Uusin
kirjani ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” ilmestyy Docendolta ensi
viikolla. Asahi perustuu koko kehon
liikemekaniikkaan samoin kuin monet itämaiset kamppailutaidot, esim.
taijiquan. Kirjoittaessani kirjaa etsin
tietoa siitä, miten tällaista liikkumisen tapaa kuvataan nykyaikaisessa länsimaisessa
biomekaniikassa. Tulos oli aika hämmentävä.
Olin lukenut
monesta lähteestä nykyisesta faskia-tutkimuksesta ja miten se on muuttanut
käsitystämme koko ihmisen anatomiasta. Tämä tutkimushan osoittaa, että nykyiset
anatomian oppikirjamme, jotka ovat edelleen käytössä, ovat tavallaan
keskiaikaisia. Niissä kuvataan yksittäisiä lihaksia, esim. hauislihasta
kyynärnivelen koukistajana, jonka vastapari on ojentajalihas, joka ojentaa nivelen.
Nykyään kuitenkin ajatellaan, että yksittäinen lihas ei ole mikään
toiminnallinen kokonaisuus vaan toiminta tapahtuu aina hyvin monimutkaisten ja
pitkien, jopa koko kehon lävistävien myofaskiaalisten lihastoimintaketjujen
aktivaation tuloksena. Kuva yksittäisestä lihaksesta toimintayksikkönä on
virheellinen abstraktio.
Ajatustavan
pohjalle on kehittynyt erilaisia hoito- ja harjoitusmenetelmiä. Osteopaatit
ovat käsitelleen faskioita jo noin sata vuotta. Nykyään puhtaan faskia-fitness –harjoituksista
ja koko kehon funktionaalisista harjoitteista. Tähän asti asian seuraaminen on
helppoa, mutta kun haluaa saada enemmän tietoa siitä, mitä nämä
lihastoimintaketjut oikeasti sitten ovat, alkaakin hämmennys.
On nimittäin
niin, että on olemassa monia teorioita ja käsityksiä siitä, miten nämä
lihastoimintaketjut tai faskia-linjat ihmisessä kulkevat. Richterin ja Hebgen
kirjassa ”Triggeripisteet ja lihastoimintaketjut” esitellään näitä teorioita ja
kirjan ilmestymisen jälkeen (2006) on kehitelty muitakin. Kirja esittelee
johdannossaan viisi tällaista mallia ja kirjoittajat tarjoavat myös oman
mallinsa. Yksi malleista on Thomas Meyersin malli, jonka hän esitteli
suomeksikin käännetyssä kirjassaan ”Anatomy Trains”. On mielenkiintoista, miten
Mayersin malli on mennyt läpi Suomessakin, koska se näyttää esiintyvän
taustalla aivan uudessa biomekaniikan oppikirjassa: Sandström – Ahonen: ”Liikkuva
ihminen” (VK-Kustannus 2011). Mayersin mallissa myofaskiaaliset lihasketjut
seuraavat lähimain kiinalaisen lääketieteen kuvaamia meridiaanilinjoja.
Kuvatessaan
koko kehon liikettä ja sen biomekaniikkaa Ahonen käyttää myofaskiaalisten
lihasketjujen käsitettä. Käsitteellä annetaan ymmärtää, että: 1. keho toimii
aina kokonaisuutena, lihakset eivät toimi yksin vaan koko kehon läpi menevinä
myofaskiaalisina ketjuina ja: 2.
liikettä opetellessa on tärkeää tiedostaa nämä ketjut ja harjoittaa niitä
tietoisesti.
Ahonen
kirjoittaa (s. 274): ”Kehonhallintaa tarvitaan läpi koko liikeketjun,
jotta myofaskiaaliset ketjurakenteet nivoutuvat toiminnallisesti yhteen ja
kehon teho voidaan pitää korkeana. (…) Sen sijaan, että harjoitettaisi
yksittäisiä lihaksia tai heikosti tuettuja liikeketjuja, panostetaan paljon
taitoon, jolla opitaan kytkemään yhteen läpi kehon toimivia myofaskiaalisia
järjestelmiä. Tämän periaatteen soveltaminen harjoittelussa lisää voimantuottoa
ja liikenopeutta ilman, että lihasmassan tarvitsee kasvaa niin paljon.”
Kävelystä Ahonen kirjoittaa: ”Toiminnalliset
myofaskiaketjut, kun niitä osataan hyödyntää,
tekevät kävelystä taloudellista ja vaivatonta (s.297).” Kaikki tämä
tietysti edellyttää, että meillä on
tarkka käsitys siitä, mitä nämä ketjut ovat ja miten ne kulkeva kehossa. Ahonen
uskoo Myersin mallin olevan oikea kuvaus myofaskiaalisista ketjuista (s.350) ja
käyttää sitä kirjassa myös itse kuvatessaan esimerkiksi noston biomekaniikkaa.
Tässä kohtaa pitäisi mielestäni kirjoittajan kellojen soida,
kun hän kuvaa nostamisen tekniikkaa Mayersin mallin avulla näin: ”Koko
takaosien myofaskiaalinen ketju tekee yhteistyötä (jalkapohjat – pohkeet –
takareidet – pakarat – selän ojentajat – hartian takaosat – kaularangan
ojentajat) (s.246).” Ja edelleen sivulla 248: ”Ojennukseen ponnistavat lihakset
ovat pohjelihakset, hamstring- ryhmä, iso lähentäjä, pakaralihas ja selän
ojentajaryhmä. Koko takaosan myofaskiaalinen ketju on toiminnassa.”
On helppo nähdä, mikä tässä kuvauksessa menee pieleen.
Seuraava yksinkertainen kuva näyttää asian:
Piirros A esittää Ahosen kuvaamaa lihasketjua. Tämän ketjun
aktivaatio ei voi ojentaa ihmistä suoraksi, koska polven ojentajalihaksisto
puuttuu mallista. Ahonen seuraa siis sokeasti Mayersin mallia ja pitää sitä funktionaalisena
mallina, mitä se ei ole. Jotta
vipuvarsijärjestelmä voi ojentua, sitä ojentavien voimien pitää mennä
piirroksen B osoittamalla tavalla ristiin. Kun kuvan B lihastoimintaketju
aktivoituu, vartalo myös ojentuu.
Ilmeisesti Ahosella, mutta myös monilla muilla, jotka pitävät
Mayersin mallia biomekaanisena koko kehon liikettä selittävänä mallina on
mennyt käsitteet sekaisin. On tehtävä selkeä ero toiminnalliseen/
funktionaaliseen kuvaukseen kehon biomekaniikasta ja toisaalta terapeuttisiin
malleihin. Terapeuttisten mallien toimivuutta voidaan testata hoitotilanteissa,
mutta jos Mayersin mallin tapaista terapeuttista mallia tarjotaan koko kehon
liikettä kuvaavaksi funktionaaliseksi malliksi, mennään pahasti pieleen.
Samalla pieleen menevät myös kaikki tähän malliin perustuvat ”funktionaaliset
harjoitukset”.
Olen kirjassani nostanut esiin ”kokemuksellisen
biomekaniikan” käsitteen ja ekstensio-fleksio – mallin, joka nykyisistä
lihastoimintamalleista parhaiten vastaa ihmisen kehon biomekaniikkaa. Se on
myös malli, jota kiinalaisissa kamppailutaidoissa on käytetty jo vuosisatojen
ajan. Käytän sitä myös Syvä-asahissa. Se voidaan kiteyttää toteamukseen: ”On
vain avautuminen ja sulkeutuminen, rentouden ja jännityksen vaihtelu.” Richterin
ja Hebgen kirjassa ”Triggeripisteet ja lihastoimintaketjut” on tarkka kuvaus
tästä mallista. Asahi-kirjassani olen sitä vähän yksinkertaistanut.
visioi.wordpress.com 