Kevään yi quan-treenit ovat olleet erilaisia. Ensimmäisen kerran elämässäni pidän jotain harjoitusta netin kautta yksin työhuoneellani ja osallistujat seisoskelevat kotonaan. Siinä on jotenkin outo tunnelma. Tällaisten taitojen todellinen opettaminen vaatii kehollisen läsnäolon. Pelkkä pieni kuva ruudulla ei välitä kehon hienovaraisia viestejä. Taidot koostuvat hienovaraisista yksityiskohdista, joita ei netin yli voi välittää. Etäopetus on aina korvike todelliselle opetukselle, missä olemme samassa tilassa läsnä toisillemme. Jos ei pysty korjaamaan harrastajan asentoa tai liikettä, kyse on aika paljon vähemmästä kuin opettamisesta. Tällainen nettiopettaminen on lähinnä yhdessä tekemistä. Mutta jos ei ole muuta mahdollisuutta, tämäkin on parempi kuin ei mitään.
Olemme keskittyneet kevään treeneissä rentouteen, kehon elastisuuteen ja fa-lihin rennossa ja pitkässä liikkeessä. Näistä teemoista haluaisin sanoa pari sanaa, mutta ensin jotakin yi quanin yleisistä ideoista.
Olemme seisoneet treenin alussa monessa asennossa ja tutkineet monipuolisesti erilaisia voimia. Emme siis ole keskittyneet vain kuuteen perusvoimaan, vaan tutkineet myös kiertovoimia, yhtä aikaa eri suuntaan suunnattuja voimia jne. Yi quan on mielenkiintoisella tavalla abstrakti laji. Tämä näkyy hienosti esimerkiksi siinä tavassa, miten erilaisia voimia tutkitaan. Ajatuksena kuuden perusvoiman tutkimisessa on, että kun osaamme ne, samalla opimme myös suuntien välissä olevat voimat. Emme siis harjoittele kaikkia voimia, vaan ikään kuin abstrahoimme ne tietyiksi perusvoimiksi ja ajattelemme, että harjoittelumme ikään kuin laajenee tai siirtyy kattamaan myös muita voimia.
Tällainen harjoittelun siirtovaikutus on tuttua myös urheiluvalmennuksesta. KIHUn ylläpitämältä ”Valmennustaito.info” –sivustolta löytyy tästä lyhyt kuvaus. Siirtovaikutuksella tarkoitetaan jonkin liikkeen harjoittelun vaikutuksen siirtymistä toiseen liikkeeseen. On olemassa kolmenlaista siirtovaikutusta: positiivinen, negatiivinen ja bilateraalinen siirtovaikutus. Positiivinen siirtovaikutus on kaiken urheiluharjoittelun perusta. Kilpasuorituksessa vaadittavat taidot voidaan jakaa osiinsa ja harjoittaa erikseen näitä osia. Korkeushyppääjä harjoittelee ponnistusta ja hyödyntää sitten harjoituksen kilpasuorituksessaan, vaikka se sitten tapahtuukin hieman eri tavalla. Jonkin liikkeen tekemisen taito voi myös siirtyä toiseen liikkeeseen. Permannon puolivoltin oppiminen helpottaa vastaavan kaltaisen uimahypyn oppimisessa jne. Negatiivisella siirtovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että jonkin suorituksen oppiminen häiritsee toisen suorituksen oppimista, tulee kehosta ikään kuin läpi. Tätä esiintyy yleensä vain oppimisen alkuvaiheessa ja se yleensä katoaa nopeasti. Bilateraalinen siirtovaikutus toimii raajojen välillä. Kun toinen käsi tai jalka oppii jonkin suorituksen, niin myös toinen käsi tai jalka oppii samaa suoritusta, vaikka ei harjoittelisi ao. suoritusta lainkaan. Tätäkin kannattaa hyödyntää ja harjoitella suorituksia ikään kuin ”väärältä puolen” tai peilikuvana. Näin myös lihastasapaino kohentuu. [http://www.valmennustaito.info/taito/teoriaosuus/]
Yi quanin metodi perustuu hyvin pitkälti positiiviseen siirtovaikutukseen. Sekä seisomisessa, että shi-lissä ja fa-lissakin harjoitellaan tiettyjä perusvoimia ja perussuuntia ja ajatellaan, että voimia opitaan hallitsemaan sitten myös erilaisissa sovelluksissa, jotka muodoltaan poikkeavat perusharjoittelusta. Tässä ajatustavassa on kuitenkin omat vaaransa. Positiivista siirtovaikutusta voi tapahtua vain, jos sovellus on tarpeeksi samankaltainen ja siinä käytetään kehon voimaa tuottavia rakenteita hyvin samankaltaisesti kuin perusharjoittelussa. Jos näin ei ole, siirtovaikutusta ei tapahdu ja voimaa ei opita ottamaan kehosta esiin sovelluksiin. Niinpä esimerkiksi Wang Xiang Zhai on muistaakseni todennut jossain kirjoituksessaan, että opeteltuasi perusvoimat, opettele sitten kaikki muut voimat. Niitähän on periaatteessa lukematon määrä.
Ylipäätään se, mitä edellä kuvatussa puheessa ”voimalla” tarkoitetaan, ei ole itsestään selvää. Sitä pitää tarkastella sovellusten kautta. Yi quan on kamppailutaito, jossa pyritään kehittämään erilaisten kamppailutekniikoiden takana olevaa ”koko kehon voimaa”. Tämä voima siis ilmenee kamppailusovelluksissa, joita ovat erilaiset iskut, heitot, lukot, kaadot, potkut, torjunnat jne. Tämä repertuaari on aika loputon ja niissä esiin tulevat voimat ovat hyvin erilaisia. Kuusi perusvoimaa tarkoittaa kummankin käden samansuuntaista voimaa eteen, taakse, sivuille, ylös ja alas. On tyypillistä monissa kamppailutekniikoissa esimerkiksi, että toinen käsi suuntaa voiman eteen, toinen taakse, tai toinen ylös ja toinen alas, jolloin kehon mekaniikka niissä on täysin eri kuin yhdensuuntaisissa voimissa. Jotta ne oppisi, niitä on harjoiteltava. Olemme tehneetkin kevään treeneissä paljon erilaisia kiertovoimia. Olen käynyt vähän läpi harjoitustapaa, miten perusvoimien harjoittelusta tulee edetä kohti muita voimia. Monimutkaisempien voimien harjoittelu edellyttää monipuolista kamppailusovellusten tuntemista. Muuten ei kykene synnyttämään mielikuvaa, mitä vasten voimat suunnataan.
Yi quanissa siis harjoitellaan tavallaan muutamien muotojen kautta monia muotoja. Tässä luotetaan harjoituksen positiiviseen siirtovaikutukseen. Samalla on kuitenkin nähtävä tällaisen harjoittelun rajat. On myös otettava treeniohjelmaansa sellaisia voimia, mihin siirtovaikutus ei päde, mutta joita kuitenkin pitää tärkeänä oppia.
Olen myös korostanut harjoituksissa sitä, että harjoitus on koko kehomielen harjoitusta ja ilmaissut sen yleensä näin: ”Mieli ja mielikuva antaa vastuksen, keho antaa voiman. Ei siis vain kuvitella, että työnnetään tai vedetään, vaan vedetään ja työnnetään oikeasti, vaikka ei liikutakaan.” Jos tätä ohjetta ei ymmärrä tai pysty toteuttamaan, voimaa on vaikea löytää. Ihmisen keho pystyy vapauttamaan voimaa vain jännityksen ja rentouden vaihtelun kautta. Muita voiman vapauttamisen keinoja ei ole. Kun työnnät autoa ojasta, se ei liiku, jos et pysty ottamaan voimaa kehostasi jännittämällä sitä. Sama pätee kaikkiin kamppailutekniikoihin.
Olen korostanut paljon rentoutta ja olemme opetelleet sitä tekemällä erilaisia käsien heilutusliikkeitä. Jos emme kykene rentoutumaan, nopea liike käy mahdottomaksi. Rentous on käsijarrujen pudottamista pois liikkeestä ja sen kautta nopeuden mahdollistamista. Olemme myös tehneet paljon käsien vapaata pudotusta kuumalle hellalle ja etsineet sen kautta rentoutta, mistä voima voi vapautua ikään kuin itsestään refleksinomaisesti. Kuuman hellan mielikuva auttaa tässä. Tässä yhteydessä olen käyttänyt myös ”ballistisen liikkeen” ajatusta.
Rentouden lisäksi olen korostanut kehon elastisuutta, ja olemme aina aloittaneet shi-li-harjoitukset nk. ”benji-köysi” –harjoituksilla. Tämä harjoitus opettaa hyvin rentoa, mutta samalla elastista liikettä, missä jännityksen ja rentouden vaihtelun voi tuntea koko kehossa. Harjoituksella tavoitellaan koko kehoa lävistävien lihas-jänne-kalvo –rakenteiden harjoittamista. Etsitään tuntemusta, missä koko keho on kuminauhan kaltainen, elastinen kokonaisuus. Kyse on lihas-jänne-kalvo –ketjujen eksentrisestä jännityksestä, missä lukemattomien toistojen kautta vaihdetaan kehoon ikään kuin ritsaan uudet, jäntevämmät kuminauhat. Tässä on kaksi vaihetta. On ensin löydettävä kehostaan nämä kuminauhat ja sitten treenin avulla ikään kuin vaihdettava ne uusiin ja jämäkämpiin. No – tällaisilla metaforilla on rajansa, mutta jostain tällaisesta prosessista on kyse.
Ehkä vedän nämä kevään teemat yhteen muutaman tunnin workshopissa, joka tietysti pitäisi taas järjestää netin kautta. Katsotaan, saanko aikaiseksi.
visioi.wordpress.com 