Kiitos

Pitkäaikainen työskentely yliopistolla jättää jälkensä. Olen
huomannut, että en osaa kertoa edes vitsiä laittamatta siihen alaviitettä. On
pakko kertoa, mistä se on peräisin tai keneltä olen sen kuullut. Niin kuin
nytkin. Tämä ei ole vitsi vaan Leonard Cohenilta peräisin oleva kielikuva
siitä, miten istumiskokemusta voisi kuvata… vähän muokattuna.

Viljelystä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Kun viljelemme
hengitystämme, viljelemme kehotietoisuuttamme. Istutamme siemenen, annamme
sille ravintoa ja pyrimme kasvattamaan itsellemme tietoisen kehon. Ravitsemme
jokaista soluamme ja opetamme sen sanomaan yhden sanan: kiitos.

Read Full Post »

Zazeniä tekevät sammakot

Zenshinjin zen-luostarissa Italiassa on tapana aina elokuun viikon kestävän sesshinin jälkeen kirjoittaa runoja. Taino antaa runoon yhden säkeen ja oppilaat täydentävät sen ympärille runon. Runot sitten luetaan sesshinin päätösillallisella. Tämä tuli mieleeni kun kuvasin tänään sammakoita. Muistan yhden elokuun sesshinin, jossa kirjoitin omaan runooni säkeen, jossa kuvasin zazenissa istujia sammakoiksi. Jostain syystä oma runoni ei ollut edes ainoa sammakkoruno. Ajatus varmaan syntyi siitä, miltä zazenissä jalat ristissä istuva joukko näytti elokuun kuun valaisemassa yössä. Pysty vartalo ja siitä sivuille ojentuvat polvet muistuttivat elävästi sammakoita, joilla on usein tapana muutenkin istuskella zazenissä. Tässä yksi, joka tosin ei istu, mutta muuten vaan on.

Read Full Post »

Lyhyt huomio tiedosta

On vaikea muuttaa käsitystään
tiedon luonteesta. Olemme kasvatettu uskomaan, että voimme saada kaiken
tarvitsemamme tiedon lukemalla kirjoja, opiskelemalla kouluissa ja
yliopistoissa (joita opiskelijat nykyään ovat alkaneet kutsua myös kouluiksi).  Pänttäämme tentteihin opettelemalla ulkoa
teorioita, kirjoitamme esseitä ja opinnäytetöitä kirjapinot pöydällämme. Kun
sitten tietoisuustaitojen kurssilla sanon, että nyt opiskelemme erilaista
tietoa, oikeastaan vain omasta kokemuksesta kumpuavaa taitoa, niin monet eivät
usko. Tai ehkä he uskovat, mutta ovat niin tottuneet tarttumaan taas uuteen
kirjaan, josta tosin usein löytyy sekä päivittäisiä että useita kuukausia
kestäviä harjoitusohjelmia, mutta nekin voi käydä nopeasti läpi lukemalla ne.
Tämä on sitä mitä zenissä sanotaan ruokalistan syömiseksi ruuan sijaan.
Kuvittelemme, että syömällä ruokalistan nälkämme poistuu. Samoin kuvittelemme,
että lukemalla Kabat-Zinnin tai Tollen kirjan, voimme oppia niistä
jotakin.  Kyllä, voimme oppia, mutta vain
teoreettista tietoa, emme taitoa. Lännessä on perinne, että voimme myös opettaa
asioita, joita koskaan emme ole itse tehneet ja josta siis meillä ei ole
taitoa. Tai olemme tehneet vain suhteellisen vähän. Urheiluvalmennusta voidaan
opiskella yliopistossa. Valmentajan ei itse tarvitse olla huippu-urheilija,
koska hänellä on teoreettinen tieto siitä, miten huippu-urheilijaksi tullaan.
Kokemusta ei tässä näkemyksessä tarvita. Totta kai siitä on hyötyä, jos sitä
on, mutta sitä ei pidetä välttämättömänä.

Buddhalaisessa perinteessä
korostetaan omaa kokemusta perimmäisenä tiedon hankinnan menetelmänä. Ei siis
uskoa. Eräässä suutrassa Buddha luetteli asioita, joista ei pidä luulla
saavansa syvällistä tietoa. Tällaisia ovat hänen mukaansa esimerkiksi
auktoriteetit ja perinne, se mitä olemme oppineet kuuntelemalla muita tai
lukemalla tekstejä, metafyysistä teorioista, päättelemällä järjellä,
hyväksymällä teorian koska se on yhdenmukainen jo opitun käsitystemme kanssa,
toisten taidoista jne. Luettelo on pidempi, mutta tästä saa jo hyvän kuvan.
Mitä jää jäljelle: luottamus omaan kokemukseen. On tietysti erotettava toisistaan
kaksi tiedon lajia, joita usein kutsutaan tiedoksi ja viisaudeksi. Buddha puhuu
tässä viisaudesta, joka tarkoittaa ihmisen eksistenssiä ja siihen liittyvään
problematiikkaan liittyvää tietoa. Siitähän buddhalaisuudessa on
kokonaisuudessaan kyse.  Niinhän
länsimaisessakin filosofiassa, jos filosofia edelleen ymmärrettäisi sanan
alkuperäisessä merkityksessä: viisauden rakastamisena.

Read Full Post »