On olemassa koko joukko erilaisia ”kehoterapioita” tai ”somaattisia menetelmiä”. On Aleksander -tekniikkaa, Feldenkreis-menetelmää, Rosen-terapiaa, erilaisia Release-menetelmiä jne. Niihin kaikkiin liittyy ajatus siitä, että emme käytä kehoamme parhaalla tavalla, vaan kehomme on täynnä erilaisia jännitystiloja, jotka sitten vaikuttavat sekä liikkumisemme vapauteen että mielemme ja kehomme terveyteen. Näin varmaan onkin. Ainoa ongelma, jos sitä ongelmaksi voi sanoa, näissä menetelmissä on se, että ne on piilotettu asiantuntijuuden taakse. Jos haluat opiskella näitä taitoja, sinun on usein mentävä yksityisvastaanotolle. Näin ei tarvitsisi olla. Kuvioon liittyy myös eräänlainen mystifioinnin perinne: asiantuntijat myös haluavat uskotella, että heidän taitonsa ovat jotenkin ihmeellisiä ja erityisen vaikeita hallita.
Kyse on kuitenkin kohtuullisen yksinkertaisista taidoista, joissa opetellaan kehon optimaalisia asentoja ja käyttötapoja. Tämä vaatii tietysti harjoitusta ja kehontietoisuuden herkistämistä. Hyvä esimerkki on keskilinjan hallinta. Jos ihminen oppii hahmottamaan kehonsa keskilinjan ja kannattelemaan kehoaan sen avulla pystyssä asennossa, siitä saatava arjen hyöty voi olla suuri. Kun opitaan kannattelmaan päätä niin, että se asettuu luontevasti keskilinjan jatkeelle, päästään usein eroon erilaisista niska- ja hartiaseudun vaivoista, joiden syy on ollut se, että pään painopiste on jatkuvasti asettunut väärään kohtaan. Tällaiseen tottumukseen voidaan vaikuttaa tehokkaasti erilaisten mielikuvaharjoitteiden avulla, joista keskilinjan mielikuva ja siihen liittyvät kuva optimaalisesta kehon pystyasennosta on tärkeä.
Nyt voidaan kysyä, missä näitä taitoja tulisi ja voitaisi opettaa niin, että mahdollisimman monet ihmiset saisivat niistä hyödyn, eikä vain maksukykyinen eliitti? Vastaus on: luonnollisesti terveysliikunnan yhteydessä. Mutta tässä kohtaamme ongelman, jota olemme asahi-projektin piirissä pyrkineet ratkaisemaan: meillä ei ole terveysliikunnan muotoja, joissa edes kiinnitettäisiin huomiota tällaisiin asioihin. Kehon optimaalinen käyttö ja sen kautta ergonomia on helppo ottaa mukaan liikuntaharjoitteisiin, jos niin halutaan. Näin olemme tehneet asahissa. Harjoittelemme asahissa kehon keskilinjan tunnistamista ja hallintaa, optimaalista asentoa nostotilanteissa, koko kehon käyttöä voiman tuotossa, kineettisen ketjun tiedostamista jaloista selän kautta kohti käsiä jne.
Uudessa kehotietoisuuden harjoitusohjelmassani tulen menemään vielä pidemmälle. Otan siinä esiin monia kehon tasapainomekanismeja, joita voimme harjoittaa, herätellä ja herkistellä. Aluksi kehoa on ”avattava” tietyin harjoituksin, sen keskeiset liikkuvat, rakenteelliset osat on tasapainotettava suhteessa toisiinsa, jolloin keho alkaa tasapainottaa itse itseään, etsimään optimaalista asentoa, jolloin kehon rakenteellinen voima alkaa kasvaa esiin. Sekä liike että mielikuva ovat tässä työskentelyssä keskiössä. Hengitystilan avaaminen ja erityisesti koetun hengitystilan tutkiminen on myös olennainen osa tätä prosessia. Kun mukaan otetaan hengitys ja tietoinen liike, ei mieltäkään voi sulkea harjoituksen ulkopuolelle, jolloin välttämättä päädytään eräänlaiseen kehomielen integraatio-harjoitukseen.
Harjoitusohjelman nimi on vielä työn alla. Mielessäni on käväissyt monia ehdotuksia: ”psyko-fyysinen integraatio”, ”kehomielen integraatio”, ”hengittävä keho” jne. Myös ”fysiofilosofian” käsitteellä olen leikkinyt paljon mielessäni. Harjoitusohjelmaan liittyy välttämättä mielen harjoittaminen, koska ei ole olemasssa mieltä ilman kehoa ja kehotietoisuus on se paikka, jossa keho ja mieli kokemuksessamme kohtaavat. Mutta tässä pudotaan syvälle filosofiaan. ”Fysiofilosofia” haluaisi sanoa, että kyseessä on todellinen kehollinen filosofia, jossa ei lähdetä liikkeelle ajattelusta tai siitä, mitä muut ovat ajatelleet kuten yleensä filosofiassa. Tässä lähdetään liikkeelle oikeasti kehosta, siitä miten peruskamppailumme elämässä on kamppailua painovoimaa vastaan. Tapa, miten vastaamme tähän painovoiman haasteeseen kehollamme ja pystyasennollamme, on ensimmäinen haasteemme. Kehon nostaminen pystyyn ja keskilinjaan on perustava eksistentiaalinen haaste. Tämä ei tapahdu ilman tahtoa. (Kaikki ihmiset, joilla on kokemusta masennuksesta, tietävät tämän.) Tahto tietoisuuden ensimmäisena aktina tulee siinä välttämättä harjoituksen kohteeksi. Tästä avautuu koko tietoisuuden problematiikka, havainto todellisuudesta: sekä ympäristöstä että itsestämme jne. Eli tässä vaiheessa olemme pudonneet jo syvälle tietoisuustaitojen eksistenssifilosofisiin syövereihin.
Mutta näitä taitoja, olivat ne sitten kehon tai mielen taitoja, ei pidä jättää pelkästään ”eksperteille”. Me voimme kaikki harjoitella niitä ja oppia, ottaa askel kerrallaan eteenpäin tällä omalaatuisella ihmisenä olemisen tiellä.
visioi.wordpress.com 