Koska pidän näitä tietoisuustaito- tai mindfulness
–kursseja, minulta jatkuvasti tiedustellaan kahta asiaa. Ensinnäkin antavatko
kahden kuukauden kurssini ohjaajavalmiuden menetelmääni ja jos eivät niin
järjestänkö myös mindfulness-ohjaajakoulutusta. Kumpaankin kysymykseen joudun
aina vastaamaan ei ja en. Miksi?
Näkökulmani mielen harjoittamiseen ja mielen taitoihin nyt
vain näyttää olevan aika lailla toinen kuin monella muulla
”mindfulness-kouluttajalla”. Ehkä se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että
olen niin kauan harjoittanut ja filosofiassa tutkinut näitä juttuja. Ja mitä
kauemmin teet jotakin, sitä selkeämmäksi sinulle käy oma tietämättömyytesi ja
taitamattomuutesi ja sitä vaikeammaksi käy ajatus, että voisi ajatella kouluttavansa
ihmisiä, jotka kouluttavat mielen taidoissa muita. Ymmärrän myös täysin sen,
että monet buddhalaiset yhteisöt ja heidän jäsenensä, jotka ovat siis
varsinaisia ”asiantuntijoita” mielen harjoittamisessa, eivät halua olla missään
tekemisissä tämän mindfulness-buumin kanssa. He näkevät selkeästi, mihin yhden
buddhalaisen ajatteluperinteen keskeisen käsitteen ”tuotteistaminen” voi johtaa
ja myös välttämättä johtaa. Korviini tuli kerran kiertotietä erään
”mindfulness-koulun” opettajan lausahdus, jossa hän oli todennut, että eihän se
Klemola opeta mitään oikeaa mindfulnessia. Niinpä.
Tapasin oman Rinzai-koulun zen-opettajani Engaku Tainon
vuonna 1984, josta alkoi oma muodollinen zenin opiskeluni. Jo sitä ennen olin
yrittänyt ymmärtää ja harjoittaa tätä perinnettä kymmenkunta vuotta. Olikohan
se sitten joskus vuonna 2002, siis harjoitettuani Rinzai-zeniä 18 vuoden ajan,
opettajani sanoi minulle, että voisit alkaa opettaa. En kuitenkaan kokenut
vielä silloin olevani valmis niin haastavaan tehtävään. Vasta nyt viimeisinä
vuosina olen alkanut etsiä tapoja, miten buddhalaista elämänfilosofiaa ja
psykologiaa ja mielen taitoja, joita nyt niin kovasti lähestytään
mindfulness-käsitteen ja harjoitusten kautta, voisi lännessä opettaa tavalla,
joka olisi helposti lähestyttävä. Samaa työtä olen tehnyt myös filosofisissa
tutkimuksissani kohta kolmekymmentä vuotta. Olen yrittänyt avata keskeisiä
buddhalaisen ajattelun käsitteitä ja kokemuksia katsoen niitä länsimaisen
filosofian läpi. Samoin olen tutkinut kehon ja mielen suhdetta,
kehotietoisuuden ja ego-tietoisuuden sidosta, ihmiseksi kasvamisen monitahoista
problematiikkaa. Tästä etsinnästä on sitten hiljalleen muotoutunut tietoisuustaito-kurssieni
sisältö ja näkökulma.
Miten kahden kuukauden tai vuoden tai kahden kestävässä
ohjaaja-koulutuksessa voitaisi opettaa oppilaat kohtaamaan koko se
käsittämättömän monimutkainen kokemusten ja käsitteiden kirjo, jonka mielen
intensiivinen harjoittaminen nostaa esiin?
En ole kyennyt vastaamaan tähän kysymykseen ja voi olla että en koskaan
pystykään.
visioi.wordpress.com 