Kuunnellaanpa kieltä (Heideggerin hengessä)

Kuunnellaanpa, mitä tapahtuu, kun kieli alkaa puhua. Yritän herkistää korvani kielen äänelle. Lähden
liikkeelle tietoisuustaidoista ja
katson, mitä tämä sana haluaa minulle sanoa.

Aluksi sana haluaa jakautua kahtia tietoisuuteen ja taitoon,
mutta sitten tietoisuus haluaa jakaantua tietoon ja edelleen tiehen ja tiellä kulkemiseen. Sanan tieto alkuperä on tie ja se viittaa tiellä kulkemiseen. Tiellä
kulkeminen yhdistää meidät, jotka kuljemme samaa polkua. Tie voi muodostua vain
sinne, missä monet ihmiset ovat kulkeneet ja jättäneet jäljen. Tie on monien
ihmisten, itse asiassa jo monien sukupolvien, jättämä jälki, jota pitkin he
ovat kulkeneet kohti samaa päämäärää. Tieto tiellä kulkemisen mielessä on siten
muodostunut yhteisestä kokemuksestamme, yhteisestä matkastamme. Tie haluaa
puhua myös kulkemisen taidosta, jossa tieto ja taito kohtaavat. Alun perin
vanhassa suomen kielessä tieto ja taito merkitsivät samaa: taito tarkoitti myös
tietämistä. Silloin vielä tieto ei ollut irtaantunut taidosta, vaan tieto
merkitsi sitä, että myös taidamme asian, minkä tiedämme. Tieto liittyi siis
taitoon tehdä, ei vain tietää. Tiellä kulkeminen antaa myös ymmärtää, että
päästäksemme tiellä eteenpäin, meidän on taivallettava sitä kehollamme. Taival
kohti tietoa kulkien tietä pitkin tapahtuu tässä kehossa, tässä ruumiissa,
jonka taidosta puhumme, kun puhumme tiedosta.

Tietoisuustaidoissa kuljemme siis tietä pitkin tietoon
tietoisuudesta. Taito käsitteen
lopussa siis alleviivaa jo sitä, miten tietokin tulisi käsittää. Kyseessä ei
ole teoreettinen tieto, jota voimme lukea kirjoista, vaan matka, jota kuljetaan
tietä pitkin, ja jota jo muut ovat kulkeneet. Kirjat tietoisuustaidoista ovat
siis matkaoppaita. Jos haluamme edetä tällä matkalla, meidän on kuljettava sitä
itse.

Read Full Post »

Hengityksestä

Asahi-ohjaajien koulutuksissa käsittelen paljon hengitystä.
Asahissa liikkeet pyritään tekemään hengityksen tahdissa ja hengitys pyritään
pitämään luonnollisena. On todella mielenkiintoista, miten luonnollisesta
hengitystekniikasta voi syntyä niin paljon keskustelua. Tämä johtuu tietysti
siitä, että jopa luonnollinen hengitystekniikka on monilla ihmisillä kadoksissa.
Tämä on mielenkiintoinen kulttuurinen ilmiö, joka liittyy niihin tapoihin,
miten ihminen on pyrkinyt kontrolloimaan kehoaan vuosisatojen ajan.
Pinnallisesta hengityksestä on tullut standardi, erityisesti naisten
keskuudessa. Nainen ei edelleenkään kulttuurissamme voi hengittää vapaasti
palleahengitystä niin, että hän antaisi vatsansa tulla esiin luonnollisella
tavalla.

Olen opettanut taijita parikymmentä vuotta ja taiji-kursseilla
opettelemme aina aluksi rentoutumaan ja vapauttamaan myös hengityksemme. Tämä
tarkoittaa luonnollista vatsa- eli palleahengitystä. Luonnollisessa
palleahengityksessä vatsan liikettä ei pyritä kontrolloimaan, vaan vatsan annetaan
laajeta sisäänhengityksellä ja supistua uloshengityksellä. Miehet osaavat tämän
itsestään. Olen havainnut, että jos kurssilla on kymmenen naista, niin noin
yhdeksän heistä hengittää pääasiassa joko kylkiluu- tai jopa solisluuhengitystä
vatsa miltei tai täysin liikkumattomassa tilassa.  Se, että miehille palleahengitys ei ole mikään
ongelma, näyttää tietysti sen, että ongelma on kulttuurisidonnainen ja liittyy
naisen vartalon kauneusihanteeseen, jossa edelleen korostetaan kapean vyötärön
merkitystä. Nainen ei saa kulttuurissamme vapauttaa vatsaansa.

Asahissa opettelemme luonnollisen hengitystavan, jota
joogassa kutsutaan ”täydelliseksi hengitykseksi”.  Se tarkoittaa kolmiportaista hengitystä.
Luonnollinen sisäänhengitys lähtee pallean laskeutumisesta, jonka aikana vatsa
pullistuu, koska pallea työntää sisäelimiä pois tieltään alaspäin. Silloin vatsa
pyöristyy. Tämä on palleahengitys tai vatsahengitysvaihe. Sisäänhengitystä
jatkettaessa siirrytään nk. kylkiluuhengitykseen, jossa keuhkot alkavat laajeta
ylempää ja kylkiluiden väliset lihakset myös aktivoituvat. Kolmas vaihe, nk.
solisluuhengitys, astuu mukaan, jos keuhkot halutaan täyttää kokonaan. Tämä
tapahtuu esimerkiksi haukoteltaessa, jolloin keuhkot tuuletetaan
perusteellisesti. Silloin myös keuhkojen yläosat täyttyvät. Asahissa on
liikkeitä, joiden aikana tuuletamme keuhkomme perusteellisesti ja teemme sen
tätä ”täydellistä hengitystä” noudattaen.

Pyrin selittämään asahikoulutuksissa tätä hengityksen
problemaattisuutta ja nimenomaan sen kulttuurisidonnaisuutta. Vatsan
kiristäminen on länsimaisen naisen tekniikka, esimerkiksi arabikulttuurissa sitä
ei ole. Siellähän vatsalla jopa tanssitaan. Vatsa on tanssin, eräällä tapaa
juhlinnan ja ihailun kohde. Japanilaisessa kulttuurissa ihmisen persoonan
keskuksen katsotaan olevan vatsassa, harassa, jolloin ei ole mitään syytä
pyrkiä supistamaan tai kiristämään vatsaansa. Päinvastoin. Kehittynyt vatsa
tarkoittaa kehittynyttä persoonallisuutta.

Länsimainen kauneuskäsitys on aiheuttanut sen, että naiset
ja myös miehet, ovat sitoneet korsetein vatsaansa noin 400 vuoden ajan.
Ulkoisista korseteista luovuttiin vasta joskus 1800-luvun lopulla. Myös miehet
ovat käyttäneet ulkoista korsettia: se oli osa upseerin puvun varustusta. On
mielenkiintoista miten tämä ulkoinen korsetti on muuttunut viime vuosisadalla
sisäiseksi korsetiksi ja miten monet fitness-kulttuurin muodot edelleen tukevat
tätä kapean vatsan kauneusihannetta. Jos ostat kymmenen naistenlehteä, löydät
varmasti jostakin niistä kymmenen ohjetta, miten pidän vatsan litteänä.
Vaarallista minusta on se, että ajatusta ”vatsakorsetista” ei nähdä ulkoisen
korsetin sisäistetyksi muodoksi, vaan on jopa kehittynyt somaattisia
tekniikoita, joissa vatsakorsetti pyritään perustelemaan fysiologisin syin ja
menetelmiä sitten opetetaan esimerkiksi fysioterapeuttien koulutuksissa. Samoihin
sisäistetyn korsetin muodoiksi voidaan myös laskea erilaiset rasvaimut ja muut
kehoa muokkaavat kirurgiset toimenpiteet.

Hengitys on keskeinen keskittymisen kohde
myös tietoisuustaidoissa. Esimerkiksi joogassa, buddhalaisuudessa, taolaisuudessa ja
muissa idän perinteissä hengitystä on tutkittu tuhansien vuosien ajan.  Kaikissa näissä perinteissä on hienovaraisia
ja monimutkaisia hengitystekniikoita, joista yksi mielenkiintoinen on mm.
taolainen ”käänteinen hengitysmenetelmä”, jossa hengitykseen liittyvä
luonnollinen vatsan liike käännetään vastakkaiseksi. Jos näin tehdään, sekin
tehdään tietoisesti niin, että tunnistetaan tekniikan luonnollinen lähtökohta.  Hengityksen arvoa ei länsimaisessa
kulttuurissa ymmärretä. Hengitys voi kuitenkin olla harjoittamisen ja
viljelemisen kohde, jonka avulla ihminen voi tulla tietoiseksi, ei vain
hengitysliikkeensä eri vaiheista, vaan kehotietoisuudestaan ylipäätään ja sen
suhteesta tietoisuuden muihin elementteihin. Tietoinen hengitys voi yhdistää
voimakkaasti kehon ja mielen, koska se avaa kehotietoisuutta, joka on sekä
kehoa että tietoisuutta yhtä aikaa.

Read Full Post »

Korppi ja kivi

Read Full Post »

Vielä odottamisesta: ote kesän kaakkuripäiväkirjasta

Seuraan kameran etsimen läpi kaakkuripariskuntaa.
Ilta-aurinko on laskemassa ja ruohikko lammen pohjoispäässä on värjäytymässä
keltaiseksi. Hiljalleen kultaus levittäytyy veteen ja väreilee lammen rannan
puiden heijasteissa. Kaakkurit kiertävät pientä ruohosaareketta, jossa ne ovat
pesineet jo vuosikausia. Piilokojuni sijaitsee aivan soistuneen järven
rantaviivassa. Koju on ehkä väärä nimi. Ennemminkin kyseessä on kyhäelmä, jonka
rakensin vanhan teltan runkoputkista ja maastoverkosta. Piilo on takaa auki,
joten sinne on helppo pujahtaa. Lattiaa ei ole, retkituoli ja saappaani
uppoavat märkään sammaleeseen. Suojan päällä on kaksinkertainen maastoverkko.
Sen läpi pystyy seuraamaan kaakkurien liikkeitä, mutta kaakkurit eivät näe sen
sisään. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi mahdollisimman liikkumatta. Kaakkurit
uivat hitaasti lammen pohjoispään lahdelmaa kohti ja aivan pian kohtaavat
ilta-auringon kultaaman veden. Otan kuvan ja katson histogrammista valotuksen.
Säädän valotusta vielä aukon suuremmaksi ja odotan sopivaa hetkeä. Uros ui
edempänä, naaras seuraa parin räpylän heilahduksen verran taaempana. Uros on jo
valossa ja … juuri nyt naaraskin astuu tämän upean iltavalaistuksen
valokeilaan. Näyttämö on katettu. Odotan vielä että kummankin linnun päät ovat
sopivassa asennossa, tarkennan uroksen silmään ja painan laukaisinta.

Mikä on tämä hetki? Se on odotuksen täyttämä, hiljainen,
tyyni, tyhjä. Mieleni on tyhjä ajatuksista, mutta tietoisuuteni on ikään kuin
odotuksen ja hienovaraisen ilon täyttämä. Hetki on täysi. Se ei näy kuvassa, se
ei näy missään. Mutta tämä on se kokemus, miksi olen tässä. Tämä on pelkkää
olemista tyhjänä, mutta täysin täytenä. Ei ole minua täällä ja lintuja tuolla
ja suolampea tässä ympärillä. On vain tämä tyhjyydestä täysi hetki.
Omalaatuinen hetki, joka on kuitenkin täynnä merkitystä. Merkitys ei ole
sanoissa. Merkitys voi olla myös pelkässä läsnäolossa. Siinä kohtaa missä juuri
nyt seisot, missä täytät reikäsi maailmassa.

Kaakkurit jatkavat matkaansa. Ne ovat äärimmäisen tarkkaavaisia.
Pienikin liike voi olla niille uhka. En liiku, vaikka en ole näkyvissä. Hyvin
hitaasti vedän kameran liukuzoomia itseäni kohti, rajaan maiseman uudelleen,
avaan sen niin, että taustan puut ja rannan ruohikko tulevat kuvaan. Valo on
täydellinen, näyttelijät juhlapuvuissaan, parempaa hetkeä ei ole. Otan muutaman
kuvan nopeasti sarjalaukaisuna. Samantien kaakkurit tekevät nopean kurvin ja
siirtyvät lähemmäksi rantaa, minne iltavalo ei yllä.  Valot näyttämöltä ovat sammuneet. Jään
odottamaan seuraavaa hetkeä. Siirrän katseeni pois kameran etsimestä ja seuraan
lintujen liikkeitä maastoverkon läpi. 
Aurinko on laskemassa ja linnut kääntyvät takaisin kohti lammen selkää.
Ne etenevät lähellä rantaa ja katoavat pian pienen niemenkärjen taakse. 

Read Full Post »

Ajatuksia asahista 2

Asahi-konseptiin liittyy käsitys kehon optimaalisesta
asennosta. Opettelemme kehon hyvän pystylinjauksen säilyttämistä niin arjen
askareissa kuin työssä. Tämän  kautta
asahi auttaa myös tunnistamaan oikean ergonomisen työasennon.  Hyvä työergonomia perustuu työn
suorittamiseen asennossa, jossa ylimääräiset jännitykset voidaan vältää.
Tällainen asento perustuu kehon keskilinjan tunnistamiseen ja sen tietoiseen
hallintaan.

Opettelemme asahissa tunnistamaan kehon keskilinjan ja
liikkumaan keskilinjasta tietoisena. Mitä sitten kehon keskilinja tarkoittaa?
Käytän mielelläni nimitystä ”funktionaalinen keskilinja”, jolla viittaan
tapaan, jossa keskilinjaa käytetään kehon optimaalisen voiman ja asennon
etsimiseen aina kulloisessakin tilanteessa. Funktionaalinen keskilinja viittaa
siis muuttuvaan, elävään ja tietoiseen tapaan etsiä kehon hyvä pystylinjaus
riippuen siitä, mitä liikettä olemme tekemässä tai millaista voimaa käytämme.

Kun seisomme pystyssä, päälaen ylimmästä pisteestä alas
piirretty luotisuora ja keskilinja kulkevat samaa reittiä; samoin istuessamme.
Jos keho on liikkeessä, keskilinja ei voi enää noudattaa täysin luotisuoran
kulkurataa. Selitän asian kohta tarkemmin.

Aluksi kuitenkin siitä, miten kehon pystylinjaus ja
keskilinja asahissa toteutetaan. Hahmotamme kehon optimaalisen pystyn asennon
asahissa kolmen nk. ”neutraaliasennon” kautta: on olemassa (1) lantion
neutraaliasento, (2) hartioiden neutraaliasento ja (3) niskan neutraaliasento.
Tässä tekee heti mieli todeta, että länsimaisessa terveysliikunnassa ei yleensä
ole mitään mallia siitä, miten kehon optimaalinen asento muodostuu. Monissa
kehoterapioissa ja nk. somaattisissa menetelmissä, joita monet tanssijat
harjoittelevat, tällainen analyysi löytyy.

Lantion neutraaliasento tarkoittaa asahissa asentoa, jossa
painopisteen laskeutuessa hieman alas taivuttamalla polvia lantiokorin annetaan
kääntyä niin, että häntäluu putoaa hieman alas ja alaselkä hieman ojentuu.
Neutraali tarkoittaa siis yhdenlaista ”keskiasentoa”, josta lantion kori voi
liikkua kumpaankin suuntaan.  Tämä lantion
korin asento mahdollistaa voiman siirtymisen jaloista selkään rasittamatta
liikaa alaselän nikamia.

Hartioiden neutraaliasento tarkoittaa asentoa, jossa ollaan
tietoisia siitä, että yläselkä ei taivu liikaa eteen ja jossa hartiat eivät ole
lysähtäneet eteen tai vetäytyneet liikaa taakse. Tapa miten kannattelemme
kehoa, on kultturisidonnainen. Läntisessä maailmassa näytämme voimaamme
vetämällä hartiat taakse, työntämällä rintaa eteen ja vetämällä vatsaa sisään.
Masentuneena annamme rintalastan pudota ja yläselän asennon romahtaa eteen.
Hartioiden neutraaliasentoa harjoittelemalla pyrimme tulemaan tietoiseksi
näistä virheistä ja etsimään neutraalin ja rennon asennon, jossa hartiat
lepäävät rennosti omalla paikallaan kylkikaarien päällä.

Niskan neutraaliasennossa pyrimme tulemaan tietoiseksi
siitä, miten pää asettuu luonnollisella tavalla selkärangan jatkeelle nojaamatta
mihinkään suuntaan.

Nämä ovat ne kolme keskeistä maamerkkiä, joiden avulla
etsimme kehon hyvää pystylinjausta. Keskilinja rakennetaan sitten mielikuvassa
tämän hyvän pystyasennon sisään. Keskilinja on siis mielikuva, ajatuksellinen
apuväline, jonka avulla opettelemme rakentamaan hyvän pystyasennon ja
säilyttämään sen monimutkaisessakin liikkeessä. Tämän lisäksi tietoisuus
keskilinjasta toimii keinona lisätä tietoisuutta kehomme asennoista; se on myös
eräänlainen yleisen läsnäolon ankkuri.

Kirjassamme ”Asahi – terveysliikuntaa kaikille” on kuvattu
keskeiset keskilinjan ja edellä kuvattujen neutraaliasentojen
perusharjoitukset.

Ja nyt siihen, miksi puhun funktionaalisesta keskilinjasta,
joka eroaa luotisuorasta. Keskilinja voidaan hahmottaa virheellisesti
geomerisena pystylinjauksena, joka on aina 90 asteen kulmassa maahan eli
liikkeen juureen nähden. Otan tämän esiin, koska se on tyypillinen virhe mm.
”kiinalaisen aamuvoimistelun” eli taijiquanin 
harrastajilla. Miksi otan esiin heidät? Siksi että juuri taijiquanista ja
muista kiinalaisista kamppailulajeista on peräisin koko tämä funktionaalisen
keskilinjan käsite, mutta sielläkin se on harvoin ymmärretty. Tyypillinen
väärinymmärrys on se, että keskilinja samaistetaan päälaelta alas kuviteltuun
luotisuoraan maata kohti kulkevaan linjaan. Tätä virhettä eivät yleensä tee nk.
klassisten, vanhojen tyylien harrastajat, koska näissä tyyleissä on säilynyt
paremmin yhteys parin kanssa tehtäviin harjoituksiin, joissa kehon optimaalista
voiman käyttöä jatkuvasti testataan. Näissä harjoituksissa on helppo huomata,
miten keskilinja pitää asettaa käsien kontaktipisteisiin nähden, ja miten
alaselkä ja hartiat pitää myös asettaa niin, että voima pääsee vapaasti
kulkemaan jaloista selkään ja sieltä edelleen käsiin. Lantion neutraaliasennon
säilyttäminen on tässä olennaista. Vain oikea lantion neutraaliasento vakauttaa
keskilinjan niin, että koko kehon voima voi säilyä yhtenäisenä ja tulla esiin
tekniikassa (käsissä). Esimerkiksi työntöliikkeessä keskilinja nojaa aina eteenpäin niin, että saavutetaan optimaalinen voiman linja jaloista selän kautta käsiin. Jos työntöliike tehdään selkä pystyssä, niin voiman linja katkeaa alaselän kohdalta. Oikean asento löytyy vain push-hands -harjoituksissa.

Tämä analyysi on myös asahin keskilinja- ja
neutraaliasentoajattelun taustalla. Mutta mitä nämä käsitteet oikeasti
käytännössä tarkoittavat, se pitää näyttää! Sanat ovat vain sanoja.
Keskilinjakin on vain sana. Samoin on laita liikeen ”juuren” kanssa, jota
kuulee usein myös käytettävän.  Juuresta
enemmän myöhemmin.

Read Full Post »