Muuttuuko liikunta?

Erilaisen liikunnan parissa ikäni työskennelleenä olen
joutunut paljon pohtimaan, miten suomalaista liikuntakulttuuria voisi saada
muuttumaan edes piirun verran. Erilaisella tarkoitan sitä, että kaikki omat
liikuntamuotoni ovat olleet jotakin muuta kuin urheilua. Länsimaisen liikuntakulttuurin
muutoksen suurin este hieman karrikoituna on, että kaikkea liikuntaa katsotaan
urheilun näkökulmasta. Kun koulutan asahi-terveysliikuntaohjaajia, joudun aina
selittämään pitkän tarinan siitä, mitä on terveysliikunta. Tarkoitan
terveysliikunnalla liikunnan muotoja, joiden liikkeet ovat asiantuntijoiden
kehittämiä hoitamaan ja ennaltaehkäisemään ihmisten erilaisia sairauksia.
Urheilu ja urheilulähtöinen liikunta, jota usein kutsutaan myös kuntourheiluksi,
ei ole tällaista. Urheilun muotoja ei ole koskaan suunniteltu terveyden
näkökulmasta. Urheilulajit ovat vanhoja, jotkut jo antiikista peräisin olevia, kilpailujen,
pelien ja leikkien muotoja, joiden liikkeet voivat olla jopa epäterveellisiä.
Ainakin ne ovat monissa lajeissa yksipuolisia. Ja ainakaan niitä ei ole
suunniteltu ennaltaehkäisemään ja hoitamaan sairauksia.

Totta kai tämän urheiluajattelun ulkopuolella on
marginaalisia lajeja, joiden päämärä on toinen. Näitä ovat esimerkiksi tanssi
tai fysioterapeuttien käyttämät hoitavat liikuntamuodot tai monet joogan
tapaiset idän liikuntaperineet. Ja tietysti asahi. Mutta
nämä ovat poikkeuksia. On totta, että sekä mies- että naisvoimistelu lähtivät
yli sata vuotta sitten terveyden näkökulmasta, mutta kuka nykyään harjoittelee
enää mitään perinteisiä voimistelulajeja terveytensä vuoksi?

Vai harjoitteleeko kuitenkin? Nouseeko uusi liikkumisen
kulttuuri kaduilta ja talvisilta laskettelurinteiltä? Brake-dance, parcour,
street-workout ja erilaiset lumella kiitämisen ja temppuilun muodot ovat uuden
sukupolven upeita liikuntamuotoja. Olen voinut seurata aitiopaikalta tätä
kuvota, kun oma poikani kiinnostui ensin brake-dancesta, sitten teki vähän aikaa
parcouria ja on nyt kiinnostunut street-workoutista eli
kehonpainoharjoittelusta. Viimeksi
mainittu on paluuta vanhaan kunnon voimisteluun. Edellä kuvatutuissa uusissa ja
uusvanhoissa liikkumisen tavoissa on tietysti kyse paljon muustakin kuin
terveysliikunnasta. Niiden yhteydessä
pitäisi puhua hyvin laajasta hyvinvoinnin käsitteestä, johon liittyy
liikunnasta saatu ilo, sosiaalisuus, kehon haastaminen uusilla tavoilla ja
uusiin liikkeisiin, mutta myös kriittinen suhtautuminen perinteisiin urheilun
muotoihin. Näen tässä ilmiössä valtavia koko liikuntakulttuuriamme muuttavia ja
ravistelevia mahdollisuuksia. Erityisen hienoa monissa näissä lajeissa on se,
että ne eivät vaadi eivätkä tarvitse mitään erityisiä kalliita rakennelmia.
Niille riittää normaali ympäristö esteineen, kaiteineen ja tankoineen. Ja jos
rakennetaan niin riittää aikuisten leikkipuisto. Ajatus on meille vielä vieras, mutta
esimerkiksi Kiinassa, missä on oikea tuhansia vuosia vanha
terveysliikuntaperinne, aikuisille tarkoitettuja erilaisista tangoista ja
telineistä koostuvia leikkipaikkoja löytyy vaikka kuinka paljon puistoista ja
yksityisten kerrostalojen pihoista.

Jos haluamme oikeasti muuttaa urheilulähtöistä
liikunta-ajatteluamme toiseksi, muutoksen pitää tapahtua jo kouluissa ja
liikunnan opetuksessa. Luin
Opetushallituksen laatimat uudet opetussuunnitelmien luonnokset, jotka ovat nyt
lausuntokierroksella. Piileekö täällä nyt muutoksen alku?

Tässä pitkä sitaatti
liikunnan oppiaineen tehtäväkuvauksesta vuosiluokilla 7-9.

”Liikunnan opetuksen tehtävänä on vaikuttaa oppilaan
hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä
myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Oppiaineessa tärkeitä ovat yksittäisiin
liikuntatunteihin liittyvät positiiviset kokemukset ja liikunnallisen
elämäntavan tukeminen. Oppitunneilla korostuvat kehollisuus, fyysinen
aktiivisuus ja yhdessä tekeminen. Liikunnan avulla edistetään
yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä sekä tuetaan kulttuurien
moninaisuutta. Opetus on turvallista, ja se perustuu eri vuodenaikojen ja
paikallisten olosuhteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Liikunnassa hyödynnetään
koulun tiloja, lähiliikuntapaikkoja ja luontoa monipuolisesti. Oppilaita
ohjataan ja sitoutetaan turvalliseen ja eettisesti kestävään toimintaan ja
oppimisilmapiiriin.

Liikunnassa oppilas kasvaa liikkumaan ja liikunnan avulla.
Liikkumaan kasvamisen osatekijöitä ovat oppilaiden ikä- ja kehitystason
mukainen fyysisesti aktiivinen toiminta, motoristen perustaitojen oppiminen ja
fyysisten ominaisuuksien harjoitteleminen. Oppilas saa tietoja ja taitoja
erilaisissa liikuntatilanteissa toimimiseen. Liikunnan avulla kasvamiseen
kuuluu toisia kunnioittava vuorovaikutus, vastuullisuus, pitkäjänteinen itsensä
kehittäminen, tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä myönteisen minäkäsityksen
kehittyminen. Liikunta tarjoaa mahdollisuuksia iloon, keholliseen ilmaisuun,
osallisuuteen, sosiaalisuuteen, rentoutumiseen, leikinomaiseen kisailuun ja
ponnisteluun sekä toisten auttamiseen. Liikunnassa oppilas saa valmiuksia
terveytensä edistämiseen.” [http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset]

Tämä on hyvin mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, että
perusteissa ei enää mainita urheilua lainkaan, puhutaan vain erilaisista
liikunnan muodoista, korostetaan ihmistä kokonaisuutena ja puhutaan liikunnasta
elämäntapana. Itse suhtaudun aika skeptisesti tähän koululiikunnan muutokseen.
Kun oma poikani oli peruskoulun alemmilla luokilla, keväällä sitten
järjestettiin koulun urheilukilpailut.
Kaikki työnsivät kilpaa kuulaa, vaikka kukaan ei ollut koskaan opettanut
kuulantyönnön tekniikkaa. Hypättiin myös korkeutta. Samoin pituutta. Samoilla edellytyksillä. Kevätjuhlassa sitten
palkittiin voittajat. En usko että tämä muuttuu kovin nopeasti, kun se ei ollut
muuttunut miksikään omista kouluajoistani. Paitsi että silloin opettaja ainakin
yritti näyttää ensin lajin tekniikan.

Read Full Post »

”Mindfulness” vaiko ”kehomielen integrointi”?

Joskus minulta kysytään, miksi tuossa
kehotietoisuuskoulutuksesi nimessä lukee suluissa ”mindfulness”. Koulutuksen
nimi on siis ”Funktionaalinen kehotietoisuus ja kehomielen integrointi
(mindfulness)”. Ok, pitää myöntää, että
nimi on kaiken kaikkiaan jotenkin keinotekoinen, liian pitkä eikä varmaan kuvaa
hyvin sitä, mitä on tarkoitus. Mutta yritän selittää, miksi se on se mikä se on
ja miksi en ole saanut sitä lyhemmäksi, iskevämmäksi ja samalla enemmän myyväksi.
Täytyy myös heti myöntää, että tämän firman markkinointipäällikkö on tosi
surkea ja antaisin hänelle heti potkut, jos vain voisin.

Yritän selittää vastaamalla omiin kysymyksiini. Miksi ”funktionaalinen
kehotietoisuus”? Miksi ei vain vaikkapa ”kehotietoisuus”? Minusta
kehotietoisuuden harjoittaminen irrallaan kehon toiminnallisuudesta, siis
funktionaalisuudesta, ei ole kovin hyödyllistä. Sitä voi tehdä totta kai, mutta
sama aika kannattaa käyttää harjoituksiin, joissa yhtä aikaa harjoitellaan
kehon hyvää rakennetta. Maan vetovoimaan vastaaminen on ihmisen perustava
haaste, jonka kohtaamme joka aamu, kun nousemme ylös vuoteesta. Suurimman osan
päivää pyrimme vastaamaan siihen pystyasennolla.

Koulutuksessa tutkimme sellaisia asioita kuten tietoisuus
kehon keskilinjasta, kehon rakenteesta, voiman linjauksista maasta, selän
kautta käsiin jne. Näin kehotietoisuuden harjoitukset liittyvät jatkuvasti
kehon optimaalisen asennon ja toiminnan harjoittamiseen, eivätkä ne jää
irralliseksi erilaisilla aistimuksilla leikeittelyksi. Esimerkiksi
keskilinjasta käytän nimitystä ”funktionaalinen keskilinja”, koska kehon linjaus
eri toiminnoissa vaihtelee ja keskilinja pitää ymmärtää dynaamisella tavalla.
Kun työnnän autoa ojasta, keskilinja ei voi olla täysin vertikaalinen, vaan se
nojaa optimaalisella tavalla työnnön suuntaan niin, että voimalinja jalasta selkään
on mahdollisimman suora. Työnnössä pitää olla myös tietoinen voiman kulusta
jaloista käsiin eli nk. kineettisestä ketjusta, joka ottaa tukensa maasta. Vain
silloin kaikki voimaa tuottavat elementit saadaan aktivoitua työnnön taakse.
Kaikki tämä vaatii ”funktionaalista kehotietoisuutta”, ei pelkästään ”kehotietoisuutta”.
Koulutuksessa pyrimme avaamaan kehon rakenteellisia osia, tutkimaan niiden
yhteyksiä ja liittämään koko kehon toiminnalliseksi ja hyvin toimivaksi
kokonaisuudeksi, jossa tietoisuus ulottuu varpaista päälakeen ja sormenpäihin
asti.

Miksi ”kehomielen integrointi”? Integrointi tarkoittaa yhdistämistä. Kuvasin
edellä kehotietoisuuden harjoittamista, jota tehdään tietoisen liikkeen avulla.
Tietoinen liike yhdistää kehon ja mielen eli siis ”integroi” ne. Kaikki edellä
kuvatun tapaiset kehotietoisuusharjoitukset tehdään hitaasti keskittyen kehoa
aistien ja suurin osa hengityksen tahdissa. Kehon ja mielen yhdistyminen
tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mieli ohjaa liikettä eikä suunnittele
kauppalistaa tai pohdi työasioita. Jos harjoitan kehoani ja mieleni vaeltaa
kauppalistoissa, mieleni on tavallaan poistunut kehosta. Tämä on yhdenlaista
ruumiista irtautumista, joita kaikki harjoitamme paljon joka päivä. Kehon ja
mielen integraatio tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mieli ei poistu
ruumiista liikkeen aikana, vaan tietoisuus liikkeestä ja se vivahteista säilyy
harjoituksen aikana. Tätä kutsutaan kehotietoisuuden harjoittamiseksi.
Kehotietoisuudessa keho ja mieli ovat yhtä, niin kuin sanakin antaa ymmärtää.
Tästä syystä käytän myös sanaa ”kehomieli”.

Miksi ihmeessä vielä tuo ”mindfulness” tuolla suluissa? No –
se liittyy kahteen asiaan. Nykyään mindfulness-sanasta on tullut jonkinlainen
iskusana, jolla viitataan mitä erilaisimpiin mielen harjoittamisen tai
tutkimisen taitoihin. Itse käytän sitä tässä siksi, että toivon, että sen
avulla ihmiset, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita, missä tästä
mindfulness-touhotuksessa on kyse, löytäisivät kurssilleni. Miksi heidän
pitäisi löytää sinne? Ok, selitän.

Jatkan tuota edellä olevaa kuvaustani tietoisesta
liikkeestä. Tietoisen liikkeen harjoittaminen ja erityisesti, kun liike on
hengitysliike, jota teemme koulutuksessani paljon, opettaa myös, miten mieli
toimii. Kuvasin tuossa edellä, miten mieli vaeltaa kauppalistoihin ja palaa
jälleen harjoitukseen. Tämän asian tiedostaminen avaa mahdollisuuden mielen
toiminnan lähempään tarkasteluun ja hyvin syvälliseen itsen tutkimisen ja
kasvattamisen prosessiin.

Tätä prosessia on erityisen hyvin kuvattu buddhalaisessa
psykologiassa/ filosofiassa, joka on itselleni tuttu zen-perinteen kautta.
Buddhalainen ajatusperinne, erityisesti siihen liittyvät elämänfilosofiset ja
psykologiset analyysit toimivat koko koulutukseni teoreettisena taustana. Kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen
taito olen käsitellyt tätä teemaa tarkemmin ja se kannattaakin lukea, jos
on kiinnostunut koulutuksestani.

Nykyään näkemämme mindfulness-trendi perustuu buddhalaiseen
psykologiaan, mutta tämä puoli asiasta on mielestäni hyvin puutteellisesti
ymmärretty. Mindfulness-trendiin liittyy hirvittävä määrä erilaista hypetystä,
jossa mindfulness nähdään ratkaisuna miltei mihin vain. Tästä voisi sanoa
paljon, mutta jätän sen kurssille. ”Mindfulness –ohjaajia” valmistuu nyt hurjaa
vauhtia eritasoisilta kursseilta. Oma koulutukseni ei valmista ohjaajaksi,
koska näkemykseni on, että mielen taitojen ohjaajalla pitäisi olla omakohtainen
useiden vuosien kokemus ohjaamastaan perinteestä.

Jotenkin näin voisin kurssin nimeä selittää. ”Zen mieli –
kehomieli” olisi ehkä parempi nimi koulutukselleni.

Read Full Post »

Asahi – syväsukellus kehomieleen

Tämä on aikainen info kirjasta, joka tulee ulos
toivottavasti noin vuoden päästä. Kässäri on kuitenkin jo niin pitkällä, että
tässä lyhyt kuvaus siitä, mitä tämä seuraava asahi-kirjani tulee sisältämään.
Se myös näyttää, mihin suuntaan haluan Syvä-asahia kehittää. Koko tämä
asahi-kirjasarjani tulee sisältämän näillä näkymin kolme kirjaa. Ensimmäinen
oli keväällä ilmestynyt ”Asahi –tietoisen liikkeen taito”. Nyt työn alla olevan
kirjan työnimi on ”Asahi – syväsukellus kehomieleen”. Kun tämä on valmis, teen
sarjaan vielä kolmannen kirjan, jossa käsittelen yksityiskohtaisesti asahin
liikesarjoista kolmannen, mutta kirja sisältää myös nyt työn alla olevan kirjan
tavoin muita asahin periaatteista lähtöisin olevia teemoja, joita olen vuosien
varrella tutkinut ja kehitellyt. Mutta
tuon kirjan sisällöstä enemmän joskus myöhemmin. Vinkkejä siitä saa, kun seuraa
teemoja, joita hiljalleen lisäilen asahi-ohjaajien kolutustarjontaan.

Olen tehnyt asahin kehitystyötä nyt kymmenen vuotta.
Jatkuvasti tätä työtä tehdessäni asahi on avannut minulle uusia ulottuvuuksia.
Välillä se elää omaa elämäänsä ja välillä näyttää, mihin suuntaan kannattaisi
nyt edetä. Kuvaan omaa asahin tekemisen tapaani nimellä Syvä-asahi. Otin nimen
käyttöön, koska halusin korostaa sitä, että liikkeen ja kehon tutkimisella ja
harjoittamisella ei ole loppua. Jos haluaa edistyä, oppia uutta, pinnalta on
sukellettava syvemmälle. Asahinkin liike on aluksi ulkoista, mutta vuosien
saatossa liikekokemus syvenee. Edelleen asahi hoitaa hellävaraisesti
kehomieltä, mutta jos ajattelemme liikettä vain terveyden kannalta, rajoitamme
turhaan näkökulmaamme. Terveyden näkökulma on tärkeä, mutta ihmisen hyvinvointi
voidaan nähdä laajemmin. Tietoinen liike on aina paljon enemmän. Avasin tätä
Syvä-asahin näkökulmaa edellisessä kirjassani. Nyt käsillä olevassa kirjassa
pyrin jälleen astumaan uuden askeleen.

Kirja lähtee liikkeelle asahin perusliikesarjasta. Se on
kuitenkin kaiken asahi-harjoittelun kivijalka ja tärkein liikesarja, johon
kaikki muut sarjat perustuvat. Kaikki muut sarjat voidaan nähdä perussarjan
liikkeiden muunnelmina ja jatkokehittelyinä. Ohjaajat kohtaavat usein
tilanteita, joissa he joutuvat soveltamaan asahin liikkeitä. Kirjan
ensimmäisessä luvussa esittelen yhden tällaisen sovelluksen, tuoli-asahin.
Voimme periaatteessa tehdä asahia missä vain, koska tahansa, mutta myös istuen
tai jopa vuoteessa maaten. Kuvaan luvussa, miten perussarja soveltuu pienin
muutoksin tehtäväksi myös tuolilta. Tuoli asettaa asahin tekemiselle omat
lisävaatimuksensa, jotka käyn luvussa perusteellisesti läpi. Asahin liikesarjat tehdään yleensä seisten,
mutta esimerkiksi iäkkäiden ryhmissä on hyvä ajatus tehdä välillä joitakin
liikkeitä tuolilla. Näin jalat saavat hetken levon ja tuntia jaksetaan taas
jatkaa pystyasennosta. Jaloistaan liikuntarajoitteiselle tuoli-asahi on hyvä
kehoa ja mieltä yhdistävä terveysliikuntamuoto.

Toisessa luvussa käyn läpi perusteellisesti asahin toisen
liikesarjan. Puhumme asahissa yleisesti asahin ykkös-, kakkos- ja
kolmossarjasta. Puhuessamme perussarjasta viittaamme ykkössarjaan. Kuvaan
kakkossarjan liikkeet kuudella tasolla: Aluksi kuvaan liikkeen (1) perusteet.
Annan liikkeestä aluksi yleisemmän kuvan, jonka perusteella liikettä voi ruveta
harjoittelemaan. Kyse on tavallaan aloittelijan tasosta. Kuvaan sitten
tarkemmin liikkeen (2) yksityiskohtia. Kun liike alkaa tulla tutuksi ja
harrastaja pystyy erottamaan omasta liikkeestään enemmän vivahteita, on syytä
ruveta tekemään liikettä tarkemmin. Silloin voi katsoa liikkeen
yksityiskohtaisempaa kuvausta. Kolmanneksi kuvaan, miten (3) mieli on liikkeessä mukana. Asahi on aina
koko kehomielen liikuntaa. Siksi haluan kuvata jokaisessa liikkeessä, miten
huomio tietoisesti suuntautuu erilaisiin liikkeen vivahteisiin ja
yksityiskohtiin. Neljänneksi annan edistyneemmille harrastajille ja ohjaajille
liikkeestä muutaman (4) variaation.
Erilaiset liikkeen muunnelmat ja jatkokehittelyt auttavat itse liikkeen oppimisessa
ja näyttävät samalla, miten asahin liike voi avautua moneen suuntaan. Asahin
liike voi olla myös luovan liikkeen lähtökohta, jos niin halutaan. Annan myös
muutamia (5) ohjeita ohjaajille. Tässä kohdassa nostan esiin muutaman liikkeen
oppimisen kannalta keskeisen seikan, joihin ohjaajien kannattaa kiinnittää
huomiota. Lopuksi olen tässäkin asahi-kirjassa, kuten edellisessä, päätynyt
kirjoittamaan lyhyen aforistisen tai runomuotoa lähestyvän huomion jokaisesta
liikkeestä otsikolla (6) ”tutki tätä”. Haluan näin korostaa, että asahin liike on
itsekin kuin runo, aforismi tai laulu, jota tehdessämme meille tarjoutuu
mahdollisuus ymmärtää jotakin, jota ei ole helppoa ymmärtää.

Kolmannessa luvussa kuvaan, miten asahin avulla voi etsiä
sisäistä voimaa ja siihen liittyviä kehomielen ominaisuuksia. Nykyään nk.
”voima-asennot” (power pose) ovat lännessäkin tulleet tutuiksi ja asettuneet
tutkimuksen kohteeksi. Monissa idän itsepuolustustaidoissa, joista asahikin on
saanut vaikutteita, harjoitellaan systemaattisesti näitä asentoja ja niihin
liittyvää asennetta. Päätämme asahin kaikki liikesarjat asentoon, jossa
kannatellaan mielikuvapalloa vatsan edessä. Se on tyypillinen voima-asento,
jossa rinta on auki, keho on hyvässä pystylinjauksessa ja kädet ja kainalotkin
ovat avoimet. Asahin ”simpukkaliike” on koko kehon avaamisen ja sulkemisen
perusliike ja opettaa kehon avaamisen ja voimakkaan kannattelun taitoa. Annan
kolmannessa luvussa simpukkaliikkeen variaatiosarjan, jossa kehoa avataan hyvin
monipuolisesti erilaisilla simpukkaliikkeen muunnelmilla. Sarja päättyy pallon
kannatteluun, voima-asentoon, jossa liikesarjan lopuksi jäädään aistimaan koko
kehon täyttämää sisäistä voimaa.

Tehdessämme asahia pyrimme noudattamaan monia syvällisiä
liikeperiaatteita. Tarkastelin niitä yksityiskohtaisesti edellisen kirjani
luvuissa 3 ja 4. Syvennyn nyt kirjan neljännessä luvussa yhteen niistä:
rentouteen. Rentous on yksi asahin keskeisistä periaatteista, mutta asahi
voidaan nähdä myös dynaamisen rentoutuksen systemaattisena menetelmänä. On
olemassa koko joukko erilaisia rentoutusmenetelmiä, joita myös käsittelen
luvussa hyvin lyhyesti. On kuitenkin todettava, että dynaamisen liikkeen avulla
systemaattisesti rentoutta opettavia menetelmiä ei juuri ole. Se on
hämmästyttävää, koska esimerkiksi urheilussa liikkeen rentous on
huippusuorituksen perusedellytys.
Silloin tekee mieli kysyä, missä ovat urheilun liikkeeseen perustuvat,
dynaamiset rentoutusmenetelmät? En tarkoita, että urheilijat eivät ravistelisi
itseään rennoksi, heiluttelisi ja pyörittelisi käsiään, hyppelehtisi ja
venyttelisi itseään rennoksi. Muutama epäsystemaattinen liike ei kuitenkaan
mielestäni ole mikään menetelmä.

Esittelen tässä luvussa, millainen dynaaminen
rentoutusmenetelmä on rakennettu asahin sisään. Se perustuu neljään
periaatteeseen, joita ovat: ovat 1.
vapaan heilurin periaate, 2. maan vetovoiman aistimisen periaate, 3. elastisen
jousen periaate ja 4. jännityksen ja rentouden vaihtelun periaate.
Periaatteista 1 ja 2 liittyvät toisiinsa, samoin 3 ja 4. Kuvaan luvussa nämä
periaatteet yksityiskohtaisesti ja annan niihin liittyviä harjoituksia.
Harjoitukset perustuvat kaikki asahiin, sen rentousliikkeisiin ja rentoutta
synnyttäviin liikeperiaatteisiin. Kuvaan myös luvun lopuksi kaksi
rentoussarjaa, joissa näitä periaatteita voi systemaattisesti harjoitella ja
opiskella.

Kirjan viimeisessä ja viidennessä luvussa kuvaan asahia
eheyttävän liikkeen näkökulmasta. Asahi on koko kehomielen liikuntaa, jossa
kehon ja mielen erillisyyden kokemusta pyritään murtamaan. Se tapahtuu
yhdistämällä kehon liike, syvä hengitys ja mielen keskittyminen yhdeksi
harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tarkastelen tässä luvussa tarkemmin, mitä kehon,
hengityksen ja mielen yhdistämisellä tarkoitetaan ja miten se teknisesti
saavutetaan. Asahin liikkeen laatu syntyy vain, kun saamme tämän periaatteen
toimimaan.

Kirja ilmestyy keväällä 2016.

Read Full Post »