Yi quanin perusteita: I. Seisomisharjoittelu (zhan zhuang) (osa 2)

Jäin
esimerkkiin, että työnnän autoa ojasta ja totesin, että voiman kannalta neljä
asiaa ovat tärkeitä. Itse asiassa viisi.
Ensimmäinen on kehon optimaalinen rakenteellinen linjaus työntösuuntaan
nähden. Toinen on ehkä vaikeampi: (2) taito käyttää koko kehoa voimantuottoon. Tämä
tarkoittaa kehon kolmen jousen yhteensulautettua liikettä, jolloin voima
otetaan jaloista, vartalosta ja käsistä. Olen
viitannut tähän taitoon eri yhteyksissä monella nimellä kuten
”kehonlaajuinen liike”, ”koko kehon biomekaniikka” jne.

On useampi malli,
jonka avulla tätä asiaa voi pyrkiä ymmärtämään. Kuvasin edellä kehon
”jousimallin”, miten keho koostuu kolmesta jousesta: jalkojen, vartalon/selän
ja käsien jousista. Työnnän siis autoa ojasta. Tämä liike jousimallin avulla
selitettynä tarkoittaa, että kaikki kehon jouset ovat avautuvassa/
laajentuvassa liikkeessä. Työntö tarkoittaa siis kaikkien kehon jousien
yhtäaikaista ja optimaalisesti koordinoitua ojentumista kuvan 1 tavoin.

Tulin nyt
käyttäneeksi avautumisen/ laajentumisen/ ojentumisen käsitettä. On olemassa
vanha kiinalaisiin kamppailutaitoihin liittyvä sanonta, joka on syytä osata
ulkoa: ”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang, ei muuta.” Tämä on
yksinkertaisin ja selkein voimantuoton mekaniikan kuvaus, mihin olen törmännyt.
Avautuminen ja laajeneminen viittaavat jousen ojentumiseen, pidentymiseen.
Sulkeutuminen ja supistuminen viittaavat jousen lyhentymiseen. Länsimaisessa biomekaniikassa
puhutaan eksentrisistä ja konsentrisista liikkeistä.

Länsimaisessa
biomekaniikassa puhutaan myös liikkeen kineettisestä ketjusta. Helpoimmin tämä
malli on ymmärrettävissä, jos hahmotamme kehon vipuvarsijärjestelmänä kuvan 2.
tavoin. Myös vipuvarsimalli selkeyttää avautumisen ja sulkeutumisen käsitteitä.
Jokainen kulma tässä vipuvarsimallissa voi supistua tai ojentua. Kulman
ojentuminen on avautumista, supistuminen sulkeutumista.

Jos kiinalaista
jousimallia halutaan kuvata tarkemmin, puhutaan usein kehon ”yhdeksästä
helmestä”. Jokainen jousi jakaantuu kolmeen ”helmeen” siis niveleen tai
liikkuvaan kohtaan. Helmet ovat nilkka, polvi, lonkka, alaselkä, keskiselkä ja
yläselkä, olkapää, kyynärpää ja ranne. Voima tuodaan yhdeksää helmeä pitkin
maasta käsiin. Tämä on kiinalainen tapa kuvata kineettistä ketjua.
Biomekaniikassa puhutaan myös suljetusta kineettisestä ketjusta. Suljetulla
ketjulla viitataan siihen, että ketju ottaa ojentuessaan vastavoimansa maasta.
Kineettisen ketjun lenkit vastaavat suunnilleen kiinalaisia ”helmiä”. Kaikki
nämä mallit ovat tietysti yksinkertaistuksia, mutta kiinalainen malli
kineettisestä ketjusta on minusta upea siksi, että se on kokemuksellinen.
Länsimaisesta biomekaniikasta puuttuu kokemuksellinen ulottuvuus. Jousen
metafora ei viittaa vain mekaaniseen malliin vaan myös kehon sisäiseen
kokemukseen, kehon erilaisiin kimmoisuusvoimiin, joiden kanssa harjoittaja
työskentelee. Näistä enemmän myöhemmin.

No, yritän
tässä lyhyesti selittää monimutkaista asiaa, mutta pointsi on se, että
seisomisharjoittelu opettaa tätä koko kehon mekaniikan hallintaa. Se yhdistää
kehon jousiston yhdeksi kokemukselliseksi kokonaisuudeksi ja mahdollistaa kaikkien
jousien harmonisesta liikkeestä syntyvän voimantuoton. Kyse on siis
funktionaalisesta ja optimaalisesta voimantuoton mekaniikan harjoittelemisesta.

Näistä
liikkeistä keskeisimmät ovat jousien avautuminen ja sulkeutuminen ja näitä
käsitteitä pitäisi yi quanin harjoittajan jatkuvasti tutkia. ”On vain
avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kun seisot, tutki tätä. Lisää seuraa pikapuoliin.

Read Full Post »

Lyhyt huomio istumisesta

Sen verran
inspiroiduin sunnuntain zen-istunnosta, että päätin kirjoittaa lyhyen huomion siitä,
mitä on zazen. Zazenistä on kirjoitettu kirjoja. Niitä voi lukea, mutta
lyhyemmälläkin ohjeella pärjää. Zen-harjoitus on hyvin yksinkertaista. Riittää
että vain istuu. Mutta pitää istua joka solullaan. Eli seuraavassa lyhyt
zazenin resepti.

Kun olet
opetellut istumisen perusteet, istunut tyynyllä ja laskenut hengityksiä vuoden
tai pari niin, että koet että sinun on helppo asettua harjoitukseen, niin ryhdy
sitten istumaan seuraavalla tavalla. Helpolla tarkoitan sitä, että kun istut
alas tyynylle, voit kokea ikään kuin palanneesi jälleen kotiin. Tee sitten
näin. Aisti kehomielesi jokainen solu, värisevä piste, pienen pieni elementti
ja anna niiden kaikkien pudota tyynylle … ja vain istua. Sano mielessäsi
itsellesi: ”Jokainen kehoni ja mieleni solu vain istuu.” Huomaa, että tarkoitat
kaikkea, mitä koet olevasi: jokaista soluasi, jokaista osaasi, jokaista mielesi
sopukkaa. Kaikki sinussa vain istuu. Keskity pelkästään tähän kokemukseen: istut
koko kehomielelläsi ja muuta ei ole. Huomaat pian, että kehomielessäsi on osia,
jotka eivät halukaan istua. Yksi solu haluaa sitä, toinen tätä. Kun huomaat,
että keskittymisesi tähän totaaliseen istumiseen alkaa herpaantua, toista
jälleen mielessäsi: ”Jokainen kehoni ja mieleni solu vain istuu.” Siinä kaikki.
Vain istut.

Seuraavanlaisia
zen-tarinoita on kerätty paksuiksi kokoelmiksi asti: ”Munkki kysyi Joshulta: ’Saavuin
juuri luostariin, voisitko opettaa minua?’ Siihen Joshu vastaasi: ’Oletko jo
syönyt riisisi?’ ’Kyllä olen’, munkki vastasi. ’Pese sitten kulhosi!’ Tästä
munkki valaistui.” Sama asia.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: I. Seisomisharjoittelu (zhan zhuang) (osa 1)

Tässä muutama vinkki yi quanin harjoittelijoille, jotka haluavat edistyä
harjoittelussaan. On mahdollista harjoitella yi quanin kaltaisia taitoja
olematta kiinnostunut sen kummemmin harjoituksen taustalla olevista
periaatteista ja teoriasta, mutta tällainen harjoitustapa ei tuota kovin
syvällistä taitoa. Jos ei tiedä, mitä harjoituksella tavoitellaan ja miten tie
näihin tavoitteisiin kulkee, tätä tietä on hyvin vaikea kulkea. Yi quanissa
ensimmäinen kysymys, mihin harrastajan tulisi saada vastaus on, miksi yleensä
seistään. Tyypillinen yi quan harjoitus,
jonka pituus on vaikkapa 90 minuuttia, sisältää 60 minuuttia seisomista.

No, miksi yi
quanissa sitten seistään niin paljon? Koska yi quan on kamppailutaito ja
kamppailutaidoissa tärkeää on saada esiin koko kehon räjähtävä voima, joka
voidaan sitten valjastaa kamppailutekniikoiden moottoriksi. Monesti todetaan,
että seisomisharjoitus yhdistää koko kehon ikään kuin yhdeksi lihakseksi. Tämä
on asian lyhyt selitys. Seisomisharjoitusta tehdään miltei kaikissa
kiinalaisissa kamppailutaidoissa, joten tässä mielessä yi quan ei ole poikkeus.
Tosin yi quanissa tätä harjoitustapaa painotetaan ehkä eniten, joten tässä
suhteessa yi quan on ainutlaatuinen.

Mutta mitä
tarkoitetaan sillä, että ”keho yhdistyy”, jolloin voidaan käyttää ”koko kehon
voimaa” jne. Seuraavassa vähän pidempi selitys. Olen käynyt läpi tämän
selityksen monissa eri yhteyksissä ainakin viimeisen kymmenen vuoden aikana,
viimeksi uudessa asahi-kirjassani, koska asahi perustuu myös koko kehon liikemekaniikkaan.
Mutta kerran vielä, koska yi quanin harrastajat eivät ehkä löydä
asahi-kirjaani.

Jos
tarkoitus on siis saada esiin kehosta voimaa, niin kysytään ensin, miten kehon
voima muodostuu. Otetaan helppo käytännön esimerkki: työnnän autoa ojasta. Se
vaatii voimaa. Miten tämä työntövoima muodostuu. Ainakin neljä asiaa ovat
tärkeitä:

1. Ensinnä
keho on asetettava oikeaan rakenteeseen työntösuuntaan nähden. Oikean rakenteen
ottaminen ja pitäminen voimanponnistuksen aikana ei ole itsestään selvää.
Päinvastoin. Olemme aika lailla kadottaneet kykymme pitää kehomme edes hyvässä
pystylinjauksessa maan vetovoimaa vastaan. Joka hetki, kun emme ole makuulla,
joudumme ottamaan vastaan maan vetovoiman, joka pyrkii painamaan meidät kasaan
kohti maan keskustaa. Jotta voimme ottaa tämän vetovoiman vastaan
mahdollisimman pienellä ponnistuksella, meidän on seistävä hyvässä
pystylinjauksessa. Kehon pystylinjaus synnyttää rakenteellisen voiman. Tämä
rakenteellinen voima mahdollistaa esimerkiksi suhteellisen painavien taakkojen
kantamisen pään päällä kevyellä voiman ponnistuksella.

Edellä
kuvattu pätee myös työntöesimerkkiin. Kun työnnän autoa ojasta, minun on ensin
asetettava itseni hyvään linjaukseen työntövoiman suuntaan. Se tarkoittaa, että
vartaloa on nojattava eteen niin, että suora linja kulkee takajalasta lantion
ja selän kautta kohti päälakea. Jos seison esimerkiksi selkä täysin pystyssä,
asentoni ei ole optimaalinen, enkä pysty käyttämään koko kehon voimaani. Aivan
ensiksi on siis opittava linjaamaan keho mahdollisimman hyvin.

Zhan zhuang –harjoitus
opettaa tätä taitoa. Seisomisharjoitus on kehon linjaamisharjoitus ja sen
kautta rakenteellisen voiman harjoitus. Seistessä
voima, jota vasten keho pitää linjata, on maan vetovoima. Mutta jotta voimme
ymmärtää, mitä tämä linjaaminen tarkoittaa, on katsottava, mitä kehon osia
linjataan ja miten. ”Ota asento, jossa ikään kuin istut korkealle jakkaralle,
mutta et istukaan”, on tyypillinen yi quanin ohje. Mitä se tarkoittaa?

Kun otamme
aikomuksen istua ja lähdemme liikkeelle, polvemme taipuvat, mutta samalla
lantio myös kiertyy hieman alakautta eteen, häntäluu hieman laskeutuu. Tästä
syntyy nk. lantion ”neutraaliasento”, joka yhdistää jalat ja selän. Mutta jotta
voimme ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa, on hyödyllistä ymmärtää yi quanin ja
monien muiden kamppailutaitojen taustalla oleva biomekaaninen ajatus, jonka
mukaan ihmisen keho muodostuu kolmesta ”jousistosta”. On jalkojen, selän ja
käsien jouset. Kun puhtaan koko kehon yhdistämisestä yhdeksi, tarkoitetaan
näiden jousien ja niiden liikkeiden yhdistämistä. Jalkojen ja selän jouset yhdistetään
ottamalla lantion ”neutraaliasento”. Lantion neutraaliasennon harjoittaminen
opettaa lantion seudun kontrollia niin, että se voidaan asettaa oikeaan linjaan
välittämään voimaa jaloista selkään. Tämä on tärkeä taito, jota kaikissa
kiinalaisissa kamppailutaidoissa korostetaan ja se opetetaan harrastajalle heti
aluksi. Asian tärkeyshän paljastuu harrastajalle vasta, kun hän pääsee testaamaan
voimaansa parin kanssa nk. tui-shou-harjoituksissa. Palaan tähän myöhemmin.

”Aseta kädet
pyöreästi rinnan edessä olevan pallon ympärille. Pidä kainalot auki ja
kuvittele pallot myös kainaloihin.” Tämä on jälleen tyypillinen ohje yi
quanissa. Miksi käsien asennon tulee olla pyöreä. Tämä on se tapa, miten selän
jousi yhdistetään käsien jousiin. Jos katsot seisomisasentoa ylhäältä päin,
pyöreä linja kulkee selkärangasta olkapään, kyynärpään ja ranteen kautta
sormenpäihin. Tämä on tukevin tapa yhdistää kädet selkään. Jos pudotat
kyynärpäät alas ja otat pallot pois kainaloista, hartialinjan ja käsien kulma
suoristuu ja tuloksena on heikko rakenne. Kaareva rakenne on tukevampi kuin
suora kulma.

Koko kehon
yhdistäminen voidaan siis nähdä kehon kolmen voimaa tuottavan ”jousiston”
yhdistämiseksi ja linjaamiseksi optimaalisella tavalla niin, että koko kehon
eri osista tuleva voima saadaan yhdistettyä tekniikan taakse. Kun työnnämme
autoa ojasta, työntö ei lähde pääsääntöisesti vain käsistä, vaan myös jalat ja
ylävartalon lihakset osallistuvat työntöön ja keho on asetettu oikeaan asentoon
työntövoiman taakse. Liikkeen kineettinen ketju on hallittu ja se ottaa tukensa
maasta. Seisomisharjoitus opettaa
tunnistamaan tämän kineettisen ketjun, vahvistaa sen heikot kohdat ja opettaa
linjaamaan sen optimaalisella tavalla voiman suuntaan nähden.

Tutki seistessä kehon jousistoa, etsi sen yhteyttä erityisesti edellä kuvatuista kriittisistä kohdista ja opettele tunnistamaan, mitä tarkoitetaan kehon hyvällä linjauksella. Kirjoitan tähän jatkoa hiljalleen, mutta seuraavaan huomioon ei mene kymmentä vuotta.

Read Full Post »

Huomioita no 38 – jatkoa yi quanista

Edellinen Huomioita no 37 ilmestyi 2004, siis kymmenen vuotta sitten. Se jäi kesken. Tässä siihen jatkoa:

Yi quanin teoriaa Yu Yong Nianin mukaan, jatkoa

Tarkennan vielä sitä, mitä kirjoitin edellisissä Huomioissa
Yu Yong Nianin zhan zhuangia koskevasta teoriasta. Kirjansa viidennessä luvussa ”Zhan
zhuangin teoria” hän kuvaa tarkemmin elastisen liikkeen käsitettään ja
antaa uusia harjoituksia. Ensinnäkin hän erottaa zhan zhuang -harjoituksen
lihastyöskentelyssä kaksi tasoa: passiivinen liike ja aktiivinen liike. Passiivisella liikkeellä hän tarkoittaa sitä,
että pitäessämme yllä zhan zhuang asentoa lihastemme pitää työskennellä
tietyllä tavalla asennon säilyttämiseksi.
Tätä passiivista rasitusta voidaan säädellä säätämällä asennon
rasittavuusastetta. Istumalla vähän alemmaksi tai kohottamalla käsiä vähän
ylemmäksi tästä passivisesta rasituksesta tulee intensiivisempi. Tämä on
kuitenkin sellaista lihastyöskentelyä, jota kuka tahansa pystyy tekemään ilman
sen kummempaa harjoittelua. Se tapahtuu passiivisesti ja automaattisesti, kun
otamme zhan zhuang asennon. Yi quanissa edetään kuitenkin seuraavalle tasolle,
jota Yu kutsuu ”aktiiviseksi liikkeeksi”.

Aktiivinen liike zhan zhuangissa on varsinainen yi quanin
metodi, jonka avulla harjoitetaan asennossa levossa olevia lihaksia. Yu kuvaa
asiaa näin. Harjoituksen aikana tapahtuu passiivista liikettä, joka on
välttämätöntä asennon ylläpitämiseksi, mutta osa lihaksista on lepotilassa.
Tarkoituksena on harjoittaa näitä levossa olevia lihaksia niitä jännittäen ja
rentouttaen henkisen ponnistuksen avulla. Hän kutsuu kehon levossa olevien
lihasten jännityksen ja rentouden vaihtelun liikettä ”toiseksi
tahdonalaiseksi liikkeeksi”.

Yu korostaa jalan ja erityisesti jalkaterän lihasten
merkitystä tässä harjoittelussa. Jalkaterä
ja jalka muodostavat elastisen rakenteen, jotka kannattelevat koko kehon
painon ja mahdollistavat sellaiset liikkeet kuten joustavan juoksun tai hyppelyn
niin, että liikkeestä aiheutuva tärähdys vaimenee eikä vahingoita sisäelimiä
tai aivoja. Yi quanissa jalkaterän lihasten ja koko tämän rakenteen
elastisuuden ja voiman harjoittelua pidetään erityisen tärkeänä. Yu erottaakin
neljä jalkapohjan pistettä, jotka aktivoituvat erilaisten mielikuvien käytössä.
Hän kuvaa pisteitä näin:

Piste 1: kannatteleva piste; piste 2: räjähtävän voiman
piste; piste 3: laajenemisen ja tarttumisen piste; 4: murskaava tai iskevä piste.

Yu kuvaa harjoitusprosessin etenevän siten, että hiljalleen
jalkojen kannattelema räjähtävä voima saadaan syntymään missä kohtaa tahansa
kehoa. Keho yhdistyy hiljalleen alhaalta ylöspäin ja hyvin edistyneellä tasolla
lihakset voidaan ikään kuin erottaa luista ja saadaan aikaan rentouden ja
jännityksen vaihtelu ilman luiden osallistumista tähän työskentelyyn (mitä se
sitten tarkoittaakin!). Silloin päästään siihen, että

– kaikki kehon osat ovat yhdistynet alhaalta ylöspäin

– kehon lihakset yhdistyvät

– rentouden ja jännityksen vaihtelun liike kerääntyy yhdeksi
liikkeeksi

– voima voidaan räjäyttää ulos erittäin lyhyessä ajassa

– voimaa voidaan myös vapauttaa pitkään tahdon ohjaamana.

Yu kehottaa harjoittamaan jännityksen ja rentouden liikettä
alhaalta ylöspäin, koska ensinnäkin jalkaterässä tämä liike on hyvin vaikeaa ja
niin luodaan hiljalleen hyvä pohja siihen, että kehon osat alkavat toimia
yhdessä ja pystytään lopulta saamaan aikaan räjähtävä ja voimakas refleksi
voiman vapauttamiseksi.

Tämän johdannon jälkeen Yu antaa seuraavia
mielikuvaharjoituksia, joiden avulla edellä kuvattua prosessia tutkitaan.

1. Juoksemisen mielikuva. Yu korostaa, että kyseessä on
”juoksemisen syy, ei seuraus”. Juoksemisen syy on tahdon ponnistus,
mielikuva ja sen seuraus on itse juoksemisen liike. Yi quanissa harjoittelemme
vain liikkeen syytä, emme sen seurausta. Eli keskitymme juoksemisen syyhyn eli
mielikuvaan ja siihen tahdon ponnistukseen, joka tarvitaan juoksemisen liikkeen
aikaansaamiseksi, mutta emme kuitenkaan lähde liikkeelle, siis juoksemaan.
Teemme tämän kaiken zhan zhuangin perusasennossa. Jalan paino lepää päkiällä ja
kantapää on hieman koholla. Tämä mielikuva aiheuttaa sen, että jalat
ponnistavat vuorotellen aivan kuin oikeasti juoksisimme, jolloin rentouden ja
jännityksen liike vaihtelee jalasta toiselle. Yu toteaa tämän vaativan
aloittelijalta paljon harjoitusta, mutta hiljalleen liikettä oppii
kontrolloimaan mielikuvan avulla.

2. Hyppelyn mielikuva.

3. Laajenemisen ja kiinnipitämisen mielikuva. Yu kehottaa
kiertämään jalkoja ulospäin ja ottamaan laajenemisen idean ja samalla kuitenkin
myös suuntaamaan voimaa sisäänpäin. Voima nousee ylöspäin niin, että se tuntuu
myös reisissä ja lonkissa ja samalla myös jalkojen välin alue kohoaa ylös.

4. Liukumisen mielikuva. Tämä tehdään taisteluasennosta.
Kummatkin kantapäät ovat hieman koholla. Otetaan mielikuva että takajalka
liukuu eteenpäin ja etujalka taakse ja sitten päinvastoin. Yu vielä toteaa että
liike saa näkyä ulos 2 – 5 mm!

5. Murskauksen ja iskun mielikuva. Myös tämä tehdään
taisteluasennosta. Kummatkin kantapäät ovat kevyesti koholla. Kuvitellaan että
takajalka iskee voimakkaasti maahan alaspäin. Samalla etujalka iskee myös
maahan alas ja eteenpäin. Kyse on mielikuvasta, jossa kummatkin liikkeet
tehdään voimakkaasti.

6. Rentouden ja jännityksen menetelmä luiden vapauttamiseksi
ja jänteiden harjaannuttamiseksi. Yun
kuvaus tästä mielikuvasta ei ole kovin selkeä, mutta ymmärsin sen seuraavalla
tavalla. Otetaan mielikuva kahdesta
kuminauhasta, jotka lähtevät jalkapohjista ja nousevat ylös jalkoja pitkiin
reisiin, sieltä edelleen lonkkien kautta ylös vatsan ja selän keskeltä
olkapäihin, sieltä edelleen kyynärpäihin ja ranteen kautta sormiin. Yu puhuu
kahdesta elastisesta kuminahasta, jotka erottavat luut lihaksista ja jänteistä.
Mieli antaa sitten käskyn luoda kaikkiin kuuteen suuntaan etenevä liike, jonka
keskiakseli on munuaisten, lonkkien ja vatsan muodostama taso. Tämä liike ikään
kuin yhdistää edellä kuvatut liikkeet. Yu ei kirjoita tästä, mutta tämä
elastinen liike voidaan tehdä hitaasti, mutta myös nopeana ja pulssinomaisena,
jolloin saadaan aikaan koko kehon yhdistävä ja värähdyttävä kaikkiin kuuteen
suuntaan etenevä fa-li.

Read Full Post »