Yi quanin perusteita: Lopuksi

Yi quan on
hyvin monitasoinen ja monimutkainen kiinalainen kamppailutaito ja
terveysliikunnan (vai pitäisikö sanoa terveysliikkumattomuuden) muoto. Vaikka
monet kiinalaiset opettajat pyrkivätkin kuvaamaan yi quania länsimaisin
termein, yi quanin taustalla on aina kuitenkin kiinalainen käsitys ihmisestä.
Käytetyt käsitteet perustuvat vuosituhansia vanhaan kiinalaiseen
ihmiskäsitykseen. Länsimaisessa opiskelijassa tämä aiheuttaa jatkuvasti
hämmennystä. Olen näissä blogeissa pyrkinyt kuvaamaan yi quania meille tutulla
tavalla ja tutuilla käsitteillä. Länsimaisesta näkökulmasta yi quan on
kamppailutaito (tai terveysliikunta jos niin halutaan) muiden joukossa ja sen
periaatteita voidaan kuvata biomekaniikan, fysiologian, fysiikan ja ihmisen
anatomian käsittein. Sitä olen tässä pyrkinyt tekemään.

Pidättäytyminen
kiinalaisessa taidon kuvauksessa mystifioi helposti koko taidon. Pelkkä puhe
”sisäisestä voimasta” ”qistä”,
”hengestä (shen)” tai ”yistä” käännettiin nämä termit miten
vain, vaikuttaa myös harjoittelijan oppimisprosessiin. Mitä hämärämpiä
käsitteet, joilla oppimista kuvataan, sitä vaikeampaa oppiminen on. Oppiminen käy huomattavasti helpommaksi, jos
opetuksessa käytetään sellaisia termejä kuten ”kehon linjaus”, ”rakenteellinen
voima”, ”koko kehon liike”, ”lihas-jänne-kalvo-ketju”, ”rentouden ja
jännityksen vaihtelu” jne. Olen ollut nyt parikymmentä vuotta mukana tässä
suomalaisessa yi quan –kuviossa ja todennut moneen kertaan yi quanin
oppimisprosessiin liittyvät ongelmat. Tästä syystä olen kirjoittanut tämän
blogisarjan. Tarkoituksenani on ollut selittää yi quanin harjoituksia ja
periaatteita siten, että niiden avulla harrastaja voisi oikeasti edistyä yi
quanin taidossaan. Pelkästään fyysisen taidon kannalta ajateltuna kiinalaiset kamppailutaidot eivät ole sen kummempia kuin muutkaan taidot. Niissä ei ole mitään
erityisiä ja ihmeellisiä elementtejä. Niissä on tosin upeita
harjoitusmenetelmiä. Mutta esimerkiksi sirkusakrobatian oppiminen on
huomattavasti vaikeampaa. Tai permantovoimistelun.

Mutta kyllä
… yi quanissa on monta ulottuvuutta: se on terveysliikuntaa, kamppailun taitoa,
se voi olla taidetta, jopa henkistä harjoitusta. Kaikkien näiden ulottuvuuksien
perustana on kuitenkin ihmisen keho ja sen fyysiset ja mekaaniset
lainalaisuudet. Vaikka yi quanissa korostetaan mieltä, mielikin on osa
kehomielen kokonaisuutta. Mieltäkin voi harjoittaa vain kehossa. Kehomielen
taidoissa, olivat ne kuinka syvällisiä tahansa, on mielestäni lähdettävä
liikkeelle perustasta. Tätä perustaa yi quanissa olen edellä yrittänyt kuvata.
Samalla tietysti jää taidon syvällisemmät ulottuvuudet kuvaamatta. Mutta kun
siirrytään syvemmälle kehomielen sisäiseen kokemukseen, kuvaus käy hyvin
vaikeaksi. Samoin todellisuus, mitä pyritään kuvaamaan.

Mieli
muodostaa maailman. Ei ole niin, että maailma on tuolla ja mieleni on kuin
peili, joka vain heijastaa sen, vaan mieli on itse aktiivinen siinä, miten
koemme maailman, sekä itsemme että ympäristömme. Tietokone, jota juuri katselet
on mielesi luomus. Aistit ja koet sen sellaisena kuin se on, koska
tietoisuutesi on ihmisen tietoisuutta. Kärpäsen kokemus tietokoneesta on
toinen. Jopa koiran.

Voimme
vaikuttaa voimakkaasti mielikuvilla sisäiseen kokemukseemme omasta
kehomielestämme. Koemme myös, mitä
haluamme kokea. Mielen luova voima on valtava. Jos vuosia aistit kehoasi ja sen
aistimuksia, tulet niille hyvin herkäksi. Silloin senkin erottaminen, mitä
mieli luo ja mikä on ”todellisuutta” käy vaikeaksi. Jo siksikin että
”todellisuudessa” on aina mielen elementti.

Oman
sisäisen kokemuksen tutkiminen ja muuttaminen on yksi yi quanin taso, jota olen
käsitellyt edellä vain vähän. Tämä alue on hienovarainen ja laaja ja perustuu
yi quanin taolaisiin ja buddhalaisiin juuriin. Tämä on myös yi quanin taso,
jota harvoin opetetaan mitenkään systemaattisesti. Se tulee mukana
tietynlaisten mielikuvien ja kokemusten mukana ja jää yleensä tavallisen
harrastajan kokemuksen ulkopuolelle. Samoin kuin liike voi lopulta muuttua
luovaksi ja spontaaniksi tanssiksi, tällä tasolla yi quan voi laajentua
taidosta taiteeksi, mielen harjoittamisesta henkiseksi harjoitukseksi.

[Sarja
loppuu tähän – ainakin toistaiseksi. Kiitos kuin luit!]

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 3)

Kuvaan
seuraavassa juurtumiseen liittyviä periaatteita tui-shou tilanteessa, missä
pari työntää sinua kädestä, jota pidät rintasi edessä. Kaikkia asiaan liittyviä
muuttujia ei voi tässä kuvata, mutta keskeiset. Opettelemalla nämä hyvin, sinua
ei tui-shou tilanteessa kovin kevyesti heitellä. Kuvaan tilanteen ilman
liikettä. Käytännössähän olet tui-shoussa jatkuvasti liikkeessä, mutta
juurtuminen on osattava tehdä paikallaan seisten, jotta sen saa toimimaan
liikkuessakin.

Kuva 1.

Kuva 1.
esittää yhden tavan hahmottaa tämä tilanne. Tunnet työntövoiman kätesi/ käsiesi
kontaktipisteessä. Miten voit ottaa voiman vastaan niin, että sinun ei tarvitse
perääntyä voiman alta pois? Voima pitää nk. ”juurruttaa”. Se tapahtuu pakottamalla pari työntämään
sinua niin, että hänen voimansa suuntautuu alas suoraan kohti takajalkaasi.
Pari siis pakotetaan työntämään suuntaan, mikä on sinun kannaltasi kaikista
tukevin. Miten tämä sitten tehdään?

1. On
osattava pitää ”freimi”. Tämä taito tulee suoraan seisomisharjoittelusta ja
shi-listä. Kätesi ovat vartalon edessä niin, että käsivarren ja vartalon
välissä on tilaa isolle pallolle. Tämä pallo ei saa mennä työnnön voimasta
kasaan. Tähän liittyy myös koko kehon elastinen, jousimainen voima, mitä olet
harjoitellut kaikissa yi quanin menetelmissä. Koko keho on yhtenäinen,
mahdollisimman rento ja elastinen. Kun tämä toteutuu, pari tuntee työntävänsä
kasaan vahvaa, elastista jousta.

2. Älä
vastusta voimaa työntämällä sitä vastaan. Silloin jännityt hartioista ja koko
kehon yhteys katoaa. Hahmota itsesi isona jousena, joka edellisen blogin kuvan
1 tavoin on pingottuneena kontaktipisteen ja maan väliin.

3. Anna
selkäsi kaareutua ja alaselän (nk. ming-men –alue) täyttyä voimasta. Pari
yrittää työntövoimallaan saada kehosi ikään kuin katkeamaan alaselän kohdalta.
Tämä tarkoittaa, että alaselän hallinta on keskeistä. Pidä huolellisesti
alaselkäsi hieman taakse työnnettynä. Samalla annat painopisteesi vajota hieman
alas. Kuvan 1 ajatus kolmiosta voi olla hyödyllinen. Haluat ohjata parin voiman
suoraan kohti takajalkaa eli kolmion sivun a-c suuntaisesti. Tämä on
mahdotonta. Joudut ohjaamaan sen alas alaselkäsi kautta eli reittiä a-b-c. Kun
tunnet parin työntövoiman kädessäsi, aisti samalla heti se, miten sama voima
tuntuu alaselässäsi. Kuvan kolmion kärki ikään kuin pullistuu taaksepäin. Anna
sen hieman elää, mutta älä anna koko kehon rakenteen sortua.

4. Hallitse
kontaktipisteen voiman suunta. Tähän liittyy monta asiaa, mutta keskeisintä
olet opetellut shi-li –harjoituksessa, jossa piirrät käsillä pysty-ympyrää
(sagittaalitaso) ja jossa painopisteesi laskee alas samalla kun kädet nousevat
ylös. Mainitsin tästä shi-lin yhteydessä. Kuva 2 selittää tätä periaatetta.

Kuva 2.

Samalla kun
annat painopisteesi vajota anna myös käsiesi kohota. Tilanne on kuin kuvan
näyttämä kahden pallon kohtaaminen. Sinä annat oman pallosi pyörähtää takaa
alas, edestä ylös. Tämä pakottaa parin voiman joko ohi ylös, jolloin siitä ei
ole sinulle harmia, tai hän joutuu painamaan omalla voimallaan alas, kohti
takajalkaasi eli suuntaan, mihin nimenomaan haluat hänen voimansa suunnata. Siinä
suunnassa olet tukeva. Hän joutuu työntämään ikään kuin seivästä suoraan maan
sisään aika lailla kuvan 1 sivun a-c suuntaan.

Ylävartalon
toimiminen pallon tavoin on hyvin konkreettinen periaate. Ajattele, että tämä
pallo on hyvin herkkä pyörimään joka suuntaan. Sillä on vahva yhteys
alavartaloon erityisesti alaselässä, mutta samalla se on myös herkkä ja
liikkuva. Jos taijin peng-lu-an-ji –harjoitus on tuttu, niin ymmärrät heti,
mitä tarkoitan. Tämä harjoitushan harjoittaa juuri edellä kuvaamaani
ominaisuutta. Seiso ”kannattele palloa rinnan edessä” asennossa vaikka
sivuttaisseisonnassa. Pyörittele rinnan edessä kannattelemaasi palloa
ylävartalon liikkeellä niin ymmärrät, mistä puhun.

Huomaa, että
tämä pallo kiertyy herkästi myös sivusuunnassa. Tämä tarkoittaa, että voit
pakottaa parin työntämään suoraan keskilinjaasi kohti, josta ohjaat sitten
voiman edellä kuvaamallani tavalla alas kohti jalkoja. Jos hän nimittäin
työntää hiemankin ohi oman keskilinjasi, anna pallon pyörähtää, ja työntö
ohjautuu sivulle. Jos pari työntää ylös, anna pallon pyörähtää siihen suuntaan.
Vajoa samalla. Jos hän työntää sinua suoraan kohti, vajoa ja ohjaa voimaa ylös,
jolloin hän joutuu painamaan omaa voimaansa alas kohti jalkojasi. Näin pakotat
hänet työntämään suoraan omaa vahvinta suuntaasi kohti. Kun opit tämän, voit
nostaa etujalkasi ilmaan ja pystyt silti hallitsemaan hänen voimaansa. Freimin
totta kai pitää olla kestävä.

Oikeastaan
tässä kaikki oleellinen. Tutki tätä tarkasti parin kanssa. Kyse ei ole mistään
vaikeasta ydinfysiikasta. Opit sen pienellä harjoittelulla. Samalla ymmärrät,
miten shi-li-harjoituksissa painopisteen liikkeen ja kontaktipisteen liikkeen
suhde on aivan olennainen.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 2)

Sitten
muutama sana tui-shouhun liittyvästä taidosta. Ensinnäkin tämä taito on niin
monimutkainen ja hienovarainen, että en kykene edes näkemään sen kaikkia
ulottuvuuksia.

Jos tutustuu
vaikkapa asiasta taiji-puolella kirjoitettuun kirjallisuuteen, niin voi saada
vähän kuvaa siitä, miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Voimaa kuunnellaan,
seurataan, ohjataan, annetaan parille tyhjä tai täysi, etsitään parista tyhjä
tai täysi, piilotetaan parilta keskilinja, etsitään parin keskilinja, annetaan
kontaktipiste, mutta ei omaa painopistettä, juurrutaan, katkaistaan parin juuri
jne. jne. Harjoiteltavia periaatteita on todella paljon.

Yi quanissa
näyttäisi olevan kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa tui-shoun
opettamistapaa. Ehkä yleisempi tapa on se, että harjoitukseen mennään
vaiheittain progression kautta. Silloin lähdetään liikkeelle yhden käden
tui-shousta suunnilleen niin kuin taijissa.
Tästä siirrytään kahden käden pysty-ympyrään, joka on yi quanin
tui-shoun perusmuoto. Toisessa tavassa siirrytään suoraan kahden käden
pysty-ympyrään ja voiman tunnusteluun siinä. Mitään valmistavia harjoituksia ei
tehdä. Harjoitus voidaan jopa aivan alussa tehdä kohtuullisen suurella voimalla.
Näin tehtynä harjoitus tuottaa paljon hyvin nopeita ja spontaaneja liikkeitä,
jotka eivät ole erityisen kauniita, mutta tarkoituksenmukaisia eli juuri
sellaisia, mihin yi quanissa pyritään.

Tilanteessa,
missä pari pyrkii löytämään painopisteesi ja työntämään sinut pois
tasapainosta, on tärkeätä osata ”juurtua” maahan. Juurtumisen taito on ehkä
tärkein taito tui-shoussa ja käsittelenkin tässä sarjassa kaikista
mahdollisista tui-shoun periaatteista tarkemmin vain sitä. Jos opit kunnolla
juurtumaan, sinua on mahdoton saada pois tasapainosta ja hallita
painopistettäsi. Itse asiassa juurtuminen tarkoittaa juuri sitä, että hallitset
koko ajan itse omaa painopistettäsi, jolloin seisot aina vakaana huolimatta
siitä, millaisia voimia kohtaat.
Juurtuminenkin, kuten koko tui-shou-harjoitus, on taitoa yhdistää kaikki
se, mitä olet oppinut seisomalla, shi-lissä ja fa-lissa. Mutta nämä eivät
riitä, juurtumisen voi oppia vain harjoittelemalla sitä parin antamaa voimaa
vastaan.

Kuva 1.

Kuva 1.
näyttää tilanteen. Voima kohdistuu sinua kohti kontaktipisteestä a. Jotta voit
juurruttaa tämän voiman, sinun on osattava ohjata se kehosi rakenteita pitkin
kuvan nuolen osoittamalla tavalla kohti maata ja erityisesti takajalkaa. Kun
opit tämän taidon, voit seistä vaikka yhdellä jalalla ja silti onnistut
ohjaamaan voiman alas kohti maata ja juuresi pitää. Koska kyse on
monimutkaisesta taidosta, jonka voi oppia vain tekemällä ja kokeilemalla, sitä
kuvataan tarkasti aika harvoin. Kiinalaisessa perinteessä ei yleensä lainkaan tai
vain vertauksilla luultavasti myös siksi, että se on tui-shoun perustavia
”salaisuuksia”. Taijissa tämä voima on
nimeltään peng. Pengia kuvaavassa
runossa todetaan näin: ”Miten voisin selittää peng-energian? Se on kuin vesi,
joka kannattaa lipuvaa venettä. Tee ensin qistäsi dan-tienissä luja, pidä
sitten päätäsi ikään kuin se riippuisi ylhäältä. Koko keholla on voimaa kuin
jousessa. Avautumisen ja sulkeutumisen tulee olla selvästi määritelty. Vaikka
vastustaja käyttäisi tuhannen kilon voimaa, hänen juurensa katkea ja hän
liikkuu helposti.”

Lännessä
pengia on analysoitu koko kehon liikemekaniikan valossa. Erityisesti tätä työtä
on tehnyt yhdysvaltalainen Mike Sigman, joka on jo parikymmentä vuotta
kiertänyt maailmalla opettamassa ”sisäisen voiman mekaniikkaa” ja siihen
liittyvää ”peng-energiaa”. Kun itsekin yritin 90-luvulla ymmärtää tätä
käsitettä, kävin Lontoossa hänen leirillään. Myös Jan Diepersloot on käsitellyt
asiaa kirjoissaan. [Jatkuu…]

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 1)

Tämän
harjoitustavan nimeksi on suomessakin aika lailla vakiintunut englannin
kielinen termi ”push-hands”. Se on suora käännös kiinan termistä tui-shou.
Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa tehdään tui-shou-harjoituksia, mutta
eri taidoissa muodot ja tekemisen tapa vaihtelevat.

Tui-shou on
voiman tunnustelua parin kanssa. Pari antaa nyt liikkeeseen oikean vastuksen ja
tämän vastuksen hallitsemiseksi joudut käyttämään omaa voimaasi. Eli
tunnustelet sekä parin voimaa, että omaa voimaasi.

Aluksi
muutama yleinen huomio tämän tyyppisestä harjoituksesta. Kyse on yhdenlaisesta
painin kiinalaisesta versiosta. Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran tein yi
quanin tui-shouta. Olin siinä vaiheessa harjoitellut taijin vastaavaa
harjoitusta ehkä kymmenkunta vuotta. Kun en vielä ymmärtänyt asiaan liittyvää
yi quanin näkökulmaa, otin taijista oppimani asenteen harjoitukseen. Se tarkoitti
hyvin pehmeää asennetta ja tekemisen tapaa. Opin heti, että yi quanissa asenne
ja tekemisen tapa olikin toinen. Parini työnsi minut välittömästi seinään niin,
että kolina kävi. Opin kerrasta, että yi quanissa kyse ei ollutkaan vain parin
hallitsemisesta tai voittamisesta vaan näyttävästä nöyryyttämisestä. No – niin
kuin totesin, opin kerrasta, että yi quanin push-hands vaatikin eräänlaisen moodin vaihdon.

Tui-shoussa
pari pyrkii työntämään sinut pois tasapainosta ja sinä pyrit hallitsemaan parin
voimaa ja painopistettä niin, että hänen ponnistelunsa valuvat tyhjiin. Itse
pyrit samaan. Tässä mielessä push-hands-harjoitukseen on aina sisäänrakennettu
kilpailun elementti. Tässä kilpailussa tarjoutuu mahdollisuus verrata oman
taidon tasoa parin taidon tasoon. Toinen pyritään aina ”voittamaan”. Voitto
tarkoittaa tässä siis parin painopisteen hallintaa ja häviö sitä, että on itse
toisen hallittavana. Asiaan liittyy tietysti monien taitojen harjoittelua,
mutta palaan niihin myöhemmin. Tui-shou on siis todellista voiman koettelua
parin kanssa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Jokainen tui-shou-harjoitus on
siis aina eräänlainen minikamppailu. Tätä kamppailua tehdään yi quanissakin
monien erilaisten sääntöjen puitteissa, mutta palaan sääntöihin myöhemmin.

Kuulen
korvissani jo monia vastaväitteitä tuohon, mitä kirjoitin. Asia on
monimutkainen ja kaikkia näkökulmia en voi tässä käsitellä. Yksi vastaväite
kuuluu: Mutta eihän tui-shoussa kuulu kilpailla parin kanssa, kyse on
harjoituksesta, jossa yhdessä tutkitaan ja testaillaan voimaa. Aivan. Juuri näin
on, mutta tällaiseen harjoitukseen, jos se tehdään oikein, on välttämättä
rakennettu kilpailun periaate, jota ei voi sivuuttaa. Kilpailu terminä ei ole
tässä hyvä, mutta kyse ei ole käsitteistä. Jos keskitytään vain parin voiman
kuuntelemiseen ja väistämiseen, menetetään puolet harjoituksesta. Kyse on
kamppailutaidon perusperiaatteiden harjoittelemisesta, jossa keskeinen taito on
parin painopisteen hallinta. Vasta tämä hallinta mahdollistaa monet muut
kamppailulliset jatkosovellukset. Kaikki kamppailusovellukset eivät tietenkään
ole tästä taidosta kiinni, mutta monet ovat. No – ja monista muista syistä
kamppailutaitojen push-hands ei voi olla pelkkää voiman kuuntelua ja väistöä,
niin kuin monesti esimerkiksi taijissa näytetään harjoittelevan. Huonoin versio
tui-shousta on tietenkin se, että sitä ei harjoitella lainkaan. Silloin jää
voima ja sen kamppailullinen käyttö kokonaan ymmärtämättä.

Tavoitteena
on siis hallita parin panopistettä niin, että häntä pystyy työntämään. Sama
perustavoite on esimerkiksi japanilaisessa sumo-painissa, jossa tosin myös
heitetään. Koska kyse on tässä mielessä painista, kamppailun tulokseen
vaikuttaa voimakkaasti kaksi keskeistä tekijää: ottelijoiden paino ja taitotaso. Painon merkityksestä ei yi quanissa yleensä jostain
syystä puhuta. Kaikissa parin painopisteen hallintaan liittyvissä länsimaisissa
kamppailu-urheilun muodoissa on painoluokat.
Esimerkiksi painissa painoluokkia on seitsemän, joista alimmat
painoluokat vaihtuvat 5-6 kg välein. Painoluokkalajeissa
ottelijat pyrkivät säätämään painonsa aina tarkasti painorajan ylärajalle. Painoluokat
ovat tietenkin tärkeitä siksi, että lopputulokseen ei vaikuta vain taito, vaan
paino on yhtä tärkeä, jopa tärkeämpi tekijä.

Korostan
tätä tässä siksi, että push-hand-harjoituksissa pareja ei valita painon mukaan.
Harjoituskumppani valitaan aika lailla sattumalta. On kuitenkin tärkeää
ymmärtää painon merkitys harjoittelun kannalta. Yleistäen voisi todeta, että
jos parisi on vaikkapa kymmenen kiloa sinua painavampi, niin voit toivoa hallitsevasi
hänen painopistettään vain, jos oma taitotasosi on huomattavasti häntä
korkeammalla. Tämä tarkoittaa myös sitä,
että vain suunnilleen samanpainoisen parin kanssa harjoittelussa voi suoraan
verrata omaa taitotasoaan toiseen. On tietysti hyödyllistä harjoitella eri
painoisten parien kanssa, mutta omaa taitoaan arvioidessa on aina otettava
huomioon myös parin painon suhde omaan painoon. Näin oman taidon tason ymmärrys
ja harjoitus yleensäkin pysyy realistisena.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: V. Askellus (zou bu) (osa 4)

5. Vapaa askellus syntyy, kun
ymmärrämme kitka-askeleen jokaisessa kohdassa mahdollisuuden muutokseen, siis
mahdollisuuden astua mihin suuntaan vain.

Ole
jokaisessa askeleen kohdassa tietoinen muutoksen mahdollisuudesta. Tämä
periaate sisältää monta tasoa, ainakin tietoisuuden,
muutoksen ja mahdollisuuden. Tällainen periaate lähtee tietenkin siitä
kamppailutaitojen perusajatuksesta, että on oltava aina valmistautunut
tilanteiden muutoksiin. Se tarkoittaa ympäristön muutosta, mutta myös muutosta
itsessä. Tämä vaatii ensinnäkin tietoisuuden virittämistä hyvin korkeaan
keskittymisen tilaan. Tätä harjoittelemme yi quanissa periaatteessa aina. Kyse
on siis vireystilan nostamisesta ylös. ”Fighting spirit” viittaa samaan asiaan.
Mieli on valpas ja tietoinen ei vain omasta kehosta vaan myös ympäristöstä.

Huomaa,
miten tietoisuudella on sama rakenne
kuin näkökentällä. Siinä on fokus ja periferinen alue. Tietoisuuden
laajentaminen ympäristöön tarkoittaa, että tulemme tietoiseksi myös sen
perifeerisestä alueesta, joka ulottuu myös ympäristöön, jota emme juuri nyt
näe. Nostamme siis vireystilan ylös ja olemme laajasti tietoisia ympäristöstä.
Tämä asenne mahdollistaa nopean reagoinnin ympäristön muutokseen. Seistessämme
jiji zhuang –asennossa harjoittelemme samaa asennetta. Jos haluamme erottaa yi
quanissa terveys- ja kamppailupuolen toisistaan, tämä littyy nimenomaan
kamppailupuolella harjoitettavaan asenteeseen.

Askellettaessa
tämä tarkoittaa jatkuvaa tietoisuutta siitä, että on oltava valmis rikkomaan
askelkuvio missä kohtaa vain. Jokainen askeleen liikeradan piste voikin olla
kohta, missä jalan suunta muuttuu. Vapaa askellus perustuu tämän periaatteen
oivaltamiseen. Tätä tietoisuutta ja askeleen vapauttamista voidaan harjoitella
erilaisilla kamppailuun liittyvillä mielikuvilla, jossa esimerkiksi joudut
väistämään äkisti sinua kohti ammuttua nuolta. Mutta tämä on jo edistynyt
harjoitus. Vapaaseen askeleeseen kannattaa mennä vaiheiden kautta, joita kohta
kuvaan.

Muutos tarkoittaa tässä, ei vain askeleen
suunnan muutosta, vaan muutosta koko kehossa. Tämä muutos voi olla askeleen
suunta, painopisteen pudotus, väistöliike, torjunta, isku jne.

Mahdollisuus viittaa
mielen pitämiseen avoimena sen suhteen, mitä tapahtuu. On pidettävä joka hetki
auki mahdollisuus muutokseen. Annan esimerkin.
Liikutat jalkaa eteenpäin moca bussa. Jos et ole joka hetki tietoinen
liikeradan joka pisteestä, jossa siis tämä mahdollisuus muutokseen aina piilee,
vaan tuot esimerkiksi painon nopeasti etujalalle, pudotat vain painon sinne, kadotat
mahdollisuuden muutokseen siksi ajaksi, kun painosi hallitsematta putoaa
etujalalle. Kamppailupuolella tiedetään, että tilanteessa olet haavoittuvainen esimerkiksi
jalkapyykäisyyn (esim. ashibarai). Tuo aina paino hitaasti ja tietoisesti
etujalalle. Kun päkiä koskettaa maata, sinun on oltava valmis vetämään se
takaisin ajatuksella, että jos aistit jalkapohjan alla nastan, et astukaan
siihen kohtaan vaan peräydyt. Tätä tarkoittaa liikeradan joka pisteen läpi kulkeva
tietoinen liike. Tämä on tärkeä ajatus
kaikissa yi quanin liikkeissä, mutta askeleissa se saa erityisen merkityksen.
Tämä vaatii erittäin keskittynyttä mieltä ja korkeaa vireystilaa.

Aluksi
kannattaa harjoitella suunnan vaihto, kun jalat kohtaavat toisensa. Kitka-askeleessa
on tavallaan kaksi kriittistä kohtaa, jotka kannattaa tiedostaa: kun päkiä osuu
maahan, voima vapautuu ja kun jalat kohtaavat, avautuu mahdollisuus suunnan
vaihtoon. Kummatkaan periaatteet eivät siis ole mitään ehdottomia, voima voi
vapautua missä vain ja askel voi vaihtaa suuntansa missä vain, mutta taidon
opiskelussa kannattaa nähdä vaiheita. On olemassa taidon askeleita, joiden läpi
kannattaa kulkea.

Kuva 1.

Ajattele,
että kun jalkasi kohtaavat askeleessa, seisot kuvan 1. näyttämän tähtikuvion
tai ilmansuuntakuvion päällä. Se näyttää seuraavan askeleen
perusmahdollisuudet. Ajattele, että liikut eteenpäin, vasen jalkasi on kuvion
keskellä ja oikea jalkasi piirtää kaarta d-keskusta-b. Kun oikea jalkasi tulee
vasemman jalan kohdalle, sillä on mahdollisuus astua kaikkiin suuntiin välillä
a-e. Mutta jos teet keskellä nopean painon vaihdon oikealle jalalle, vasen
jalkasi saa mahdollisuuden astua nyt suuntiin e-a. Jos toteutat näistä
mahdollisuuksista vaikkapa vaihtoehdon f, voit vetää jälleen oikean jalkasi
vasemman jalan rinnalle ja seisot jälleen uuden tähtikuvion päällä (kuva 2).

Kuva 2.

Tutki ja
harjoittele kaikki nämä mahdollisuudet systemaattisesti, niin opit vapaan
askelluksen perusperiaatteet. Muista, että muodottomuuttakin voi harjoitella
vain muodon kautta. Tutki sitä, millä ei ole muotoa muodon kautta ja palaa
muodottomuudesta aina muotoon, niin harjoittelusi pysyy vakaana ja sillä on
suunta.

6. Tutki systemaattisesti erilaiset
askelkuviot: kolmioaskel, lyhyt askel, vaihtoaskel, hypähdysaskel,
kaatuva-askel jne. Älä jätä mitään koloa tutkimatta.

Tästä
asiasta vain lyhyesti. Kaikissa kamppailutaidoissa on yleensä monipuolinen
askeltyöskentely. Päämääränä on aina jalkojen kimmoisuus, nopea voima, kyky
vaihtaa nopeasti suuntaa jne, joiden avulla kehon erilaiset lähestymiseen,
väistämiseen, voiman vapauttamiseen ja muuhun liittyvät manööverit saadaan
toteutettua. Nopeaa ja hallittua liikkumista ei voi oppia liikkumalla vain
hitaasti. Moca bu on menetelmä, jonka avulla pyritään kehittämään vapaaseen ja
nopeaan liikkumiseen liittyviä ominaisuuksia, erityisesti jalkojen räjähtävää voimaa.
Se tehdään samoin kuin shi-lissä etsimällä ja tutkimalla erityisesti jalkojen
kimmoisuusvoimia. Askelten nopeus ja jalkojen räjähtävä voima ovat sama asia.

Annan vielä
yhden harjoitusidean. Jos katsot ”käärmeaskelta” tarkemmin, voit nähdä siinä kuvaan 3 piirretyn salmiakkikuvion tai kahdeksikon.

Kuva 3.

Aseta vasen
jalkasi kuvion alakärkeen (b) tukijalaksi ja tuo oikea jalka sen viereen. Astu
oikealla eteen oikealle ja jatka siitä normaalia käärmeaskelta kuvion
yläkärkeen asti. Kun vasen jalkasi on kuvion yläkärjessä se on tukijalka, ja
oikea on sen rinnalla. Tee siitä jalan vaihto ja palaa kuvion vasenta reunaa
takaisin kuvion alakärkeen. Jalkasi ovat jälleen rinnakkain kuvion alakärjessä
(b). Tee taas jalan vaihto ja jatka kuvion oikeaa reunaa ylös. Tutki sitten
kuvion kaikki suunnanvaihtomahdollisuudet. Kun jalat kohtaavat kuvion keskellä,
voit kulkea siitä aina neljään suuntaan. Tee vaihtoa kuvion yläkärjessä
uudelleen ja uudelleen tuomalla jalka aina takaisin tukijalan rinnalle ja astumalla
vuorotellen jaloilla taakse. Ja jos
tässä kuviossa otatkin etujalan mukaan taakse ja astut sivulle, olet kolmiossa.
Tutki samalla tavalla kuvion alakärki.

Huomaa, että
askel voi olla aina hyppy. Jalka voi siirtyä vain vähän eteen tai taakse. Vaihtoaskeleen
voi tehdä hypähtämällä. Kaatumalla voi heittää koko vartalonsa painon
eteenpäin. Päkiäjuoksu kehittää jalan kimmoisuutta. Juoksemalla voi harjoitella
myös fa-lin ja askeleen yhteyttä. Mikään ei tietenkään voita
hyppynaruharjoittelua. Mahdollisuuksia on rajattomasti.

7. Jo aikoja sitten, ennen kuin olet
näin pitkällä, olet jo liittänyt kaikki erilaiset shi-lin muodot askeleesi.

Ei ole
järkevää harjoitella käärmeaskelta kovin pitkään ilman, että ottaa siihen
mukaan myös käsien shi-li-harjoituksia. Kun liikut eteen ja taakse, ota mukaan
myös lankku, jota liikutat samalla eri suuntiin. Harjoittele kaikkia shi-lin
muotoja ja kategorioita aina myös askeleen kanssa. Kuljeta lankkua, piirrä
ympyröitä, vieritä kiveä jne. Pyri
pitämään samalla voima aina kolmiulotteisena ja koko kehon voimana. Jos yksi
kohta kehoa liikkuu, kaikki kohdat liikkuvat.

8. Jo aikoja sitten, ennen kuin olet
tällä asti, olet jo ottanut askeleisiin mukaan myös voiman vapauttamisen
(fa-li).

Mitä kuvasin
edellä shi-lin yhteydessä, pätee myös fa-lihin. Sitä mukaan kun edistyt
paikallaan tehtävistä shi-li –harjoituksista kohti fa-lita, ala harjoitella
voiman vapauttamista myös askeleen kanssa. Se vaatii tarkkaa ajoitusta ja hyvää
koordinaatiota. Tutki paljon perusideaa: kun päkiä osuu maahan, voima vapautuu
suuntautui askel eteen tai taakse. Huomaa samalla, että voima voi vapautua
periaatteessa missä kohtaa askelta tahansa. Tutki systemaattisesti kaikkia
mahdollisuuksia. Etsi avautuvan liikkeen suljettu kineettinen ketju ja tuki
maasta. Sulkeutuva voima voi vapautua vaikka hypyn aikana.

Tämä
riittänee askeltamisesta. Seuraavaksi muutama huomio tui-shou-harjoituksista,
joissa voimaa tunnustellaan parin kanssa. Sitten sarja alkaakin lähestyä loppuaan.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: V. Askellus (zou bu) (osa 3)

3. Tutki elastista voimaa jousien ja
kuminauhojen mielikuvilla.

Tämä vaihe
edellyttää, että olet seistessäsi ja shi-li-harjoitusten kautta saanut ainakin
jossain määrin ymmärrystä ja kokemusta kehon elastisen voiman käytöstä. Samoin
koko kehon avautumisen ja sulkeutumisen vaiheet pitäisi olla hyvin toteutettuja
ja tiedostettuja. Etsi sitten avautumiseen ja sulkeutumiseen liittyvää
elastista voimaa erityisesti jaloista ja yhdistä jalkojen elastinen voima
samalla koko kehon elastiseen voimaan. Harjoittele elastisuutta kumpaankin
suuntaan käyttämällä kuminauhojen ja jousien mielikuvaa.

Avautumisen
suunnan elastisuus löytyy, kun kuvittelet jalkojen ympärille kuminauhan, joka
kiristyy, kun askeltava jalka etääntyy tukijalasta ja löystyy päinvastaisessa
liikkeessä. Aisti, miten kuminauhan mielikuva synnyttää jännityksen ja
rentouden vaihtelun jaloissa ja miten se vaikuttaa koko kehossa. Jännitys
lisääntyy, kun eteen liikkuva jalka lähenee päätepistettään. Jännitys löystyy,
kun takaa tuleva jalka lähestyy tukijalkaa. Älä ota vain hitaita askeleita
eteen ja taakse, vaan jää leikkimään kuminauhalla. Kun jalka ohittaa tukijalan,
venytä kuminauhaa uudelleen ja uudelleen monta kertaa ennen kuin lasket jalan
maahan. Tee se myös vähän nopeammin ja nopeastikin. Tee sama takajalalla, kun
se lähestyy tukijalkaa. Etsi näin kuminauhan elastisuus ja jalkojen elävä
rentouden ja jännityksen vaihtelu. Huomaa samalla, miten tähän liittyy koko
kehon avautumisen ja sulkeutumisen voima. Kuminauhaa ei venytetä vain jalalla
vaan koko kehon avautuvalla liikkeellä, johon jalan liike saumattomasti
yhdistyy.

Tee sitten
sama sulkeutuvan liikkeen suuntaan. Nyt mielikuvana voi olla iso kumipallo
jalkojen välissä tai jousi, joka kiristyy, kun jalat lähenevät toisiaan. Käytä
sulkeutuvan liikkeen suuntaan samoja ideoita, kuin kuvasin edellä. Leiki myös
maassa lepäävällä kumipallolla, jota painat jalalla ylhäältä alas. Aisti pallon
elastisuus ja siihen liittyvä koko kehon kimmoisuus.

Ajattele
kaikkia näitä harjoituksia samanlaisina shi-li-harjoituksina, mitä edellä olen
kuvannut shi-lin yhteydessä. Tutki elastisuutta samalla tavalla, ensin
hitaasti, sitten liikettä nopeuttaen ja lopuksi myös nopeasti ja kaikilla
näillä tavoilla leikkien. Näin kehität
jalkojen räjähtävää voimaa ja kykyäsi nopeisiin suunnan muutoksiin.

Kuvasin
edellä perusideat, miten jalkojen elastisuutta harjoitellaan kuminauhan ja
jousien mielikuvilla. Käytännössä näihin harjoituksiin liittyy myös yhtä aikaa
muualtakin kehosta seiniin kulkevat kuminauhojen ja jousten mielikuvat. Vasta
niin saat moca-bunkin yhteydessä koko kehon kolmiulotteisen voiman toimimaan.
Koko keho on elastinen, avautuva ja sulkeutuva pallo, jossa kaikki kuusi voiman
suuntaa toteutuvat yhtä aikaa.

4. Huomaa, miten voima kulkee kehossa
ristiin. Tyhjä vaihtuu täydeksi, täysi tyhjäksi. Jos vasen jalkasi on täysi,
oikea kätesi on täysi ja päinvastoin.

Kun olet
tehnyt tarpeeksi paljon moca buta, ja kehosi on omaksunut koko kehon
avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikan automaattiseksi toimintatavaksi, alat
erottaa liikkeestä hienovaraisempia vivahteita. Tässä vaiheessa huomaat
esimerkiksi, miten askeleessa oleva kurvi ja siihen liittyvä sulkeutumisen
muuttuminen avautumiseksi antaa potkun tekniikan. Askeleeseen alkaa liittyä
myös koko kehon spiraali, joka tulee myös käsistä läpi. Kun paino siirtyy
oikealle jalalle, vasen käsi täyttyy ja oikea tyhjenee ja päinvastoin. ”Yin” ja
”yang” muutos menee läpi koko kehon. Jalkojen jännityksen ja rentouden vaihtelu
kulkee vartalon läpi ristiin käsiin ja sormenpäihin asti. Kun paino siirtyy
oikealle jalalle ja kun siis oikea jalka jännittyy, vasemman käden kämmentyvi
painuu alas ja voima täyttää käden. Tätä on vaikea kuvata, se pitää löytää
harjoituksen avulla. Joka tapauksessa: ”On
vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.”

Huomaa, että
tämä on myös tapa, miten voimaa käytetään tui-shoun perusmuodossa, jossa
kävellään parin kanssa eteen tai taaksepäin kädet kontaktissa pysty-ympyröitä
pyörittäen. Jos olen eteenpäin astuva pari, niin samalla, kun astun vasemman
jalan eteen ja siirrän sinne painon, painan oikealla kädellä parin käden alas
ja keskitän voiman oikeaan käteen: vasen jalka täysi, oikea käsi täysi. Näin
yleensä harjoitellaan ensin ja kuvio rikotaan myöhemmin.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: V. Askellus (zou bu) (osa 2)

1. Perusliike, jossa rullataan kapulaa maassa.
Kun teet tätä perusaskellusta, huomaa
seisomisen ja askelluksen yhteys. Ojenna
kädet sivuille ja kuvittele tarttuvasi kaiteista. Tässä asennossa kannattaa
seistä paikallaankin sekä tasa- että sivuttaisseisonnassa. Tavallaan
askeltaminenkin on seisomista. Tosin dynaamista sellaista.

Kaiteiden
mielikuva auttaa tasapainossa. Askelluksessa seisot käytännössä jatkuvasti
yhdellä jalalla, jolloin tasapainosi kehittyy. Harjoitus on myös hyvä
jalkavoimatreeni. Pidä liikkeessä jalkateräsi lattian suuntaisena ja käännä
varpaita hieman ylös, jolloin voima tunkeutuu jalan läpi varpaisiin asti. Ole
tietoinen myös jalkaterän suunnasta. Kun tuot jalkaa takaa eteen kohti
tukijalkaa, suuntaa liikkuvan jalan jalkaterä tukijalkaa kohti. Polvi osoittaa
silloin maahan ja jalan ja koko vartalon rakenne on hyvä. Tee siitä kurvi
tukijalan ohi ja tuo jalka alas niin kuin astuisit jiji zhuang –asentoon. Tuo
sitten paino tietoisesti etujalalle. Aina kun irrotat jalan maasta, vajoa ensin
hieman tukijalan lonkan sisään, niin tasapainosi vakautuu. On olemassa vanha
sanonta ”jos haluat mennä ylös, mene ensin alas”. Tämä pätee hyvin askeleeseen.
Pyri aistimaan kaikkia liikkeen vivahteita mahdollisimman tarkasti. Yi quanissa pyrimme jatkuvasti kuuntelemaan
kehoa sisäkautta. Ulkoisen liikkeen ei tarvitse olla millintarkkaa, kehon ja
mielen periaatteiden noudattaminen on tärkeintä.

Tutki
liikettä mielikuvan avulla. Puukapulan tai lankarullan pyörittäminen maassa
tuottaa oikeaa liikerataa. Saven tai veden mielikuva tuottaa liikkeeseen vastusta,
jonka kautta löydetään kehon yhtenäisyyttä ja yhdistetystä kehosta syntyvää
voimaa.

2. Pyri tulemaan tietoiseksi koko
kehon avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikasta, johon koko askeltyöskentely
perustuu.

Kun lähdet
harjoittelemaan askeltamista, sinulle tuskin selitetään, että huomaa, miten
tässä kohtaa koko keho sulkeutuu ja tässä kohtaa sulkeutuminen vaihtuu
avautumiseksi tai muuta vastaavaa. Liikkeen mekaniikan kuvaaminen on hyvin
länsimainen opetustapa, eli juuri sellainen, mitä itse yritän tehdä ja mitä
koko tässä kirjoitussarjassa olen yrittänyt avata. Perinteisesti luotetaan
oikean mielikuvan voimaan ja ajatellaan, että kyllä se oikea mekaniikkakin
sieltä hiljalleen löytyy. Ehkä se löytyykin ja varsinkin, kun opettaja koko
ajan näyttää oikean tavan, vaikka ei siitä puhuisikaan.

Itse olen
hieman skeptinen tämän perinteisen opetustavan suhteen. Itse ajattelen, että
molempi parempi: näyttää ja selittää. Joskus jotkin perusasiat jäävät
ymmärtämättä, vaikka opettaja näyttäisi oikean suoritustavan miljoona kertaa.
Asian älyllinen ymmärtäminen auttaa mielestäni aina. Siksi tässä kirjoittelen.

”On vain
avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Tämä pätee erityisen hienosti
askeltamiseen. Tehdessäsi kitka-askelta olet aina joko avautuvassa tai
sulkeutuvassa vaiheessa. Taittokohta voi vaihdella. Annan tästä pari vinkkiä.
Kun tunnistat koko kehon avautumisen ja sulkeutumisen, anna kehon sulkeutua,
kun liikkuva jalka lähestyy takaapäin tukijalkaa ja vaihda sulkeutuminen
avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa tukijalan. Käytä vastusta luovia
mielikuvia, jolloin myös avautuminen ja sulkeutuminen ovat selkeitä. Kun olet
oppinut tämän, tutki askelta niin, että ikään kuin viivyttelen kehon
avautumista. Anna liikkuvan jalan mennä tukijalan ohi, mutta pidättele
avautuvaa vaihetta kohtaan, missä päkiä osuu maahan. Samalla myös ikään kuin
pidättelet voimaa. Sitten vasta avaudut. Eli: kun päkiä osuu maahan, voima
vapautuu. Tutki näin myös taaksepäin liikkuvaa askellusta.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: V. Askellus (zou bu) (osa 1)

Yi quanissa
on monia erilaisia askelharjoituksia, joista tunnetuin ja aloittelijalle
ensimmäiseksi opetettava on nk. ”kitka-askel” (moca bu). Sitä harjoitellaan
paljon, koska se muodostaa askelharjoittelun perustan. Teemme sitä yleensä
edeten kiemurrellen kuin käärme eli ”käärmeaskeleena”. Huomaa, että tämä on jo
hyvin edistynyt askeleen muoto. Yleisesti aloittelijat opetetaan astumaan
suoraan eteen ja taakse. Käärmeaskel etenee aina jiji zhuang –asennon kautta ja
sisältää jo useita kamppailuelementtejä, erityisesti voiman vapauttamiseen
liittyvän koko kehon mekaniikan.

Yritän antaa
seuraavassa joitakin ohjeita ja näkökulmia, joita tutkimalla voit syventää
ymmärrystäsi kitka-askeleesta. Samalla tulee kuvattua myös kitka-askeleeseen
liittyvää progressiota. Käyn ensin läpi lyhyesti joitakin näkökulmia ja palaan
niihin myöhemmin tarkemmin.

1. Opettele
aluksi askeleen muoto mielikuvalla, jossa rullaat puukapulaa jalkapohjasi alla.
Tämä harjoitus antaa oikeaa askelluksen tekniikkaa ja synnyttää liikkeeseen
myös tasaista vastusta. Askel on myös shi-li-harjoitus. Pyri tuntemaan
liikkeessä tasainen vastus. Yksi mielikuva on, että kävelet mudassa tai
matalassa vedessä. Pyri tuntemaan liikkeen vastus koko kehossa, ei vain
jaloissa.

2. Pyri
tulemaan tietoiseksi koko kehon avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikasta,
johon koko askeltyöskentely perustuu. Zhan zhuang ja shi-li –harjoitukset ovat
valmistaneet sinut tähän.

Jos jäät
jumiin puupalikan mielikuvaan, niin et koskaan opi askeltamisen dynamiikkaa eli
sitä, miten ja missä vaiheessa koko kehon sulkeutuu ja avautuu ja miten voima
vapautuu, kun päkiä osuu maahan.
Esimerkiksi liikkeen sisäinen ajoitus ja sen toimivuus on erittäin
tärkeä. Ilman sitä, et saa voimaa ulos, kun niin haluat.

3. Älä jää
myöskään jumiin tasaisen vastuksen mielikuviin. Askellukseen pätee sama kuin
seisomisen ja shi-lihin, siinä harjoitellaan ja nostetaan esiin koko kehon
elastista voimaa. Askelten räjähtävyys rakennetaan samalla tavalla kuin muukin
koko kehon räjähtävä voima: tutkimalla elastista voimaa koko kehossa ja
erityisesti, miten elastisuus saadaan toimimaan askeleissa. Tämä vaatii
elastisten mielikuvien käyttöä, jousien ja kuminauhojen, joiden avulla jalkojen
kimmoisuus saadaan toimimaan. Kyse on siis jälleen lihas-jänne-kalvo –ketjujen
venymis-lyhenemis-syklin löytämisestä ja sen harjoittelemisesta.

4.
Askeleissa paino siirtyy jatkuvasti jalalta toiselle ja takaisin. Huomaa, miten
tämä voima kulkee kehossa ristiin. Tyhjä vaihtuu täydeksi, täysi tyhjäksi. Jos
vasen jalkasi on täysi, oikea kätesi on täysi ja päinvastoin. Tämä on myös voiman
peruskäyttöä, kun siirryt pariharjoituksiin (tui-shou). Koko keho on jatkuvassa
avautumisen ja sulkeutumisen muutoksessa, mutta tämä muutos on monimutkaista ja
kulkee kehossa myös ristiin.

5. Vapaa
askellus syntyy, kun ymmärrämme kitka-askeleen jokaisessa kohdassa
mahdollisuuden muutokseen, siis mahdollisuuteen astua mihin suuntaan vain.
Tosin, tätäkin kannattaa harjoitella vaiheissa. Huomaa, että voima voi vapautua
askeleessa missä kohtaa vain ja yksi voiman käyttötapa on vaihtaa kehon
liikkeen suuntaa. Ensimmäinen vaihe on
ymmärtää vaihdon mahdollisuus, kun jalat kohtaavat toisensa. Tätä kannattaa
harjoitella erikseen ilmansuuntakuvion avulla. Kun jalat kohtaavat, seisot
keskellä, josta avautuu mahdollisuus astua kaikkiin ilmansuuntiin. Joka kerta kun
jalat jälleen kohtaavat, seisot ilmansuuntakuvion päällä.

6. Tutki
systemaattisesti erilaiset askelkuviot: kolmioaskel, lyhyt askel, vaihtoaskel,
hypähdysaskel, kaatuva-askel jne. Älä jätä mitään koloa tutkimatta. Vaikka yi
quanissa korostetaan muodottomuutta, älä ymmärrä sitä väärin. Kaikki
askelkuviotkin ovat muotoja, joiden avulla opetellaan vapaata liikkumista. Esimerkiksi
salmiakkikuvio sisältää kaikki variaatiot.

7. Jo aikoja
sitten, ennen kuin olet näin pitkällä, olet jo liittänyt kaikki erilaiset
shi-lin muodot askeleesi. Älä tee pelkkää askellustyöskentelyä kovin pitkään.
Ota aina mukaan myös koko vartalon ja käsien shi-li-muodot.

8. Jo aikoja
sitten, ennen kuin olet tällä asti, olet jo ottanut askeleisiin mukaan myös
voiman vapauttamisen (fa-li). Tutki perusidea: kun päkiä osuu maahan, voima
vapautuu, mutta älä jää jumiin tähän. Voima voi vapautua missä kohtaa tahansa.
Tutki kaikki mahdollisuudet. Avautuva voima tukeutuu maahan suljetun
kineettisen ketjun avulla. Sulkeutuvan voiman voi vapauttaa vaikka hypyn
aikana.

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: IV. Äänen tunnustelu (shi-sheng) (osa 4)

Emme olisi
tekemässä yi quania, jos emme yhdistäisi kaikkia ideoitamme seisomisen
harjoitteluun. On looginen askel yhdistää edellä kuvaamani ääniharjoitus zhan
zhuang -asentoihin niin, että vokaalin korkeus kehossa ja asennon
intensiivipiste kehossa kohtaavat. Se voidaan tehdä monien eri asentojen
avulla. Silloin ehkä ollaan lähellä sitä, mitä Wang Zhiangzhai on tarkoittanut
sillä, että äänen värähtelyn avulla voidaan rentouttaa ja avata eri kohtia
kehossa ja ikään kuin avittaa näin zhan zuang-harjoitusta.

Ehdotan
kuvaan 1 piirrettyä harjoitusta. Olen ottanut kuviin Han Xingyuanin kahdeksasta zhan zhuang -asennosta viisi tähän
ideaan sopivaa asentoa. Nämähän ovat niitä asentoja, joista itsekin lähdimme
liikkeelle joskus 1990-luvun puolessa välissä, jolloin opimme ne Jan Dieperslootilta. Edelliset
ajatukset yhdistyivät mielessäni näihin kahdeksaan asentoon ja erityisesti
siihen tapaan, miten niissä kuljetaan ylhäältä alas aivan samalla tavalla kuin
edellä kuvasin äänen intensiivipisteen kulkua shi-sheng -harjoittelussa. Myös
muut vastaavat asennot tietysti käyvät. Ideana on vain se, että käsien korkeus
ja resonanssialue vastaavat tosiaan.

Kuva 1.

Yksi äänen
ja asennon yhdistävä harjoitus voisi koostua esimerkiksi seuraavista osista.
Seistään jokaisessa asennossa viisi minuuttia lausuen asentoon liittyvää
vokaalia. Siirrytään asennosta toiseen yllä olevassa järjestyksessä eli
ylhäältä alas. Tehdään lopuksi viisi minuuttia harjoitusta, missä liu’utaan
vokaaleissa iistä uuhun ja tuodaan samalla kädet hitaasti ylhäältä alas samojen
asentojen läpi, mutta nyt ikään kuin shi-li -harjoituksena. No – tästä tulikin
puolen tunnin sessio. Se on aika pitkä. Puoletkin tästä pituudesta on hyvä.

Palataanpa
nyt takaisin äänen käyttöön fa-lin apuna. Annan yhden harjoituksen, josta voi
kehitellä kaiken edellä sanotun valossa monia variaatioita. Seiso pallo rinnan
edessä hyvin rentona jiji zhuang-asennossa, hengitä ulos ja anna a-vokaalin
värähdellä rinnassasi. Kuvittele rintaasi vokaalin kanssa värähtelevä pallo,
niin kuin olen edellä kuvannut. Jossain uloshengityksesi puolessa välissä, joka
tapauksessa ennen kuin hengityksesi on loppu, ammu pallo voimakkaasti
rinnastasi alaspäin (eteenpäinkin käy) pudottamalla pallea alas ja
jännittämällä vatsa: ”aaaaaaaa…A”. Aisti, mitä tapahtuu vartalossasi ja
äänessäsi. Voimakas ”A” yhdistyy nopeaan koko kehon, mutta erityisesti
ylävartalon ja vatsan jännitykseen. Myös kädet jännittyvät sormenpäitä myöten. Syntyy
räjähtävän nopea jännitys, jota seuraa välitön rentoutuminen. Kyse on siis
”nollaliikkeellä” tehdystä fa-listä.

Vielä yksi
ehdotus harjoitukseksi, ennen kuin jätän äänen käsittelyn. Seiso
kamppailuasennossa kädet kiertyneenä ylös niin kuin Hanin edellisten kuvien
ensimmäisessä asennossa. Tee siinä ”hiiii”-vaihe ja lyö sitten kädet
ja voima alas kiertäen käsiä vastakkaiseen suuntaan. Tämä on ”jup”
-vaihe. Ota mukaan mielikuva alas putoavasta kivestä, joka osuessaan veden
pintaan saa aikaan joka suuntaan etenevän aallon. Tämä mielikuva tapahtuu
kehosi sisällä. Tästä syntyy alas suuntautuva fa-li, jonka oppiminen on ehkä
helpointa ja valmistaa kaikkiin muihin suuntiin tehtävän fa-lin oppimisessa.

Emme
myöskään olisi tekemässä yi quania, jos emme tekisi edellisiä harjoituksia
välillä pelkästään mielessämme. Mielikuvassa on helppo kuvitella ääniin
liittyvä resonanssialue ja antaa sen rentoutua ja avautua mielikuvan avulla.
Siteerasin jossain edellä Yao Chengrongin artikkelia shi-shengistä.
Artikkelissa hän kirjoittaa seuraavasti: ”Käytä kykyäsi sisäiseen
muutokseen ja muuta ääni asteittain kuuluvasta äänestä äänettömäksi. Ääni
muuttuu sisäisesti energiaksi/ voimaksi.”

Tämä
riittänee äänen tunnustelusta yi quanissa. Vielä on pari yi quanin
harjoitusmuotoa, joista haluan sanoa lyhyesti jotain. Ne ovat askellus (moca
bu) ja nk. push-hands-tyyppinen parityöskentely (tui-shou).

Read Full Post »

Yi quanin perusteita: IV. Äänen tunnustelu (shi-sheng) (osa 3)

Kuvaan
seuraavaksi joitakin äänen resonanssiharjoituksia. Selitin nämä ideat joskus
kymmenen vuotta sitten Zhangille ja kysyin, voisiko myös näin harjoittaa yi
quanissa ääntä. Hän hieman epäröi, testasi ideoita omassa kehossaan ja vastasi
sitten tavanomaisen lyhyesti: ”Voi.”

Koko vokaalisarjan
ja yksittäisiin vokaaleihin liittyvien resonanssialueiden harjoittaminen
rentouttaa systemaattisesti kehoa ja helpottaa myös aiemmin kuvatun ja voiman
vapauttamiseen liittyvän ”iii-jup” –harjoituksen tekemistä. Vokaali i sijaitsee
kehossa ylhäällä ja vokaali u alhaalla. Voidaan hyvin ajatella, että
siirryttäessä vokaalista i vokaaliin u, eräänlainen kehon värähtelevä
intensiivipiste, jossa voima liikkuu, putoaa myös alas. Tätä tuetaan kaivoon
putoavan kiven mielikuvalla. Tämän asian tekeminen ei ole ihan itsestään
selvää. On siis hyvä jakaa tämäkin asia
vaiheisiin niin kuin esimerkiksi jooga opettaa, ja mitä voi lukea rivien
välistä WXZ:n kirjoituksistakin. Teen siis tässä hieman WXZ:n harjoitusten
rekonstruktiota.

Kuvasin
edellisessä blogissa, miten intensiivipisteen kulkiessa kehossa alaspäin
siirrytään myös seuraavaa vokaalisarjaa pitkin: i – e – a – o – u, joiden
päätepisteitä vokaalit i ja u edustavat. Tämä on helppo todeta itse pienellä
harjoituksella. Ehdotankin seuraavaa harjoitusta, josta olen piirtänyt kuvan 1.

Kuva 1.

Aloita
vokaalista i ja lausu sitä uloshengityksellä. Pyri tuntemaan, miten vokaali
värähtelee ikään kuin pienenä pallona nenäontelossa. Ota myös mielikuva
värähtelevästä pallosta. Tee monta rauhallista ja pitkää uloshengitystä tällä
mielikuvalla ja äänellä. Kun saat tämän
tuntemuksen, anna äänen liukua vokaalista i kohti vokaalia e ja pyri samalla
tuntemaan, miten i:n synnyttämä värähtelevä pallo siirtyy alemmaksi ja
taaksepäin kurkkuun kielen taakse. Samalla pallo hieman laajenee. Kun saat
tästä tuntuman, niin anna sitten äänesi liukua vokaalista e kohti vokaalia a.
Tunne samalla miten e-vokaalin värähtelevä pallo edelleen laajenee ja putoaa
alas kohti rinnan keskiosaa. Jatka tästä samalla tavalla kohti o-vokaalia,
jonka pallo värähtelee jossakin pallean kohdalla ja lopuksi kohti u-vokaalia,
joka värähtelee suurena pallona alhaalla vatsalla. Pysähdy rauhassa jokaiseen vokaaliin
ja värähtelyn alueeseen. Pyri aistimaan vokaalin värähtely kehossa ja avaa
ääniväylää kuvittelemalla, että pallo aina laajenee, kun värähtely siirtyy
alemmas.

Voit tehdä
harjoitusta monella tavalla. Voit toistaa pitkään yksittäistä vokaalia
värähtelevän pallon mielikuvalla ja samalla astia äänen resonanssia kehossasi.
Hyvä idea on tehdä kahta perättäistä vokaalia liukuen ylemmästä kohti alempaa
ja laajentamalla samalla palloa ikään kuin raivata tietä ääniväylää pitkin
alemmaksi. Kun olet tällä tavoin saanut kaikki vokaalit toimimaan yksittäin ja
lyhyinä sarjoina, kannattaa liukua yhden uloshengityksen aikana alas koko sarja
i-e-a-o-u. Samalla värisevä mielikuvapallo putoaa alas ja laajenee avaten tietä
äänelle kohti vatsaa. Käytä kuvaa 1 mielikuvasi mallina.

Tuo sitten
mukaan myös käsien liike. Liike on sama kuin asahin ”lyhyt hengityksen tasaus”.
Kun hengität sisään, kohta kädet edestä ylös. Tuo uloshengityksen aikana kädet
hitaasti vartalon edestä alas samaan tahtiin vokaalien resonanssipisteen
kanssa. Ikään kuin painat käsilläsi resonoivan pallon alas kohti vatsaasi. Käännä
samalla kämmenet alaspäin. Tulet samalla kulkeneeksi zhan zhuangin
perusasentojen läpi (kuva 2).

Read Full Post »