Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2010

Onpa mielenkiintoista katsoa tätä nykypäivän
tietoisuustaitojen ja ”mindfulnessin” koulutustarjontaa. Kun jotkut asiat
tulevat muotiin, niin niille ei aina käy hyvin. Tai en tiedä, onko
instant-kahvi huonompaa, kuin oikea kahvi. Ainakin se maistuu erilaiselta.

No … oma näkökulmanikin voi vähän vääristää, siis Rinzai-koulun zen. Hakuin oli yksi tämän
perinteen japanilainen opettaja. Hän totesi eräässä runossaan muistinvaraisesti
siteeraten, että ”kun olet harjoittanut zazeniä neljäkymmentä vuotta, niin voit
sanoa harjoittaneesi vähän”. Lännessä
”mindfulnessiin” tutustuneet psykologit ja muut coachit vetävät puolen päivän
tai jopa koko päivän mittaisia seminaareita ja lupaavat että koulutuksen
jälkeen (jälleen muistista siteeraten) ”osaat asua tyyneydessä ja havaita
mielesi myrskyt” tai ”stressin hallinta ja unen laatu paranevat”. Onko
tällaisia tuhansia vuosia vanhoja perinteitä ja niihin liittyviä
harjoitusmenetelmiä, joiden syvälliseen oppimiseen ei yleensä yksi ihmisen ikä
riitä, pakko mainostaa kuin hampurilaisia? Hampurilaismainoksista olemme
oppineet, että mainoksen kuva ja itse hampurilainen elävät eri
todellisuuksissa. Toisaalta, olen kyllä jo oppinut, että markkinointi on vaikea taito.

Yksi tavoite mielen harjoituksissa on oppia näkemään
todellisuus sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen haluaisimme
näkyvän. Tämän periaatteen noudattaminen mielen taitojen opetuksessa
tarkoittaisi, että mainos vastaisi kurssia. Ei puolen päivän kurssilla tai
päivän koulutuksessa oikeasti mitään taitoja opita. Muutamassa tunnissa voidaan
kyllä antaa välähdys siitä, mitä systemaattisella ja kärsivällisellä mielen
taitojen harjoittelulla voitaisi oppia. Kun puhutaan tietoisuustaidoista,
niillä tarkoitetaan todellakin taitoja ja yleensä huomattavasti vaikeampia
taitoja kuin mitä fyysiset taidot ovat (Ooops … sanoin ”vaikea”. Nykyäänhän
vaikeaa kuuluu kutsua ”haastavaksi”, että kukaan kuulija ei vain masennu!). Ja jos olemme harjoituksella saavuttaneet
ripauksen tällaisia mielen taitoja, ne katoavat nopeasti, jos emme jatkuvasti
niitä harjoita. Ihminen voi löytää tyynen kohdan mielestään kohtuullisen
pienelläkin harjoituksella, mutta se voi myös kadota hetkessä niin kuin kettu,
joka vilahtaa ikkunan takana keväthangella jälkeä jättämättä.

Rinzain opetuksista on säilynyt yksi ohut puhekokoelma.
Hänen saarnansa ovat mainioita. Jospa lopettaisin lyhyeen sitaattiin, joka voi
sekin mennä vähän väärin:
”Kunnianarvoisat kuulijat, käyttäytykää niin kuin normaalisti
käyttäydytte ja pidättäytykää harhakuvitelmista. Aina löytyy joku kaljupää,
joka ei osaa erottaa oikeaa väärästä. Miettikää tätä! Miettikää tätä!”

Read Full Post »

Käytämme paljon mielikuva yi quanissa, kannattelemme
kuviteltuja paperipalloja tai venyttelemme mielessämme kuminauhoja. Kaikki yi
quanin harrastajat tuntevat mielikuvan voiman, kokemuksen, missä mielikuva alkaa
muuttua todella lihaksi, kehon kokemukseksi siitä, mitä kuvitellaan. Tai eivät
kaikki. Tämä on yksi olennainen kynnys, josta on osattava kulkea yli. Jos
harjoittelee mielikuvilla niin, että ei näe mielikuvan ja tahdon voiman
yhteyttä, voi olla että mielikuva ei koskaan muutu lihaksi. Silloin
edistymistäkään ei paljon tapahdu. Tahto on mielenkiintoinen voima. Se on
jotakin, joka on sekä mielessä, että kehossa – oikeastaan: kehomielessä. Yi
quanin nimikin pitäisi ehkä kääntää ”tahdon nyrkkeilyksi” eikä ”mielen
nyrkkeilyksi”. On siis osattava yhdistää mielikuvaan tahdon elementti. Ei siis
että kuvitellaan, että esimerkiksi venytetään kuminauhaa, vaan venytetään sitä
todella tahdon voimaa käyttäen.

Lännessä mielikuvaharjoittelua käyttävät mm. huippu-urheilijat,
tanssijat ja NLP-terapeutit. Sitä soisi käytettävän enemmän, koska
mielikuvaharjoittelun voima on kiistaton. Erityisesti se toimii, kun pyrimme
sen avulla muuttamaan syvään juurtuneita liiketottumuksiamme ja tapojamme,
miten kannamme kehoamme erilaisissa vähemmän optimaalisissa asennoissa.
Mielikuvan kautta pyrimme vaikuttamaan suoraan niihin sisäisiin skeemoihimme,
neuromotorisiin malleihimme, jotka ovat toimintamme taustalla. Tanssin puolella
tunnetaan ideokinesis –niminen menetelmä, joka perustuu viime vuosisadan
alkupuolella vaikuttaneen Mabel Toddin ajatuksiin. Hän kirjoitti jo vuonna 1937
The Thinking Body –nimisen kirjan, jossa hän kertoo käsityksensä siitä, miten
nimenomaan mielikuvaharjoitusten kautta voimme muuttaa liiketottumuksiamme. Hän
esittää kirjassaan kehon optimaalisen asennon mallin ja menetelmän, miten sitä
voidaan lähestyä. Hänen ajatuksiaan ja metodiaan kehittivät sitten hänen
oppilaansa, erityisesti Lulu Sweigard ja Barbara Clark, jotka toivat menetelmän
tanssijoiden tietoisuuteen.

On mielenkiintoista, miten samaan aikaan, kun Todd kehitteli
Yhdysvalloissa ajatuksiaan mielikuvan käytöstä kehon optimaalisen asennon
harjoittamisessa, Kiinassa Wang Xiang Zhai kehitti yi quan –menetelmää, joka
perustuu nimenomaan mielikuvan käyttöön. Wangin menetelmän perusasentoja olivat
seisominen, istuminen, makaaminen ja käveleminen – aivan kuin Toddinkin. Olen
viime kuukaudet työskennellyt intensiivisesti ja vertaillut näitä menetelmiä
kehitellessäni kehotietoisuuden koulutusohjelmaani. Yi quanissa ei yleensä
käytetä tarkkoja anatomisia mielikuvia, vaan mielikuvat liittyvät voiman
suuntiin ja ne sijoitetaan usein kehon ulkopuolelle. Ne saattavat olla myös
hyvin abstrakteja. On mielenkiintoista, miten esimerkiksi Barbara Clarkin
mielikuvien käyttö hänen eri kirjoissaan kehittyy lopuksi hyvinkin abstraktiin
suuntaan.  Toisaalta esimerkiksi Sweigard
kehitti kehon yhdeksää voiman linjaa kuvaavan mallin, jolla on paljon
yhteneväisyyttä Wang Xiang Zhain ajattelun kanssa. On hienoa huomata, miten yi
quan –harjoituskokemukseni on alkanut muuttua, kuin olen alkanut käyttää
harjoituksessa enemmän hyväksi tarkkoja anatomisia mielikuvia. Luurangon
mielikuva on hyvä esimerkki tästä. Sen käyttö syventää heti rentouden
kokemusta. ”Luurankoharjoituksesta” 
onkin tullut yksi suosikeistani.

Read Full Post »

Sirpa Arvonen tekee MTV3:lle aamuteeveen keventäjät -osioon liikuntaohjelmia. Hän otti yhteyttä ja kysyi, voiko kävellessä harjoitella mielen taitoja. Vastasin, että voi, ja nyt olen matkalla Hesaan kuvaamaan Seurasaareen neljän minuutin pätkää tästä teemasta. Mitä neljään minuuttiin voi mahduttaa, kun puhutaan tietoisuustaidoista. Ei paljon. Sirpan mukaan siihen mahtuu kaksi asiaa. Eli pariin ajatukseen pitäisi kitetyttää kävely ja mielen taidot. No … Sirpa lähetti minulle pari kysymystä ja olen hahmoitellut niihin vastauksia. Saa nähdä, mitä niistä muistan, kun kävelemme sitten kohta kameran kanssa, mutta palauttaakseni mieleeni ajatuksiani, kirjoitan niitä tähän, niin muistan sitten kohta paremmin.

Eli: mitä mielen taitoja voisi liikkuessa harjoitella? No … ainakin täällä ulkona voisimme availla vähän aistejamme. Nykyään puhutaan paljon mindfulness-harjoituksista ja läsnäolotaidoista, se näyttää nyt olevan muotia. Tässä viitatataan siihen,että mielemme vaeltaa helposti mennessä ja tulevassa ja olemme vain harvoin läsnä tässä hetkessä. Silloin monet asiat jäävät meiltä huomaamatta. Jos jatkuvasti mietimme vain kauppalistaa ja työasioita, niin se mitä todellisuus tuo aisteihimme tässä ja nyt, katoaa meiltä. Sitten pitää kysyä, miten olemme läsnä tässä hetkessä. Vastaus on: kehollamme ja aisteillamme. Mieli voi vaeltaa pois tästä hetkestä mutta keho ei voi. Keho aisteineen on läsnä tässä hetkessä jatkuvasti. Siksi voimme vaikkapa kävellessämme harjoitella tätä kehon kykyä olla läsnä. 

Voimme tehdä sitä monella tavalla. Perinteisissä kävelymietiskelyn muodoissa keskitytään esimerkiksi siihen, miten aistimme kehon liikkeen, kun otamme askeleita. Pyrimme aistimaan huolellisesti, miten jalka osuu maahan kantapää ensin, sitten paino siirtyy jalkapohjalle, miten toinen jalka irtoaa maasta ja painopiste alkaa siirtyä jne. Jos keskitymme näin kehon liikkeisiin, mielemmekin on pakko olla paikalla koko ajan.

Voimme myös keskittyä muihin aisteihimme. Voimme keskittyä siihen, mitä näemme ja pyrkiä näkemään maisemasta enemmän ja pienempiä yksityiskohtia. Samoin voimme keskittyä äänimaailman yksityiskohtiin. Voimme aistia tuulta kasvoillamme ja tuoksuja nenässämme. Meren rannalla kulkiessamme voimme ehkä maistaa tuulen suolaisen maun. Keskittymällä näin aisteihimme ympäristö ja sen yksityiskohdat avautuvat meille uudella tavalla.

Mitä vaikutuksia tietoisuustaidoilla voi olla hyvinvoinnillemme? Hyvinvointi on laaja käsite. Normaalisti ajattelemme, että hyvinvointi on sairauksien poissaoloa. Voimme hyvin kun olemme terveitä. Hyvinvointi voidaan nähä myös paljon laajemmin ja siinä minusta tietoisuustaidoilla voi olla suuri merkitys. Tiedämme, että liikunta on lääke, mutta emme vielä ymmärrä hyvin, että mielen harjoitukset ovat samalla tavalla lääkettä. Mielen harjoitukset tähtäävät henkiseen hyvinvointiin siinä mielessä, että mielen taitojen avulla opettelemme kohtaamaan arkeen normaalisti liittyviä vastoinkäymisiä. Nykyään puhutaan paljon hyväksyvästä läsnäolosta, joka on yksi tällainen mielen taito. Sillä tarkoitetaan, että opetellaan hyväksyvää asennetta oman tietoisuuden tapahtumia kohtaan. Ihmisen tietoisuudessa on paljon vilskettä. Siellä on paljon tavaraa, johon ei tarvitse reagoida mitenkään; tämä on yksi taito: vain olla ja katsoa mielen sisältöjä ikään kuin etäältä. Joskus tietoisuutemme on niin täynnä tavaraa, että haluamme tehdä sinne vähän tilaa ja rauhoittua. Tämäkin on yksi mielen taito, jota voimme harjoitella.

Olisiko jokin helppo harjoitus, minkä avulla mieltään voisi vähän rauhoittaa? No hengitellään vähän ja aistitaan kehon tuntemuksia. Tämä on asahin ”lyhyt hengityksen tasaus”. Siinä nostetaan esiin kehotietoisuutta, jolloin päässämme jatkuvasti kuuluva sisäinen puhe voi jopa hetkeksi kokonaan vaijeta. Kohota käsiä sisäänhengityksellä ja laske ne alas uloshengityksellä. Aisti miltä tuntuu sormenpäissä. Hae herkkä fiilis sormiisi ja pyri olemaan mahdollisimman rento. Aisti, miten ilma virtaa sormiesi väleistä. Tee muutama rauhallinen liike hengityksen tahdissa. Aisti sitten, miltä ilma tuntuu sieraimissasi, kun hengität sisään ja miltä se tuntuu, kun hengitätä ulos. Huomaa ero. Tee vaikka kymmenen hengitystä ja palaa sitten päivän askareihin. Voit tehdä tämän harjoituksen koska tahansa päivän mittaan ja se rauhoittaa mieltäsi.

Millainen voisi olla harjoitus, jossa voisi harjoitella omien ajatusten ja tunteiden hyväksyntää? Omien mielen sisältöjen hyväksyminen vaatii sitä, että opimme ensin tunnistamaan ja katsomaan niitä. Yksi tapa on opetella näkemään tietoisuutensa avaruutena. Mehän puhummekin ”mielen avaruudesta”. Mielen sisällöt, kuten ajatukset tai tunteet, ovat samalla tavalla tietoisuuden avaruudessa kuin esineet ovat ulkoisessa avaruudessa. Voit sulkea silmäsi ja katsoa edessäsi avautuvaa tilaa, joka muistuttaa yötaivasta. Jos katsot tarkkaan, voit nähdä siellä tähtiäkin. Voit ajatella, että tämä on ”sisäinen avaruutesi”. Kun sitten ajatus nousee, kuvittele sisäisen avaruutesi taivaalle lentokone, joka vetää perässään suurta banneria, johon ajatuksesi on kirjoitettu. Kone lentää nopeasti ohi ja katoaa näkyvistä. Kun toinen ajatus nousee, tulee toinen banneria vetävä lentokone, joka sekin katoaa kohta näkyvistä. Näin ajatus nousee ja katoaa. Hyväksymme sen sellaisena kuin se on, mutta emme reagoi siihen. Tämä on yksi mielen taito.

Tällainen on käsikirjoitus nyt, kun olen matkalla. Saa nähdä, millainen se on sitten, kun ohjelma on valmis. Ohjelma tulee ulos MTV3:lla Huomenta Suomessa tiistaina 30.3. klo 06.40. 

Read Full Post »