Korkean paikan harjoittelua asahilla

Tein joskus 90-luvulla aika paljon taijita, varmaan
päivittäin puolen tunnin ja tunninkin sessioita. Muistan silloin ihmetelleeni,
miten tajin tapainen harjoitus näyttäisi lisäävän kehon hapenottokykyä. Yleinen
ajatus ainakin siihen aikaan oli, että hapenottokykyä voidaan lisätä
harjoituksella, jossa syke nostetaan ylös tietylle tasolla ja sitä tasoa sitten
pidetään yllä ainakin puolisen tuntia kerralla. Ja näin harjoitellaan monta
kertaa viikossa. En juossut tai tehnyt muutakaan jatkuvasti sykettä ylhäällä
pitävää harjoitusta tuohon aikaan.

Päättelin vaikutuksen johtuvan siitä, että taijin
harjoituksessa elimistö tottuu työskentelemään hievenen liian vähäisellä
hapella. Jos on kokemusta taijin tai
asahin kaltaisesta liikkeestä, tietää, miten hengity voi hidastu todella
paljon. Hidas hengitys kannattelee hidasta liikettä. Samalla hengitys tietysti
myös pitenee ja syvenee, mutta hitaassa liikkeessä hengitysrytmi voi pudota
jonnekin 8 kertaan minuutissa tai alle. Liike kuitenkin voi olla suhteellisen
rasittavaa. Esimerkiksi taijissa liikutaan yleensä suhteellisen matalassa
asennossa ja paino on jatkuvasti vain yhdellä jalalla. Asahissakin seistään välillä leveässä asennossa ja
nostetaan kuviteltuja palloja maassa. Harjoitus käy siis fyysisesti raskaaksi,
mutta hengitysrytmin ei anneta kiihtyä vaikka rasitus lisääntyy. Tämähän
tarkoittaa, että kehon pitää tulla toimeen koko ajan samalla hapetuksella.
Liikesarjojen loppua kohti pulssikin nousee, kun rasitus kasvaa, mutta
hengitysrytmi pidetään koko ajan samana.

Mitä silloin tapahtuu? Elimistön pitää sopeutua siihen, että
happea ei ole ”tarpeeksi”. Näinhän urheilijat harjoittelevat
vuoristoleireillään. Mennään tietoisesti ohueen happeen ja treenataan siellä.
Ajattelen, että taijin ja asahin kaltaisissa harjoituksissa toimii sama
mekaniikka. Siksi ne kasvattavat myös ainakin jossain määrin harrastajiensa
hapenottokykyä.

Muistan, kun tuolloin 90-luvulla pohdin tätä asiaa, törmäsin
lehtiartikkeliin, jossa kerrottiin venäläisten juoksijoiden käyttävän
harjoitellessaan hengitysrytmiin perustuvaa menetelmää. Siinä pidennettiin tietoisesti hengitysrytmiä
juostessa. Yritin nyt kaivaa esiin samaa artikkelia, mutta en sitä enää
löytänyt. Löysin kuitenkin yhden juoksemisen hengitysrytmejä käsittelevän
artikkelin ”How should a runner breathe?”, jossa viitattiin ilmeisesti
tähän venäläisten menetelmään (linkki alla). Sen mukaan kyse oli menetelmästä,
jossa pidennettiin sisäänhengitystä, ja sen kautta yritettiin tehostaa
hapensaantia. Kyse ei siis ollut samasta
asiasta.

En tiedä ovatko suomalaiset juoksijat yleensä ottaen
tietoisia siitä, että on mahdollista säätää hengitysrytmi askelrytmiin ja sen
kautta etsiä parempaa hapetusta juostessa. Ainakaan missään juoksukirjoissa,
joita olen lukenut, asiaa ei lainkaan käsitellä. Itse olen juostessani
syventänyt aina hengitystä tietoisesti uloshengityksen suuntaan juoksemalla
esimerkiksi rytmillä neljä askelta uloshengityksellä, kolme sisään. Tai hyvin
kevyessä vauhdissa kuusi askelta ulos ja neljä sisään jne. Mutta nyt ajauduin
jo toiseen asiaan.

Tai en tiedä. Jos syvennän juostessani uloshengitystä, niin
kuin äsken kuvasin, tapahtuuko siinä kuitenkin niin kuin asahissa tai taijissa,
että hengitysrytmi ei enää vastaakaan juoksun rasitusta, jolloin siirrynkin
tietämättäni treenaamaan vuoristomaisemiin?

[Linkki artikkeliin ”How shoud a runner breath”.]

Read Full Post »

Asahi ja lääketiede

Lyhyt kommentti oikeastaan jatkona tuohon edelliseen, missä
käsittelin asahia ja aivopuoliskomyyttiä. Usein toteamme asahin yhteydessä,
että ”se perustuu länsimaisen lääketieteen käsitykseen ihmisestä”. Itsekin
sanon usein niin. Jäin miettimään tuota sanontaa ja oivalsin sen järjettömyyden.
Kun puhumme vaikkapa lenkkeilystä tai sulkapallon pelaamisesta, sanommeko että
se perustuu länsimaiseen lääketieteeseen. Emme.
Me vain juoksemme tai pelaamme sulkapalloa.

Kyse on tietysti siitä, miten selitämme tekemiseemme
liittyviä terveysvaikutuksia, jos joku niistä meiltä kysyy. On itsestään
selvää, että kun puhumme ihmisen terveydestä ja sairaudesta tai vaikka
liikunnan terveysvaikutuksista, joudumme puhumaan ainakin jossain määrin
lääketieteellisin termein. Mutta me emme yleensä koskaan ajattele, että olisi
jokin toinenkin vaihtoehto. Miksi pitäisi? Asahin yhteydessä tämä tulee
mieleen, koska asahi on
japaninkielinen sana. Tämä saattaa viedä ajatukset itään ja joskus myös
itämaisiin käsityksiin terveydestä ja hyvinvoinnista. Ja koska asahin liikkeet ovat saaneet
vaikutteita idän, erityisesti Kiinan liikuntamuodoista, syntyy helposti
virheellinen käsitys, että asahia voi ja kuuluukin selittää jotenkin itämaisin
termein. Niin kuin totesin, tämä on virhekäsitys. Ajatelkaapa, että baseball
olisikin kehitetty Kiinassa. Puhuisimmeko silloin kotimaisesta pesäpallosta kiinalaisen
lääketieteen termein. En usko. Puhuisimme ”juoksuista”, ”sisävuoroista”, ”ulkovuoroista”,
”kunnareista” jne. Sama pätee asahiin. Asahin jotkut liikkeet ovat samoja kuin
joissakin kiinalaisissa lajeissa, aika monetkin, mutta mitä sitten?
Pöytätenniksessäkin on paljon kiinalaisia vaikutteita, jopa yksi perusote, nk. ”kynäote”
on kiinalainen.

Myös toinen asia tuli mieleeni. Aika usein joutuu vastaamaan
kysymyksiin, ”onko asahilla tutkitusti vaikutuksia ja mitä ne ovat” ja ”ja mitä
hyötyä tästä on”. Nämä kysymykset kuvastavat asennetta, että meidän tulisi
tehdä vain asioita, joista on tieteellistä näyttöä ja että meidän pitäisi
jatkuvasti tehdä asioita, joista on jotain hyötyä. Enpä usko niin. Päinvastoin.
Ajattelen, että meidän tulisi enemmän keskittyä tekemään asioita, mistä ei ole
mitään hyötyä ja erityisesti sellaisia, mistä ei ole mitään tutkimusnäyttöä.
Ymmärrättekö pointin? Ihan kohta olemme kaikki kuolinvuoteellamme ja pohdimme,
mitä olisi ollut hienoa tehdä, mutta mitä tulikaan tehtyä.

Read Full Post »

Asahi ja aivopuoliskomyytti

Huomasin yllätyksekseni, että asahin yhteydessä nostetaan
esiin ihmisen oikean ja vasemman aivopuoliskon eroja ja miten asahilla pyrimme
ikään kuin vaimentamaan vasemman aivopuoliskon, jossa puhe sijaitsee ja
aktivoimaan oikean aivopuoliskon, joka on ihmisen intuitiivinen ja sanaton
aivopuolisko. Löysin tällaista väittävät
luentodiat netistä. Asahissa ei pitäisi kuulemma käyttää lukusanoja kuten ”yksi”,
”kaksi” jne. ,koska tämä johtaa vasemman aivopuoliskon käyttöön, jossa
puhekeskus sijaitsee ja tätä pitäisi juuri välttää. Mielikuvia voi kuulemma käyttää, koska ne
ovat oikean aivopuoliskon tuotetta.

Tämä on kaikki valitettavasti humpuukia ja perustuu edelleen
yleiseen oikean ja vasemman aivopuoliskon eron myyttiin. En kirjoita tästä
pitkään, materiaalia löytyy esimerkiksi netistä vaikka kuinka paljon. Myytti syntyi
1960-luvulla amerikkalaisen tutkijan Roger Sperryn tutkimuksista. Hän tutki nk.
”split brain” –potilaita, joiden aivokurkiainen eli aivojen yhdyskäytävä oli
katkaistu. Tutkimuksissa nousi selkeästi esiin, miten eri avopuoliskot toimivat
eri tavoin tässä tilanteessa. Tutkimuksista tehtiin yleisemmin sitten
johtopäätös, että normaalitkin aivot toimivat samalla tavalla. Vasta myöhemmin
ymmärrettiin, että ”split-brain”-
potilailla tehtyjä havaintoja ei voi yleistää. Tämä oli kuitenkin jo myöhäistä
ja käsitys aivopuoliskojen erilaisuudesta oli jo levinnyt nopeasti erityisesti
populaarikirjallisuuteen, ja syntyi myös menetelmiä joissa kehitettiin erilaisia tapoja ”aivojen
tasapainottamiseksi” ja ”aivojen intuitiivisen puolen” vahvistamiseksi jne.

Nykyisen käsityksen mukaan ihmisen henkisten toimintojen
taustalla on koko aivojen, hermoston, mutta myös koko kehon ja ympäristön
suhteen äärimmäisen monimutkainen funktionaalinen kokonaisuus, joka tunnetaan
vielä hyvin heikosti. Ajatus eri aivopuoliskojen ”dominanssin”
määräävyydestä ihmisen käyttäytymiseen
ja mielen toimintoihin on jo aikoja sitten hylätty hypoteesi.

Jos asahissa laskette liikkeitä mielessänne, niin voitte
olla varmoja, että se ei ”vahvista” mitään erityisiä aivojen rakenteita, josta
voisi olla teille haittaa. Päinvastoin. Liikkeiden laskeminen on tuhansia
vuosia vanha keskittymistekniikka, joka auttaa pitämään mielen yhdessä
kohteessa. Monissa meditaatioperinteissä lasketaan hengitysliikettä, kun
opetellaan mielen pitämistä pitkiä aikoja yhdessä kohteessa. Tämä on hyvä tapa
mielen keskittymiskyvyn vahvistamiseksi.

Laitan tähän alle pari linkkiä. Jos asia kiinnostaa, niin
niistä voi lähteä purkamaan tätä aviopuoliskomyyttiä.

http://www.tekniikkatalous.fi/summa_premium/2014-02-26/Professori-kaataa-hömppämyyttejä-vasen-aivopuoliskosi-ei-ole-hallitseva-3318004.html

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/aivopuoliskojen_erot.html

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=5563

Read Full Post »