Asahi III – hidas liike, hiljainen mieli

Tämä kirja on ollut työn alla jo muutaman vuoden. Helmikuusta lähtien käsikirjoitus on ollut kustantajalla, mutta näyttää siltä, että ainakaan edelliset asahi-kirjat julkaissut kustantaja ei ole tästä kiinnostunut. Pitänee edetä projektissa ja tehdä se itse.

Aikaisemmin julkaisemani kirjan johdanto on muuttunut, koska myös kirjan sisältö on jonkin verran muuttunut. Tämä projekti tulee vielä viemään jonkin aikaa, mutta jotta asia pysyisi mielessä, alla kirjan toivottavasti lopullinen sisältö ja johdanto.

Sisältö:

1. Asahin liikuntapyramidi
2. Asahi III, perusteet, yksityiskohdat ja liikevariaatiot
3. Asahi somaattisena menetelmänä
4. Asahin periaatteet liikesarjoina
5. Tietoinen liike ja liikkeen sisäinen hallinta
6. Asahi ja hengittämisen taito
7. Asahia vuodepotilaille
8. Onko asahi ”mindfulnessia”?

Johdanto:

Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan ja avaan myös asahin muita ulottuvuuksia. Asahi Health -menetelmä on monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, mistä voidaan erottaa kolme tasoa. Asahi on 1. monipuolinen terveysliikuntamenetelmä, 2. optimaalista kehon käyttöä opettava somaattinen menetelmä ja 3. kehon ja mielen harmoniaa tuova meditatiivinen kehomieliharjoitus. Kuvaan asahia tässä kirjassa kaikilla näillä tasoilla.

Ensimmäinen luku käsittelee asahia erilaisia yleisiä vaivoja hoitavana ja ennaltaehkäisevänä terveysliikuntamenetelmänä. Teen tämän käyttäen hyväksi UKK-instituutin lanseeraamaa ”liikuntapyramidi” ajatusta, mutta teen sen toisin. Asahin liikuntapyramidissa emme lähde liikkeelle siitä, minkälaisia erilaisia liikuntamuotoja ihmisten tulisi harjoittaa, jotta he pysyisivät terveinä. Asahissa lähdemme liikkeelle ihmisestä itsestään, siitä miten hänen kehonsa eri kohdat ovat alttiita erilaisille vaivoille ja sairauksille ja miten asahin harjoitukset ennaltaehkäisevät ja hoitavat näitä ongelmia. Asahissa harjoitamme itseämme systemaattisesti päästä varpaisiin ja tässä luvussa käyn läpi lyhyesti, mitä terveyshyötyjä tällaisesta harjoituksesta on.

Kirjan toisessa luvussa kuvaan asahin kolmannen liikesarjan jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin, jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa. Kolmannessa osiossa ”mieli mukaan”, annan vinkkejä, miten huomion voi paremmin pitää suunnattuna liikkeiden yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, jossa keskitytään erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi, kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, joiden avulla asahin harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä taitoja. Pyrin tässä luvussa kuvaamaan asahin kolmannen liikesarjan monesta näkökulmasta samalla tavalla kuin tein aikaisemmissa asahi-kirjoissani kahden ensimmäisen sarjan kohdalla.

Kolmannessa luvussa tarkastelen asahia somaattisena menetelmänä. Asahi ei ole vain liikesarjoja, vaan liikkeiden tekemistä kannattelevat asahin psykofyysiset periaatteet. Nämä periaatteet tekevät asahista somaattisen menetelmän, jossa etsitään kehon optimaalista asentoa, liikettä ja voimantuottoa arjen askareissa. Somatiikan käsitteen loi yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna 1970-luvun alussa. Käyn tässä luvussa läpi, mitä somaattisilla menetelmillä Hannan mukaan ylipäätään tarkoitetaan ja miksi asahikin on hyödyllistä nähdä somaattisena menetelmänä. Luku on paikoitellen aika filosofinen, mutta toivottavasti auttaa lukijaa ja asahin soveltajia näkemään syvemmälle asahin ulottuvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Asahia käytetään nykyään myös erilaisten psykofyysisten terapiamenetelmien ohessa ja apuna ja tämä luku luo perustaa ja teoriaa tälle toiminnalle.

Neljännessä luvussa käsittelen asahin liikeperiaatteita. Olen käsitellyt niitä jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä. Nämä periaatteet syventävät asahin somaattiseksi menetelmäksi. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa kehittämiseen.

Viidennessä luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja filosofisen viitekehyksen siitä, mihin kokonaisvaltainen kehon ja mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Käsillä olevassa kirjassa näkökulmani on teknisempi. Annan tässä luvussa useita konkreettisia tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen vivahteisiin. Näiden periaatteiden noudattaminen syventää asahin kehomieliharjoitukseksi.

Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena, jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.

Kuudennessa luvussa käsittelen asahia hengittämisen taidon näkökulmasta. Asahissa hengitys kannattelee tietoista liikettä. Etsitään liikkeen, hengityksen ja mielen harmoniaa. Tämä periaate on monen ihmistä eheyttävän liikkeen lähtökohta. Tiedostamalla liikkeen ja hengityksen rytmin asahi syvenee pelkästä terveysliikunnasta syvemmille somaattisen menetelmän ja kehomieliharjoituksen tasoille.  Käsittelen tässä luvussa hengitystä monesta näkökulmasta aina hengityskierron fysiologiasta hengityksen filosofiaan asti.

Kirjassani Asahi II – syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Sarjaa käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan seitsemännessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla tai vuoteessa maaten. Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.

Kahdeksannessa ja kirjan viimeisessä luvussa käsittelen kysymystä ”onko asahi mindfulnessia”. Elämme tätä kirjoittaessani edelleen voimakasta ”mindfulness-buumin” aikaa. Törmäämme siihen jatkuvasti erilaisissa tiedotusvälineissä ja meille markkinoidaan jatkuvasti erilaisia mindfulness-ryhmiä ja koulutuksia. Katson tässä luvussa tätä ilmiötä monesta näkökulmasta. Asahi-ohjaajien on syytä tiedostaa mindfulness-ilmiön monitahoinen ja monimutkainen luonne, koska asahikin on tietoisen ja hitaan liikkeensä vuoksi meditatiivinen harjoitus. Meditatiiviseen harjoitukseen ylipäätään liittyy paljon erilaisia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Jotkut haluavat kaikin tavoin pitää asahin ulkona näistä menetelmistä, toiset näkevät asahin ja muidenkin meditatiivisten menetelmien syvän yhteyden. Puran tässä luvussa mindfulness-menetelmät kolmeen isoon kategoriaan ja tarkastelen näitä kategorioita ja niihin liittyvien menetelmien päämääriä yleisemmin. Tämän tarkastelun perusteella asetan sitten kysymyksen asahin ja mindfulness-menetelmien suhteesta.

***

Olen laittanut asahin kaikki perussarjat YouTube-kanavalleni sekä Asahi-Akatemian nettisivuille, jotka löytyvät osoitteesta: www.asahi.pro. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on viidessätoista vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon aloilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, psykoterapiassa, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.

Read Full Post »

Asahi, kiinalainen terveysliikunta ja tieteellinen ajattelu

Saan aina joskus kuulla kritiikkiä siitä, että nostan usein esille asahin kiinalaisia taustataitoja, kuten taijita ja qigong -harjoituksia. Kuulemma jopa pilaan sillä asahin maineen suomalaisena terveysliikuntana. Olen vahvasti eri mieltä. Koska tähän asiaan näyttää liittyvän paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä asahin historiasta, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani auki. Olen tosin tehnyt sitä koko ajan tämän viidentoista vuoden aikana, jona olen asahia kehittänyt, mutta aina voi kerrata.

Ihan ensimmäisenä pitää todeta, että olen viettänyt käytännössä koko työikäni yliopistomaailmassa tieteellisen tutkimuksen parissa ja olen omaksunut siellä monia akateemisia ajattelutapoja. Yksi tärkeimmistä tieteen periaatteista on merkitä näkyviin aina lähteensä. Kunniaa ei pidä ottaa itselleen toisten tutkimuksista eikä esittää omanaan sitä, mitä ei itse ole kehittänyt. Olen siis tottunut sekä kirjoittamaan, ajattelemaan että toimimaan niin kuin tieteessä on tapana. Välillä kuljetaan lähteestä lähteelle, välillä niistä irtaudutaan, mutta aina laitetaan lähteet näkyviin. Populaareissa teksteissä, kuten blogeissa, lähdeviitteitä ei ole tapana käyttää, mutta tärkeimmät ajattelun lähteet on silloinkin tapana mainita, jolloin ei tule väitettyä omakseen sitä, mikä omaa ei ole.  Akateemisen kirjoittajan on vaikea kertoa edes vitsiä kertomatta samalla, keneltä sen on kuullut.

Samaa periaatetta olen pyrkinyt kunnioittamaan myös asahissa. Olen kirjoittanut pitkiä artikkeleita asahin taustasta, sen kehityshistoriasta liike liikkeeltä, että ei syntyisi kuvaa siitä, että itse tai asahi-projektissa muut mukana olleet olisimme luoneet asahin liikkeet ja niihin liittyvät periaatteet ikään kuin tyhjästä. Asahista ei voi mielestäni totuudellisesti edes puhua, jos ei nosta esiin niitä kiinalaisia liikuntamuotoja, joista käytännössä kaikki asahin liikeperiaatteet ja myös iso osa liikkeistä on peräisin. Tiedän tämän, koska olen itse ne suurelta osin asahiin tuonut! Tästä syystä minua häiritsee valtavasti puhe asahista ”suomalaisena” terveysliikuntana. Asahissa on tuskin mitään suomalaista, paitsi kehitysryhmässä mukana olleet neljä miestä. Kehitysryhmän jäsenten kansalaisuus ei tee asahista suomalaista, jos sen sisältö on suurelta osin lainattu muualta. Toinen seikka, mikä minua haittaa tässä puheessa asahin suomalaisuudesta on, että siihen on sisäänrakennettu ajatus siitä, että suomalaisuus olisi jotenkin parempaa, laadukkaampaa tai tieteellisempää kuin vaikkapa kiinalaisuus tai afrikkalaisuus. Niin ei tietenkään ole. Tällaiseen puhetapaan liittyy mielestäni helposti negatiivista kansallismielisyyttä, jossa vähätellään muita kulttuureita. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä en haluaisi nähdä sellaista puhetapaa asahin kohdalla, joka tosiasiallisesti on suomalainen versio, yhdenlainen muunnelma, kiinalaisista qigong-harjoitteista.

Kiinalaisessa kulttuurissa monet asiat kehittyivät tuhansia vuosia aikaisemmin kuin lännessä. Yksi näistä asioista on terveyttä edistävät ja sairauksia hoitavat fyysiset harjoitukset. Lännessä alamme vasta hiljalleen ymmärtää idän syvällisiä kehon ja mielen harjoituksia. Itse olen ylpeä siitä tavasta, miten olemme asahissa onnistuneet luomaan kiinalaisten harjoitusten perustalle helposti lähestyttävän, mutta monitasoisen harjoitusmenetelmän. Minusta on silloin myös tärkeää, että kunnioitamme asahin lähtökohtia. Ilman kiinalaisia terveysliikuntaperinteitä ei asahia olisi edes olemassa. Itse olen harjoitellut useampia kiinalaisia lajeja säännöllisesti jo noin 35 vuoden ajan, enkä edelleenkään lakkaa ihmettelemästä näiden lajien käsittämättömän syvällistä ymmärrystä ihmisen kehon ja mielen rakenteesta, toimintatavoista ja harjoitettavuudesta.

Suomalainen kulttuuri on edelleen valitettavan kapeakatseista ja ennakkoluuloista. Aina välillä törmäämme jopa asahin yhteydessä siihen, että asahin itämaiselta kalskahtava nimi (se on japania!) karkottaa ihmisiä sen parista. Kannattaa muistaa, että oli asahi lähtökohdiltaan kuinka ”itämaista” tahansa, se ei tarkoita, että se olisi silloin ”meille vierasta” tai ”eksoottista”, ”itämaista uskontoa” tai vastaavaa, päinvastoin. Asahissa kiteytyvät idän, erityisesti Kiinan vanhan liikuntakulttuurin arvokkaimmat ja yleispätevimmät periaatteet, jotka eivät ole millään tavalla ristiriidassa länsimaisen terveysajattelun kanssa.

Kun asahi-projektimme oli alkuvaiheessa, ensimmäinen sarja vasta kehitetty, kirjoitin asahin kehittämistyötä varten apurahahakemuksen (23.5.2006), jossa asahi-projektin lähtökohdat tuodaan selkeästi esiin.

Kirjoitan siinä mm. näin: ”Asahi-Health -terveysliikuntaprojektin tavoitteena on ollut kehittää uusi, monitasoinen terveysliikuntajärjestelmä, joka perustuu itämaisten liikuntamuotojen, erityisesti kiinalaisten terveysliikuntajärjestelmien periaatteisiin. Näitä liikuntamuotoja on käytetty lähtökohtana, on analysoitu niiden keskeisiä liikunnallisia ja terveydellisiä periaatteita ja kehitetty niiden pohjalta erityisesti suomalaisille sopiva monipuolinen terveysliikuntamenetelmä. Tässä kehitystyössä on erityisesti pyritty ottamaan huomioon suomalaisten suurimmat terveysongelmat kuten selän ja hartiaseudun vaivat, kaatumisesta johtuvat murtumat, stressin aiheuttamat psykosomaattiset ongelmat ja depressio.”

Tässä vielä pidempi lainaus samasta projektisuunnitelmasta, missä käsittelen tarkemmin sitä, miten projektissa on tarkoitus edetä.  Projektisuunnitelmani perustui sille työlle, mitä olin itse silloin jo noin kahden vuosikymmenen ajan tehnyt:

”Ajatus, että voitaisi kehittää sellainen liikuntamuoto, jossa pystyttäisi ottamaan oikeasti huomioon edellä kuvatut suomalaisten terveysongelmat, perustuu siihen, että on jo olemassa terveysliikunnan perinteitä, erityisesti Kiinassa, joissa on jo vuosisatoja tutkittu, miten tällaisia terveysongelmia voidaan kehoa harjoittamalla lähestyä. On vain analysoitava näiden liikuntamuotojen keskeiset periaatteet ja sovellettava niitä suomalaiselle kohderyhmälle sopivalla tavalla. Tämän lisäksi projektissa otetaan huomioon länsimaisen lääketieteen tulokset siitä, miten liikuntaa voidaan käyttää hyväksi edellä kuvattujen ongelmien hoidossa. (…)

Koska terveysliikuntamme lähtökohtana käytetään useita kiinalaisia terveysliikunnan muotoja, käsitellään seuraavassa joitakin keskeisiä tämän liikkumisen tavan piirteitä. Ensinnäkin voidaan todeta, että Kiinassa on erittäin rikas ja vanha terveysliikunnan traditio. Monissa vanhoissa voimistelumuodoissa matkitaan eläimiä ja luonnon ilmiöitä. Tämä ajatus voidaan jäljittää historiallisesti ehkä kolme tuhatta vuotta vanhoihin taolaisiin shamanistisiin harjoituksiin.  (…)

Nämä liikuntajärjestelmät sisältävät monia erityisiä liikunnallisia ja filosofisia periaatteita, joita länsimainen liikunta joko ei lainkaan tunne tai ei ainakaan käytä systemaattisesti hyväksi. ”

Luettelen sitten kahdeksan keskeistä kiinalaisiin terveysliikuntamuotoihin liittyvää periaatetta, joiden perustalle olemme asahia rakentaneet. Ne ovat:

1. Monissa systeemeissä harjoitetaan tietoisesti kehon pystysuoraa linjausta. Esim. taijissa ”kohotetun päälaen periaate” tai yi quanissa paikallaan seisomisen harjoittelu. Tuo esiin nk. ”sisäisen voiman”, koko kehon voiman, vahvistaa selkää ja opettaa selän optimaalista käyttöä (vrt. painavan ruukun kanto pään päällä Afrikassa).

2. Monissa kamppailutaidoissa tehdään perusharjoituksena qigongia, jossa voimaa harjoitellaan vuorotellen lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla ja samalla venyttämällä. Kyse on eräänlaisesta isometrisestä venytyksestä joka pyritään kohdistamaan koko kehoon.

3. Miltei kaikissa terveysliikunnan muodoissa harjoitetaan ja avataan systemaattisesti selkärankaa erilaisin taivutuksin, kiertoliikkein ja venytyksin. Selkäranka ymmärretään koko kehon elinvoimaa kannattelevaksi perusrakenteeksi, jonka terveys ja toiminta on ensisijaista.

4. Monissa systeemeissä on paljon hartiaseutua ja olkaniveliä avaavia harjoituksia. Sen lisäksi monissa systeemeissä jalkojen voiman ja tasapainon harjoitukset ovat keskeisessä osassa.

5. Yleensä liikkeet tehdään hitaasti ja mielen ohjaamana hengityksen tahdissa. Hitaassa liikkeessä kehoa ehditään kuuntelemaan ”sisäkautta”.  Kyseessä on senso-motorisen järjestelmän tietoinen harjoittaminen ja kehontietoisuuden herkistäminen liikkeen avulla.

6. Hengitystä harjoitetaan sekä yhteydessä liikkeeseen että erikseen. Hengityksen harjoituksen avulla pyritään vaikuttamaan mielentilaan. Kun liike, hengitys ja mielen ohjaus koordinoidaan, mieli keskittyy ja tyyntyy ja tunnekokemus tasaantuu.

7. Harjoituksessa käytetään hyväksi tietoisesti erilaisia mielikuvia erilaisten mielentilojen aikaansaamiseksi ja hermojärjestelmän aktivoimiseksi. Liike voidaan esimerkiksi vain kuvitella ja saadaan näin aikaan liikkeen kokemus kehon sisällä. Mielikuvaharjoittelulla on Kiinassa hyvin pitkät perinteet ja sen vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin.

8. Yleisesti voi sanoa että kiinalaiset terveysliikuntaharjoitukset perustuvat holistiseen käsitykseen ihmisestä kokonaisuutena ja ihmisestä luonnon osana. Samoin terveysliikunta nähdään olennaisesti elämän laatua parantavana olennaisena elämän osa-alueena.”

Mielestäni meidän ei tule asahissa antaa periksi ennakkoluuloille ja kapeakatseisuudelle, missä muita kulttuureita ja niiden perinteitä vähätellään. Avarakatseisuus, mielen avoimuus on myös yksi tieteellisen ajattelun tärkeä edellytys. Se, että asahi perustuu kiinalaisiin terveysliikunnan muotoihin, joille perustelua haetaan länsimaisesta tieteestä, ei tee siitä millään tavalla vähäisempää, päinvastoin. Voimme olla asahissa ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet valjastamaan nämä syvälliset ja vanhat periaatteet sellaiseen muotoon, että asahi on saanut laajan harrastajakunnan suomalaisten keskuudessa.

Read Full Post »

Lyhyt huomio siitä, miksi en meditoi enkä mietiskele ja pari sanaa myös asahista

Nyt kun kaikki ”meditoivat”, haluan lyhyesti perustella, miksi itse en yleensä halua käyttää tätä käsitettä. Asahin yhteydessä tosin puhun joskus ”meditatiivisesta liikunnasta”, mutta yritän muistaa aina samalla selittää, mitä tällainen käsite tarkoittaa. Puhun mieluummin kehomielen harjoittamisesta, mutta myös joskus kontemplatiivisista perinteistä.

Varsinkin”mindfulness”-menetelmien tunnettuus on nostanut puheen meditaatiosta pinnalle. Luulen, että tämän sanan käyttö johtuu historiallisesta väärinymmärryksestä. Yritän perustella kantaani seuraavassa.

Suomen kielessäkin puhumme meditaatiosta ja ”mietiskelystä”. Suomen ”mietiskely” näyttää hyvin sanan varsinaisen merkityksen. Jos kysyt toiselta, mitä mietit, tarkoitat, mitä hän ajattelee. ”Mietiskely” on jonkin asian ajattelemista. Jos ajattelen yhdistelmää ”kulkea”, ”kuljeskella”, niin kuljeskelu on yhdenlaista harhailua, edes takaisin kulkua. Tekeminen toistuu. Samalla tavalla mietiskely tarkoittaa harhailua ajatuksissaan. Voin kysyä ihmiseltä, joka tuijottaa etäisyyteen: ”Mitä mietiskelet?” Kysymys tarkoittaa, mitä ajattelet tai missä ajatuksesi harhailevat.

Jos ajattelen buddhalaisia kehomieliharjoituksia, niissä ei ole kyse tämänkaltaisesta ajattelemisesta. Päinvastoin. Mieli keskitetään yhteen kohteeseen, jolloin mielen monet sisällöt, intentionaaliset aktit, supistetaan yhdeksi. Tämä aiheuttaa mielen sisältöjen vaimenemista ja tyhjenemistä ja lopulta kaikkien intentionaalisten aktien putoamista pois, jolloin jäljelle jää vain tietoisuus. Tätä kokemusta kuvataan monella tapaa, mutta olennaista kuvauksissa on, että harjoitus vie tietoisuuden perusrakenteeseen, eräänlaiseen pelkkään olemiseen, missä kokemus ei sisällä käsitteellisiä eroja. Tämä mahdollistaa eräänlaisen ”mielen uudelleenorganisoitumisen”, kuten filosofi Lauri Rauhala asiaa kuvaa. Tämä on kaukana mietiskelystä, missä mieli vaeltaa siellä sun täällä.

Suomessa olemme alkaneet käyttää meditaation käsitettä varmaankin englannin kielen ”meditation” vastineena. Sen etymologia on mielenkiintoinen. Asiasta löytyy hyvä Wikipedia-artikkeli. Englantiin sana tulee vanhan ranskan sanasta meditacioun, joka puolestaan tulee latinan sanasta meditatio, joka puolestaan tulee verbistä meditari.  Verbi meditari tarkoittaa ajattelua, mietiskelyä, pohdiskelua, keksimistä jne., eli suunnilleen samaa kuin suomen ”mietiskely”. Lännessä meditaatio-termin käyttö mielen harjoittamisen prosessista on peräisin 1100-luvulla eläneen kartusialaismunkin Guigo II:n teoksista. Hän kuvaa teoksessaan Scala Claustralium munkin tien neliportaisen mallin avulla. Kyse on Lectio Divina -harjoituksesta, missä munkki tutustuu pyhään tekstiin. Guigo kuvaa harjoitukseen kuuluvan seuraavat neljä askelta: lectio, meditatio, oratio ja contemplatio.

Lectio tarkoittaa pyhän tekstin lukemista. Valmistaudutaan hiljentymällä ja keskitytään lukemaan esimerkiksi jokin Raamatun jae. Teksti koetaan suoraan pyhänä, elävänä ja pyritään ymmärtämään sen salattu merkitys, jonka Pyhä Henki voi paljastaa. Luettava jae voi olla esimerkiksi  Johannes 14:27: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Jae luetaan esimerkiksi neljä kertaa. Meditatio tarkoittaa jakeen merkityksen mietiskelemistä. Jaetta punnitaan eri näkökulmista ja pyritään pitämään mieli avoinna, jotta Pyhä Henki voisi astua sisään paljastamaan tekstin syvemmän merkityksen. Jos jae on edellä kuvattu Joh 14:27, pyritään kuitenkin välttämään liikaa analyysia ja ennemminkin astumaan itse siihen rauhaan, mistä Jeesus jakeessa puhuu. Pyritään siis saavuttamaan se tila, mistä jae kertoo. Oratio tarkoittaa rukousta. Rukous tarkoittaa vuoropuhelua Jumalan kanssa, missä rukoilija puhuu Jumalalleen ja kuulee tämän vastauksen pyhässä kirjoituksessa. Meditatio syvenee harjoituksessa oratioksi. Tämä puolestaan syvenee contemplatioksi. Contemplatiossa sanoja ei ole. Rukoilija kuuntelee Jumalaansa hiljaisuudessa. Tämä on mystikon rukouksen korkein taso.

Guigo II:n kirjoitus on länsimaisen mystiikan perinteen ensimmäinen kuvaus rukouksen metodista. Lectio Divina on edelleen laajalle levinnyt harjoitus monissa kristillisissä luostariperinteissä. Se tunnetaan erityisen hyvin katolisessa kirkossa, jossa mm. paavi Benedictus XVI suositteli sitä maallikoillekin 2000-luvun alussa. Harjoitusta voisi pitää kristillisen henkisyyden ytimenä kulttuureissa, missä luostarilaitos on edelleen elävää perinnettä, jota se siis Suomessa ei ole.

Kun sitten idän henkisen harjoituksen menetelmät alkoivat levitä lännessä, tuli tarve kääntää intialaisia ja kiinalaisia käsitteitä länsimaiselle kielelle. Oli tietysti luonnollista, että käsitteet valittiin kristillisestä perinteestä. Osittain tähän myös vaikutti William Jamesin 1902 ilmestynyt teos ”Uskonnollinen kokemus”, (The Varieties of Religious Experience) missä mystiikan traditiot nähdään ilmentävän samaa uskonnollista kokemusta, joka vaihtelee kulttuurista toiseen saaden niissä omat erityiset muotonsa. James niputtaa esimerkiksi kristillisen mystiikan, buddhalaisen ja hindulaisen tradition saman ”mystisen kokemuksen” käsitteen alle. Jamesin teos on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun ja sen jälkeiseen ymmärrykseemme uskonnollisista ilmiöistä. Monia Jamesin käsityksiä pidetään nykyään kiistanalaisina. Nykyään nostetaan enemmän esiin myös kokemusten kontekstisidonnaisuutta. Jos meillä on kolme perinnettä, joista ensimmäinen on teistinen, toinen ateistinen, kolmas agnostinen, voidaan olettaa, että myös nämä käsitykset todellisuuden luonteesta tulevat esiin myös perinteiden ydinkokemuksissa. Kaikki tällaiset erot tekevät myös niiden harjoituksista perustavasti erilaisia vaikka ne ulkoa katsoen näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Jos vertaamme vaikkapa kristillistä rukousmeditaatiota ja buddhalaista kehomielen harjoitusta, niin ensimmäinen on teistinen perinne ja pyrkii harjoituksessa saavuttamaan yhteyden Jumalaan, kun taas toinen on agnostinen tai joillekin ihmisille ateistinen perinne, joka joko ei ota lainkaan kantaa teologisiin kysymyksiin jumalan olemassaolosta tai kieltää sen kokonaan.  Kristillinen perinne on uskonnollinen, buddhalainen enemmän filosofinen, jolla on joillekin ihmisille uskonnollisia ulottuvuuksia. Pelkästään tästä syystä kristilliseen perinteeseen liittyvien käsitteiden käyttö kuvattaessa buddhalaista perinnettä (esim. mindfulness-harjoitusta tai zazen-harjoitusta) on väkisinkin harhaanjohtavaa.

Totesin itse puhuvani tässä yhteydessä mieluummin ”kontemplatiivisista” harjoituksista. Totesin edellä, että ”contemplatiossa sanoja ei ole”. Ehkä tässä mielessä buddhalaista harjoitusta voisi kutsua kontemplatiiviseksi harjoitukseksi.

Tämä käsitteistä, mutta on toinenkin syy, miksi kaikki tämä julkinen keskustelu ”meditaatiosta” tuntuu jossain määrin häiritsevältä. On vaikea olla näkemättä tässä ilmiötä, jota filosofi Sami Pihlström kuvaa kirjassaan Ota elämä vakavasti ”moraaliseksi selfieksi”.  Kirjan alaotsikko on Negatiivisen ajattelun opas, ja suosittelen sitä kaikille, joita pohdinta moraalin luonteesta kiinnostaa. Pihlström kirjoittaa ”(…)  erityisesti omien hyvien tekojen esitteleminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on vastakkaista sille moraalifilosofialle, jota tässä koetan lyhyesti puolustaa (s.68).” Länsimaisessa henkisyydessä on vallalla ilmiö, jota voisi kutsua ”henkiseksi materialismiksi” (Chögyam Trungpa). Näytämme ja esittelemme ”henkisyyttämme” kuin omaisuuttamme. Lännessä mikä tahansa alun perin altruistinen harjoitus muuttuu helposti itsekorostukseksi, jolloin sen idea kääntyy päälaelleen.

Totesin ihan alussa, että puhun asahista ”meditatiivisena liikuntana”. Haluan korostaa, että käytän käsitettä samalla tavalla kuin idässä käytetään. Sillä on filosofinen, itsen tutkimiseen liittyvä merkitys, ei uskonnollinen. Joskus kuulee sanottavan, että myös lännessä on tehty meditatiivisia harjoituksia, tällainen itsensä tutkimisen tapa ei ole ominaista vain idän kulttuureille. Mistä löydät länsimaisen liikunnan perinteen, joka on meditatiivinen? Ei sellaista ole. Ei ole yhtäkään liikuntaseuraa ainakaan minun tiedossani, jonne voisin mennä länsimaisiin liikemeditaatioharjoituksiin. Sen sijaan löytyy kyllä joogasaleja, taiji- ja qigong-ryhmiä ja nyt myös asahia. Asahi on meditatiivista liikuntaa, koska siinä toteutetaan kaikkia idän meditatiivisen liikunnan keskeisiä periaatteita. Tässä mielessä asahissa ei ole mitään länsimaista tai suomalaista, koska mitään länsimaista tai suomalaista meditatiivista liikuntaa ei ole. Jos olisimme kehittäneet asahissa ensimmäisen länsimaisen meditatiivisen liikuntamuodon, niin olisimme varmaan neroja, mutta valitettavasti emme ole. Olemme asahissa vain soveltaneet niitä meditatiivisen liikunnan periaatteita, jotka idässä on tunnettu jo vuosituhansia, mutta joihin lännessä vasta alamme tutustua.

Muistan, kun joskus vuosikymmeniä sitten yritin löytää länsimaista joogan tapaista harjoitusta, missä hengitystä käytettäisi ”hengen” tutkimisen välineenä.  Löysin pienen ortodoksi-kristillisen yhteisön, joka asuu Kreikassa Athos-vuoren luostareissa. Heidän rukousmeditaatioharjoitukseensa kuuluu myös osia, joissa käytetään joogan tapaan systemaattisesti hyväksi hengityksen säätelyä.  Kovin yleisestä harjoituksesta ei siis ole kysymys.

Read Full Post »

HENGITÄ TAIVAAN JA MAAN ENERGIAA

Johdantoa

Haluan tänään opettaa teille hengitysharjoituksen, jota itse pyrin tekemään päivittäin. Se sopii erityisen hyvin asahin yhteyteen, koska asahikin on yksi hengitysharjoittelun muoto. Kyseessä on qigong-harjoitus, jonka opin joskus 1990-luvulla eräältä kiinalaiselta taijin opettajalta, jonka nimeä en enää muista. Olen lisännyt harjoitukseen syväkyykyn, jolloin siitä tulee vielä voimakkaampi. Kyseessä oli taiji-harjoituksen alussa tehtävä lämmittely, missä ”harmonisoidaan taivaan ja maan energia”.  Tämä oli harjoituksen nimi. Kiinalaiset käyttävät ”energiasta” käsitettä ”qi”, joka merkitsee energiaa, mutta myös hengitystä. Qigong-käännetään yleensä ”hengitysharjoitteluksi”. Nyt, kun elämme koronan aikakautta, hengitysharjoitteet ovat nousseet julkiseenkin keskusteluun yhtenä hyvänä keinona ylläpitää hengityselinten terveyttä ja toimintakykyä. Kaikki syvähengitystä sisältävät harjoitukset toimivat tässä.

Mutta koska kuvaamassani harjoituksessa kyse on kiinalaisesta hengitysharjoituksesta, sen tekotapa ja siihen liittyvät käsitteet vaativat selitystä. Tiedän, että jotkut lukijani ajattelevat, että mitään ”qitä”, mistä kiinalaisissa perinteissä puhutaan, ei ole edes olemassa. Ei siis ole mitään taivaan ja maan energiaa, mitä voimme hengittää tai tasapainottaa. Mutta ajattelen, että kannattaa pitää mielensä avoimena tällaisten asioiden suhteen ja ainakin lukea pidemmälle, niin voi jopa oppia jotakin.

Selitän seuraavassa, mistä primitiivisissä käsitteissä on kyse. Yleinen väite on, että tiede ei tunne mitään ”qitä”, joten sitä ei ole olemassa. Qitä voidaan pitää myös ”näennäistieteellisenä” käsitteenä, jolle ei ole tieteellistä perustaa.

Väite sinänsä on yksinkertaistava eikä pidä paikkaansa. Kun kiinalaisissa perinteissä puhutaan qistä tai ”taivaan ja maan energioista”, kyseessä ei ole näennäistieteellinen vaan esitieteellinen tapa kuvata maailman ilmiöitä. Ilmiöt eivät ole muuttuneet tai kadonneet minnekään tuhansien vuosien aikana, vain niiden kuvaustavat ja käsitteet ovat muuttuneet. Kuvitelkaa maailma 3500 vuotta sitten, jolloin qin käsite tuli kiinan kieleen. Puhutaan siis ajasta, jossa tieteellisiä käsitteitä ja ilmiöiden tieteellistä ymmärrystä ei ole. Ei siis ole sellaisia käsitteitäkään kuten ”happi”, ”immunologia”, ”painovoima”, ”geeni”, ”ravintoaine” jne. Ilmiöiden kuvaukset eivät silloin voi perustua nykytieteeseen vaan ne perustuvat primitiivisen ihmisen kokemukseen. Käsitteet ovat pääasiassa kokemuksellisia, eivät teoreettisia. Tämä siis ei tarkoita, että sen aikaiset käsitteet olisivat vääriä, vaan se tarkoittaa, että ne perustuvat tuon ajan ihmisen kokemukseen ja siihen tapaan, miten hän silloin ilmiöt ymmärsi. Käsitteet eivät voi olla myöskään epätieteellisisä tai näennäistieteellsisiä, koska mitään tiedettä ja tieteellisiä käsitteitä ei tuohon aikaan edes ollut olemassa. Ne ovat siis esitieteellisiä, tiedettä edeltäviä ja siksi suuressa määrin kokemuksellisia.

Qi tarkoittaa, ilmaa, ilmakehää, hengitystä, elinvoimaa, energiaa, henkeä jne. Sillä on siis useita merkityksiä. Qigong-harjoituksissa monet näistä merkityksistä yhtyvät. Noin 2500 vuotta sitten filosofi Kungfutse käytti käsitettä ”Keskusteluissaan” merkityksessä ”hengitys”, ”ravinto” ja ”elinvoima”. Kaikki nämä merkitykset käsitteellä on edelleen. Jos hengitän taivaan ja maan energiaa, niin mistä silloin puhun? Ymmärtääksemme tämän meidän on palattava takaisin esitieteelliseen maailmaan. Yritetään sulkeistaa nykyinen ymmärryksemme ilmiöistä pois mielestämme ja samaistua primitiivisen ihmisen kokemukseen. Mitä hän näki, kun hän katsoi itseään ja taivasta ja maata ympärillään? Ensinnäkin hän näki aikamoisen ihmeen. Maailma ihmeenä tai salaisuutena ei ole kadonnut minnekään vieläkään, mutta olemme kadottaneet kykymme tähän peruskokemukseen, koska luulemme ymmärtävämme ympäröivää todellisuuttamme. Kuvittelemme, että tiede selittää sen, vaikka se tekeekin sen edelleen hyvin puutteellisella tavalla. Primitiivisellä ihmisellä ei ollut tätä harhakuvitelmaa. Hän koki maailman käsittämättömänä paikkana hyvin konkreettisella tavalla. Hänellä oli vähän käsitteitä sen ymmärtämiseen. Hän hengitti sisään ja ulos. Kun hän katsoi lapsen syntyvän maailmaan, tämä alkoi hengittää. Kun hän katsoi vanhuksen kuolevan, hänen hengityksensä lakkasi. Kun hän itse yritti pidättää hengitystään, se oli mahdotonta. Jos halusi elää, oli pakko hengittää. Hengitys oli siis hänelle vitaali, elämää kannatteleva voima. Qi tuli merkitsemään kumpaakin, sekä hengitystä, että elämää kannattelevaa vitaalia voimaa, mutta myös ilmaa, joka sitä konkreettisesti kannatteli.

Kun hän hengitti sisään, hän teki havainnon, että ilma tuli sisään hänen sieraimistaan ja täytti vatsan. Kun pallea painuu alas sisäänhengityksessä, se työntää edellään sisäelimiä alas ja vatsa laajenee pallon tavoin. Elämää kannatteleva aine, siis ilma, painui sisäänhengityksessä vatsalle.  Se purkautui sieltä uloshengityksessä ja voimanponnistuksessa, kun hän löi puun poikki kirveellä. Tähän liittyi ähkäisy ja ilman purkautuminen vatsasta. Hengitys siis kannattelee myös voimaa samalla, kun se purkautuu vatsalta. Vatsa on siis jonkinlainen hengityksen, siis qin säiliö. Säiliöt ovat jotain, johon voimme varastoida asioita ja käyttää niitä sieltä tarvittaessa. Vatsasta tuli kiinalaiseen ajatteluun qin säiliö, mihin qitä voidaan kerätä ja sitä voidaan sieltä purkaa. Taolaisuudessa tämä kehon kohta, ”dan-tien”, on tärkeä harjoittamisen ja qin keräämisen paikka. Japanilaisessa perinteessä käsitteet ovat ”tanden” ja ”hara” (vatsa), joilla kuvataan myös energian, japaniksi ”ki”, varastoa. Kaikki nämä käsitteet perustuvat siis hengitysliikkeen aistimiseen ja tutkimiseen.

Pysytään edelleen kolmen tuhannen vuoden päässä menneisyydessä. Ihmisen on hengityksen lisäksi myös syötävä pysyäkseen hengissä. Ruuassa on siis jotakin elämää ylläpitävää voimaa tai energiaa. Sekin on siis qitä. Mitä näen, kun katselen ympärilleni? Näen, että ruoho kasvaa maassa ja puut kasvavat ympärilläni. Jotta puut ja ruoho voivat kasvaa, niiden pitää saada maasta energiaa, mikä selittää niiden kasvun ja elämän ylipäätään. Maassakin on siis qitä. Tuon ajan ihminen ei tiennyt maan ravintoaineista tai veden kierrosta maapallolla tai fotosynteesistä, oli vain yksi selitys: maan energia, qi. Maalla oli myös outo tapa vetää esineitä puoleensa. Taivaalla ei ollut tätä ominaisuutta. Kun irrotan otteeni kivestä, se putoaa aina maahan. Myös kehoni putoaa maahan, jos en kannattele sitä. Itse asiassa olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa tuon maan oudon voiman kanssa, joka vetää minua koko ajan puoleensa. Joudun linjaamaan itseni hyvään pystyasentoon kävellessäni, muuten luhistun. Tämä voima näyttää lävistävän koko kehoni. Ei ole mitään kehoni osaa, mikä ei olisi tämän voiman piirissä. Se kulkee koko kehoni läpi. Vaikka en olekaan kuin puu, kun seison pystyssä, jalkani ovat kuin juuret, jotka kiinnittävät minut maahan. Maan energia näyttää siis olevan jotakin, jolla on myös magneettinen ominaisuus. Se vetää puoleensa. Kaikki tämäkin on qitä.

Mitä näen kun katson taivaalle? Näen auringon nousevan aamulla ja laskevan illalla. Kuu nousee ja laskee myös. Taivaankappaleetkin näyttävät liikkuvan. Mikä tämän kaiken aiheuttaa? On pakko olla jokin voima, energia, joka niitäkin liikuttaa. On siis taivaan energia, qi. Kun katson yötaivasta, näen loputtoman syvyyden, missä tähdet loistavat. Kun sitten suljen silmäni, mitä näen? Näen tähtitaivaan sisälläni. Jos käännän katseeni sisäiseen maailmaani, voin nähdä avaruudellisen tilan, missä voin nähdä tähdenkaltaisia pisteitä ja joskus myös pilvien liikkuvan. Avaruus on siis myös sisälläni. Ja missä minä seison? Seison taivaan ja maan yhtymäkohdassa ja tunnen kaikkien näiden energioiden ja voimien lävistävän itseni. En ole erillinen, vaan olen osa tätä kokonaisuutta, mikrokosmos makrokosmoksessa, missä qi lävistää kaiken, mitä on.

Tässä tuli nopeasti kuvattua kiinalaisen maailmankuvan perusteita ja siihen liittyvää yhtä käsitettä. Tämäkin kuvaus on vahvasti yksinkertaistava, mutta antaa toivottavasti idean. Kuvasin edellä monia asioita, joita kutsuin energiaksi tai qiksi. Kiinan kielessä niille kaikille on oma nimensä.  Ne ovat kaikki qin eri muotoja. On yuanqi, quqi, kongqi, zongqi, zhenqi, yingqi jne.

Kannattaa tässä yhteydessä huomata, että nykyihmiselläkin, jolla on tieteellinen koulutus, on vaikea selittää kaikkia niitä energian muotoja, mitä edellä luettelin. Kuka meistä kykenee tyhjentävästi selittämään, miten ravinnosta saamamme energia eroaa energiasta, minkä saamme hapesta ja miten tämä energiat eroavat siitä energiasta, minkä kohtaamme painovoimassa tai siitä energiasta, mikä vaaditaan haavan parantumiseen iholta tai siitä energiasta, mikä syntyy, kun poltamme puita nuotiolla. Kaikista näistä mekin voimme käyttää energian käsitettä, vaikka ne merkitsevätkin eri asioita. Yli kolmetuhatta vuotta sitten syntynyt kiinan kielen qin käsite ei ole sen kummempi. 

Lopuksi vielä lyhyesti esitieteellisen ja tieteellisen selityksen ja käsitteiden eroista. Jos selitämme hengityksen tapahtumaa tieteellisin käsittein, joudumme puhumaan hengityslihaksistosta, hapesta, hiilidioksidista, kaasujen vaihdosta, veren PH-arvoista jne. Hengityksestä puhutaan harvoin muulla tavalla. Mutta mikä tällaisesta puhetavasta puuttuu?  Tähän liittyy hieno sivistyssana ”dekompositionaalinen”, jota tiede on.  Tiede purkaa kohteensa osiin. Tieteellinen ymmärrys on analyysin tulosta, jossa kohde puretaan mahdollisimman pieniin osiin ja selitetään niiden yhteydet ja vaikutukset toisiinsa. Tällainen ajatustapa kadottaa helposti kokonaisuuden. Jos kyseessä on ihmisen analyysi, itse ihminen katoaa kuvasta helposti. Näin käy usein myös hengityksen analyysissa. Ihminen ja hänen kokemuksensa katoaa tarkastelusta. Täytyy sanoa primitiivisen tai esitieteellisen ajattelun puolesta, että siellä näin ei käy. Tämä on yksi syy, miksi esimerkiksi kiinalaisesta perinteisestä ajattelusta edelleen ollaan lännessäkin kiinnostuneita. Vaikka se ei tietenkään esitieteellisen luonteensa vuoksi onnistu selittämään joitakin ilmiöitä tieteellisen tarkasti, se voi onnistua kuitenkin sanomaan jotain olennaista siitä ilmiöiden kokonaisuudesta, mihin tarkastelu kohdistuu.

Esimerkiksi hengityksen kuvauksessa qin käsite näyttää ihmisen perustavat kokemukselliset ulottuvuudet, mitkä eivät ole kadonneet minnekään. Ihminen on hengityksensä avulla yhteydessä ilmaan ja ilmakehään ja saa sieltä elämää ylläpitävän energiansa. Vaikka kutsumme sitä nyt hapeksi, sen eksistentiaalinen tehtävä ei ole muuttunut mitenkään. Voimme myös edelleen kokea hengitysliikkeen vatsallamme koko kehomielemme keskustana, mistä toimintamme ja liikkeemme saa alkunsa. Voimme myös tuntea maan vetovoiman kehossamme ja olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tähän voimaan ojentautumalla sitä vastaan hyvään pystyasentoon. Tämä ponnistus on myös tahdonponnistusta, joka syntyy vuorovaikutuksesta maan vetovoiman kanssa. Puhe ”maan energiasta” ei siis ole mitään pseudotiedettä, vaan hyvinkin kohdallista kuvausta sellaisesta ihmisen eksistentiaalisesta haasteesta, minkä lännessä olemme pääasiassa unohtaneet samalla kun olemme kadottaneet yhteyden kehoomme ja sen aistimuksiin. Samalla olemme kadottaneet yhteyden niihin esikäsitteellisiin kokemuksiin, kuten hengitys ja painovoima, joita esimerkiksi tuhansia vuosia vanhoissa kiinalaisissa perinteissä edelleen tutkitaan ja harjoitellaan.

Harjoitus

Tee harjoituksessa sekä ulos- että sisäänhengitysliikkeet hitaina ja syvinä. Käyt siis uloshengityksen ja sisäänhengityksen varatilan pohjalla asti. Jos mahdollista, tee harjoitus ulkona puistossa tai metsässä, missä ilma on raikasta.

1. Tuo kädet rinnan eteen kämmenet vastakkain. Lähde kumartamaan siitä uloshengityksellä kyykkyyn asti. Kumarrus kädet yhteen liitettynä tarkoittaa myös kiitosta.

2. Kuvittele, että vedät energiaa maapallon keskustasta asti sisäänhengityksellä. Lähde samalla nousemaan hitaasti pystyasentoon ja kuljeta käsiäsi jalkoja pitkin ylös rinnan korkeudelle asti.

3. Vajoa hieman alas uloshengityksellä ja ikään kuin pakkaat maasta vetämäsi energian vatsallesi. Paina samalla kämmenet alas kohti vatsaasi.

4. Hengitä sisään, nosta kädet ylös ja avaa ne sivuille. Ojentaudu samalla ja taivuta vartaloasi hieman taakse. Nosta myös katseesi ylös. Kerää samalla mielikuvassa taivaan energiaa avaruudesta käsiesi väliin.

5. Hengitä ulos, vajoa ja pakkaa taivaan energia vatsallesi.

6. Hengitä sisään, ojentaudu pystyyn ja tuo kämmenet rinnan eteen vastakkain. Aloita tästä asennosta uusi kierto uloshengityksellä.

Löydät harjoituksen yhden version YouTubesta, täältä: Qi Breaks™ – Qigong Harmonizing Heaven and Earth for Stress and Anxiety: https://www.youtube.com/watch?v=qY34tQAz8Jc

Read Full Post »