Kirjoitin joskus kesällä FB:n päivitykseeni näin: ”Juostessani
Salmusten takana haukka lehahti lentoon polun vierestä. Ajattelin spontaanisti
… wau!. Tämän vajaan sekunnin kestäneen tapahtuman buddhalainen fenomenologia
jakaa seitsemääntoista perättäiseen vaiheeseen, tietoisuustapahtumaan! Uskomattoman
kaunista analyysiä. Wau!”
Nyt tästä vähän enemmän eli mitä nuo 17 vaihetta ovat
lyhyesti kuvattuna. Opettaessani tietoisuustaitoja jaan itse tämän tapahtuman
viiteen vaiheeseen, joka antaa kohtuullisen hyvän kuvan, tosin buddhalaisen
psykologian kannalta karkean kuvan siitä, mitä vaiheita
tiedostamisprosessiin liittyy. Tarkemmin
kyse on havainnosta, sen tiedostamisesta ja toiminnasta, mikä tapahtuu tämän
tuloksena.
Kuvaan yleensä tämän prosessin seuraavien viiden vaiheen
kautta: tahto, huomio, kohde, ymmärrys ja toiminta. Näiden vaiheiden
tiedostaminen on minusta minimivaatimus, kun puhutaan tietoisuustaidoista.
Suuntaamme huomion tahdonvaraisesti kohteeseen, josta nousee ennakkokäsityksemme
mukainen ymmärrys kohteesta ja joka johtaa sitten toimintaan.
Tämä vastaa kohtuullisen hyvin myös Abhidharman käsitystä
tietoisuustapahtumien luonteesta, mutta Abhidharmassa mennään paljon
syvemmälle. Yritän kuvata seuraavassa lyhyesti edellä kuvaamiani Abhidharman
esiin nostamia 17 tietoisuustapahtuman vaihetta.
Otetaan lähtökohdaksi tietoisuuden virta, joka siis koostuu
jatkuvasti perättäin nousevista tietoisuustapahtumista. Peruslähtökohta
budhalaisessa psykologiassa on, että tämä tietoisuuden virta koostuu
erillisistä tietoisuuden hetkistä, jotka nousevat, kestävät hetken ja katoavat
sitten. Tietoisuuden virtaa voi siis verrata vaikkapa helminauhaan. Nämä
tietoisuuden hetket ovat äärimmäisen lyhyitä, eräänlaisia mielen atomeja, jotka
ilmenevät äärimmäisen nopeasti perätysten, ja josta mielemme muodostaa
kokemuksen yhtenäisestä tietoisuuden
virrasta samoin kuin elokuva näyttää meistä
yhtenäiseltä vaikka se koostuukin erillisistä kuvista.
Käytän seuraavassa helminauhan vertausta. Edellä kuvaamani
kognitiivis-emotionaalinen tapahtuma, haukan havaitseminen ja spontaani ilmaus ”wau”,
voidaan analysoida koostuneen 17 erillisestä tietoisuuden hetkestä (citta),
tietoisuuden virran atomaarisesta ”helmestä”:
(1) Tietoisuuden perusvirta, jota vastaa
helminauhavertauksessamme nauha, johon helmet on kiinnitetty. Se on eräänlainen
elämävirta, tietoisuuden perusta, johon tai jossa seuraavat tietoisuuden
välähdykset esiintyvät.
(2) Tämä tietoisuuden perusvirta keskeytyy, kun havaitsemme
objektin. Toinen vaihe on ”tietoisuuden perustan värähdys”, joka tapahtuu ennen
sen keskeytymistä.
(3) Kolmas vaihe on ”tietoisuuden perusvirran pysähdys”.
(4) Seuraavaksi nousee ”aistiporttitietoisuus”. Tässä vaiheessa huomio kääntyy objektia kohti.
Jotakin on asettunut kontaktiin aistiemme kanssa.
(5) Seuraavaksi nousee ”näkötietoisuus”. Jos objekti olisi
ääni, nousisi ”kuulotietoisuus”. Näkötietoisuus ei vielä tunnista sitä, mitä se
näkee.
(6) Kuudentena nousee ”vastaanottava tietoisuus”. Tässä vaiheessa tietoisuus alkaa vastaanottaa
havaitsemansa objektin.
(7) Tietoisuus tutkii kohdetta ja nousee ”kohdetta tutkiva
tietoisuus”. Tästä alkaa kohteen tunnistamisprosessi.
(8) Seuraa kohteen tunnistaminen, kohde ymmärretään
joksikin. Syntyy siis käsitteellinen ymmärrys kohteesta, jota voisi kuvata
kohteen ”representaatioksi”. Vaihetta
kutsutaan ”määritteleväksi tietoisuudeksi”. Kohde tulee tunnistettua ja
määriteltyä joksikin.
(9-15) Tästä seuraa toimintaimpulssi. Tämä tietoisuuden
hetki nousee samanlaisena seitsemän kertaa. Tässä kohtaa myös vapaa tahto astuu
mukaan kuvaan. Myös karma toimii tässä vaiheessa. Karma tarkoittaa sitä
vaikutusta, mikä nousee esiin tässä kohtaa tietoisuuden helminauhan edellisten,
elämänhistoriallisten helmien vaikutuksesta. Jos tietoisuus on tunnistanut kohteen
ilman vääristymiä, sellaisena kuin se on, toiminnasta tulee eettistä. Jos
tietoisuus sitä vastoin tunnistaa kohteen väärin, toiminnasta tulee epäeettistä.
(16 – 17) Lopuksi nousee ”rekisteröivä tietoisuus” kaksi
kertaa, jolloin koko prosessi rekisteröityy tietoisuuteemme ja voi taas
vaikuttaa tulevaisuudessa tietoisuustapahtumiimme.
Edellä tuli kuvattua vain pieni osa buddhalaisen psykologian
erittelemiä mielen faktoreita. Edellä kuvaamiani mielen atomaarisia yksiköitä
voidaan luokitella eri teksteissä eri tavoin ja niiden lukumääräkin vaihtelee.
Usein näitä atomeita kuvataan 89 tai 121 kappaletta luokittelutavasta riippuen.
Mielen elementtien luokitteluun liittyy monta mielenkiintoista piirrettä. Yksi
niistä on elementteihin liittyvä eettinen ulottuvuus. Elementit luokitellaan
esimerkiksi kuuluviksi seuraaviin neljään luokkaan. Nämä ovat: 1. epäterveet,
2. terveet, 3. karmaa eli vaikutuksia aiheuttavat ja 4. neutraalit. Tämä luokittelu taas perustuu
tietoisuustapahtumien ”juuriin”, jotka esimerkiksi epäterveiden mielen atomien
kohdalla ovat viha, ahneus ja tietämättömyys. Jos nämä mielen atomit dominoivat
tietoisuuttamme, toimintamme aiheuttaa kärsimystä tunteville olennoille, myös
siis itsellemme ja niistä kumpuavaa toimintaa voidaan pitää epäeettisenä.
Buddhalaisessa tietoisuuden kuvauksessa on siis mukana aina myös eettinen
ulottuvuus eikä sitä voida purkaa siitä pois.
Yksi mielenkiintoinen buddhalaisen psykologian kohta on,
miten edellä kuvatut mielen atomitkin voidaan vielä analysoida osiinsa. Jokainen helmi koostuu
eräänlaisista elementäärisistä partikkeleista, joita ovat mm. kontakti, tuntemus,
tahtoelementti, havaintoelementti, huomioelementti, jne. Tuntemus tarkoittaa tässä tunnetta, joka
nousee objektin kohtaamisessa. Se voi olla miellyttävä, epämiellyttävä tai
neutraali. Tämä on mielenkiintoista
siksi, että se tarkoittaa että kaikissa tietoisuustapahtumissamme on
perustaltaan mukana aina myös tunne-elementti. Mitään pelkää kognitiivista tai
tiedollista tietoisuustapahtumaa ei tämän mukaan ole. Oikeampaa on siis puhua
aina esimerkiksi emotionaalis-kognitiivisista tietoisuustapahtumista. Jos oikein
muistan Francisco Varelan ja
kumppaneiden kognitiotieteellisiä tutkimuksia, niin tämä on myös
kognitiotieteissä nykyaikainen käsitys tiedostamisprosessien luonteesta. Itse
asiassa muistan Varelan kirjoittaneen jotakin sen tapaista, että kun aistiva ja
liikkuva kehomieli kohtaa maailman, ensimmäiseksi tässä kohtaamisessa nousee
tunne ja kaikki mikä liittyy käsitteelliseen ymmärrykseen ilmenee vasta paljon
myöhemmin. Tämä on ollut Abhidharman kanta jo yli 2000 vuotta.
visioi.wordpress.com 