Asahista kohti Syvä-asahia ja FK-ohjelmaa

Minulta kysytään aina joskus, mikä on asahin ja Syvä-asahin
ero ja miten ne taas puolestaan eroavat opettamastani ”Funktionaalisen
kehotietoisuuden” koulutusohjelmasta. Muutama vuosi sitten, kun pidin Helsingissä
perjantai-iltaisin kahdeksan viikon ”Tietoisuustaidot ja kehollisuus” –kurssiani,
eräs osallistuja myöhemmin kertoi, että oli luullut että kaikki mitä teimme oli
asahia. No teimme joka kerta aina aluksi asahin perusliikesarjan ja se oli yksi
kurssin sisällöistä, mutta kurssi oli paljon laajempi. Opetin kurssilla asahia
esimerkkinä tietoisesta liikkeestä. Samalla tavalla opetan Funktionaalisen
kehotietoisuuden koulutuksessa asahin perusliikesarjan esimerkkinä sekä
tietoisesta liikkeestä, että funktionaalisen kehotietoisuuden
perusharjoituksena, jossa voimme tutkia kaikkia niitä kehotietoisuuden
harjoittamiseen liittyviä periaatteita, joita kurssilla opettelemme.

Sekavaa? Ehkä. Kyllä nämä asiat menevät minulla päällekkäin
ja siksi ehkä pieni selitys on paikallaan.
Jos ajattelen näiden menetelmien historiaa, asahi syntyi ensiksi vuosina 2004-2007. Miten
ja miksi, siihen ne nyt palaa, koska olen kirjoittanut siitä pitkästi
blogissani otsikolla ”Asahin historiaa”.

Vuonna 2009 aloitin ”Tietoisuustaidot (mindfulness) ja
kehollisuus” –kurssin pitämisen. Kurssi oli kahdeksan viikon kokonaisuus, jossa
kokoonnuttiin kerran viikossa kolmen tunnin ajaksi. Pidin joka sessio luennon tietoisuustaitojen
teemasta ja teimme myös asahin perusliikesarjan.

Vuosien 2010-11 aikana aloin kehitellä ”Funktionaalisen kehotietoisuuden”
koulutusohjelmaa, josta pilottikoulutus
oli keväällä 2012. Noin viiden vuoden työskentely asahin parissa, samalla kun
kuitenkin edelleen harjoittelin taijia, yi quania ja muita kehotietoisuuden
harjoittamiseen perustuvia taitoja, synnytti halun ja innon viedä asahin
ideoita reippaasti pidemmälle. Tietyllä tavalla asahi oli avannut tien
ajatteluun, että tällaisia asioita voi itsekin systematisoida. Monet
kiinalaiset taidothan ovat yleensä niin vaikeita, että niitä on suuren yleisön
käytännössä mahdoton omaksua. Samalla
olin jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt systematisoimaan sitä tapaa, miten mielen
taitoja voidaan opettaa niin, että ennemminkin pyritään purkamaan näihin taitoihin
liittyvää mystifiointia kuin lisäämään sitä.
Liike ja kehollisuus olivat tässä työssäni keskeisessä roolissa.
Puhuinkin tietoisuustaitoisesta kehotyöskentelystä. Koulutusohjelmasta muodostui
hiljakseen kymmenen päivän koulutus, jota olen opettanut yleensä viiden
viikonvaihteen kokonaisuutena, joka on jakaantunut puolen vuoden tai vuoden ajalle.

”Syvä-asahi” –nimen otin käyttöön joskus olisiko ollut
vuoden 2014 tienoilla. Tähänkin liittyvistä syistä olen kirjoittanut aiemmin
enkä siihen nyt palaa. Alla oleva kuva yrittää kertoa karkeasti, miten nämä
kolme koulutusohjelmaa suhteutuvat toisiinsa. Ympyröiden suhteet eivät
yritäkään olla tarkkoja, mutta idea toivottavasti välittyy. Asahin ja
Syvä-asahin suhteesta voisi sanoa, että Syvä-asahi on huomattavasti laajempi ja
syvempi kokonaisuus, kuin mitä alkuperäisessä asahissa opetellaan. Alkuperäinen
asahi sisälsi pääasiassa kolme liikesarjaa ja liikkeisiin liittyvät
periaateharjoitukset. Syvä-asahissa olen vienyt liikeanalyysin huomattavasti
pidemmälle ja kehittänyt jokaiseen sarjaan ja niiden liikkeisiin useita
variaatioita, joista muodostuu kokonaisia variaatiosarjoja. Sen lisäksi olen
kehittänyt ja systematisoinut asahin periaatteisiin liittyviä harjoituksia
omiksi liikesarjoikseen. Sen lisäksi olen kehittänyt voima-ja kuntoasahin,
joissa on omat sarjansa ja periaatteensa. Tässä asahin tekemisen tavassa perusliikkeet
tehdään dynaamisemmin, jolloin syke nousee ja voimaa voidaan harjoittaa kehon
sisäisen vastuksen avulla. Mitään ulkoisia painoja ei käytetä. Ulkoiset painot
tekevät helposti liikkeestäkin ulkoista ja paikallista ja sitä asahissa
nimenomaan pyritään välttämään.

Syvä-asahin ohjaajan koulutus kestää yhteensä 8 – 10 päivää,
ja häneltä vaaditaan usean vuoden ohjaajakokemus. Ajattelen itse nykyään, että
Syvä-asahi on oma lajinsa, johon lyhyet Asahi-Health –ohjaajakoulutukset antavat
vasta perusvalmiudet.

Funktionaalinen kehotietoisuus ja kehomielen integrointi on
sitten paljon laajempi kokonaisuus, missä ei käydä läpi kaikkia asahin
liikesarjoja. Siinä opetellaan vain asahin ensimmäinen perussarja. Mutta koska
kehon tai paremminkin kehomielen optimaalinen käyttö ja kannattelu ovat samaa
kaikissa näissä kolmessa, niissä on välttämättä myös paljon yhteistä. Kaikki
funktionaalisen kehotietoisuuden periaatteet ja harjoitukset ovat vietävissä
asahiin ja myös päinvastoin. FK-koulutuksessa yksi keskeinen pääpaino on
kuitenkin ”tietoisuustaitoisessa kehotyöskentelyssä”, jolloin pitää avata myös
harjoitusten teoreettista taustaa. FK-ohjelmassa tämän teoreettisen taustan
muodostavat eksistentialistis-fenomenologinen filosofia ja buddhalainen
ajattelu.

No, en tiedä selkeyttikö tämä esitys asiaa, vai hämmensikö,
mutta jotenkin näin sen itse hahmotan.

Read Full Post »

Kehon, mielen ja hengityksen harmoniasta

Tehdessämme asahia tai muuta asahin kaltaista eheyttävää
liikettä pyrimme etsimään kehon, mielen ja hengityksen harmoniaa. Tässä vielä
lyhyt yhteenveto, mitä tällä tarkoitetaan. Voimme jakaa asian osiin puhumalla
erikseen, kehosta ja sen liikkeestä, mielestä ja sen kohdistamisesta ja
hengityksestä ja sen pakottamattomuudesta.

Kehon ja liikkeen harmonialla tarkoitetaan sitä, että
noudatetaan lajiin liittyviä fyysisiä periaatteita. Asahissa se tarkoittaa
hyvää pystylinjausta, rentoa, hidasta ja jatkuvaa liikettä, suoria linjauksia
polvissa jne. On tärkeää, että mitään näistä asahin periaatteista ei pakoteta.
Esimerkiksi hyvä pystylinjaus on asia, joka voidaan vahingossa tehdä kehoa pakottamalla.
Tämä on väärin ja aiheuttaa vain hankaluuksia. Päälakea ei pidä työntää kohti
kattoa voimalla, vaan ottamalla hyvän linjauksen mielikuva. Sitten on annettava
mielikuvan toimia. Kun systemaattisesti käytämme mielikuvaa tällä tavalla, se
muuttuu ikään kuin lihaksi ja kehon asentokin muuttuu. Mutta mitään ei pidä
pakottaa.

Mielen harmoniallakin voidaan tarkoittaa mielen
pakottamattomuutta. Liikkeessä mieli viedään kehon aistimuksiin ja annetaan sen
tavallaan levätä siellä. Kun harjaannumme kuuntelemaan kehon aistimuksia ja
ohjaamaan liikettä tietoisesti, mieli alkaa
pysyä liikkeessä itsestään. On monia tapoja, tavallaan tekniikoita, joita voi
käyttää mielen suuntaamisen apuna. Olen kirjoittanut niistä perusteellisesti jo
aiemmin.

Hengityksen harmonialla tarkoitetaan luonnollista
hengitystä. Tämä voikin olla aloittelijalle kompastuskivi. Jos hengitystä pakotetaan,
se voi aiheuttaa päänsärkyä ja myös pahoinvointia. Aloittelijan on syytä antaa hengityksen kulkea
niin kuin se itse haluaa, luonnollisesti, eikä yrittää pakottaa sitä mukaan
pitkään liikkeeseen. Tämä on monimutkainen asia ja vasta harjoituskokemus
opettaa oikeaa hengityksen käyttöä. Jos on pitkään harjoitellut asahin
kaltaista liikettä, niin hengityskin on pidentynyt ja syventynyt niin, että
koko asahin liikesarja on yksi pitkä hengitysharjoitus, mutta tämä vie usein
vuosia. Silloinkaan hengitystä ei pakoteta, vaan hengityksen hidastuminen ja
piteneminen on pitkän harjoituksen luonnollinen lopputulos. Aloittelijan
kannattaa aina muistaa perusneuvo: anna hengityksen kulkea luonnollisesti.
Sarjan alun ja lopun ja osioiden välisissä varsinaisissa hengitysharjoituksissa
(laaja hengityksen tasausliike ja lyhyt hengityksen tasausliike) kannattaa jo
alussa opetella liikkeen ja hengityksen yhdistämistä, mutta niissäkin
liikkeissä se kannattaa tehdä omalla rytmillä, rytmillä mikä tuntuu itselle
hyvältä. Muissa liikkeissä hengitys voi kulkea omaa luonnollista tietään. Ajan
myötä hengitys alkaa sitten itsestään rytmittyä ja kantaa liikkeitä. Älä siis
pakota hengitystä.

Kun sitten yhdistämme nämä kolme harmoniaa ja löydämme kehon
liikkeen, hengityksen ja mielen harmonisen kokonaisuuden, olemme löytäneet
eheyttävän liikkeen idean.

Read Full Post »

Lyhyt huomio sisäisestä ja ulkoisesta liikkeestä

Olen kirjoittanut usein ja eri tavoin siitä, miten asahin
liike on sisäistä. Tämän vastakohtana on ulkoinen liike. Mutta mitä näillä
käsitteillä voidaan tarkoittaa? Olen käsitellyt samaa teemaa jo varmaan
parikymmentä vuotta sitten koskien karatea, taijita ja muita kamppailutaitoja.
Mutta ehkä kertaus on paikallaan.

Itse viittaan näillä termeillä lähinnä kahteen asiaan: 1.
mitkä kehon rakenteet kannatteleva liikettä ja 2. miten mieli ohjaa liikettä.
Tarkennan. Ensinnäkin tarkoitan ulkoisella voiman käytöllä liikettä, joka
tapahtuu paikallisten lihasten aktivaation johdosta. Ulkoinen liike on
paikallista, esimerkiksi pääasiassa vain käden tai jalan tai vartalon liikettä.
Kun nostan kupin pöydältä vain kädelläni, liike on ulkoista. Sisäisellä liikkeellä ja sisäisellä voimalla tarkoitan
koko kehon liikettä, asahissa kehonlaajuisen liikkeen periaatetta. Sisäinen
voima perustuu koko kehon yhteyteen. Liike noudattaa avautumisen ja
sulkeutumisen periaatteita ja avautuva liike on juurrutettu maahan, sen
kineettinen ketju on suljettu ja nojaa maahan. Sulkeutuvakin liike on
sisäisesti yhtenäinen, vaikka sen kineettinen ketju onkin avoin.

Ja toiseksi: tarkoitan sisäisellä sellaista liikkeen
ohjaamisen tapaa, missä mieli aistii liikkeen kinesteettistä tuntemusta kehossa
ja ohjaa sitä tietoisesti koko liikeradan matkan. Eli yksinkertaisemmin:
sisäinen liike on tietoista tai tietoinen liike on sisäistä, ulkoinen liike ei.

Jos näitä termejä käyttää näin, niin silloin ”sisäisellä” ei
viitata mihinkään ”henkiseen”, niin kuin joskus näkee tätä käsitettä
käytettävän. Tietysti sisäinen ja siis tietoinen liike voi olla tie myös
ihmisen henkisen alueen tutkimiseen, mutta tämä on sitten vähän syvempi juttu.

Ja sitten se olennainen: kehon hienovaraisten taitojen
opiskelussa tällaiset termit kuten ”sisäinen” ja ”ulkoinen” viittaavat mielestäni
ennemminkin taidon oppimisen prosessiin kuin itse taitoihin. Tällä tarkoitan
sitä, että nk. sisäisetkin taidot ovat oppimisprosessin alussa kovin ulkoisia.
Sisäinen voima ja tietoinen liike tulevat mukaan vasta kovan harjoituksen
myötä. Liikkeelle lähdetään aina ulkoisesta liikkeestä. Jos tiedetään, mitä
etsitään, ulkoinen harjoitus saa hiljalleen enemmän ja enemmän sisäisiä
ulottuvuuksia. Mutta tämä ei tapahdu itsestään pelkästään ulkoista liikettä
tekemällä. Olennaista on jatkuvasti pyrkiä tekemään liike sisäisemmin. Näin
harjoitus vie liikettä oikeaan suuntaan. Ilman tätä suuntaa liike jää
ulkoiseksi, vaikka sitä tekisi kuinka kauan tahansa.

Asahissa tämä on hyvin näkyvissä. Ohjaajan on pyrittävä
viemään omaa liikettään sisäisempään suuntaan, jotta hän voi antaa oppilailleen
mallin, mitä sisäinen liike tarkoittaa. Ilman tätä mallia heidän on vaikea
edistyä. Kirjoissani ”Asahi – tietoisen liikkeen
taito” ja ”Asahi II – syväsukellus kehomieleen” olen kuvannut tarkemmin asahin
jokaisen liikkeen kohdalla, mitä nämä ajatuksen käytännössä tarkoittavat.

Read Full Post »

Asennosta, asahista ja siitä, mikä on yksi

Kirjoissa kuvaamme liikettä sen
pysähtyneessä tilassa. Otamme valokuvat asennoista. Tämä kuvaustapa voi antaa
sen vaikutelman, että asento on tärkeämpää kuin itse liike. Opettamisessa
pysäytämme usein liikkeen ja pyrimme korjaamaan asennon oikeaksi. Näin asennon
muoto saadaan vastaamana paremmin sitä, miten se kuuluu tehdä. Kun puhumme
asahin kaltaisesta liikkeestä (tai taijin tms.) tärkeämpää on kuitenkin, miten
asentoon tullaan, siis itse liike ja liikkeen laatu. Jos kiinnitämme huomiomme
vain asentoihin, koko kehon käyttö ja sen liikemekaniikka voi helposti unohtua.
Esimerkiksi kamppailulajeissa muodot ja asennot voivat olla täydellisiä, mutta
taito voi olla heikkoa. Täydelliseen asentoon voidaan tulla heikolla tavalla,
jossa koko kehon liikemekaniikka ei toimi. Sama pätee asahiin. Vaikka asentojen
virheettömyys on tärkeää, myös liikkumisen tapa on sitä. Pyrimme asahissa
noudattamaan koko kehon liikemekaniikkaa, joka on samaa kuin monissa nk.
sisäisissä kamppailutaidoissa. Kyse on silloin koko kehon voimantuoton
harjoituksesta.

Kun liike on jatkuvaa ja
virtaavaa, asennot katoavat. Koko liikesarja pyritään tekemään ikään kuin se
olisi vain yksi liike. Me hahmotamme helposti liikkeen asentojen kautta samoin
kuin mielemme hahmottaa maailman koostuvan esineistä. Se, että ajattelumme perusrakennuspalikka
on käsite, saa meidät myös hahmottamaan maailman koostuvan erillisistä
olioista. Monissa idän perinteissä tätä pidetään mielen harhana. Silloin
ajatellaan, että maailma on perustaltaan yksi, mutta mielemme toimii niin, että
se ajattelee maailman moneksi. Harjoittamalla kehomieltä tämä mielen käsitteellinen
toiminta, jossa minä erottuu maailmasta, voi tulla ikään kuin läpivalaisemisen
kohteeksi.

Liikkeessä voimme harjoittaa
samaa asiaa: olla erottamatta asentoa liikkeestä. Silloin jäljelle jää vain
jokin, mikä on yksi: alati muuttuva, virtaava liike, missä myös mielen ja kehon
ero katoaa.

Read Full Post »