Mitä on kävelyn ja juoksun välissä?

Vastaus: asahikävely tietenkin! Me tiedämme, mitä merkitsee
käveleminen ja mitä merkitsee juokseminen, koska kävelemisen ja juoksemisen
käsitteet ovat kohtuullisen selkeitä. Ne myös rajoittavat ajatteluamme ja myös
toimintaamme. Jos meillä ei ole käsitettä, joka kuvaa liikkumista kävelemisen
ja juoksemisen välissä, emme osaa sellaista liikkumien tapaa etsiäkään. Emme
myös huomaa, että sellainen liikkumisen tapa on jo olemassa ja että sitä voisi
katsoa tarkemmin ja mahdollisesti tutkia ja syventää sitä: tutkia sen
tekniikkaa ja syventää ymmärrystämme siitä. Se on helppo nähdä maratonilla
jossakin kolmenkymmenen kilometrin kohdalla, missä monen harrastajan juoksu
muuttuu kävelyksi, mutta pyrkii säilyttämään juoksun ulkonäön ja rytmin. Liike
on kuitenkin muuttunut juoksusta kävelyksi siinä mielessä, että kummatkin jalat
eivät ole enää yhtäaikaa ilmassa liikkeen missään vaiheessa. Toinen jalka ottaa
maahan ennen kuin toinen jalka nousee ilmaan.

Tätä on itse asiassa liike, jota kutsun asahi-kävelyksi, kun
en ole vielä keksinyt sille parempaa nimeä. Ihmiset tekevät sitä tietämättään
kohdassa, missä he edelleen yrittävät juosta, mutta eivät jaksa. Ehdotukseni
on, että tämä liikkumisen tapa voidaan nähdä omana harjoituksenaan, joka on
kävelyä, jossa on juoksun elementtejä, mutta myös paljon muuta. Sitä voidaan
myös kehittää ja ottaa siitä esiin sen mielenkiintoiset puolet, esimerkiksi
miten tässä liikkumisen tavassa jalkojen jousto estää juoksulle tyypillisten
tärähdysten synnyn ja tekee siitä pehmeän ja tasaisen etenemistavan. Tämä on
tosin jo vanha ehdotus. Kirjoitin jo vuosia sitten asiasta artikkelin
Fysioterapia-lehteen. Kutsuin silloin tekniikkaa mentaaliksi sauvakävelyksi,
koska tässä kävelytavassa otan mukaan myös sauvat, mutta vain mieleeni. Olen
myös opettanut monilla asahi-ohjaajakursseilla tätä liikkumisen tapaa.

Miksi tällainen liikkumistapa näyttää silmiimme oudolta,
sehän muistuttaa jonkinlaista hiippailua tai naakimista? Täysipäinen ihminen ei liiku niin,
ajattelemme; hän joko juoksee tai kävelee. Huomaa, miten kielemme ja kielestä
riippuvainen kulttuurimme rajoittaa tässä ymmärrystämme. Kiinassa ihmiset
kävelevät usein puistoissa takaperin ja samalla lyövät käsiään yhteen. Meistä
se näyttää oudolta. Heistä ei. Kiinassa on vuosituhantinen
terveysliikuntaperinne, joka ei rajoita liikkumisen tapoja. Mikään liikkumisen
tapa ei näytä oudolta kulttuurissa, jossa ihmiset ovat tuhansia vuosia
matkineet eläimiä, kuten apinoita, tiikereitä ja lohikäärmeitä etsiessään elämän
eliksiiriä. Aivan, siis myös kuviteltuja eläimiä.

Jos olet kiinnostunut asahi-kävelyn tarkemmasta kuvauksesta,
tässä linkki edellä mainittuun Fysioterapia-lehden artikkeliin. Hienoa kun
talvi on tulossa. Odotan innolla, että pääsen tekemään asahi-kävelyä hankeen.
Noin kymmenen sentin lumi antaa hyvän vastuksen ja lisää sopivasti harjoituksen
intensiteettiä. Viime talvena innostuin lumikengistä. Tänä talvena pitää tutkia
asahi-kävelyä lumikengillä. Lumikengillä voi tehdä tietysti myös asahia,
taijita ja ties mitä.

Read Full Post »

Lyhyt huomautus käsitteistä

Olin viisitoista vuotias, kun aloin karaten harrastamisen. Heti ensimmäisessä harjoituksessa opettajamme istutti meidät lattialle kantapäidemme päälle ja antoi ohjeeksi, että vain istutaan ja tarkkaillaan hengitystä. Tämä oli nimeltään mokuso-harjoitus ja se tehtiin seiza-asennossa. Tämä oli vuonna 1970. Siitä lähtien olen istuskellut ja tarkkaillut hengitystäni – aluksi karateharjoituksissa, sitten hiljalleen muutoinkin. Emme tietenkään ymmärtäneet tuolloin mitään, miksi ja mitä harjoittelimme. Edelleen monet budo-lajien harjoitukset alkavat ja päättyvät tällaisella hiljaisella hengitykseen keskittymisen tuokioilla ja edelleen monet tekevät harjoitusta ymmärtämättä, miksi ja mitä harjoitellaan. 

Vasta vuosien jälkeen itsellenikin alkoi selvitä, mitä ja miksi teemme. Opettajani kirjahyllystä löysin Alan Wattsin kirjan Zen. Se oli ensimmäinen kosketukseni zeniin ja jonkinlainen ensimmäinen portti, josta astuin zen-harjoitusta kuvaavaan käsitteiden maailmaan. Paljon myöhemmin opin, että Watts ei itse ollut harjoittanut zeniä lainkaan vaan kirjoitti niin kuin monesti on tapana, käyttäen muita lähteitä. Hänen lähteensä oli T.D. Suzuki, jonka kirjoihin seuraavaksi tutustuin. Luin vielä paljon kirjoja zenistä ennen kuin löysin oman opettajani Engaku Tainon ja sain kosketuksen varsinaiseen Rinzai-zenin harjoittamiseen. Tainolta opin sitten myös kiipeilemään kallioilla ja talojen seinissä.

Harjoittaessani sitten zenin perinteessä opin pian, että kaikki lukemani kirjat antoivat väärän kuvan koko harjoituksesta. Itse asiassa hyvin harvoissa kirjoissa kuvattiin itse harjoittamisen prosessia. Esimerkiksi Suzukin kirjat olivat oikeastaan skolaarisia tutkimuksia joistakin zenin käsitteistä ja teksteistä. Kirjat zenistä sortuvat miltei poikkeuksetta siihen, mitä itse opissa varoitetaan: syömästä ruokalistaa ruuan sijaan. Mutta tälle ei oikein voi mitään. On pakko puhua käsitteillä jos haluaa sanoa jotain. Jos haluaisi välttää virheen, minkä käsitteet välttämättä tuovat, joutuisi pysymään hiljaa, ja silloin ei saisi sanottua mitään. Tarkoitan siis virhettä, jossa sekoitamme käsitteemme ja todellisuuden, jota ne pyrkivät kuvaamaan.

Käsitteet ovat outoja. Niiden avulla pyrimme kuvaamaan todellisuutta, mutta mitä oikeasti saamme, kun teemme näin: monasti peitämme itse todellisuuden näkyvistä. Muistan erään filosofian professorin todenneen uusille opiskelijoille, että yliopstossa emme tutki hyvää elämää vaan hyvän elämän käsitettä. Niinpä niin. Zenissä yritämme välttää tätä: että tutkisimme vain käsitteitä ja niiden välisiä suhteita.

Käsitteet (1) kuvaavavat todellisuutta ja paljastavat sitä meille, mutta ne myös (2) peittävät todellisuutta näkyvistämme. Käsitteet myös (3) luovat itse omaa todellisuuttaan ja ne voivat jopa (4) puhua meille. Ei ihme, että zenissä pyritään läpivalaisemaan myös kielen luonnetta ja oppilaan ja opettajan kommunikaatio perustuu usein sanattomaan kieleen. Käyttäessään kieltä, joka on ei-kieltä, zenin oppilas joutuu konkreettisesti kohtaamaan kielen rajoitukset ja kielen luonteen yleensä.

Monasti harjoituksessa tilanne on kuin munkki Koygenin tarinassa. Kerron sen tässä. Tämä on kuuluisa zenin koan, harjoituksen teema. Koan-kokoelma Mumonkanin viides koan kuuluu näin:

”Kyogen sanoi: ”Zen on kuin mies, joka riippuu jyrkänteen yllä puunoksasta hampaillaan. Hänen kätensä eivät yletä oksaan eivätkä jalat saa otetta oksanhaarasta. Ja puun alla joku kysyy häneltä: ’Miksi Bodhidharma tuli Intiasta Kiinaan?’ Jos puussa riippuva mies ei vastaa, hän epäonnistuu. Jos hän vastaa, hän putoaa ja paiskautuu hengiltä. Mitä hänen pitäisi tehdä?”

Mumonin kommentti: Sellaisen jyrkänteen yllä kaunopuheisuus ei auta. Vaikka olisit opetellut ulkoa kaikki sutrat, et voi käyttää niitä. Kun pystyt antamaan oikean vastauksen, astut uudelle tielle, joka johtaa elämään, vaikka mennyt tiesi olisi johtanut kuolemaan. Mutta jos et kykene vastaamaan, elä niin kauan, että voit kysäistä asiaa Buddha Maitreyalta.

Mumonin runo:

Kyogen on tosi typerys
levittäessään tuota minuuden tappavaa myrkkyä,
joka tukkii oppilaiden suut
ja saa kyyneleet virtaamaan heidän kuolleista silmistään.”

Tätä juttua lukiessa tekisi kyllä mieli sanoa, että Mumon oli tosi typerys levittäessän tätä juttua Kyogenista niin, että mekin joudumme sitä pähkäilemään vielä tuhat vuotta näiden tapahtumien jälkeenkin. Hänkin olisi voinut pitää suunsa kiinni ja opetella tekemään kipin ilman käsiä. Kippi, kiintopyörähdys ja kaarihyppäys alas. Minulle ainakin tämä rekkisarja opetettiin jo keskikoulussa.

Jos nyt mietit, miten tässä näin kävi, miten tähän päädyttiin, niin olet käsitteittesi koukussa … niin kuin me kaikki.

Read Full Post »

Mikä tekee asahista menetelmän?

Pidin viikonvaihteessa marraskuun asahi-ohjaajakoulutuksen
ensimmäiset pari päivää Tampereella. Oli upeaa kuulla, miten eräs osallistuja
oli alkanut tehdä itsekseen asahia kirjamme perusteella ja myöhemmin You Tuben
videoklipin mukana jo yli vuosi sitten ja miten asahi oli kohentanut hänen
terveydentilaansa aivan radikaalilla tavalla. Menemättä yksityiskohtiin niin
kuulosti siltä, että asahi oli antanut hänelle hänen elämänsä takaisin:
särkylääkkeitä ei enää tarvinnut syödä niin useasti, tulossa olevalle
olkapääleikkaukselle ei enää näyttäisi olevan tarvetta jne. Kuulosti siltä,
että hän oli syönyt jotain ihmelääkettä. Mutta tällaista terveysliikunta
parhaillaan voi olla. Olen vakuuttunut siitä, että kuka tahansa,
joka kärsii vaikkapa hartiaseudun jännityksistä ja siitä aiheutuvista kivuista, pääsisi
niistä helposti eroon niin halutessaan. Haluaminen tarkoittaisi sitä, että
olisi itse valmis hoitamaan itseään päivittäin kymmenen minuutin
ajan. Ei tarvitsisi tehdä kuin asahin hartianpyöritysliikettä (tai mitä tahansa
hartianpyöritystä), niin muutamassa viikossa hartialihakset sulaisivat ja
alkaisivat toimia.

Kuulen aina fysioterapeuteilta koulutuksissa, miten he
antavat ihmisille kotivoimisteluohjeita, mutta tuskin kukaan koskaan tekee
niitä tosissaan.  Ongelma on tietysti
tuttu jo katonpaikkaajalle: kun ei sada, kattoa ei tarvitse korjata ja kun
sataa niin ei sitä sateella oikein voi.

Asahi on terveysliikuntamenetelmä. Mikä tekee siitä
menetelmän? Jotta tällainen liikuntamuoto voisi olla menetelmä, sen tulee
minusta täyttää joitakin ehtoja. Luettelen tässä niistä keskeiset.

1. Sisällön loogisuus ja systemaattisuus. Menetelmä koostuu
liikesarjoista, jotka liittyvät loogisesti toisiinsa ja liikkeiden haastavuus
kasvaa tasolta toiselle siirryttäessä.

Asahissa käydään
systemaattisesti läpi koko keho ylhäältä alas, niskasta jalkoihin, koko keho
avaten ja vahvistaen.  Asahin avulla
pyritään ennaltaehkäisemään keskeisiä suomalaisten terveysongelmia: niska-
hartiaseudun vaivat, selkävaivat, heikoista jaloista ja huonosta tasapainosta
aiheutuvat kaatumisvammat vanhuksilla sekä stressin aiheuttamat ongelmat.  Viimeksi mainittu liittyy siihen, että asahi
on psykofyysinen menetelmä, jossa mieltä harjoitetaan aina liikkeiden ohessa.
Asahissa keskitytään liikkeisiin aina kehotietoisuutta kuunnellen ja tämä on
keskeinen mielen rauhoittamisen tekniikka.

Ajatus, että terveysliikuntamenetelmän tulee koostua
helposti opittavista liikesarjoista, tulee idästä. Karatessa ja judossa on katansa, kiinalaisissa
voimistelusarjoissa ennalta määrätyt muotonsa. Asahin liikesarjat koostuvat
neljästä osiosta, jotka tehdään aina samassa järjestyksessä: ne ovat (1)
rentous- (2) niska-hartia-, (3) selkä- ja (4) jalka- ja tasapaino-osiot.
Liikesarjat ovat helposti opittavissa ulkoa ja ne antavat liikkeet, joita voi
koska tahansa tehdä, kun siltä tuntuu. Keskeinen terveysliikunnan ongelma on,
että ihmisillä ei ole tietoa siitä, millaisia liikkeitä voisi tehdä. Sama
ongelma on jopa terveysliikunnan ammattilaisilla, koska Suomessa ei ole
varsinaista terveysliikuntaa käytännöllisesti katsoen lainkaan. On vain
urheilu- tai pelipohjaista liikuntaa. Systemaattisia terveysliikuntamenetelmiä
ei ole kehitetty.

2. Liikkeissä on aina kaksi tasoa: paikallinen taso ja
yleiset kehon optimaaliseen käyttöön liittyvät periaatteet.

Asahissa tutkitaan jatkuvasti kehon optimaalista asentoa.
Opetellaan tulemaan tietoiseksi kehon pystylinjauksesta, lantion-, hartioiden-
ja niskan neutraaliasennoista jne. Samalla kun asahin liikkeissä avataan ja
vahvistetaan kehon eri alueita, opetellaan myös optimaalista koko kehon
käyttöä, jonka sovellukset avautuvat esimerkiksi työergonomian suuntaan. Hyvä,
pysty, rento asento tulee harrastajalle tutuksi ja hän oppii erottamaan itse
kehonsa jännitykset ja purkamaan niitä.

3. Asahi on avoin menetelmä, joka antaa ohjaajalle
mahdollisuuden kehittää uusia asahi-liikkeitä kuitenkin asahin yleisiä
periaatteita ja ajatustapaa noudattaen.

Asahi ei koostu vain kolmesta liikesarjasta, tasot I, II ja
III. Opetan ohjaajat analysoimaan asahin liikkumisen tavan ja näkemään, miten
asahin perusliikkeet on muodostettu. Tämä antaa mahdollisuuden luoda lisää
asahin periaatteisiin pohjautuvia liikkeitä, eräänlaisia perusliikkeiden
variaatioita.  On totta, että asahin
perusmateriaali, johon liittyy kolme liikesarjaa (36 liikettä) sekä
periaatteisiin liittyvät harjoitukset (noin 30) on täysin riittävä pohja mihin
tahansa terveysliikuntaharjoitukseen. Ohjaajien ja heidän motivaationsa
kannalta on kuitenkin tärkeää, että he oppivat luomaan myös omia liikkeitään,
joiden avulla he voivat täydentää halutessaan tätä perusmateriaalia. Tällainen
tarve tulee usein esiin eritysryhmissä.

4. Asahi sisältää myös periaatteita, joiden avulla
liikkeiden intensiteettiä voidaan säädellä ryhmien vaatimusten mukaan. Kutsumme
”voima-asahiksi” tapaa tehdä asahia niin, että syke nousee korkeammalle ja
painopiste on siirtynyt enemmän koko kehon voiman harjoittamisen puolelle.

5. Asahi pitää sisällään filosofisesti perustellun
näkemyksen siitä, miten kehon harjoitus voi olla myös mielen harjoitusta. Avaan
tämän ulottuvuuden ”tietoisuustaitojen” tai ”läsnäolotaitojen” (mindfulness)
filosofis-psykologisen analyysin kautta. Neljän päivän koulutuksessa tähän ei
voi mennä kovin syvälle, mutta avaan ajatustavan perusteet.

Olen edellä tiivistänyt ne asahin keskeiset ulottuvuudet, joita
opetan Tampereen koulutuksissani ja jotka tekevät siitä mielestäni oikean
terveysliikuntamenetelmän. On tietysti selvää, että neljän päivän koulutus on
aivan liian lyhyt kaikkien näiden asioiden syvälliseen oppimiseen. Koulutukset
ovat aina välttämättä kompromisseja. Haluaisin opettaa asahi-ohjaajia viisi tai
kymmenen viikonvaihdetta, mutta käytännössä se on mahdotonta. Aion kuitenkin
paikata asiaa ja pitää tulevaisuudessa ohjaajille päivän parin mittaisia jatkokoulutuksia,
joissa aina syvennymme tarkemmin johonkin asahin ulottuvuuteen.

Read Full Post »