Yi quanin tui-shou-leiri, osa III

Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se
pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää,
että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”.
Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan.
Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se,
missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei
vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä.
Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen
harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta
päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan
suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset
jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen
salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin
ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi
salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi
helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden
tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa
piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten
edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja
oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet,
koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu
kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan
ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja
kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten,
sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä
liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen
rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman
neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa
paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa
olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on
helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa
harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen
myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen
erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on
ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän
käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti
parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava
pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä
vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään
kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin
on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki
tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta,
minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman
itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä
yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina
shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan
oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen
eteen ja taakse käärmeaskeleen
peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden
vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä
periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino
enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas,
kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota
painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren
tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen)
sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla
suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi
nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa
(painopistettäsi). Piilota
painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla
diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa
ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen
tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.

Read Full Post »

Yi quanin tui-shou-leiri, osa II

Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja
tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen
kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään
kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa.
Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä
syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason,
millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat
hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa.
Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin
käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta
ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on
yksi tui-shoun kamppailusimulaation
seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut
muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys,
kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja
säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla
tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi
on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun
ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että
kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman
pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä
kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri
laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina,
jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä,
vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa
tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta
voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia
harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa.
Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen
ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa
suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima
jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat
ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia
eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta
sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös
parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste
nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella
parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta
parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava,
jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä
pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen
kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli
nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että
seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan
eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi
ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa
voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten
kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut
pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman,
tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne
ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman
suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan
olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin.
Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta
kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme
lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme
jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi,
vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman
kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän.
Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin
tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden
voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden
yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme:
takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen
annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos
se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä
voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme
kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes
hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä
jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole
pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla
(zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu
niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen
tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla
paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon
elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla,
vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta.
Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö
kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään
ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on
vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin
pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin
pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.

Read Full Post »

Yi quanin tui-shou-leiri 15.9.2018, osa I

Pidin lauantaina 15.9. leirin yi quanin pariharjoituksesta,
jota kutsutaan yleisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa ”push-handsiksi”.
Kiinankielinen nimi on tui-shou. Tui-shou on yleinen harjoitus kaikissa
kiinalaisissa nk. sisäisissä kamppailutaidoissa. Harjoitusmetodi lienee vanha,
joidenkin tietojen mukaan se olisi peräisin Chen-tyylin taijista jostain
1600-luvulta. Yi quanin tui-shoussa on oma voimakas vivahteensa. Muistan kun
tein ensimmäisen kerran tui-shouta Zhangin kanssa, niin minun oli vaikea
ymmärtää sitä voimaa, mitä hän käytti. Olin siinä vaiheessa harjoitellut
tui-shouta taijissa kymmenkunta vuotta, mutta siellä korostettiin aina
ennemminkin pehmeyttä ja toisen voiman neutralointia, ei niinkään oman voiman
näyttämistä. Hyvin nopeasti opin, että yi quanissa tarkoituksena ei ollut vain
näyttää omaa voimaa ja kontrolloida pari vaan myös yrittää totaalisesti nöyryyttää
hänet. Tämä yi quanin ”machoilu” puoli tuli nopeasti tutuksi. Teimme vuosia hyvin voimakasta push-handsia ja
vasta vuosien harjoittelun jälkeen Zhang alkoi korostaa tui-shouhin liittyvää
kuuntelun ja pehmeyden ideaa. Mutta noiden oppivuosien aikana oli jo tullut
selväksi, että tämä aihe oli alisteinen koko kehon voimalle.

Tässä oli mielenkiintoinen kontrasti siihen, miten näimme
toisen yi quan-opettajamme Jan Dieperslootin muuttuvan. Hänhän piti ensimmäisen
yi quan –leirin Suomessa muistaakseni 1995 Tampereella, siis pari vuotta ennen
Zhangia. Teimme silloin pari päivää yi
quania ja jatkoimme siitä viikon taiji-leirillä. Hän piti meille noina vuosina
kaksi leiriä itse ja kolmantena vuotena toi Suomeen yhden oman opettajansa Sam
Tamin. Näinä vuosina hänen oma
push-handsinsa muuttui niin, että hän lopetti hiljalleen kokonaan voiman
vapauttamisen harjoittelun, siis fa-lin (taijissa puhutaan fa-jingistä). Tähän
liittyi myös joihinkin taiji-kouluihin liittyvä piirre, missä opeteltiin
kuuntelemaan parin voimaa niin, että kuin sen aistittiin tulevan kohti, niin
pompittiin heti alta pois. Se oli aika omalaatuinen push-handsin harjoittelun
tapa. Tämä suunta huipentui sitten Sam Tamin leirillä, missä hän heitteli
vaivattomasti noin 100 kiloa painavaa Jania mm. nenällään. En kutsunut heitä
Suomeen sen koommin. Tästä Janin ”henkistymisestä” huolimatta opin häneltä
kaikista tärkeimmät tui-shouhun liittyvät periaatteet heti hänen ensimmäisellä
leirillään: juurtumisen taidon ja keskilinjan liikkeiden analyysin.

Ehkä voisi sanoa, että yi quanin tui-shou on suoraan
alisteinen kaikille muille yi quanin harjoitusmetodeille. Niitä kaikkia
testataan tui-shoussa. Tämä pitää sisällään myös ajatuksen, että
tui-shou-harjoitteluun ei ole aloittelijan kiire lähteä. Jotta harjoittelu edes
jossain määrin sujuisi niin kuin sen on
tarkoitettu sujuvan, pitää olla jo jokin käsitys esimerkiksi koko kehon
voimasta, miten sitä liikutetaan ja kehon hyvästä rakenteesta ja miten se
säilytetään liikkeessä. Zhan zhuang –harjoittelu antaa perustan koko kehon
voimalle ja rakenteelle. Ehkä pitää seistä vuosi pari, ennen kuin tui-shoun
harjoittamisessa on mitään mieltä. Kun tui-shoussa pari antaa paineen käsille,
siihen tulee kyetä vastaamaan koko keholla, ei vain käsien ja hartioiden
voimalla. Koska tui-shou on tavallaan shi-li-harjoitusta parin kanssa
todellista voimaa käyttäen (ei siis vain mielikuvan vastusta), niin myös
shi-li-harjoitus tulisi olla myös ainakin jollain tavalla hallussa koko kehon
voiman käytön ja sen mekaniikan suhteen. Yi quanissa voidaan aloittaa
paikallaan tehtävästä yhden käden tui-shousta, mutta siitä siirrytään hyvin
nopeasti vapaaseen askeleeseen, joten askelharjoittelu on tui-shoussa myös
tärkeää. Pelkkä ”käärmeaskel” ei tähän riitä, vaan pitää olla myös kykyä
vapauttaa askel ja kiertää ja siirtää kehon painopistettä mihin suuntaan vain
tarve vaatii. Näillä taidoilla pärjääkin pitkälle. Koska tui-shouta
harjoitellaan monella tapaa ja monella tasolla, aivan alkuvaiheessa ja
perustasolla mitään nopean voiman vapauttamiseen liittyvää fa-lin taitoa ei
vaadita.

***

Olen yrittänyt hahmottaa yi quanin tui-shouta saman tapaisen
progression kautta, niin kuin teimme edellisellä leirillä yleisemmin. Se on
vaikeaa. Tuntuu siltä, että yi quanin tui-shoussa, varsinkin jos sitä tehdään
heti niin kuin Zhang opettaa, siirtymällä suoraan kahden käden vapaaseen
tui-shouhun, on aivan liikaa muuttujia. Kun kaksi ihmistä liikkuu vapaasti
toisiinsa nähden kädet kontaktissa ja pyrkivät etsimään ja horjuttamaan toisen
painopstettä niin monia asioita voi tapahtua. Jotta tässä tilanteessa vallitseviin
muuttujiin saisi edes jotain tolkkua eli että ne vähenisivät radikaalisti,
tilannetta pitää yksinkertaistaa. Näinhän tehdään esimerkiksi taijissa. Siksi onkin mielestäni hyvä idea lähteä
liikeelle yi quanissakin yhden käden vaaka-ympyrästä paikallaan seisten. Tämä
antaa mahdollisuuden tutkia joitakin tui-shoun perustavia elementtejä. Olinkin siksi ajatellut, että etenemme
seisomisen ja shi-lin kautta hiljalleen kohti yhden käden tui-shouta ja siitä
kahden käden tui-shouhin nostaen samalla esiin ainakin joitakin tärkeitä
periaatteita, joiden hallintaa tui-shou edellyttää. Voisi ajatella että
tui-shou on taito, joka koostuu monista pienemmistä taidoista, joita voisi
harjoitella erikseen ja liittää sitten yhdeksi kokonaisvaltaisemmaksi yi quanin
tui-shoun taidoksi. Tällaisia osataitoja voisivat olla esimerkiksi juurtumisen
taito, voiman neutraloimisen taito, voiman vapauttamisen taito, askeltamisen
taito, kontaktipisteen hallinnan taito jne. Juurtuminen sisältäisi silloin
kehon oikean rakenteen, ”framen”, linjaukset, vajoamisen mekaniikan jne. Neutraloimiseen kuuluisi parin voiman ja sen
suunnan kuuntelu kontaktipisteessä, vajoaminen, kiertyminen ja voiman
ohjaaminen jne. jne.

***

Seisoimme leirillä aluksi puoli tuntia, jossa harjoittelimme
avautuvat ja sulkeutuvat voimat puun mielikuvalla. Seisomme ensin puun sisällä,
mistä yritimme rikkoa puun kuoren, sitten vaihdoimme suunnan sisään,
sukeutuvaan voimaan. Sitten erikseen harjoittelimme voiman juurruttamista
seisten mielikuvalla, että joku työntää käsiämme edestä. Aistimme vajoavaa,
elastista, voimaa juurruttavaa liikettä ja sitä, miltä se tuntuu erityisesti
alaselässä, ming-menin alueella, mikä on ehkä voiman juurruttamisen kannalta
kehon tärkein kohta. [”Kun tunnet
kontaktin, anna ming-men –alueesi täyttyä.”] Tämä oli varmaan ensimmäinen asia,
minkä opin aikanani Jan Dieperslootilta.

Sitten siirryimme tekemään sellaisia shi-lin muotoja, mitkä
ovat erityisen tärkeitä tui-shoun kannalta. On siis olemassa shi-lin muotoja,
joissa suoraan harjoitellaan tui-shoun tekniikkaa ja siihen liittyvää kehon
mekaniikkaa. Jan opetti aikanaan voiman vaaka- ja pysty-ympyrän käsitteet.
Näissä ympyröissä toinen puoli on yin, toinen yang eli toista puolta käytetään
voiman neutraloimiseen, toista vapauttamiseen. Lähdimme liikkeelle kahden käden
vaakaympyröistä. Liitimme mukaan heti askeleen eteen ja taakse. Kummatkin kädet
siis piirtävät tässä harjoituksessa lattian suuntaisia vaakaympyröitä ja
liikkeeseen yhdistetään käsivarsien kierto. Tämä oli Janin shi-li –valikoiman perusmuoto,
mutta jota Zhang harvemmin opettaa. Jos katsoo tätä liikettä vain toisen käden
kannalta, niin liike on sama kuin yhden käden push-hands-muodossa. Harjoitus antaa siis yhden käden tui-shoun
teknisen muodon ja siihen liittyvän koko kehon liikemekaniikan.

On olemassa vanha taijihin liittyvä periaate, joka kuuluu
näin: ”Tee muotoa niin kuin tekisit pariharjoitusta, tee pariharjoitusta, niin
kuin tekisit muotoa”. Tämä on hyvä periaate myös yi quanissa tutkittavaksi. Kun
esimerkiksi teen edellä kuvattua shi-li-harjoitusta voit kuvitella, miten
käsien vaakaympyrän itseäsi kohti tuleva osa neutraloi parin työnnön ja
poispäin menevä osassa vapautat oma voimasi. Samalla on aistittava, että
sulkeutumisen ja avautumisen mekaniikat seuraavat sujuvasti ja oikealla
ajoituksella toisiaan. Tässä harjoituksessa voi myös tulla tietoiseksi
kontaktipisteen ja oman painopisteen suhteen hallinnasta. Yksin tehtäessä sitä
ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, mutta tui-shoussa se on aivan
olennaista. On kyettävä ajoittamaan oma painopisteen liike ja käsien
kontaktipisteen liike niin, että oma massa lähtee liikkeelle ensin ja sitten
vasta siihen yhdistetään käden voima, mikä välittyy pariin kontaktipisteestä. Tutkimme
tätä paikallaan ja askeleessa. Analysoimme tämän periaatteen myös esiin
tekemällä kahta eri versiota ”työnnä lankkua veden päällä” –harjoituksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa lankku ja painopiste liikkuivat yhtä aikaa, siis
painopiste ja kontaktipiste. Toisessa vaiheessa lankku pysyi paikallaan, kun
painopiste liikkui. Tämä auttaa irrottamaan painopisteen ja kontaktipisteen
liikkeen toisistaan ja hallitsemaan tätä yhteyttä.

Read Full Post »