Asahi ja kehotietoisuuden harjoittaminen

Kirjoitin vuonna 2007 keväällä ensimmäiseen asahi-kirjaamme viimeisen luvun kehotietoisuuden harjoittamisesta. Asahi Health -menetelmämme oli vielä tuossa vaiheessa keskeneräinen. Asahin kolmannen liikesarjan ensimmäinen versio valmistui vasta saman vuoden kesällä. Laitan tämän luvun tekstin tähän alle. Joskus mietin, miten viimeisen kymmenen vuoden aikana olen muuttanut painotuksiani asahin tekemisessä. Luettuani nyt tuon tekstin huomaan: en oikeastaan mitenkään.

***

ASAHI – terveysliikuntaa kaikille, luku 4

Asahi ja kehontietoisuuden harjoittaminen

Länsimaisessa
kulttuurissa on vierasta kuunnella ja tutkia kehoa sisäkautta, harjoittaa siis
kehontietoisuutta. Monissa kiinalaisissa
ja intialaisissa perinteissä tämä on sääntö, ei poikkeus. Tämä on yksi asahin
keskeisimmistä periaatteista: pyrimme liikkumaan tietoisesti ja kehoa
kuunnellen.

Aistijärjestelmämme sitä osaa, joka antaa meille palautetta
kehomme sisäisistä tiloista, kutsutaan proprioseptiikaksi. Proprioseptiikkaan
kuuluvat tasapainoaisti, liikeaisti ja asentoaisti. Kun siis kuuntelemme
kehoamme sisäkautta, kehitämme kehon sisäistä aistijärjestelmäämme. Pyrimme
tässä luvussa kuvaamaan sitä, mitä kehontietoisuuden herkistämisellä tarkoitetaan,
mitä ulottuvuuksia sillä on ja mitä siitä seuraa. Kehontietoisuuden
harjoittaminen tuo asahiin myös filosofisen ulottuvuuden.

Solujen syke

Länsimaisessa kulttuurissa, jossa suhtautuminen ihmisen
kehoon on hyvin mekaaninen, ei ainoastaan olla harjoittamatta
kehontietoisuutta, vaan ihminen on jopa hyvin pitkälle kadottanut kyvyn kokea
kehon sisäisiä tuntemuksia. Kehontietoisuutemme on tavallaan vaurioitunut.
Normaalisti, kun käännymme kuuntelemaan kehomme aistimuksia, huomaamme että
kehomme on sisäisesti joko turta, tunnoton, emme tunne paljon mitään, tai
toisaalta tunnemme kipua ja kolotusta kehon eri kohdissa. Mutta jos otamme
esimerkiksi asahin viimeisen
asennon ja kuuntelemme siinä sormiemme tuntemuksia, voimme löytää uuden ja
erilaisen maailman. Voimme tuntea hiljalleen, miten sormemme täyttyvät
erilaisista sisäisistä aistimuksista. Alkaa eräänlainen sisäinen väreily.
Voimme ikään kuin tuntea sisäkautta, miten sormiemme jokainen solu värähtelee
hurjalla taajuudella. Voimme tuntea sormiemme lämpimän sykkeen, eräänlaisen
sisäisen solujen tanssin. Tämä tunne on hyvin miellyttävä. Asahia
harjoittelemalla on mahdollista herättää koko keho samalla tavalla sisäisesti
eloon. Voimme harjoituksella tuntea jokaisen solun väreilevän tanssin
kaikkialla kehossamme.

Useimmille meistä tämä kokemus ei ole vieras. Erityisesti
ihmisille, jotka harrastavat liikuntaa, asia on tuttu. Tila on myös tuttu
saunan jälkeen, kun koko keho on kuuma. Kyse on ennemminkin siitä, mikä on
meidän normaali, jokapäiväinen kokemuksemme. Miten avoimia olemme kehomme
sisäisiä tuntemuksia kohtaan ja miten paljon mielemme muu toiminta peittää
näitä aistimuksia. Normaalisti kehomme on tietoisuutemme periferiassa ja
mielemme on täynnä sisäistä puhetta, joka hyppii aiheesta toiseen. On yleinen meditaatioperinteissä
kulkeva kokemus, että mitä enemmän annamme tietoisuutemme keskiön siirtyä kehon
tuntemusten alueelle, sitä enemmän mielemme sisäinen puhe vaikenee, mielemme
tyhjenee. Kehontietoisuuden noustessa voimakkaasti esiin minä-tietoisuutemme jää
periferiaan ja ajatusten läpäisyvoima heikkenee. Yksi tyypillinen eri
perinteiden käyttämä menetelmä on kuunnella sisäkautta hengitysliikettä. Näin
teemme myös asahissa.

Kun päämme on täynnä ajatuksia, emme myöskään näe emmekä
kuule mitään. Koko se hetki, missä elämme, ohenee aisteissamme tai katoaa
kokonaan, jos mielemme asustaa vain tietoisuuden assosiaatiovirrassa.
Erilaisten asahin kaltaisten tekniikoiden tarkoituksena on palauttaa nykyhetki
ikään kuin sille kuuluvalle paikalle. Se vaatii mielen hiljentämistä ja aistien
avaamista niin ulkoiselle kuin sisäiselle ympäristölle. Vain avoimin aistein
voimme kokea nykyhetken koko sen vahvuudessa. Kehontietoisuuden herkistäminen
on tässä prosessissa avainasemassa.

Koko kehon kokeminen sisältä päin, kokemus koko kehon
solujen värisevästä liikkeestä, on mitä suurimmassa määrin henkinen kokemus. Se
on kehontietoisuuden eräänlaista kirkastumista, jossa ihminen kokee kehon,
mielen ja sydämen yhteenkuuluvuutta.

Pystysuora rakenne ja
rentous

Ensimmäinen askel kehontietoisuuteen on tietoisuus kehon
pystystä asennosta. Kehon pystyasento tarkoittaa suhdettamme painovoimaan.
Keskilinjatietoisuus tarkoittaa oikeastaan sitä, miten asetamme keskilinjamme
pystysuoraan painovoimaa vastaan siten, että painovoima kannattelee tai antaa
tuen kehollemme, rakenteellemme. Käsittelimme tämän asian teknistä puolta jo
luvussa 3. Tätä kehontietoisuuden ulottuvuutta voidaan kutsua kehon
rakennetietoisuudeksi.

Voimme suhtautua painovoimaan kahdella tavalla. Voimme antaa
sen vaikuttaa rakenteeseemme joko sitä harjoittaen tai kannattaen. Jos
ajattelemme mitä tahansa ohutta ja pitkää rakennetta, vaikkapa pilvenpiirtäjää,
on selvää, että sen tukevuus on suorassa suhteessa sen pystysuoruuteen.
Jokainen kerros on rakennettava täsmälleen edellisen päälle niin, että
painovoima vetää sitä suoraan alaspäin edellistä kerrosta vasten. Näin
rakenteesta muodostuu optimaalisen tukeva. Aivan samalla periaatteella voimme
pinota palikoita korkeaksi torniksi. Mitä suorempaan linjaan asetamme ne, sitä
tukevammin rakenne pysyy pystyssä. Samaa periaatetta toteutamme asahissa.

Rentoudella ja pystysuoruudella on suora suhde: mitä
pystysuoremmassa kehomme on, sitä rennommin voimme seistä (tai istua tai tehdä
mitä tahansa). Jos kehomme on kallistunut johonkin suuntaan, joudumme
jännittämään kehon vastakkaisella puolella olevia lihaksia pitääksemme kehomme
pystyssä. Siis oikea pystysuora rakenne ja kehon rentous kulkevat käsi kädessä.
Kehon hyvä pystylinjaus johtaa rentouteen ja sitä kautta koko kehon joustavaan
liikkeeseen.

Joustava, elävä liike

Tietoisuus kehon keskilinjasta ja asennosta ylipäänsä
synnyttää hyvin laajan liiketietoisuuden. Asahissa etsitään koko kehon liikettä. Kun yksi osa kehoa
liikkuu, jokainen sen osa on liikkeessä. Tämäntyyppisen liikkeen oppiminen
toisaalta vaatii hyvin herkkää kehontietoisuutta mutta myös synnyttää sitä.
Kaikki tämän tyyppinen harjoitus muuttaa koko liikkumisemme laatua ja
kokemustamme liikkeestä. Kaikki liikkeemme alkavat elää ja kokemuksemme
kehostamme muuttaa laatuaan. Kehon kokemuksen
sisäinen laatu muuttuu virtaavammaksi ja sulavammaksi.

Liikkeiden elävyys ja joustavuus syntyy myös siitä, että
tulemme enemmän tietoiseksi ilmasta ympärillämme. Toisaalta koemme kehomme
sisäisen virtaavuuden ja vedenomaisen vastuksen, toisaalta voimme myös kokea
ulkoisen, kehoamme ympäröivän ilman tuottaman vastuksen erityisesti jos
käytämme harjoitellessamme tällaisia mielikuvia. Herkistymme siis kahteen
suuntaan, sisäisten ja ulkoisten aistien suuntaan ja tämä herkistyminen tai
tietoisuus muuttaa liikkeemme laatua. Tämän muutoksen voi havaita itse, mutta
myös toiset ihmiset huomaavat liikkeidemme ”pehmentyvän”.

Samoin tietoisuutemme suhteestamme maahan avautuu. Emme voi
tehdä mitään ottamatta tukea maasta. Painovoima pitää huolen siitä, että olemme
aina kytkettyjä maahan. Tietoisuus keskilinjasta on tietoisuutta painovoiman
vaikutuksesta meihin. Seisoessamme oikeassa rakenteessa rentoutemme syntyy
siitä, että emme kamppaile painovoimaa vastaan, vaan etsimme rakenteen, jossa
painovoima toimii rakennettamme kannattavasti. Tämä tietoisuus laajenee
kaikkiin liikkeisiimme. Tulemme enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä, miten
haemme maasta vastavoiman erilaisiin toimiimme. Kehon jousimainen rakenne
avautuu ja kontaktipisteestämme maahan tulee hyvin tärkeä kehontietoisuutemme
alue. ”Ankkuroimme” liikkeemme tai ”maadoitamme”
liikkeemme. Tämä tekee asennostamme tukevan ja liikkeistämme voimakkaita.

Olemista hengityksen
kanssa

Kun synnymme vedämme keuhkomme täyteen ilmaa, kun kuolemme
hengitämme viimeisen kerran ulos. Hengityksen rytminen liike on yksi tärkeä
elämän ilmenemismuoto meissä. Vaikka voimme olla tietoisia hengityksestämme,
kontrolloida sitä jossakin määrin, se on kuitenkin eräällä tapaa meitä suurempi
voima. Meissä tapahtuu hengitysliike, joka on meissä asuvan elämän ilmausta.
Monissa perinteissä tätä ilmiötä pyritään katsomaan läheltä. Niin myös
asahissa.

Kehon elävöittämisellä, sen sisäisten aistimusten
herättämisellä ja hengityksellä on suora suhde. Mitä vapaampi ja täyteläisempi
hengityksemme on, sitä herkempänä koemme kehomme sisäisen, värähtelevän tilan.
Hengitys on ikään kuin sisäisten aistimusten ravintoa. Kun ne saavat ravintoa,
ne heräävät unestaan ja alkavat sykkiä kuin tähdet yötaivaalla.

Kehon pystysuoralla asennolla, rentoudella ja elävällä,
joustavalla liikkeellä on vaikutuksensa myös hengitykseen. Kehon huono rakenne
ja jännitystilat sen eri kohdissa aiheuttavat hengityksen pinnallistumista.
Oikeassa pystysuorassa rakenteessa rintakehä rentoutuu, pallea pääsee työskentelemään
vapaasti ja hengitys välttämättä avautuu, syvenee ja alkaa toimia normaalilla
kapasiteetillaan. Tämä hengityksen vapauttaminen on kuitenkin vaikea prosessi
ihmiselle, joka on koko elämänsä tottunut jännittämään itseään. Kulttuurimme
muovaa erityisesti naisen vartaloa ja sen lihasjännityksiä niin, että vatsan
seudun rentouttaminen ja rintakehän vapauttaminen voivat olla miltei mahdoton
tehtävä. Sisäänhengitysvaiheessa on helppo nähdä, miten rintakehä nousee ja
vatsa pysyy miltei liikkumattomassa tilassa. Koko hengitysliike jää helposti
hyvin pinnalliseksi ja suurimmaksi osaksi vain kylkiluuhengitykseksi. Asahi
pyrkii vapauttamaan meidät tästä pinnallisen hengityksen pakkopaidasta.

Hengitys syntyy pääasiassa pallealihaksen jännityksen ja
rentouden vaihtelusta. Sisäänhengityksessä pallealihas jännittyy ja vetäytyy
alas, uloshengitysliikkeessä se rentoutuu. Tämä pallealihaksen liike voidaan
kokea koko kehon laajenemis- ja supistumisliikkeenä, jonka keskipiste sijaitsee
kehomme keskipisteessä alavatsassa. Sisäänhengitys laajenee koko kehon jokaisen
nivelen hienon hienoksi avautumiseksi, uloshengitys supistumiseksi. Kun tulemme
enemmän tietoiseksi tästä koko kehon liikkeestä, myös kehomme sisäiset
tuntemukset voimistuvat koko kehon alueella. Tämä on itse asiassa yksi tapa
”ruokkia” niitä hengityksen avulla. Tällä tavalla hengitämme todella
”koko keholla”. Tämä on asahin avautumisen ja sulkeutumisen harjoitus
(ks. luku 3, harjoitus 10.)

Mutta on myös toinen tapa ymmärtää ohje hengittämisestä koko
keholla. Se voidaan ottaa hyvinkin kirjaimellisesti niin, että kuvitellaan,
että ilma virtaa kehomme sisään ja ulos sen jokaisesta ihohuokosesta. Koko keho
avataan näin yhdeksi hengittäväksi elimeksi. Voimme kuvitella, että koko keho
on kuin ilmapallo, joka myös täyttyy ilmasta joka kohdassaan. Etsimme siis
tuntemusta, että hengittäessämme sisään emme täytä vain keuhkojamme, vaan
kehomme jokainen kohta täyttyy ilmasta, myös varpaat, jalkaterät, sääret,
reidet jne. Kun hengitämme näin jokaisen ihohuokosen kautta, voimme tuntea,
miten ihokarvat nousevat pystyyn siitä ilmanvirrasta, jonka joka kohden
kehoamme koemme.

Läsnäolosta

Kun olemme ”keskellä itseämme”, pystysuorassa,
rentona, kehossamme, olemme läsnä siinä hetkessä, jota elämme. Tämä on yksi
keskeinen asahin harjoittamisen kokemus. Kun kuuntelemme hengitystämme tai
yritämme olla tietoisia kehomme keskilinjan liikkeestä, kehomme liike ja
tietoisuutemme yhtyvät. Mielemme ei voi samanaikaisesti vaellella muistikuvissa
tai suunnitelmissa ja olla yhtäaikaa tietoinen keskilinjan liikkeestä. Kehon
liikkeen tai hengityksen kuunteleminen tajoaa mielelle luonnollisen
keskittymiskohteen ja kutsuu sen ikään kuin paikalle juuri siihen hetkeen,
juuri siihen harjoitukseen. Mielen keskittymiskyky ja läsnäolemisen kyky
harjaantuvat. Asahissa emme koskaan harjoita pelkästään kehoamme ja sen
liikkeitä vaan harjoitamme samalla myös mieltämme. Katsomme, että ihmisen keho
ja mieli ovat samaa kokonaisuutta ja harjoituksella voimme myös kokea tämän
yhteyden. Ihmisen normaali, jokapäiväinen kokemus on, että mieli vaeltaa omissa
maailmoissaan ja kehoa tuskin huomataan. Unohdamme helposti kehomme. Tulemme
yleensä tietoiseksi kehostamme vain, jos sille tapahtuu jotakin epämukavaa:
lyömme varpaamme tai päätämme alkaa särkeä. Asahi tarjoaa toisenlaisen,
postiivisen tavan kehon kuuntelemiseksi. Kehon liikkeet ja asennot ovat
itsessään mielenkiitoisia ja harjoituksen edetessä kehon sisäiset tuntemukset
lisääntyvät, tunnemme esimerkiksi lämmön tunteen leviävän kaikkialle kehoomme.
Olemme yhä enemmän ja enemmän läsnä kehossamme, ensin harjoitusten aikana ja
hiljallen myös muualla. Asahin harjoitusten avulla saamme hiljalleen kehomme
takaisin.

Read Full Post »

Mitä on ”voima-asahi” ja miten se eroaa painoharjoittelusta

Asahissa on paljon periaatteita ja niitä kuvaavia
käsitteitä, joita on vaikea ymmärtää, jos asiaa katsoo länsimaisen liikunnan
näkökulmasta. Yksi näistä on ”voima-asahin” taustalla oleva harjoitusperiaate.
Voimasta meille tulee ensimmäiseksi mieleen, miten sitä kehitetään
painoharjoittelulla. Otetaan paino käteen ja tehdään jokin liike. Asahin
liikkeitäkin voidaan tehdä painon kanssa, mutta silloin kyse on tavallisesta
länsimaisesta voimaharjoittelusta. Asahin näkökulma on syvempi.

Asahin kolmannen sarjan kolmas ”rentousliike” antaa tästä
mallinomaisen esimerkin. Siinä kuvitellaan liikettä vastustava kuminauha, jota
venyttämällä saadaan aikaan kehon jännitys- ja rentoustilan vaihtelu. Vastus
liikkeeseen otetaan siis mielikuvan avulla kehon sisältä, ei ulkoisilla
painoilla. Tämä on aivan oma voimanharjoittelun menetelmänsä, jota on kehitetty
erityisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa. Sen perusta on satoja vuosia
sitten Shaolin-pohjaisissa kamppailutaidoissa kehitetty voimaa tuottava
qigong-menetelmä yijinjing. Sama voimanhankintamenetelmä on edelleen näkyvissä
joissakin karaten liikesarjoissa, joissa myös työskennellään kehon sisäisesti
tuotettua vastusta vasten. Samoin yi quan menetelmä perustuu pitkälti tähän
tapaan tutkia jännityksen ja rentouden vaikutusta kehossa.

Toin tämän periaatteen asahiin, koska se oli minusta menetelmänä
eräänlainen sisäisen voimantuoton äiti. Tosin länsimaisen liikunnan
viitekehyksessä sitä on vaikea tulkita, jos siitä ei ole kokemusta. Yleensä meillä
on kokemusta vain ulkoisesta painosta ja sen avulla työskentelystä.

Kun työnnän autoa ojasta, mitä tämä tilanne minulta vaatii.
Ainakin kolme asiaa: 1. kehoni hyvän linjauksen niin, että jalkojen voima voi
siirtyä mahdollisimman suoraan vartalon kautta käsiin; 2. taidon tuottaa voimaa
koko kehosta, sen ”kolmesta jousistosta”, jalat, vartalo, kädet; 3. taidon tai
kyvyn jännittää koko keho maksimaalisesti tuottamaan voimaa. Asahin perusliikesarjoissa
harjoitellaan aina kahta ensimmäistä periaatetta: linjausta ja koko kehon
liikkeen taitoa. Kolmatta periaatetta harjoitetaan selkeästi ja
systemaattisesti vain kolmannen sarjan rentousosion kolmannessa liikkeessä.
Syvä-asahin voima-harjoituksissa tutkimme ja harjoittelemme tätä periaatetta
tarkemmin ja enemmän. Kyse on siis voiman vapauttamisesta. Voima vapautuu
työntöön tai kamppailutaidoissa iskuun koko kehon liike-energian ja jännityksen
tuloksena.

Suhteessa siihen, miten lihastoimintaketjut jännittyessään
käyttäytyvät, voidaan erottaa kolme voimaharjoittelun tapaa: 1. Liike on
konsentrinen, jolloin lihas supistuessaan lyhenee. Tarkemmin pitäisi puhua koko
kehon läpi kulkevista lihasjännekalvoketjuista, mutta yksinkertaistan nyt asiaa
ja katson sitä vain lyhyeltä matkalta. Normaali painoharjoittelu on tätä.
Hauiskäännössä hauislihas jännittyy ja lyhenee. 2. Liike on isometrinen,
jolloin lihas supistuessaan ei muuta pituuttaan. Tätä harjoitustapaa tehdään
voimaharjoituksena vähän. Eniten sitä ehkä käytetään kuntoutuksen puolella.
Aasialaisissa kamppailutaidoissa tosin sitäkin käytetään systemaattisesti
esimerkiksi seisomalla pitkiä aikoja syvissä asennoissa (ratsastusasento,
jousipyssyasento). 3. Liike on eksentrinen eli lihas jännittyy mutta samalla
pitenee. Todellisuudessa edellä kuvatut vaiheet ovat jatkuvasti käytössä kun
vaikkapa kävelemme, puhutaan venymis-lyhenemis –syklistä, jossa on myös
hetkellinen isometrinen vaihe.

Asahin voimaharjoittelu perustuu tähän kolmanteen tapaan eli
kyseessä on eksentrinen liike, jossa lihas jännittyy ja pitenee, mutta tämä
lihaksen jännittyminen ja piteneminen ei aiheudu ulkoisesta painosta vaan se
saadaan aikaan nk. antagonistisilla eli vastakkaisilla lihaksilla. Nämä
lihakset aktivoidaan työskentelemään käyttämällä esimerkiksi kuminauhan
mielikuvaa, jota ”vasten” liike tehdään.

Mitä siis asahin kolmannen sarjan rentousliikkeen alussa
tapahtuu? Otan mielikuvan, että kaulani takaa kulkee iso kumirengas, jonka
sisään asetan myös kämmeneni. Samanlainen kumirengas kulkee koko kehoni ympäri
jalkapohjista päälakeen. Tarkastelen nyt vain käsien liikettä. Työntäessäni
käsilläni kumirengasta kireämmäksi ojentajalihakseni supistuu (ja siihen
liittyvä koko ketju). Kumirenkaan mielikuva ja ajatus vastuksesta jännittää
samalla myös hauislihakseni (ja siihen liittyvän koko ketjun), joka siis
jännittyessään nyt pitenee (eksentrinen liike). Tunnen sen elastisena
vastuksena liikkeessä. Vastakkainen lihastoimintaketju eli antagonistiset
lihakset ottavat liikettä vastaan ja jännittyessään venyvät, joka tuntuu
elastiselta, kuminauhamaiselta liikelaadulta. Kun sitten peruutan liikkeessä,
annan jännityksen laueta, koko systeemi taas rentoutuu. Kun taas toistan
liikkeen, koen liikkeessä elastisen vastuksen.
Sama tapahtuu koko kehon alueella kiristäessäni koko kehon ympäri
kulkevaa kumirengasta. Näin saan
harjoiteltua jännityksen ja rentouden vaihtelua koko kehossa ja siihen
liittyvää koko kehon läpi kulkevaa elastista voimaa. Urheilussa tätä kutsutaan
plyometriseksi harjoitukseksi. Urheilupuolella tällainen sykli tosin tuotetaan
ulkoisella voimalla, joko kehon painolla tai ulkoisella painolla. Kuntopallon
heittoharjoitus on tällainen plyometrinen harjoitus tai vaikkapa punnerrus, jossa kämmenet lyödään yhteen punnerrusten välissä.

Käsittelen näitä ”voima-asahin” periaatteita tarkemmin
kahdessa asahi-kirjassani: Asahi – tietoisen liikkeen taito ja Asahi II –
syväsukellus kehomieleen. Syvä-asahin teemakoulutuksissa perehdymme tähän periaatteeseen myös tarkemmin.

Read Full Post »

Syvä-asahi -nimen käytöstä

Olen käyttänyt ”Syvä-asahi” nimitystä jo muutaman vuoden
ajan Asahi Health –terveysliikuntaan perustuvasta menetelmästäni. Olen
kehittänyt Syvä-asahiin liittyen useita jatkokoulutuksia ja liikesarjoja, joita
alkuperäinen Asahi Health –menetelmä ei sisällä. Olen myös systematisoinut
Syvä-asahin ohjaajakoulutuksen. Käytän ”Syvä-asahia”
tavaramerkin tavoin, vaikka en ole sitä sellaiseksi rekisteröinytkään, mutta
sillä on tavaramerkin suoja.

Patentti- ja rekisterihallituksen ohjeissa todetaan, että ”Suomessa
tavaramerkin rekisteröiminen ei ole edellytys sen käyttämiselle. Yksinoikeuden
tavaramerkkiin voi saada myös käytön kautta vakiinnuttamalla. Tavaramerkkiä voi
siis käyttää vaikkei olisi sitä rekisteröinytkään.” Tämä on siis tilanne myös ”Syvä-asahin”
kohdalla, joka on käytössä vakiintunut merkitsemään kehittämääni menetelmää.

Tietooni on tullut, että ”Syvä-asahin” nimellä järjestetään
kursseja, vaikka ohjaajat eivät ole suorittaneet hyväksymääni Syvä-asahin
ohjaajan tutkintoa. Pyytäisin asahi-ohjaajia ystävällisesti noudattamaan
tavaramerkin suojaa ja kutsumaan Asahi Health –tunteja asahitunneiksi tai Asahi
Health –tunneiksi. Vain valtuutetut Syvä-asahin ohjaajat voivat käyttää
tunneistaan nimitystä ”Syvä-asahi”.

Ystävällisin terveisin

Timo Klemola

Read Full Post »

Pitkä huomio asennoista ja niissä olemisesta

Aluksi

On
olemassa useampi sellainen outo perinne tai menetelmä, jossa ihmiset haluavat olla
liikkumatta paikallaan pitkiä aikoja. Olen itse harjoittanut niistä monia ja
viime aikoina olen taas yrittänyt ajatella asiaa tarkemmin. Mikä pistää meidät
istumaan tyynyllä pitkiä aikoja tai seisomaan ”kannattele palloa rinnan edessä”
–asennossa? Zen-perinteessä istumme
tyynyllä jalat ristissä, kädet zen-mudrassa ja keskitymme hengitykseen ja kehon
liikkumattomaan asentoon. Samalla tavalla yi quanissa ja monissa muissa
kiinalaisten kamppailutaitojen ja qigongin perinteissä seistään pitkiä aikoja
kannatellen mielikuvapalloa rinnan edessä tai ottamalla erilaisia eläinten
asentoja.

Lukiessani nykyisistä nk. ”uusamanistisista” koulukunnista
opin, että toinen suuri koulukunta, jonka on perustanut yhdysvaltalainen
antropologi Felicitas Goodman, perustaa oppinsa ja transsitekniikkansa
vanhoihin rituaaliasentoihin, joissa pysytään liikkumattoman viidentoista
minuutin ajan. Goodman on kehittänyt tai omasta mielestään löytänyt arkaaisen,
jo tuhansia vuosia samanistisissa perinteissä käytetyn transsiin vaipumisen
tavan, jossa ollaan liikkumatta asennossa ja samalla kuunnellaan rummun tai
helistimen rytmiä. Hän kertoo kokeidensa perusteella löytäneen, että 200-210 iskua
minuutissa on paras rytmi transsin synnyttämiseksi. Hän on kerännyt vanhoista
kalliopiirroksista, vanhojen kulttuurien kivipatsaista ja muista säilyneistä
figuureista asentoja, jotka hän tulkitsee kuvaavan näiden kulttuurien
rituaaliasentoja, joiden tarkoituksen on ollut muuntuneen tietoisuuden tilan
saavuttaminen.

Goodman on monella tapaa mielenkiintoinen hahmo, jonka
antropologisista tutkimuksista näyttäisi olevan tiede kaukana. Remeksen
väitöskirja, jota vähän avasin edellisessä blogissani, antaa hyvän kuvan
Goodmanin metodista. Luin hänen oppilaansa Belinda Coren kirjan Ecstatic Body
Postures, jossa Goodmanin kehittämä metodi kuvataan yksityiskohtaisesti ja myös
39 vanhoihin patsaisiin ja kuviin perustuvaa asentoa. Myös Core, vaikka
koulutukseltaan tohtori, suhtautuu asentoihin ja niiden kautta koettaviin
samanistisiin matkoihin täysin kritiikittömästi. Mutta täytyy muistaa, että
Goodmanin menetelmä on hyvin tuotteistettu ja markkinoitu tuote, kohtuullisen
puhdasta liiketoimintaa, mikä naamioidaan henkisyyden ja tieteellisyyden
kaapuun. Samaa, mitä tapaamme nykyaikaisten länsimaisten
mindfulness-sovellutusten puolella. Goodman ja Core kannattavat kummatkin
käsitystä, että menetelmällä aikaan saadussa samanistisessa matkassa kohdataan
ja kommunikoidaan oikeasti henkimaailmassa asustavien henkien, vainajien,
esi-isien ja muunlaisten oppaiden kanssa. Toisaalta amerikkalaisessa
uskonnollisessa viitekehyksessä tämä ei kai ole mitään ihmeellistä. Tieteen ja
uskonnon erottaminen ei monelle amerikkalaiselle onnistu.

Goodman jakaa kuvaamansa asennot seuraaviin kategorioihin
niiden tuottaman transsin perusteella. On olemassa: 1. parantavaa transsia tuottavat asennot; 2.
ennustavaa transsia tuottavat asennot, jotka tuovat meidät lähemmäksi totuutta;
3. metamorfoosia eli toiseksi muuntumista tuottavat asennot, voit muuttua
esimerkiksi karhuksi tai linnuksi; 4. henkimatkan tuottavat asennot, jossa
voidaan matkustaa kolmessa maailmassa: keskimaailmassa, alamaailmassa ja
taivaassa ja 5. initiaatiotranssi, jossa käydään läpi henkilökohtainen kokemus
kuolemasta, jossa kuolema ymmärretään elämän ja kuoleman kiertokulun kautta,
jatkuvan muutoksen kautta.

Vaikka en hyväksy Goodmanin perusideoita, hänen
ajatuksissaan on kuitenkin paljon mielenkiintoista ja tutkimisen arvoista. Yksi
mielenkiintoinen piirre on, että esimerkiksi monet Goodmain asennot ovat samoja
tai suunnilleen samoja, joita käytetään zen-perinteessä, joogassa ja yi
quanissa. Perusidea siitä, että pitkiä
aikoja samassa asennossa oleminen tuottaa erilaisia tietoisuuden tiloja, on
mielenkiintoinen ja luultavasti pitää paikkansa, mutta missä määrin, on eri
asia.

Toinen paikka, missä törmäsin asennoissa olemiseen, oli
Aamulehden kirjoitus, jossa käsiteltiin liike- ja tanssiterapiaa. Jutussa tuli
esiin, ja siitä oli myös kuva, nk. mielihyväasento, jossa ”tarkoitus on löytää
itselle rauhaa ja hyvää oloa”. No, kaikki ne asennot, joita olen eri perineissä
harjoittanut, tuottavat harjoittajalleen ilman muuta ”rauhaa ja hyvää oloa”. En
tiennyt että kehoterapioissa hyödynnetään samaa ideaa. Tosin ei ihan samaa.
Valitettavasti kirjallisuutta tästä aiheesta on vaikea löytää, koska asentojen
terapeuttista vaikuttavuutta selittäviä ja arvioivia tutkimuksia ei ilmeisesti
ole olemassakaan. Puhumme nyt siis tutkimuksellisesti neitseellisestä alueesta
(tutkijat huom!). Kysyin artikkelissa haastatellulta tanssiterapeutilta
tarkennusta jutussa kuvatusta asentoharjoituksesta ja sainkin selventävän
vastauksen.

Tanssiterapeutti
Päivi Pylvänäinen kertoi minulle, että ”Tanssi-liiketerapiassa
mielihyväasennon idea liittyy keskeisimmin siihen, että ihminen voi itse
aktiivisesti etsiä oman mielihyväasentonsa. Sitä siis ei anneta valmiina
muotona, vaan kukin löytää omansa. Ydinajatus on siinä, että on oikeus etsiä
keholla hyvää asentoa, ja hakeutua kehollaan sellaiseen, mikä itselle tuntuu
turvalliselta, kannattelevalta ja nyt-hetken tarpeisiin sopivalta.”

Edelleen hän tarkensi ideaa seuraavasti: ” Mielihyväasennon
idea linkittyy myös traumaterapiastakin tuttuihin turvapaikkaharjoituksiin,
joissa pyritään aktiivisesti kehittämään taitoa suuntautua ympäristöön ja omaan
olemiseen sitä kautta, että siinä voi olla turvallista olla. Usein näissä
harjoitteissa keskeisenä mukana on maadoittuminen, eli etsiytyminen kehossa
sellaisiin asentoihin, joissa voi olla niin, että tuntee tuen, jonka saa
alustasta, ja voi tuntea oman hengityksensä virtauksen. Kyllähän näissä on
mukana se, että keho toimii tai liikkuu sellaisilla tavoilla, että autonominen
hermosto tyyntyy/tasapainottuu.”

Tässä on niin paljon tuttua siihen, mitä olen oppinut zenin
tai yi quanin kautta, joissa tosin asennot ovat annettuja, perinteisiä, ei
itsestä lähtöisin. Olen FK-ohjelmani liikesarjoissa yhdistänyt liikettä ja
liikkumattomuutta ja jossain määrin käyttänyt myös ei-perinteisiä asentoja,
mutta tämä tanssiterapian idea, jossa asento on omalähtöinen, sai minut
ajattelemaan uudella tavalla. Idea liittyy myös yi quaniin, jossa pitkän
harjoittelun jälkeen perinteiset asennot voidaan ikään kuin murtaa. Edistyneet
harjoittelijat voivat ”seistä” periaatteessa missä asennossa vain. Edistyneellä
tasolla yi quan avautuu eräänlaiseksi improvisoiduksi tanssiksi, missä liikettä
tai asentoa ei ole ennalta määrätty.

Joitakin asentoihin
perustuvia menetelmiä/ perinteitä

Yritän seuraavassa tarkastella, mitä yhteistä tällaisilla
asentoon liittyvillä harjoituksilla, menetelmillä tai perinteillä voisi olla ja
mitä näkökulmia niihin voisi ottaa.
Mainitsin edellä neljä harjoitustapaa, joita ovat siis:

A Meditaatioperinteet, esimerkkinä zen ja jooga

B Aasialaiset kamppailutaitojen perinteet, esimerkkinä yi
quan ja taiji

C Rituaaliasennot, Goodmanin asennoilla aiheutettu ”matka”

D Tanssi- ja liiketerapian ”mielihyväasento”

Kun tarkastelen näitä, mieleeni tulee vielä kaksi
harjoitustapaa, joissa asento on keskeisessä roolissa. On olemassa asentoa
korostavia somaattisia menetelmiä, kuten Alexander-tekniikka. Tekniikassa ei
kuitenkaan harjoiteta pitkään asennossa seisomista/istumista/makaamista, vaan
kyseessä on enemmän dynaaminen menetelmä, jossa korostetaan kehon hyvää
linjausta asennon perustana, joka saadaan aikaan vapauttamalla jännityksiä
pään, kaulan ja rintakehän alueelta ja tiedostamalla kehon ja mielen erilaisia
reaktiivisia malleja. Kyse on hyvin monimutkaisesta prosessista, ei vain
tietyssä asennossa olemisesta.

Toisena asentoa käyttävänä menetelmänä tulee mieleeni
erityisesti yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin Amy Cuddyn lanseeraama ja
tutkima nk. ”voima-asentojen” menetelmä. Voima-asentoja on myös jonkin verran
tutkittu sekä psykologian, mutta myös lääketieteen keinoin. Voima-asennon idea
on, että ottamalla vain vähäksi aikaa, vaikkapa muutamaksi minuutiksi kehon
avoimen, voimaa ilmaisevan asennon, se voimauttaa koko ihmisen. Cuddy teki
tutkimuksia, joissa työhaastatteluun menevät opiskelijat ottivat erilaisia
voima-asentoja muutaman minuutin ajan. Osoittautui, että he pärjäsivät
työhaastattelussa paremmin kuin kontrolliryhmä, joka ei ottanut näitä asentoja tai
otti suljettuja, voimattomuutta ilmaisevia asentoja. Kaikkia Cuddyn tutkimustuloksia ei ole
kuitenkaan voitu toistaa ja menetelmän vaikutukset ovat edelleen
kiistanalaisia.

1. Asennon kesto

Yhdeksi lähtökohdaksi kaikissa näissä tekniikoissa voimme ottaa,
että asento toimii harjoituksena, jonka avulla pyritään erilaisiin
päämääriin. Meditaatioperinteissä
harjoitus on ”mielen katselua” ja sen kautta pyritään ymmärtämään mielen tai
kehomielen toimintaa. Lyhyt
harjoitusaika ei tuota tulosta. Oli harjoituksen päämäärä mikä tahansa, kehon
vahvistaminen, mielen rauhoittaminen tai muu, se ei tapahdu parissa minuutissa.
Siksi asennoissa yleensä pysytään pitkään. Meditaatioperinteissä aika voi olla
kerralla 30-45 minuuttia, samoin yi quanin –tapaisissa kamppailutaidoissa.
Goodmanin rituaaliasentoja pidetään 15 minuuttia. Tähän hän on päätynyt omien
kokeilujensa tuloksena.

Tanssiterapian mielihyväasentoa, jonka ihminen valitsee itse
sen mukaan, missä hän kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi, tekee mieli lähestyä
arkisen esimerkin kautta. Kun menen nukkumaan, asetan yleensä itseni oikealle
kyljelle, jalat koukkuun, oikea käsi pään ja tyynyn alle, vasen käsi lepää
rentona edessäni patjalla. Tämä on suunnilleen jokailtainen rutiinini. Otamme
nukkumaan mennessämme miellyttävän asennon, jossa meidän on hyvä nukahtaa.
Jäämme sitten tähän asentoon pitkäksi aikaa. Asennon tarkoituksena on muuttaa
tietoisuutemme tila valvetilasta unitilaan. Eli asento on tässäkin tarkoitettu
muuntuneen tietoisuuden tilan saavuttamiseksi. Me opimme ehdollistamaan itsemme
asentoihin, jotka tuottavat helpoimmin unen. Yritämme sitten viipyä tässä
asennossa vähän pidempään ja antaa unen tulla. Jatkuva asennon muuttaminen ei
tuota unta. Tietenkin voimme sitten
muuttaa asentoa, ikään kuin yrittää toista, mutta siihenkin sitten jäämme
lepäämään liikkumatta. Mielihyväasennon idea muistuttaa mielestäni tällaista
arjen hetkeä. On helppo nukahtaa turvallisesta ja miellyttävästä asennosta.
Joskus polven nostaminen ylös ja käsien kietominen säären ympärille rauhoittaa
mielen.

2. Hengitys

Ulkoisesti liikkumaton keho on aina sisäisesti liikkeessä.
Hengityslihakset toimivat ja kuljettavat ilmaa keuhkoihin ja sieltä pois.
Liikkumaton asento onkin aina suhteellinen, emme koskaan ole täysin
liikkumatta. Kun olemme asennossa vähän pidempään, tulemme yleensä tietoiseksi
hengitysliikkeestä. Erilaisissa asentoihin liittyvissä tekniikoissa
tarkkaavaisuus suunnataan tietoisesti hengitysliikkeeseen. Hengitysliike on
liikettä liikkumattomuudessa, josta tulemme tietoiseksi. Istuen tyynyllä harjoitettavat
meditaatiotekniikat perustuvat yleisesti hengityksen tiedostamiseen. Se on
ensimmäinen keskittymisen kohde. On lukemattomia tapoja viljellä hengitystä.
Myös kamppailutaidoissa hengitys on harjoittamisen kohde. Hengityksen hallinta
liittyy niissä enemmän voiman hallintaan ja voiman vapautukseen, mutta sitä
käytetään myös keskittymisen kohteena.

Myös Goodman käyttää rituaaliasennoista koostuvassa
menetelmässään hengityksen tarkkailua. Hän ohjeistaa aloittamaan rituaalin
niin, että matkaaja keskittyy ensin hengitykseensä ja laskee rauhallisesti
viisikymmentä hengitysliikettä. Näin luodaan keskittynyt ja rauhallinen
ympäristö, missä ekstaasi on helpompi toteuttaa.

Terapeuttisessa mielihyväasennossa hengityksen aistimisella
rauhoitetaan myös mieli. Kun tiedostamme hengitysliikkeen, mieli tyyntyy
luontevalla tavalla ikään kuin itsestään. Tyyni mieli ja rauhallinen hengitys
kulkevat yhdessä. Kun mieli keskittyy hengitykseen, muut ajatukset ovat poissa.
Voidaan keskittyä vain kehon ajattelemiseen.

3. Asentotietoisuus

On monia kehon asennon aistimista kuvaavia käsitteitä, jotka
ovat osin päällekkäisiä, toiset kuvaavat erilaisia asioita. Näitä ovat
kehotietoisuus, asentotietoisuus, asentoaisti, proprioseptiikka, rakennetietoisuus
jne. En mene tässä näihin tarkemmin. On selvää, että kaikissa asentoon
perustuvissa menetelmissä pyritään tulemaan normaalia enemmän tietoiseksi
kehosta. Voidaan puhua
asentotietoisuuden tai rakennetietoisuuden kehittämisestä. Käsittelen tässä
rakennetietoisuutta erikseen, vaikka sitä voidaan pitää asennetietoisuuden
alakäsitteenä.

Kun puhutaan kehon asennon aistimisesta,
asentotietoisuudesta, ollaan asentoon perustuvan harjoittelun ytimessä.
Kaikkien edellä kuvaamieni menetelmien vaikutukset perustuvat ymmärtääkseni
pääasiassa tähän harjoituksen ulottuvuuteen. Voimme tulla enemmän ja enemmän
tietoisemmiksi kehostamme ja sen prosesseista, jolla puolestaan on monia
vaikutuksia. Erityisesti tämä vaikuttaa mielemme sisältöihin. Länsimainen
ihminen on usein paossa kehoaan. Asentotietoisuuden harjoittaminen on kehon ja
kehollisuuden viljelyä. Se on tutustumista siihen, mitä me perustaltamme
ensisijaisesti olemme, elävä ja kokeva keho, joka tekee myös ajattelun ja muun
henkisen toiminnan mahdolliseksi. Olen kirjoittanut paljon tästä tematiikasta
viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Yksi ajatteluni keskeinen teema on
ollut, miten kehotietoisuuden harjoittaminen asettaa egotietoisuutemme,
ajattelevan minän ikään kuin uuteen kontekstiin, kehon kokemuksen kontekstiin,
joka tekee mielen sisältöjen katselemisen ja ymmärtämisen helpommaksi. Kun keho
asettuu keskiöön, ego joutuu siirtymään hetkeksi syrjään, periferiaan. Silloin
tietoisuuden tilamme muuttuu. Kehon aistimisen harjoittaminen joko liikkeen tai
liikkumattoman asennon avulla on keskeinen kontemplatiivisten perinteiden
menetelmä ”muuntuneiden tietoisuuden tilojen” saavuttamiseksi. ”Muuntunut” ei
tässä tietenkään tarkoita mitään muuta kuin, että se poikkeaa tavanomaisesta
arkikokemuksesta, missä rationaalinen, ajatteleva mieli on keskiössä ja keho on
unohtunut.

4. Linjaus,
rakennetietoisuus

Kaikissa edellä kuvaamissani menetelmissä ei kiinnitetä
huomiota kehon optimaalisiin asentoihin tai linjauksiin maan vetovoiman
suhteen. Kontemplatiivisissa perinteissä tämä on kuitenkin yksi keskeinen kehon
ja mielen yhdeksi kehomieleksi yhdistävä ulottuvuus. Kun istun tyynyllä
zazen-asennossa tai seison yi quanin zhan zhuang –harjoituksessa, pyrin
tulemaan tietoiseksi maan vetovoiman suunnasta ja asettamaan itseni hyvään
linjaukseen sitä vasten. Näin pystyn säilyttämään parhaiten rennon ja
voimakkaan asennon. Samalla joudun myös keskittämään mieleni kehoni voimaan ja
kykyyn asettua hyvään asentoon. Hiljalleen harjoitustuntien lisääntyessä tämä
kyky käy enemmän arkiseksi ja siitä tulee enemmän normaali kehon kannattelun
tapa.

5. Huomion suuntaus

Jos pyrimme tulemaan tietoiseksi asennostamme, kehittämään
asentotietoisuuttamme, meidän on myös suunnattava huomiomme siihen. Itse
asiassa huomion suuntaaminen ja tietoisuus ymmärretään usein samaksi asiaksi.
Tietoisuuden harjoittaminen on aina huomion suuntaamisen harjoittamista. Jos
taas ajattelen pysymistä samassa asennossa pitkiä aikoja, liikkumaton asento
nostaa esiin kehon ja antaa huomiolle luontaisen keskittymiskohteen. Voimme
liikuttaa huomiotamme kehossa niin kuin maisemassa, josta voi löytää paljon
yksityiskohtia. Kun suuntaamme huomiomme kehoomme, voimme kokea
hengitysliikkeen, voimme aistia kehomme kontaktipinnan alustaan, voimme aistia
kosketusta ihollamme. Jos asetamme kätemme yhteen niin kuin
meditaatioperinteiden muudrissa tehdään tai asetamme vaikka kämmenemme
vatsallemme tai reitemme päälle, kohtaamme mielenkiintoisen ilmiön, jota
kehollisuuden filosofiassa kutsutaan kaksoiskosketukseksi. Jos kosketan
kämmenelläni reittäni, niin myös reiteni koskettaa ihollaan kämmentäni. Tässä
tilanteessa subjektin ja objektin ero tavallaan hämärtyy. Tämä on helppo kokea,
jos harjoittaa zazenin kaltaista harjoitusta, jossa kädet pidetään sormet ja
peukalot yhteen liitettyina zen-muudraan. Istuessa vähän pidempään ero oikean
ja vasemman käden välillä katoaa käsien kosketuspinnassa. Sama liittyy
lootuksen tai puoli-lootuksen kaltaisiin asentoihin. Kun jalat ovat ristissä ja
päällekkäin vähän pidempään, ne ikään
kuin sulautuvat yhdeksi. Zazen-asennossa
keho alkaa tuntua sisäisesti yhdeltä ikään kuin siinä ei olisi lainkaan mitään
erillisiä raajoja ja osia.

Kehon yhtenäisyyden kokemus syntyy myös muissa paikallaan
pysyvissä harjoituksissa. Yi quanin seisomisasennossa kokemus voi myös olla
vahva. Kun keho tuntuu yhdeltä ja sen sisäinen kokemus, sen sisäinen avaruus,
on noussut kokemuksen keskiöön, myös mielen on helppo sulautua siihen. Kehon
kokemus on tietoinen, se on yhtä aikaa sekä kehollista että tietoista.
Puhutaankin kehotietoisuudesta, jossa siis keho ja tietoisuus ovat samaa. Kun
puhutaan kehon ja mielen integraatiosta, tarkoitetaan samaa asiaa. Pitkän aikaa
samassa asennossa viipyminen luo tavallaan optimaaliset olosuhteet tämän
integraation tapahtua. Samalla tavalla
sitä tekee hidas ja tietoinen liike. Ajattelen, että sekä hidas, tietoinen
liike, että paikallaan pidettävä asento luovat kummatkin eräänlaiset ihmistä
eheyttävät olosuhteet. Olen kirjoittanut ja puhunut paljon asahin kaltaisesta
eheyttävästä liikkeestä. Samalla tavalla voisi puhua eheyttävästä asennosta.
Molemmilla on valtava terapeuttinen potentiaali, mitä ei vielä hyvin
tunnisteta.

6. Vaikutus mieleen

Sekä tietoinen liike että tietoinen liikkumattomuus
vaikuttavat siis voimakkaasti mieleen. Tähän ei voi mennä kovin
yksityiskohtaisesti, koska alue on valtava. Koko kontemplatiivisen harjoituksen
psykologia ja filosofia, jota on esimerkiksi buddhalaisuuden piirissä tutkittu
ja siitä on kirjoitettu noin 2500 vuoden ajan, käsittelee tätä kysymystä. Otan
vain lyhyesti esiin harjoituksen kaksi ulottuvuutta. (1) Harjoitus nostaa
mielen sisällöt katseltaviksi ja ikään kuin erottaa ne taustastaan. Tätä voisi
verrata teehen ja teekuppiin. Samoin kuin tee on kupissa, mielen sisällötkin
ovat jossakin. Samoin kuin voimme erottaa teen ja teekupin, voimme erottaa
mielen sisällöt ja sen sisäisen avaruuden tai pelkän tietoisuuden, jossa ne
ovat. Tämän eron tekeminen ja sen tutkiminen, mitä tästä erottelusta seuraa, on
sitä buddhalaisen psykologian ydintä, jota esimerkiksi kontemplatiivisiin
menetelmiin perustuvissa terapiamuodoissa nyt yritetään ymmärtää ja soveltaa.

(2) Harjoitus näyttää mielen hiljaisuuden mahdollisuuden.
Tämä liittyy tietysti edelliseen, mutta nostetaan usein esiin omana
kokemuksenaan. Edellä kuvaamani
kehotietoisuuden esiin nosto mahdollistaa mielen hiljaisuuden viljelyn, koska
kehon ”ajatteleminen” ei ole käsitteillä ajattelemista. Tämä puolestaan
mahdollistaa sitten mielen sisältöjen katselun uudesta näkökulmasta, kun ne
taas hiljaisuudesta nousevat.

Lopuksi

Asentoihin perustuvia menetelmiä tai taitoja voisi katsoa
vielä monesta näkökulmasta. Voisi esimerkiksi katsoa, onko menetelmässä
yhdistetty sekä liike että asento, koska kummatkin tuottavat omanlaistaan
kokemusta, jotka usein täydentävät toisiaan. Samoin olisi kiinnostavaa katsoa,
millaisesta ihmiskuvasta tai filosofisesta näkökulmasta menetelmässä ihmistä
katsotaan, koska tämä viitekehys nousee sitten myös kokemuksen tulkiksi, kun
kokemuksesta halutaan puhua.

Hyödyllistä olisi myös tutkia, mitä esimerkiksi vaikkapa
mielihyväasentoa käyttävä terapia voisi oppia muista systemaattisesti asentoa
käyttävistä menetelmistä. Sama pätee tietysti koko nk. psykofyysiseen
näkökulmaan yleensäkin. Luulen, että paljonkin. Tällaiset menetelmät,
varsinkaan nykyiset, eivät ole valmiita, vaan monella tapaa keskeneräisiä. Nykyään kehollisuutta on alettu nostaa esiin
terapiamaailmassa, mutta eheyttävän liikkeen ja liikkumattomuuden tutkimus on
olemassa vasta lähinnä ajatuksena. Tässäkin olisi mindfulness-tutkijoille
työsarkaa.

Read Full Post »