirvien kiimatanterita ja mentävä ilta illan tai aamu aamun jälkeen näille paikolle. Ehkä joka kymmenennellä tai kahdennellakymmenellä keralla voi odottaa onnistuvansa. Onnistumiskokemukset ovat siis harvinaisia. Pääasiassa homma on odottamista ja kuuntelemista. Mutta juuri tässä odottamisessa ja kuuntelemisessa olen oppinut paljon tuosta, mitä edellä kirjoitin. Kun tekee houkutteluäänen ja jää odottamaan mahdollista vastausta, mieli jää odottavaan ja kuutelevaan tilaan hyvin konkreettisella tavalla. Uroksen vastausääni voi tulla hyvin kaukaa ja se kuuluu silloin hiljaisena, mutta selkeästi tunnistettavana. Tässä odottamisen ja kuuntelemisen tilassa sisäinen puhe usein vaikenee pitkäksi aikaa. 

Read Full Post »

Ristiriitavoimista

Vedän tähän lyhyesti yhteen, millaisia teemoja käsittelimme
eilen yi quan-harjoituksessa. 

1. Oman painopisteen ja kontaktipisteen liikesuunnan
ristiriita.

Yi quanissa puhutaan paljon erilaisista
”ristiriitavoimista”. Shi-li –harjoituksissa on oltava tietoinen siitä, missä
suhteessa oman painopisteen liike on kontaktipisteen liikkeeseen. Pääasiassa
harjoittelemme tilannetta, missä painopiste ja kontaktipiste liikkuvat
vastakkaisiin suuntiin. Erityisesti sitä on hyvä harjoitella, kun pyöritämme
kuviteltua palloa maassa. Mutta yhtä hyvin se toteutuu vaikkapa shi-lissä,
missä voiman suunta on eteen ja taakse. On oltava tietoinen siitä, miten
painopiste liikkuu ensin vastakkaiseen suuntaan kontaktipisteen kanssa ja
sitten ikään kuin ”tarttuu siihen kiinni” ja vaihtaa suuntaa, jolloin voima
vapautuu. Elastinen voima kehittyy, kun olemme tietoisia siitä, miten
painopisteen ja kontaktipisteen suunnat elävät toisiinsa nähden. Ne elävät
ikään kuin niiden välissä olisi elastinen jousi. Tämän jousen avautuminen ja
sulkeutuminen tuovat esiin liikkeen vaatimat jännityksen ja rentouden
vaihtelut.

2. Juurtuminen tavalla, jossa toteutetaan edellä kuvattua
periaatetta.

Pidä käsien freimi ja anna parin työntää käsistäsi kohti
keskilinjaasi. Vaikka seisoisit yhdellä jalalla, parin on mahdoton saada sinua
liikkeelle, kun toteutat edellä kuvattua ”kontaktipisteen ja painopisteen
ristiriitaa”.

3. Käsien freimin pitäminen ottamalla kevyt kontakti
sormilla toiseen käteen.

Jos katsot Zhangin tapaa tehdä shi-litä, niin miltei aina
hän vahvistaa käsien freimin ottamalla kevyen kontaktin sormilla vaikkapa
toisen käden sormiin.  Näin voidaan
vahvistaa käsien freimi. Taijin liikesarjoissa näin tehdään säännöllisesti.

4. Lyhyt askel.

Tällä tarkoitan ”tuuman askelta”. Ottamalla lyhyt askel joko
etu tai takajalalla voimme aina piilottaa painopisteemme vastustajalta, kun
leikimme ”painopisteen etsimis- ja piilottamisleikkiä” tui-shoussa.

Read Full Post »

Uusi alku

Tervetuloa blogiini. Tämä yrittää olla uusi alku Zenshindojon Huomioille, joita taisin kirjoittaa seitsemän vuotta.  Teen tässä blogissani enemmän tai vähemmän lyhyitä huomioita asioista, joita opetan ja joita seuraan. Koska työn alla on myös pari kirjaa, tämä blogin kirjoittaminen pitää kynän terävänä. Aloin kirjoittaa kirjaa tietoisuustaidoista vuoden alussa. Jouduin lopettamaan aika nopeasti, kun kirjan muoto ja tyyli ei alkanut hahmottua.  Nyt ajatukset tässä suhteessa alkavat selkeytyä luettuani Luc Ferryn kirjan Opi elämään. Kirjahan on yhdenlainen länsimaisen aatehistorian esittely antiikista nykyaikaan. Mutta kirjan tyyli on aivan loistava. Ehkä siksi että Ferry kertoo kirjoittaneensa kirjan lapsille ja heidän vanhemmilleen pitämiensä luentojen pohjalta. Juuri näin pitää filosofiasta voida puhua ja kirjoittaa … niin että kaikki ymmärtävät. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ajatusta ei voi sanoa niin, että kuka tahansa sen ymmärtää, niin puhujan/kirjoittajan on syytä selkeyttää ajatteluaan.

No … tästä lähtevät huomiot.

Read Full Post »