Mindfulness-huumassa jää helposti monia asioita huomaamatta.
Yksi, mitä en voi lakata korostamasta, on keho. Tai oikeastaan kehomieli. Edelleen on olemassa käsityksiä mielen
harjoittamisesta ikään kuin kyse olisi vain ”kognitiivisista toiminnoista”. Ei
tarvitse istua alas kuin päiväksi tyynylleen, niin huomaa, että harjoitus on
äärimmäisen ”kehollista”.
Mindfulness käännetään meillä yleensä ”ei-arvioivaksi,
tietoiseksi läsnäoloksi”. Tämä ”ei-arvioivuus” voi aiheuttaa monia
väärinkäsityksiä. Käsittelen tässä lyhyesti yhtä ja se liittyy tunteisiin.
Usein opetetaan, että meidän tulisi ottaa vain tarkkaileva ja ei-arvioiva
asenne mielemme sisältöihin, katsella kun ajatukset, tunteet, kehon aistimukset
ja muut mielen sisällöt tulevat ja menevät.
Jos ohjataan vain näin, jää yksi buddhalaisen psykologian
tärkeimmistä periaatteista unohduksiin, joka voidaan muotoilla esimerkiksi
näin: ”viljele positiivista, hyväksy negatiivinen”. Tämä pätee kaikkiin mielen sisältöihin,
mutta periaate on helppo ymmärtää tunteiden kohdalla. Ensinnäkin, jos otamme
täysin ei-arvioivan asenteen mielemme sisältöihin, emme kykene erottamaan sitä,
mikä on positiivista, mikä negatiivista.
Buddhalaisessa psykologiassa ja koko ajatteluperinteessä on
useita erilaisia kategorialuetteloita, eräänlaisia muistiteknisiä listoja, jotka
auttavat harjoittajaa kiinnittämään huomiota siihen, mikä harjoituksessa on
olennaista. Tarjoan tässä yhden sellaisen liittyen tunteisiin: kuuden tunteen
listan, joista kolme on negatiivista, kolme positiivista. Näiden tutkimisesta
voi aloittaa.
viha – ystävällisyys/ rakkaus
kateus – myötäilo
inho – myötätunto
Nämä ovat eräänlaisia perustunteita ja toistensa
vastakohtia. Ihmisenä olemiseen liittyy erilaisten mielialojen, tunteiden ja
ajatusten kirjo, jotka sitten aiheuttavat erilaista toimintaa. On rationaalista
ajatella, että negatiiviset tunteet tarkoittavat juuri tunteita, jotka johtavat
toimintaan, joka ei ole rakentavaa vaan tuhoavaa. Ne ja niistä aiheuttava
toiminta lisää helposti tuntevien olentojen kärsimystä. Buddhalaisessa
etiikassa pyritään etsimään toimintatapoja, jotka vähentävät tai poistavat
kärsimystä sekä ihmisen, että muiden tuntevien olentojen elämästä. Tässä
tunteiden ja eettisen toiminnan suhde tulee hyvin esiin
Buddhalaisen ajatustavan mukaan ei ole järkevää viljellä
negatiivisia tunteita, mutta on järkevää nähdä ne ihmisenä olemiseen kuuluvina
normaaleina, tosin negatiivisina tunteina. Voimme näin hyväksyä ne, mutta jos
emme viljele niitä niin niiden ”läpäisyvoima” hiljalleen alkaa heiketä. Kyse on
samasta asiasta kuin tutkiessamme mieltä, kun löydämme enemmän tyhjyyttä,
avaruutta mieleemme, yksittäisten ajatusten läpäisyvoima alkaa heiketä. Ne
nousevat tietoisuudessa miltei pinnalle, tunnistamme ne, mutta saman tien ne
sukeltavatkin taas pois näkyvistä. Samalla tavoin opettelemme tunnistamaan
erilaisia tunteita ja ikään kuin läpivalaisemaan niitä.
Positiivisia tunteita sen sijaan on järkevää viljellä, koska
näin voimme oikeasti muuttaa elämämme laatua. Zen perinteen harjoitusta
kuvataan usein dhyana – prajna – karuna -kolmiolla. Ne ovat harjoituksen ulottuvuuksia, jotka
kannattelevat toisiaan. Ne ovat myös välttämättömiä tasapainoisessa
harjoittamisessa. Dhyana tarkoittaa mielen harjoittamista perinteisesti zazeniä
harjoittaen. Prajna voidaan kääntää sanalla ”viisaus”. Se tarkoittaa prosessia,
jossa opimme ymmärtämään selkeämmin ja selkeämmin mielen rakennetta ja
toimintatapoja. Se siis tarkoittaa prosessia, jossa ymmärrys eräällä tapaa hiljalleen
läpivalaisee mielen. Tähän läpivalaisuun liittyy ymmärrys kaikkien olentojen
yhteys- ja ykseysluonteesta. Karuna voidaan kääntää sanalla ”myötätunto”. Kun
harjoitus kehittää ”viisautta” kaikkien ilmiöiden yhteydestä, se samalla
kehittää myös myötätuntoa kaikkia tuntevia olentoja kohtaan. Tässä myötätunto
voidaan käsittää laajemmin myös myötätunnoksi kaikkia olentoja kohtaan. Myötätunto on siis eräänlainen perustunne,
jonka kehittämiseen kaikki harjoittelu tähtää. Erityisesti
Mahayana-buddhalaisuudessa, johon zenkin lukeutuu, korostetaan nk. neljää
bodhisattva-lupausta, joista ensimmäinen korostaa harjoituksen tätä aspektia.
Tämä lupaus voidaan muotoilla esimerkiksi näin:
”Tuntevia olentoja on lukematon määrä, lupaan pelastaa ne kaikki”.
Miten sitten käytännössä positiivisia tunteita viljellään?
Totesin edellä että zazen-harjoitus tavallaan sisältää jo kaiken, mutta sen ei
tarvitse eikä pidäkään olla kaikki. Esimerkiksi myötätuntoa harjoitetaan
myötätuntoisella, auttavalla toiminnalla, joka ei etsi itsekästä palkkiota.
Zen-luostareissa saattaa tapahtua, että jos jätät likaiset vaatteesi
pesupaikalle, joku on jo pessyt ne ja ripustanut kuvamaan, kun menet hakemaan
niitä. Nykyinen Dalai Lama on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan
myötätuntoisesta toiminnasta etiikan perustana: Ethics for the New Millennium.
Luin sen joskus vuosia sitten, enkä enää tarkasti muista sen sisältöä, mutta
ajatuksena kirjassa on, miten voimme rakentaa perustaltaan rationaalisen,
ei-uskonnollisen etiikan perustaen sen muutamaan yleiseen periaatteeseen.
Näistä perustava on, että kaikki tuntevat olennot haluavat karttaa kärsimystä
ja voimme perustaa eettisen toimintamme tämän periaatteen varaan eli tuntevien
olentojen auttamisen varaan. Se tarkoittaa myötätunnon viljelemistä.
visioi.wordpress.com 