Vähän pidempi huomio yiquan-kamppailun perusteista

Aluksi

Yiquan tarjoaa monella tapaa mielenkiintoisen ja omalaatuisen lähtökohdan kamppailutaidon harjoittamiseen. Yiquania kuvataan usein muodottomaksi kamppailutaitoksi. Kun käytännössä kaikki kiinalaiset kamppailutaidot sisältävät monimutkaisia ja pitkiä liikesarjoja (taolu), yiquanissa niitä ei tavata. Yiquanin perustaja Wang Xiangzhai (WXZ) harjoitteli itse monia kamppailutaitoja, erityisesti xingyiquania. Perustaessaan yiquanin, hän jätti taitonsa nimestä pois sen ensimmäisen ”muotoon” (xing) viittaavan elementin. ”Muodon ja tahdon nyrkkeilystä” tuli ”mielen nyrkkeilyä”.

Yiquanin harjoitusmetodi on tunnetusti hyvin abstrakti. Harjoittelu aloitetaan seisomalla pitkiä aikoja erilaisissa asennoissa. Seuraavaksi mukaan otetaan hidas liike. Hiljalleen mukaan otetaan hitaat askeleet, enemmän nopeutta ja voimaa jne.  Harjoitustapa ei ole intuitiivinen vaan se vaatii opettajalta paljon perusteluja, jotta harrastajan motivaatio pysyy yllä. Tuloksia ei voi odottaa kovin nopeasti. Näyttäisi siltä, että varsinaista kamppailutaitoakin yiquanissa lähestytään hitaasti ja abstraktisti. Usein harjoitus alkaa nk. ”terveysharjoituksilla” ja etenee siitä sitten hitaasti kamppailupuoleen, jos ylipäätään etenee. On myös toinen tapa, mitä yritän tässä jutussa hahmotella.

Toinen tapa perustuu ajatukseen, että ei ole mitään ”terveys-yiquania” erillään ”kamppailu-yiquanista”. Kiinalaiseen itsestään huolehtimisen käsitteeseen ne kuuluvat yhtä aikaa. Yiquanin harjoittelun kannalta tämä tarkoittaa, että ensimmäisistä seisonta-asennoista lähtien harjoitus ja sen muodot pitää ymmärtää kamppailun näkökulmasta. Nimittäin kaikki yiquanin harjoitustavat ja liikkeet (muodot) perustuvat kamppailutaidon opiskeluun. Tästä esimerkkinä vaikkapa aivan ensimmäinen harjoitus, missä kannatellaan palloa rinnan edessä. Pallon kannattelu -asennon ulkoinen muoto perustuu siihen, että tämä asento antaa optimaalisen mahdollisuuden minkä tahansa hyökkäyksen vastaanottamiseen ja siihen vastaamiseen. Yleisesti voisi sanoa, että pallon kannattelun asento on kamppailutilanteen perusasento. Oikeassa itsepuolustustilanteessa et tietenkään seiso täsmälleen niin, vaan nostat esimerkiksi kädet rinnan eteen kämmenet eteenpäin ja sanot: ”Seis, älä tule lähemmäksi!” Tämä ele nostaa kätesi optimaaliseen kamppailuasentoon, mitä yiquanin perusseisonnoissa harjoitellaan. Siitä on helppo torjua alas, ylös, sivulle, tehdä yhtäaikainen torjunta ja hyökkäys, pysäyttää vastustajan liike omalla rakenteella jne. Asento avaa kaikki toiminnan mahdollisuudet.

Sen lisäksi, että zhan zhuang -harjoitukset opettavat kehon optimaalista voimantuottoa, ne opettavat myös kamppailun perustekniikkaa ja perusliikkeitä. Kun siirryt pallon kannattelusta siirtämään lankkua veden pinnalla ja siitä edelleen kannattelemaan palloa kämmenet eteenpäin yläviistoon, olet tehnyt aivan perustavan voimaa eteen ja ylös vapauttavan liikkeen, mutta olet pysähtynyt liikkeen alussa, keskellä ja lopussa. Seisomisasennot ovat pysäytyskuvia kamppailuliikkeistä. Tämäkin on syytä ymmärtää jo heti aluksi, ei vasta vuosien harjoittelun jälkeen. Tekemällä edellä kuvatut kolme asentoa perättäin hitaasti kyseessä on shili-harjoitus, nopeana se on fali. Esimerkiksi Yao Zongxun opettaa tämän harjoituksen ensimmäisenä fali-harjoituksena kirjassaan ”Yiquan, moderni kiinalainen kamppailutaito”. Jokaisen yiquanin seisonta-asennon kohdalla on tutkittava, minkä liikkeen alku-, keski- tai loppukohta se on ja mitä liikemahdollisuuksia se avaa. Seisomalla näissä kohdissa vahvistamme voimaamme ja taitoamme vastaavissa kamppailuliikkeissä.

Shili-harjoituksiin pätee sama asia. Vaikka niiden avulla tutkitaan ja opetellaan voimantuottoa eri suuntiin, jokaisella shili-liikkeellä on omat kamppailusovelluksensa. Esimerkiksi kun harjoittelet kehon kiertymiseen liittyvää voimaa liikuttamalla lankkua veden pinnalla oikealle ja vasemmalle, harjoittelet samalla monia erilaisia sivuttain kulkevia kiskaisuja ja iskuja, esimerkiksi kyynärpäiden sivuiskut. Ei riitä, että harjoittelet vain lankun mielikuvalla, vaan sinun on ymmärrettävä kaikki nämä sivuvoimien sovellukset ja harjoiteltava myös niitä käytännössä.

Sama tietenkin pätee myös falin harjoitteluun. Jokaisella fali-harjoituksella on kamppailutilanne, missä sitä käytetään ja ne on tunnistettava, tutkittava ja sovellettava erilaisiin olosuhteisiin. Edelleen sama pätee askelissa. ”Käärmeaskel” on hiljalleen avattava erilaisiin kamppailutilanteisiin soveltuvaksi liikkumisen tavaksi. Käärmeaskel on vasta tämän työskentelyn perusta. Sama johdonmukainen työskentely on vietävä myös tuishou-harjoitteluun.

Jokainen ele on tekniikka

Monet opettajat kuvaavat yiquania niin, että siinä ei varsinaisesti opetella kamppailutekniikoita. Tavallinen ele riittää, kun siinä on yiquanin voima. Tämä ajatus kuvaa hyvin yiquan-harjoituksen ideaalia, jonka voisi kamppailutaidon kannalta kiteyttää muotoon: ”jokainen ele on tekniikka”.  Tämä on yksi yiquan-kamppailun tärkeimmistä periaatteista. Myös ajatus siitä, että yiquanissa ei ole muotoja tai varsinaisia kamppailutekniikoita voidaan ymmärtää tämän ajatuksen valossa. Jos jokainen ele on tekniikka, niin mitään erillisiä kamppailun tekniikoita ei tarvita. Tämä siis ei tarkoita, että niitä ei olisi. Itse asiassa kamppailutekniikoita on valtava määrä, koska jokaiseen eleeseen sisältyy voiman vapauttamisen mahdollisuus. On kuitenkin huomattava, että tämä kyky ei kehity vain seisomalla, tekemällä muutamaa shilitä ja falita, vaan näitä eleitä on myös harjoiteltava.

Miten niitä sitten harjoitellaan? Miten löydän ”kaikki eleet”? Käden eleiden kohdalla se tarkoittaa harjoittamalla kaikkia mahdollisia ympyräliikkeitä. Shilin perusharjoitukset: pysty- ja vaakaympyrät antavat tähän perustan, mutta ne on laajennettava kaikkiin mahdollisuuksiinsa, kahdella kädellä, yhdellä kädellä, vuorokäsin jne. Niihin sitten liitetään voiman vapauttaminen, jolloin voimaa saadaan vapautettua ”kaikissa eleissä”. Yhden tarinan mukaan WXZ harjoitteli jossain vaiheessa elämäänsä pääasiassa vain ympyräliikkeitä.

Muistan edelleen hyvin kun itse ymmärsin tämän periaatteen joskus 90-luvulla karatessa. Muotoilin sen tuolloin, että ”jokainen ele on waza”. Tämän periaatteen ymmärtäminen on erityisen tärkeää karaten kaltaisissa kamppailutaidoissa, joissa helposti jäädään jumiin erilaisiin muotoihin. Tämä ymmärrys auttaa muodoista vapautumisessa. Yiquanissa tämä on kamppailutaidon peruslähtökohta, joka on sisäänrakennettu jo perusharjoitteluun.

Kehon kuvan muutostyöskentely: koko keho on ase

Kun tavallinen ihminen lähtee harjoittelemaan kamppailutaitoa, hän joutuu monien haasteiden eteen. Yksi suurimmista on muuttaa omaa kehon kuvaansa niin, että pystyy toteuttamaan ja ymmärtämään periaatteen, joka voidaan muotoilla näin: ”koko keho on ase”. Tämä periaate on oikeastaan edellisen periaatteen muunnelma. Tämä vaatii monenlaista tutustumista oman kehon mahdollisuuksiin kamppailun näkökulmasta. Yksi tärkeä osa sitä on pistehanska- ja säkkityöskentely. Muistan kuinka itse jouduin muuttamaan koko karaten lyöntitekniikkani, kun joskus 70-luvun alussa rakensin itselleni ensimmäisen säkin. Olin silloin treenannut karaten lyöntitekniikkaa vain ilmaan jo varmaan pari vuotta. Muistan vieläkin, kun silloin löin ensimmäisen kerran säkkiin samalla tekniikalla. Siitä ei tullut mitään. Se ei toiminut lainkaan. Koko liikerata piti laittaa uusiksi. Opetin sitten karatea vuosikymmeniä myöhemmin mustille vöille, jotka eivät olleen harjoitelleet lainkaan säkin kanssa. Muistan kuinka joillekin heistä kävi samalla tavalla: he eivät saaneet vapautettua lyöntivoimaansa säkkiin juuri lainkaan. Se oli silmiä avaavaa. Voimakkaan lyönnin kohteeseen voi oppia vain harjoittelemalla voimakasta lyöntiä kohteeseen.

Kun puhutaan kamppailuun liittyvistä iskuista kolme asiaa kulkevat käsi kädessä: iskun tekniikka ja sen voimantuoton lähteet, iskupinta minkä kautta voima kohdistetaan ja kohdistus eli kohde, mihin isku suunnataan. Nämä ovat kolme kamppailun peruskäsitettä, joihin on tutustuttava heti alussa. On käytävä läpi koko keho ja sen potentiaaliset iskupinnat: käden eri osat, kyynärpää, olkapää, polvi, jalkaterän eri osat. On etsittävä, miten voima vapautetaan niistä ja totutettava iskupinta kontaktiin. Tässä pistarit ja säkki ovat aivan olennaisia välineitä. Ilman niitä iskuihin ei voi saada tuntumaa. Ilmaan voi harjoitella teknisiä asioita, voiman tuottoa koko keholla jne, mutta varsinainen kamppailuvoiman vapauttaminen (fali) on tehtävä esimerkiksi pistariin tai säkkiin.

WXZ on todennut, että yiquanissa on oikeastaan vain kolme kohdistusaluetta: silmät, nenä ja kurkku. Usein yiquanissa myös todetaan, että puolustetaan omaa keskilinjaa ja hyökätään vastustajan keskilinjalle. Silloin kohdevalikoimaan lisätään jalkojenväli ja ehkä alavatsa, pallea ja leuka. On siis huomattava, että yiquan-kamppailun lähtökohta on itsepuolustus, ei kamppailu-urheilu ja siinä opetellaan käyttämään vain itsepuolustuksen kohdistuksia. Jos yiquan-kamppailua vertaa vaikkapa nyrkkeilyyn, niin yiquanissa käytetään kaikkia niitä iskupintoja ja kohdistamisen kohteita, jotka nyrkkeilyssä ovat kiellettyjä. Yiquan ei ole siis urheilua vaan sen on lähtökohdiltaan itsepuolustuksen muoto. Tästä syystä esimerkiksi nyrkin käyttö iskussa ei ole yiquanissa välttämättä lainkaan tarpeellista. Päinvastoin. Nyrkin käyttö voi tuottaa vammoja itselle. On järkevämpää käyttää rystysten sijaan esimerkiksi nyrkin pohjaa tai kämmentyveä.

Myös perusvoimanlähteet kuten kierto, painonsiirto, avautuminen, sulkeutuminen jne. on syytä harjoitella pistarin tai säkin kanssa. Vain tällainen harjoittelu opettaa todella, että kyse on voimanlähteistä. Tätä on hyvä tehdä erilaisten perusympyröiden avulla, joiden kautta voidaan ilmaista periaatteessa kaikkia kehon voimantuoton tapoja.

Kamppailun peruskäsitteet: ajoitus, etäisyys, liikesuunta

On monia kamppailun peruskäsitteitä, jotka yiquanin harrastajan on opeteltava myös parin kanssa. Keskeiset niistä ovat ajoitus, etäisyys ja liikesuunnan hallinta. Kamppailutaidoissa on kolme perusajoitusta, jotka ovat: reaktiivinen, yhtäaikainen ja ennakoiva. Yiquan painottaa kahta viimeistä, mutta kaikki on opeteltava. Myös eri kamppailuetäisyydet on opittava tunnistamaan ja hallitsemaan.  Itsepuolustus ei voi perustua vain yhteen kamppailuetäisyyteen, esimerkiksi lähietäisyyteen, kuten yiquanista joskus näkee väitettävän, koska yiquanissa painotetaan lyhyen etäisyyden iskuvoimaa. Yiquanin yksin tehtävä askeltyöskentely opettaa perusaskelluksen, mutta erilaiset sisäänmenot, sivuväistöt ja diagonaaliaskeleet on opeteltava parin kanssa.

Toimintamahdollisuuksien avaaminen

WXZ on jossain kirjoituksissaan todennut, että kamppailun kannalta riittää, että opettelee pari nyrkkiä, tiikerin ja lohikäärmeen. Tämä on WXZ:n antama kuvaus siitä teknisestä repertuaarista, minkä hän katsoo riittävän itsepuolustustaidoksi. Yiquan on perinyt xingyiquanista ”kaksitoista eläintä” ja ”viisi nyrkkiä”. Ideansa mukaisesti yiquanissa ei korosteta näiden tekniikoiden ulkoista muotoa, vaan kun puhutaan esimerkiksi yiquanin eläimistä, korostetaan eläimen ”henkeä”. Sama pätee viiteen nyrkkiin. Kyse on lähinnä voimantuoton tavoista, ei niinkään ulkoisista muodoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ”henki” korvaisi tekniikan. Yiquanin eläimiin (kuten xingyiquaninkin eläimiin) on koodattu perustavat itsepuolustuksen tekniikat ja kehon käytön periaatteet. Lyhyesti voisi kuvata, että yiquanin kaltainen eläinten ja nyrkkien harjoittelu on kamppailuun liittyvien toimintamahdollisuuksien avaamista.  Tutkiessani yiquanin eläimiä olen päätynyt tulokseen, että eläinharjoittelusta voi löytää neljä tasoa, jotka ovat seuraavat: 1. Eläimen ”henki” antaa laajemman strategisen lähtökohdan kamppailutilanteeseen. Kyse on asenteesta, joka määrittää esimerkiksi sisäänmenon tapoja, ajoitusta, etäisyyttä, koko kamppailutilanteen henkeä jne. 2. Eläin opettaa tietyn kamppailuvoiman lähteen ja kehon käytön periaatteen/ mekaniikan. 3. Eläin näyttää, miten tätä periaatetta voi harjoitella ympyrä-shilinä. 4. Eläin antaa kamppailutilanteesta selviämisen perustekniikan, usein monta.

WXZ toteaa kirjassaan ”Yiquanin oikea tie”, että on kuusi tiikeriä ja kuusi lohikäärmettä, jotka kannattaa opetella. Kiinalaisten kamppailutaitojen tavan mukaan eläinten tekniikoiden nimet eivät kerro ulkopuolisille kovinkaan paljon. Esimerkiksi WXZ nimeämät tiikerin tekniikat ovat ”Hurja tiikeri lähtee metsästä”, ”Vihainen tiikeri karjaisee”, ”Raivokas tiikeri etsii vuorta”, ”Nälkäinen tiikeri repii saaliinsa kappaleiksi”, ”Hurja tiikeri ravistaa päätään” ja ”Raivokas tiikeri hyppää rotkon yli”. Vastaavasti lohikääretekniikoiden nimet ovat: ”Lohikäärme ärjyy meressä”, Lohikäärme ilmestyy viisi kertaa pilvestä”, ”Vihreä lohikäärme tutkii merta”, ”Musta lohikäärme kääntää joet ympäri” ja ”Pyhä lohikäärme kutistaa luunsa”. Monista yiquan-mestareista myös todetaan, että ymmärtääkseen tiikerin henkeä, he ovat istuneet pitkään eläintarhoissa tiikereitä tutkimassa. On tietysti selvää, että halutessaan ymmärtää jotakin eläintä, siihen on paras tutustua, ja jos mahdollista, mieluummin sen luonnollisessa ympäristössä. Lohikäärmeitä tosin voi olla vaikeampi löytää.

Yhteenvetoa

Lopuksi haluan yhteenvetona todeta, että samalla tavalla kuin yiquanissa lähestytään liikettä hyvin abstraktilla tavalla, voidaan ajatella, että myös sama abstrakti ajatustapa löytyy myös yiquanin suhtautumisesta kamppailuun. Olen edellä hahmottanut yiquanin kamppailuharjoittelua seuraavien kategorioiden kautta:

1. Perusharjoittelu, missä zhan zhuang, shili, fali jne. -harjoitteluun tuodaan mielessä kamppailutilanne ja sen vaatimat mielikuvat.

2. Kehon kuvan muutostyöskentely, missä opetellaan ymmärtämään oman kehon, sen liikkeen ja voimantuoton kannalta sellaisia periaatteita kuin ”koko keho on ase” tai ”jokainen ele on isku/ torjunta”.

3. Säkki/pistehansatyöskentely, joka on jatkoa edelliseen. Siinä totutetaan keho vapauttamaan voimaa oikeaan kohteeseen eri kohdistaan. Opetellaan käyttämään perusvoimanlähteitä kohteen kanssa (kierto, painonsiirto, avautuminen/sulkeutuminen jne).

4. Kamppailun peruskäsitteet: ajoitus, etäisyys, liikesuunnat. Opetellaan yksin ja parin kanssa. Myös esimerkiksi usea vastustaja on tässä oma tilanteensa.

5. Omien teknisten toimintamahdollisuuksen avaaminen kamppailutilanteessa. Oman teknisen kamppailuarsenaalin kehittäminen: erilaiset lyönnit, potkut, sisäänmenot jne. Tähän WXZ:n mukaan riittää ”pari nyrkkiä ja pari eläintä”. Määrän ja laadun välillä joudutaan tässä tekemään aina kompromisseja. Olisi tietysti hyvä, jos tekninen arsenaali olisi laaja, mutta laajaa repertuaaria on vaikea harjoitella ja pitää yllä. Siksi WXZ ajatus parista nyrkistä ja parista eläimestä on houkutteleva. Jos osaat hyvin kymmenen perustekniikkaa, se riittää miltei kaikissa tilanteissa. Jos osaat todella hyvin ja automaattisesti kolme, niin sekin voi olla riittävä.

Read Full Post »