Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 7

Olen jo edellisissä huomioissa viitannut useamminkin siihen,
miten kiinalaisissa kamppailutaidoissa kokemuksellista biomekaniikkaa on
tutkittu pitkään, ehkä vuosisatojen ajan. Taiji on tästä ehkä paras esimerkki,
varsinkin kun siitä on myös säilynyt kirjallisia dokumentteja. Monia taijihin
liittyviä vanhoja tekstejä on käännetty englanniksikin. Tekstit on yleensä
nimetty ”taijin klassikoiksi”. Jos googlaa esimerkiksi hakusanoilla ”taijiquan
classics” tai ”T’ai chi classics”, käännöksiä löytyy paljon. Käänsin itsekin
yhden näiden tekstien kokoelman englannista suomeksi kirjaani ”Taiji, liikettä
hiljaisuudessa – hiljaisuutta liikkeessä” (1989). Nämä lyhyet aforistiset
tekstit ovat hyvin mielenkiintoisia myös kokemuksellisen biomekaniikan
kannalta. Näiden tekstien tarkkaa alkuperää ei hyvin tunneta, mutta ainakin
1800-luvulle niitä on pystytty jäljittämään.
Seuraavassa muutamia nopeasti valittuja esimerkkejä.

”On vain avautuminen
ja sulkeutuminen, yin ja yang.”

Tämä antaa biomekaniikan perusmallin, jota olen edellisissä
huomioissa selittänyt tarkemmin. Sen voisi tulkita esimerkiksi muotoon: ”On
vain fleksio- ja ekstensioketjut, jännityksen ja rentouden vaihtelu.” Lihastoimintaketju voi olla yin, jolloin se
on rento tai yang, jolloin se on jännittynyt. Kaikki kehon liikkeet syntyvät
erilaisten toiminnallisten rakenteiden vuoroittaisen jännityksen ja rentouden
tuloksena. Yi quanin perustaja Wang Xiangzhai ymmärsi tämän, ja perusti koko yi
quan systeeminsä tähän mekaniikkaan. Kaikki yi quanin perusmenetelmät
seisomisesta (zhan zhuan) voiman vapauttamiseen (fa li) perustuvat koko kehon
jännityksen ja rentouden vaihtelun ymmärtämiseen. Myös asahissa opettelemme
samaa asiaa, vaikka vasta voima-asahissa tämä periaate asetetaan tietoisen ja
systemaattisen harjoituksen kohteeksi.

”Jalkateräsi ovat
juuri, voima syntyy jaloissasi, hallinta on vyötärössä, muoto tulee esiin
käsissäsi ja sormissasi.”

Tämä on hieno kineettisen/ liikeketjun kuvaus. Kun teet
jotakin kädelläsi, esimerkiksi työnnät, käytät suljettua kineettistä ketjua,
joka ottaa tuen maasta. ”Juuri” tarkoittaa tässä juuri sitä, että kineettisen
ketjun tukipinta on maata vasten, joka antaa liikkeelle tarvittavan
vastavoiman. Maan reaktiovoima siirtyy vyötärön kautta selkään ja sieltä
edelleen käsiin ja sormiin. Vyötärön asento on tässä tärkeä, jotta voima kulkee
mahdollisimman suoraan sinne, mihin se kohdistetaan. Jos vyötärö ei ole
oikeassa asennossa, voima ”vuotaa ohi”.

”Jokainen kehon osa
liittyy yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Älä salli pienintäkään aukkoa.”

Tämä on edelleen yhtenäisen ja hallitun liikeketjun kuvaus.
Koko kehon on linjattava joka kohdastaan mahdollisimman hyvin voiman suuntaan
ja sidottava yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteen sidottu keho tuntuu ikään kuin
yhdeltä lihakselta, joka avautuu tai sulkeutuu.

”Kun tunnet päälakesi
riippuvan ikään kuin langasta ylhäältäpäin, elinvoimalla täyttynyt henkesi
kohoaa etkä enää kärsi kömpelyydestä.”

Tässä kuvataan hienolla tavalla kokemus kehon hyvästä
pystylinjauksesta ja siihen liittyvästä voimasta, joka on sekä rakenteellista
voimaa että mielen ja tahdon voimaa. Hyvin kannateltu selkäranka ja sen kautta
kehon asento tuntuu myös asenteessa. Lause kuvaa hyvin sitä kehon ja mielen
yhteyttä, minkä kehon optimaalinen pystylinjaus synnyttää.

”Kun yksi osa liikkuu,
kaikki osat liikkuvat, jos yksi osa on liikkumatta, kaikki osat ovat
liikkumatta.”

Tämä on koko kehon liikkeen hieno kiteytys, jota ei ole
helppo toteuttaa. Käsi on helposti vielä liikkeessä, mutta muu keho on jo
pysähtynyt. Pään kääntö on jo loppunut, kun keho vielä ojentuu ja kädet
laskeutuvat. Monet asahin liikkeet ovat erinomaisia haasteita tätä periaatetta
tutkivalle.

”Jos emme harjoittele
periaatteiden sovellusten mukaisesti, voimme työskennellä ikuisesti pääsemättä
taidon ylimmälle asteelle.”

Laitan tämän tähän loppuun, koska se sopii niin hienosti
myös asahiin. Jos teemme asahiakin vain ulkoisesti pyrkimättä harjoittelemaan sitä
sen periaatteiden mukaisesti, voimme työskennellä vaikka kuinka kauan, emmekä
silti kehity asahin taidossa.

Read Full Post »

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 6

Kuvasin edellisessä blogissani nk. ”kolmen pyörän”
biomekaanisen mallin, joka auttaa koko kehon liikkeen aktivoimisessa ja sen
mekaniikan ymmärtämisessä. Jos haluaa tutustua tämän mallin tarkempaan
anatomiseen kuvaukseen, kannattaa etsiä käsiinsä kirja: Philipp Richter, Eric
Hebgen: ”Triggeripisteet ja lihastoimintaketjut osteopatiassa ja manuaalisessa
terapiassa”. He kuvaavat kirjassaan useita lihastoimintaketjumalleja, ja esittävät
myös omansa, jota he kutsuvat ” ekstensio –fleksio malliksi” (kuva alla, s. 79).

Itse olen päätynyt samankaltaiseen, yksinkertaistettuun malliin kiinalaisten
kamppailutaitojen, erityisesti taijin ja yi quan kautta. Mallia voisi kutsua
myös avautumisen ja sulkeutumisen malliksi. Vanhoissa taijin klassisissa
teksteissä todetaan: ”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kun
teet taijin liikesarjaa, olet jatkuvasti joko avautuvassa tai sulkeutuvassa
liikkeessä. Muistan hyvin, kun yi quanin opettajamme Zhang Changwang piti
ensimmäistä leiriään Tampereella ja opetti yi quanin ”käärmeaskelta”. Hän ei
puhunut mitään mistään ”avautumisesta” tai ”sulkeutumisesta”, joten tietysti
kysyin häneltä siitä. Eli pyritäänkö tässä yi quanin askeleessa toteuttamaan
avautumisen ja sulkeutumisen periaatetta. Hän hymähti itsekseen, oli hetken
hiljaa ja totesi sitten: ”Tietysti, sehän on kaikkien kamppailutaitojen perusta.”

Tämän tiedostaminen on yksi tietoisen ja koko kehon liikkeen
perusta. Asahissa jokainen liike ei pyri toteuttamaan avautumisen ja
sulkeutumisen mallia, esimerkiksi rentousosion ensimmäinen käsienpyöritysliike,
mutta suurin osa liikkeistä pyrkii siihen ja niissä tulee olla tietoinen näistä
vaiheista. Ja jos liikkeeseen ei kuulu vajoaminen ja kohoaminen, siitäkin tulee
olla tietoinen. Esimerkiksi perusliikesarjan toisessa rentousliikkeessä teemme
vain vartalon pyöritystä keskilinjan ympäri ja otamme voiman käsien heilureihin
pelkästään tästä liikkeestä. Tästä liikkeestä on vaikeaa pitää keskilinjan
vajoaminen ja kohoaminen poissa, mutta jos sen ottaa siihen mukaan, on sekin
sitten tehtävä tietoisesti ja tarkoituksella, vaikka kyse onkin silloin
alkuperäisen liikkeen variaatiosta.

Jos avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet eivät avaudu
sinulle itsestään, niin ajattele niitä vipuvarsimallin avulla. Ihmisen keho,
mutta erityisesti raajat voidaan nähdä alla olevan kuvan mukaisina
vipuvarsiketjuina.

Kuvassa A on punaisella piirretty lihastoimintaketju, minkä
aktivoituminen saa vipuvarsijärjestelmän lyhenemään eli sulkeutumaan (fleksio).
Kuvassa B on sinisellä piirretty nivelten toisille puolille sijoittuva
lihastoimintaketju, jonka aktivoituminen saa järjestelmän pitenemään eli
avautumaan (ekstensio). Todellisuudessa ihmisen kehon vipuvarsijärjestelmä
(kuva C) sisältää kummatkin ketjut, jotka siis kulkevat ikään kuin ristiin
nivelten puolelta toiselle. Voidaan ajatella, että tällaiset ”ekstensio- ja
fleksiokaavat” kulkevat ihmisen kehon päästä päähän, yksi vasemmalla ja yksi
oikealla puolen kehoa. Tämä on edellä kuvaamani
Richter-Hebgen –mallin idea.

Tee seuraava harjoitus. Istu tuolin etureunalle ja etsi
edellisessä blogissani kuvaamalla tavalla yhteys kehon kolmen pyörän välillä.
Aisti, miten työntämällä lonkkia hieman eteenpäin rintalasta kohoaa ja niska
pitenee. Tutki tätä muutamalla liikkeellä ja tee sitten seuraava harjoitus. Kuvittele,
että jalkateriesi päällä on putki, jota vasten voit nostaa jalkateriä. Nosta
vähän varpaitasi ylös ja kohota mielikuvassa jalkateräsi niiden päällä olevaa
putkea vasten. Aisti miten samalla polvien koukistajat aktivoituvat ja polvet
pyrkivät taipumaan. Aisti sitten miten myös lonkan koukistajat aktivoituvat ja
lantion pyörä lähtee pyörimään eteenpäin, jolloin rintalasta kohoaa ja niska
pitenee. Tutki asiaa tekemällä useita toistoja. Olet tullut nyt tietoiseksi
liiketoimintaketjusta varpaista päälakeen asti.

Read Full Post »

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 5

Nykyään on paljon erilaisia menetelmiä, joissa ihmisiä
ohjeistetaan istumaan tyynyllä ja keskittymään eri tavoin joko hengitykseensä
tai muihin kokemuksiinsa. Puhutaan kontemplatiivisista menetelmistä tai
mindfulness-perustaisista menetelmistä. Yksi niiden kaikkien yhteinen piirre on
se, että niissä ei käytännössä lainkaan ymmärretä tai systemaattisesti tutkita
sitä opetusta, mitä tällainen harjoitus kehon asennon ja kannattelun kannalta merkitsee
ja pyrkii opettamaan. Tämä näkökulma voi
olla mukana, jos opettajalla itsellään on kokemusta vaikkapa joogan tai asahin
kaltaisista somaattisista menetelmistä.

Asennot opettavat
aina myös kokemuksellista biomekaniikkaa ja kehon optimaalista
kannattelua. On mahdotonta istua tyynyllä esimerkiksi kymmenen tuntia päivässä
useiden päivien ajan, jos keho on huonossa asennossa. Oikeaa kehon linjausta ja
rentoa asentoa oppii tavoittelemaan väkisin. Yksi kokemuksellinen malli, jonka
tyynyllä istuja oppii on nk. ”kolmen pyörän malli”. Olen kuvannut tämän
kirjassani ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” asahin periaatteita
käsittelevässä luvussa sivulla 99. Kehon kolme liikkuvaa osaa, pää, rinta ja
lantio, voidaan hahmottaa kolmena pyöränä, jotka ovat kiinni toisissaan ikään
kuin ristiin kulkevilla kiilahihnoilla. Toinen ajatus, on että kyseessä on
kolmen rattaan kokonaisuus. Istu tuolin etureunalle, aseta lantio hyvään
pystyasentoon ja kokeile seuraavaa. Työnnä hieman lonkkia eteenpäin ja anna
lantion korin näin hienovaraisesti pyörähtää, aisti samalla, miten rintalastasi
kohoa ja lavat laskeutuvat alaspäin. Tutki tätä vähän aikaa. Tuo sitten liike
päähän asti. Tee sama, työnnä kevyesti lonkkia eteenpäin, aisti rintalastan
kohoaminen ja aisti edelleen, miten voima kulkee niskasta ylös kohti päälakea,
jolloin niska pitenee ja leuka vetäytyy hieman sisäänpäin. Tee paljon toistoja
pienellä liikkeellä ja tutki tätä yhteyttä.

Tee sitten seuraava harjoitus: Vaihe 1. Seiso asahin
lähtöasennossa polvet joustavina, lantio keskiasennossa, koko keho hyvin
linjattuna. Aseta vasen kämmenesi alavatsalle ja oikea käden selkä taakse
ristiluun päälle. Lähde siitä liikkeelle taivuttaen ja ojentaen polviasi. Jatka
liikettä tasaisena virtana. Siis vajoat ja kohoat jatkuvana ja hitaana
liikkeenä. Kiinnitä huomiosi siihen, mitä tapahtuu lantiossasi. Lantion pyörä
alkaa myös pyöriä edestakaisin, häntäluusi ja häpyluusi vajoaa ja kohoaa myös
vuorotahtiin. Jos tätä liikettä ei tapahdu, sinun on keskityttävä lantion
seudun ja lonkkanivelten ympäristön rentouttamiseen. Asahissa lantio on saatava
rennoksi ja irti niin, että se saavuttaa normaalit liikkeensä ja
liikelaajuutensa.

Vaihe 2. Kun olet tietoinen lantion liikkeestä, jatka
liikettä edelleen ja siirrä oikea kätesi selän takaa rintalastan päälle ja tule
tietoiseksi, mitä tapahtuu rinnan alueella. Myös rinnan pyörä pyörii niin kuin
se pyöri tuolilla. Kun jatkat jalkojen pumppaavaa liikettä huomaat, että kädet vuorotellen
lähestyvät toisiaan ja vetäytyvät kauemmaksi toisistaan. Lantion ja rinnan
pyörien tai rattaiden yhteys siis toimii.

Vaihe 3. Jatka vielä liike päähän asti. Tämä menee
monimutkaiseksi. Kun aistit rinnan nousevan, jatka voima niskasta ylös ja anna
leuan hieman vetäytyä. Tuolilla istuen harjoitus
on helpompi tehdä ja selkeämpi. Seistessä tekee mieli tehdä liike hieman
aaltomaisesti alhaalta ylös, jolloin yhteydet tuntuvat elastisilta.

Vaihe 4. Aseta kätesi rennosti niin, että sormet koskettavat
reisiesi etupintaa ja jatka edelleen liikettä. Huomaa, miten ojentautuessasi
reidet kiertyvät ulos ja vajotessasi ne kiertyvät sisään. Huomaa myös, miten
sama tapahtuu käsivarsissasi. Kun vajoajat ja rintalasta putoaa, kädet
kiertyvät sisäkiertoon ja kun ojennut, ne kiertyvät ulkokiertoa kohti. Huomaa
myös, miten vajotessasi kädet lähentyvät toisiaan ja kohotessasi ne loittonevat
toisistaan. Tee liikettä ja tule tietoiseksi koko tästä avautumisen ja
sulkeutumisen perusmekaniikasta:
avautuminen/ kohoaminen, ulkokierto, loittoneminen – sulkeutuminen/
vajoaminen, läheneminen.

Mietipä, mitä asahin liikettä harjoitus on alkanut
muistuttaa. Simpukkaliikettä tietysti. Simpukkaliikkeessä on edellä kuvattu
avautumisen ja sulkeutumisen perusmalli, mutta laajemmassa mittakaavassa.

Kun seuraavalla kerralla teet asahia yritäpä saada lantion
ja rinnan palloja hieman pyörimään. Asahia näkee usein tehtävän niin, että vain
polvet taipuvat ja ojentuvat, mutta selkä ei ole elävä. Selkä saadaan
liikkeeseen mukaan hahmottamalla rinnan pallo ja antamalla sen hieman kiertyä
liikkeen mukana. Liikkeen ei pidä kuitenkaan olla liian iso, jolloin kehon hyvä
linjaus menetetään.

Read Full Post »

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 4

Muistan vieläkin, kuinka innostunut olin, kun sain käsiini
Jan Dieperslootin kirjan ”Warriors of Stillness. Meditative Traditions in the Chinese Martial
Arts. Volume 1.” Tämä tapahtui vuoden 1995 tienoilla. Onneksi kirjassa
oli hänen sähköpostiosoitteensa, joten saatoin kirjoittaa hänelle ja kutsua
hänet Suomeen pitämään meille leirin yi quanista ja taijista. Vaikuttavin
kokemus kirjaa lukiessani oli, kun yritin ymmärtää, mitä kirjassa tarkoitetaan ”mingmenin
alueen täyttämisellä”. Mingmen on alaselän alue noin kehon painopisteen
korkeudella. Kun tutkin tätä asiaa seisomalla kirjan ohjeiden mukaan, yhtäkkiä
koko kehoni läpi värähti iso voima. Tätä nopeaa tai ”räjähtävää” voimaa
kutsutaan kiinalaisissa taidoissa sanoilla ”fa-jing” tai ”fa-li”. Olin aivan
ymmälläni. Mikä juttu tämä on. Kokeilin ja löysin saman uudelleen ja uudelleen.
Suuntaamalla huomio oikealla tavalla mingmenin alueelle ja samalla ”täyttämällä”
tämä alue lantion koria kevyesti kallistamalla, voima spontaanisti ikään kuin
syöksähti koko kehon läpi eräänlaisella lantion nopealla ravistusliikkeellä. Tästä
oli pakko saada enemmän selvää ja onnistuinkin kutsumaan Janin Suomeen heti
samana kesänä.

Hän opetti meille monia asioita tuolla ensimmäisellä
pitkällä leirillään. Teimme ensin pari päivää yi quania ja sen jälkeen viikon
verran taijita. Taiji-osuudessa hän opetti pääasiassa oman opettajansa Cai
Songfangin menetelmää, jossa pääasiassa seistiin wu-chi –asennossa, tehtiin
keskilinjan liikkeitä ja harjoiteltiin lyhyttä Yang-tyylin liikesarjaa, joka
oli Cain versio ”linnunpyrstöön
tarttumisesta”. Janin mukaan Cai oli voittamaton push-handsissa ja oli
saavuttanut taitonsa harjoittelemalla pääasiassa seisomista paikallaan kädet
alhaalla riippuen (Wu-chi qigong), toistamalla keskilinjan liikkeitä ja
harjoittelemalla hyvin lyhyttä Yang-perustaista liikesarjaa, ”linnun pyrstöön
tarttumista”, johon oli tiukkaan pakettiin asetettu kaikki push-handsin
perusliikkeet ja periaatteet.

Muistan kun sitten varmaan heti ensimmäisenä päivänä menimme
Tampereella Sorsapuistoon harjoittelemaan ja teimme vähän push-handsia, olin
aika epätoivoinen. Tajusin, että en ymmärrä push-handista vielä mitään. Hän
hallitsi painopistettäni suvereenisti ja piilotti omansa niin, että en saanut
siitä mitään otetta. Jan onneksi myös opetti kaikki ”salaisuutensa”. Ehkä keskeisin hänen opetuksensa, jonka
jälkeen ymmärsin, mistä push-hand –harjoittelussa on kyse, oli tietoisuus
keskilinjasta ja kyky hallita sen liikkeitä. Muistan, kun hän tuli sitten pari
vuotta tämän jälkeen takaisin yhden oman opettajansa Sam Tamin kanssa takaisin
Tampereelle jälleen leirin merkeissä, Sam Tam halusi että teemme push-handsia
Janin kanssa, jotta hän vähän näkisi, mitä osaan. Sam ei itse koskaan
kiinalaiseen tapaan antanut koskea itseään mitenkään vapaan push-handsin
merkeissä. No, pari vuotta harjoiteltuani Janin oppien mukaan sekä seisten että
keskilinjan liikkeitä tehden, ja tietysti push-handsia tehden, Jan ei enää
pystynytkään viemään minua kuin haavanlehteä. Harjoitukset olivat tehneet
tehtävänsä.

Teimme tuolla kesäleirillä joka harjoituksessa keskilinjan
perusliikkeitä: painonsiirto, kierto, vajoaminen/kohoaminen lukemattomia määriä.
Teimme niitä tasaseisonnassa ja askeleessa. Samoin opettelimme juurruttamaan
parin työntövoiman keskilinjaa hallitsemalla. Teimme näitä harjoituksia
Zenshindojon taiji-ryhmissä vuosia. Samalla harjoittelimme keskilinja-analyysia
myös taijin liikesarjoissa. Sen avulla taijin liikkeistä tuli hyvin tietoista
ja hyvin juurtunutta. Opettelimme juurruttamaan liikkeen antamalla keskilinja
hienovaraisesti vajota. Tukijalan reisiluu tuntui ikään kuin vajoavan lonkan
sisään. Myös lonkan rentous, nk. ”kuan” avaaminen liityy samaan asiaan.

Toin saman liikeanalyysin myös karateen, koska se auttoi
myös karaten liikkeiden biomekaniikan analyysissä. Kehittelin tuohon aikaan
myös erilaisia rentouttavia käsien pyörityksiä, jotka liittyivät keskilinjan
liikkeisiin. Vein nämä ajatukseni vuonna 1997 kirjoittamaani kirjaan ”Zen-karate”,
josta myös löytyy monia näistä harjoituksista, jotka nyt löytyvät asahin
rentousosioiden liikkeinä.

Kun sitten kehitimme asahia ja itse laitoin kasaan asahin
keskeisiä periaatteita, oli itsestään selvää, että keskilinja ja sen liikkeet
tulisivat mukaan myös tähän systeemiin. Ne olivat auttaneet itseäni niin paljon
kehon asennon ja liikkeen ymmärryksessä, että halusin viedä tätä asiaa myös
asahin kautta eteenpäin. Olen kuvannut keskilinjan perusharjoitukset
asahi-kirjoissani. Tiedän, että tällaiset harjoitukset voivat olla aluksi
tylsiä, mutta tekemällä säännöllisesti keskilinjaharjoitteita, voi kehittää
itselleen liiketietoisuuden ja kyvyn analysoida liikettä, oli se mikä vain.
Keskilinjan kolmen perusliikkeen: painonsiirto, kierto, vajoaminen/kohoaminen
lisäksi kannattaa tutkia myös keskilinjan kallistusta ja taivutusta.
Kallistunut keskilinja pysyy suorassa, taipunut keskilinja ei tarkoita sen
katkeamista, vaan taipuneessa keskilinjassa koko kehon yhteys säilyy.

Read Full Post »

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 3

Kuvaan usein kehon ”kolmen jousen mallia” kuvalla 1. Se yrittää näyttää,
miten keho koostuu kolmen ”jousen” kokonaisuudesta: jalat, selkä/ keskivartalo
ja kädet. Koko kehon voima saadaan esiin yhdistämällä nämä kolme jousta yhteen avautuvaan
tai sulkeutuvaan liikkeeseen. Kuvan ympyrät näyttävät tämän jousisysteemin
liittymäkohdat, jotka pitää sitoa oikein, jotta voima kulkisi jousista jousiin.
Samalla ne perustelevat, miksi näissä kohdissa nk. neutraaliasennot tai
keskiasennot ovat tärkeitä.

Kuva 1.

Etsiessäni tähän asiaan liittyvää materiaalia asahin teemakoulutusta varten
törmäsin netissä UKK-instituutin tutkijoiden (Juha Koskela ym.) esitykseen ”Biomekaniikan
perusteet” ja kuvaan 2.

Kuva 2.

Kuvassa on vedetty yhteen, missä liikeketjun osissa tarvitaan nivelten
stabiliteettia ja missä liikkuvuutta. Kun liikutaan alaraajojen varassa,
tarkoitus on siirtää kehon painopistettä johonkin suuntaan. Jotta saamme
painopisteen liikkumaan, tarvitaan voimaa, ja tuki, jota vasten voima
tuotetaan. Tarvitaan myös voimanvälitysketju painopisteen ja tukipinnan
välille. Tätä kutsutaan myös liikeketjuksi tai kineettiseksi ketjuksi.
Painopisteen ympäristön, siis keskivartalon on oltava tukeva, jotta voiman ja
vastavoiman välitys onnistuu alustaan ja takaisin. Myös linjaus alustasta
painopisteelle tulee olla mahdollisimman suora. Lantion neutraaliasennon
tarkoitus on juuri tämä: tarjota stabiili elementti voiman siirrossa lattiasta
painopisteelle ja myös suunnata tätä voimaa optimaalista linjaa pitkin. Kuva
näyttää hyvin, miten keho on rakentunut vuorotellen liikkuvista ja stabiileista
elementeistä mahdollistaen näin tehokkaan toiminnan. Nilkan on oltava liikkuva,
koska alusta voi olla kalteva mihin suuntaan vain; lonkan on oltava liikkuva,
jotta voimme jalalla siirtää painopistettä mihin suuntaan vain jne.

Sama tukevuus vaaditaan hartiarenkaalta. Kun voima viedään esimerkiksi
työnnössä käsiin asti, hartiarenkaan neutraaliasento, joka vielä tuetaan
painamalla hartioita kevyesti alas, auttaa voiman siirtämisessä käsiin niin,
että voima ei vuoda siitä väärään suuntaan. Lantion kohdalla voima voi vuotaa
painopisteestä ohi, jos lantio on väärässä asennossa. Hartioiden kohdalla voima
voi vuotaa taakse, jos lavat eivät ole painettuna oikealla tavalla kylkikaaria
vasten. Tämä idea on helppo löytää asettamalla itsensä
etunojapunnerrusasentoon. Jos lavat irtoavat, voima ei välity yhtenäisenä
ylävartalosta käsiin.

Yi quan on outo laji. Siinä kaikki tämä on paketoitu yhteen harjoitukseen
(zhan zhuang), jossa seistään kuvitellun pallon kanssa. Päätämme asahinkin
kaikki sarjat niin. Suosittelen asahin harrastajaa seisomaan tässä asennossa
joskus vähän pidempään. Vasta pidempiaikainen pallon kanssa seisoskeleminen
alkaa vahvistaa edellä kuvattuja yhteyksiä ja synnyttää kokemusta koko kehon
yhtenäisestä voimasta.

Read Full Post »

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 2

Tutkimme tuossa pari viikkoa sitten yhden teemalauantain
ajan asahia ja kokemuksellista biomekaniikkaa. Yksi kehon hallinnan tärkeä
periaate on kehon hyvä linjaus. Kehon hyvä pystylinjaus ei tarkoita selän
asettamista aina luotisuoraan maahan nähden. Käytän itse ”funktionaalisen
keskilinjan” käsitettä ja tarkoitan sillä sitä, että keskilinjan asento riippuu
siitä mitä teemme, toiminnastamme, siinä mielessä se on ”funktionaalinen”. Alla
oleva kuva havainnollistaa asiaa.

Kuvassa a on tyypillinen karaten junzuki/ oizuki –tyyppinen asento,
missä jalat ovat suhteellisen pitkässä asennossa ja selkä pidetään
luotisuorassa maata vasten. Tätä asentoa näkee myös nykyaikaisissa
kiinalaisissa kamppailutaidoissa, esimerkiksi taijissa, joista on tullut
esteettisellä ulkomuodolla kilpailevia urheilulajeja. Tällainen asento ei ole
funktionaalinen, jos siinä on tarkoitus tuottaa voimaa eteenpäin, niin kuin
esimerkiksi karaten lyönnissä on. Asento
ei salli kunnollista lantion neutraalisentoa, jolloin takajalasta ylös ja eteen
tuleva voima suuntatuu helposti ohi selästä ja vartalon painopisteestä kuvan c
osoittamalla tavalla. Tämä synnyttää alaselkään voimakkaan rasituksen. Olen
itse särkenyt selkäni harjoittelemalla tällä tavalla karaten tekniikkaa
kymmeniä vuosia. Tämä on yksi syy, miksi monet karaten harrastajat ovat
hajottaneet selkänsä.

Itse opin jalan ja selän suoran linjauksen lantion
neutraaliasennon avulla vasta, kun tutustuin taijihin ja nimenomaan sen
vanhoihin, klassisiin muotoihin. Niissä opetetaan aina voiman suoraa linjausta
jaloista selän kautta käsiin kuvan b tavalla. Kun takajalan polvi on sopivasti
taipuneena, lantio voi asettua neutraaliasentoonsa, ja voima jalasta voidaan
suunnata suoraan kohti painopistettä ja selän kautta käsiin.

Olin joskus kaksikymmentä vuotta sitten opettamassa taijia
Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueelle. Muistan, että kun opetin heille lantion
neutraaliasennon tärkeyttä, heidän valmentajansa selitti minulle, miten sama
asia on tärkeää luistelussa. Hän totesi, että monella naisella oli tässä
oppimisen paikka, koska monet heistä luistelivat lantio notkolla taakse.
Silloin luistelupotkun voima menee ohi painopisteestä, selkään tulee iso
rasitus, voima vuotaa painopisteen ohi, jota vartalo sitten
kompensoi ylimääräisillä liikkeillä. Lantion neutraaliasento on siis myös
luistelutekniikan perusta.

Jos vapautan voimaa eteenpäin esimerkiksi työnnössä tai karaten
iskun tapaisessa liikkeessä, optimaalinen voiman tuotto edellyttää kolmea
asiaa: 1. Kehon oikea linjaus. Lantion on oltava keskiasennossa, jotta voima
kohdistuu jaloista ylös kehon painopisteen kautta selkään ja sieltä käsiin. 2.
Liikemekaniikan hallinta. Koko kehon voima saadaan aikaan vain, jos minulla on
taito tuottaa sitä jaloista, vartalosta ja käsistä yhtä aika, siis nk. ”kolmen
jousen” malli. 3. Jännityksen tuotto. Jotta voin vapauttaa voimaa, minun on
kyettävä jännittämään koko kehoni liikkeen taakse. Tämä liittyy lihasten
hermotukseen ja voimaharjoitteluun. Kun
nämä kolme asiaa toteutuvat yhdessä, tuotan voimaa liikkeeseen optimaalisella
tavalla.

Asahissa pyrimme opettelemaan kaikkia näitä kolmea periaatetta.

Read Full Post »

Lyhyt huomio vajoamisesta ja tasapainosta asahissa

Hyvä
tasapaino riippuu monesta asiasta. Yksi tasapainoon liittyvä ”tekniikka” tai ”periaate”
on vajoamisen periaate. Tästä ei puhuta koskaan länsimaisessa liikunnassa,
koska periaate on pääasiassa kokemuksellinen, ei mekaaninen. Länsimainen
liikunta/ urheilu ei yleensä ottaen tunnista tai tunne kokemuksellisen
biomekaniikan periaatteita. Periaate on tuttu niille taijin harrastajille,
joille on opetettu myös taijin periaatteita, ei vain liikesarjaa.

Vajoaminen
tarkoittaa sitä, että ennen kuin nostat jalan ilmaan, vajoat tukijalan
lonkkanivelen sisään. Vajoaminen tarkoittaa hyvin hienovaraista painopisteen
pudottamista, kehon painopisteen asettamista tarkasti tukijalan tukipinnan
päälle, mutta erityisesti koko kehon rentouttamista niin, että tukijalan reisiluun
pää tuntuu ikään kuin vajoavan lonkkanivelen sisään. Rentous ja vajoamisen
tunne liittyvät tässä toisiinsa. Painopiste myös todella vajoaa hieman alaspäin
samalla, kun tukijalka hieman taipuu, mutta tunne lonkasta on tässä tärkeä.

Kun
tasapaino horjuu, pudotamme luonnollisesti painopistettä silloin hieman alas.
Kokeile kävellä kapealla lankulla. Tämä vakauttaa tasapainomme. Kun ashissakin
olet alkamassa tasapainoa vaativan liikkeen, vakauta ensin tasapaino vajoamalla
alas, nosta sitten jalka tai keinauta itsesi kantapäiden varaan. Tämä on edellä
kuvatun periaatteen karkea sovellus. Lonkan sisään vajoaminen on
hienovaraisempaa. Voit harjoitella sitä asahin perussarjan ensimmäisessä
tasapainoliikkeessä, missä piirretään ympyröitä jalalla ja käsillä. Siirrä
paino ensin esimerkiksi vasemmalle jalalle. Ennen kuin irrotat oikean jalan,
vajoa ensin vasemman lonkan sisään. Älä pidä kiirettä. Älä kiirehdi eteenpäin
jalan liikkeeseen, vaan anna itsellesi aikaa vajota ensin rauhassa vasemman
lonkan sisään. Aisti liikettä. Rentouta lonkan seutu ja koko vartalo ja aisti
painopisteen putoamista ja vajoamisen tunnetta lonkassa. Vasta kun olet valmis
tässä, kohota hitaasti oikea jalka ja lähde piirtämään sillä ympyrää. Aisti
samalla, miten tukevalta tukijalkasi tuntuu. Ei mitään horjahduksia tai polven
vapinaa.

Harjoittele
tätä periaatetta kävelemällä hitaasti eteen ja taakse. Ota askel, tuo paino
hitaasti etujalalle, vajoa rauhassa lonkan sisään, irrota sitten vasta toinen
jalka askeleeseen, ota hidas askel, missä aistit lonkan ja tukijalan vakautta,
aisti, miten liikkuva jalka kohtaa maan ja toista sama toisella jalalla. Voit
ottaa näin hitaita askelia eteen ja taakse ja harjoitella niin lonkan sisään
vajoamista. Jos harjoittelet tietoisesti tätä periaatetta aina asahia
tehdessäsi ja joskus erikseenkin, tasapainosi kehittyy huimasti.

Read Full Post »

Lyhyt huomio ”mielikuvaharjoittelusta”

Helsingin Sanomissa (4.6.) huippu-urheilijat kertoivat,
miten he tekevät ”mielikuvaharjoittelua”.
Esimerkiksi Tero Pitkämäki kertoi, miten hän heittää mielessään kehästä
varmaan joka päivä. Tätä tekee mieli kommentoida siksi, että ajatellaan, että
on olemassa sellainen asia kuin ”mielikuvaharjoittelu”, joka on jollain tavalla
eri kuin se, mitä ihmisen mielessä normaalisti tapahtuu jatkuvasti. Näin ei
ole. Me kaikki teemme jatkuvasti ”mielikuvaharjoittelua”. Ihmisen mieli
yksinkertaisesti toimii niin.

Ymmärrän kyllä, että jotkut ihmiset, esimerkiksi urheilijat,
tekevät sitä enemmän ja ehkä systemaattisemmin, mutta se ei ole mikään asia, minkä joku olisi ”keksinyt”
tai että olisi jokin ”mielikuvaharjoittelun metodi”. Normaalissa elämässä suunnittelemme asioita
ennakolta. Miten tämä suunnittelu tapahtuu: mielessä. Tämä on mielen normaalia
toimintaa, mielen ongelmanratkaisuun liittyvä normaali toimintatapa. Kuvittelen
jatkuvasti tulevia tilanteita ja miten niissä tulisin toimimaan, jopa aivan
yksinkertaisissa asioissa. Kun soitan puhelun vakuutusyhtiölle vaihtaakseni
auton vakuutusturvaa, kuvittelen puhelun etukäteen ja valmistaudun siihen
ottamalla esiin auton vakuutuspaperit, josta voin sitten helposti etsiä tarvittavat
tiedot. Kuvittelen, että minun pitää kertoa auton rekisterinumerokin, minkä usein
unohdan, joten kaivan sen esiin ja kirjoitan valmiiksi paperille. Kutsumme
kaikkea tätä ”suunnitteluksi” tai ”valmistautumiseksi”, emme ”mielikuvaharjoitteluksi”,
vaikka kyseessä on sama asia: mieli kuvittelee ennakolta tulevan tapahtuman.
Teen sitä jatkuvasti, kun ajan autolla. Ajaessani kaupungin läpi, kuvittelen
ensin reitin, jota sitten seuraan.

Kaikki meistä tekevät ”mielikuvaharjoittelua” jatkuvasti. On
itse asiassa outoa, että tätä asiaa ei tunnisteta ja käytetä systemaattisemmin
hyväksi normaalin arjen helpottamiseksi. Liikunnassa mielikuvia käytetään
jatkuvasti ja spontaanisti. Niitä käytetään liikkeiden ja liikesarjojen
oppimisessa kuvittelemalla, miltä oikeaoppinen liike näyttää, katsomalla mallia
ja painamalla mallin suoritus mieleen. Mielikuvia käytetään kuvittelemalla
jaksamista, kuvittelemalla ongelmien ratkaisua jne. Ihminen ei yksinkertaisesti
voi olla ajattelematta sitä, mitä hän tekee. Kaikki tämä on ihmisen normaalia
ajattelua. No … tai tietysti voi.

On olemassa kiinalaisiin taitoihin liittyvä sanonta: ”Mieli
ohjaa, keho seuraa.” Sen voisi kääntää myös muotoon: ajattele ensin, tee
sitten. Näinhän me usein teemmekin. Emme vain ryntää tekemään asioita, vaan
ajattelemme ensin ja katsomme, olisiko muita vaihtoehtoja. Teemme siis
spontaanisti ”mielikuvaharjoituksen”.

Käytämme paljon mielikuvia hyväksemme asahissa ja
erityisesti funktionaalisen kehotietoisuuden harjoituksissa. Emme siksi, että
tekisimme ”mielikuvaharjoitusta”, vaan siksi, että on ihmisen luonnollinen tapa
kuvitella ensin se, minkä haluaa toteutuvan.

Read Full Post »

Asahin opettajat opettavat taitoa, eivät jumppaa

Oli mielenkiintoinen viikonvaihde taas asahi-ohjaajien
kouluttamisen parissa. Kuusi uutta
asahi-ohjaajaa lähtivät nyt viemään eteenpäin asahin ilosanomaa ympäri Suomea.
Koulutuspäivän jälkeen lepäsin sängyllä selälläni siellä jossain unen ja
valveen rajamailla, kun yhtäkkiä havahduin ja heräsin oivallukseen. Ymmärsin
yhtäkkiä, että en ollut ollenkaan tajunnut yhden osallistujan kysymyksiä asahi-tunnin ohjaamisesta. Kysyjä oli kokenut
jumppaohjaaja, jolla oli jo noin 40 vuoden kokemus ryhmäliikunnan ohjaamisesta.
Olimme siinä päivällä laskeneet leikkiä naisten ja miesten logiikasta ja
yhdessä vaiheessa todenneet, että meiltä miehiltä meni kymmenen minuuttia yhden
jutun oivaltamisessa, mikä naisilta kävi hetkessä. Nyt täytyy tunnustaa, että
minulta meni kuusi tuntia oivaltaa, että en ollut ollenkaan ymmärtänyt hänen
kysymyksiään. Oivalsin sen vasta illalla.

Menemättä tarkemmin viittaamiini kysymyksiin oivallukseni
idea oli seuraava. Olen kirjoittanut ja puhunut tästä asiasta vaikka kuinka
paljon ja silti asia ei edes itselleni tule aina heti mieleen: Asahi-ohjaaja
ei vedä jumppatuntia vaan opettaa taitoa. Jumppatunnin vetäjä ei yritäkään
opettaa liikkeitä ryhmälle, vaan hän tekee liikkeen eteen, jotta ihmiset
pystyisivät seuraamaan hänen tekemistään ja saamaan saman jumppavaikutuksen
kuin ohjaaja itsekin saa. Aerobic-ohjaaja tai bodybalance-ohjaaja tekee
liikkeet eteen ja muut seuraavat ja that’s it. Laitetaan musiikki päälle ja
annetaan palaa. Tuloksena on jumppa, jossa saadaan aikaan haluttu terveysvaikutus.

Kun edellä kuvatussa tilanteessa ohjaaja kysyi, pidättekö
asahi-tunnilla taukoja, ymmärsin vasta myöhemmin, että hän tarkoitti tämän
tyyppistä asiaa. Hänen perusajatuksensa oli, että tehdään asahin liikkeitä
tauotta koko tunti, niin kuin muissakin jumpissa. Ja jos halutaan, voidaan
pitää esimerkiksi yksi juomatauko. Vasta
nyt ymmärsin, miksi hänen oli vaikea ymmärtää, että tunti voidaan rakentaa
vaikkapa niin, että tehdään koko sarja, sitten opetetaan erikseen jotain
liikettä, sitten vaikkapa jotakin liikeperiaatetta ja vedetään lopuksi vielä
kerran koko liikesarja. Tällainen
opettaminen on taidon opettamista, mikä on eri asia kuin jumpan vetäminen.

Olen itse opettanut karatea, taijita, yi quania ja muita taitoja myös noin 40 vuotta, niin että
minun on vaikea hahmottaa muunlaista liikuntatunnin vetämistä. Kamppailutaidoissa
opetetaan aina erikseen jotakin tekniikkaa, liikesarjaa, taktiikkaa,
yhdistelmää, ajoitusta, etäisyyttä jne. ja niihin kehitellään erilaisia
harjoitteita. Kaikki opettajan puhe ja malli tällaisella tunnilla tähtää oman
taidon siirtämiseen oppilaille. Hahmotan asahi-tunninkin samalla tavalla.

Asahi-tunti on opettajan kannalta ensisijaisesti liikkeiden
ja liikeperiaatteiden opettamista, jotta ihmiset oppisivat asahin liikkeet ja
sarjat niin, että he pystyvät itse
tekemään asahia aina halutessaan, vaikka päivittäin. Aerobicin ohjaaja ei
pyri tähän. Hän ei opeta aerobicin taitoa vaan tekee eteen jumpan, jota muut
seuraavat. Kyse ei ole lainkaan opetustilanteesta, vaan kyseessä on yhdenlainen
vetäjän ja ryhmän yhteisjumppa. Vetäjä on esimerkkijumppaaja, jota muut
seuraavat. Asahi-ohjaaja on opettaja, joka yrittää opettaa ryhmälle liikkeitä
ja liikkumisen ja kehon käytön tapoja, taitoja, jotka eivät ole aivan
yksinkertaisia. Ne vaativat yleensä vuosien oppimisen.

Tästä syystä asahin opettaminen vaatii opettajalta paljon
omaa harjoittelua, että hän oppisi itse ymmärtämään, miten liikkeet tehdään ja
miten asahin periaatteet tuodaan liikkeisiin. Pelkkä ryhmien ohjaaminen ei
tähän riitä. On opiskeltava ja tutkittava itse, koulutettava itseään,
opiskeltava jatkuvasti tietoisen liikkeen periaatteita ja vivahteita. Eivät
jumppien ohjaajat tee näin, eikä heidän tarvitsekaan. He eivät opeta taitoa.
Asahi on ensisijaisesti liikkumisen ja kehon optimaalisen käytön taito, ja
erityisesti myös tietoisen liikkeen kokemus ja vasta toissijaisesti jotakin
muuta.

Read Full Post »