Yiquan kamppailutaitona, osa 28

Liikkuvuus

Kitka-askel opettaa liikkumisen eri suuntiin. Zhang Chanwang opettaa heti aloittelijoillekin kitka-askeleen muodon, missä liikutaan eteenpäin kiemurrellen käärmeen tavoin. Tällaista askelta kutsutaankin myös ”käärmeaskeleeksi”. Askel suuntautuu aina diagonaaliin, ei eteen. Monet yiquanin opettajat opettavat aluksi liikkumista suoraan eteenpäin, tosin kaarevin askelin. Zhangin tapa opettaa heti enemmän väistön, diagonaaliin astumisen ja ylipäätään joustavan liikkumisen ideaa. Zhangin askel on suoraan yiquanin kamppailun perusaskel, mistä avautuvat kamppailun kannalta kaikki tärkeät askeleen variaatiot. Jos vertailee yiquan-opettajien askeltyöskentelyä (tosin kaikkea muutakin työskentelyä), niin Zhangin askeltaminen on omaa luokkaansa. Tässä näyte: https://www.youtube.com/watch?v=Sz_jjVRjdrc

Yiquanin kitka-askeleen perusteet on kuvattu moneen kertaan yiquan-kirjoissa, enkä tee sitä enää. Kiinnitän vain huomiota askeleen joihinkin kamppailun kannalta olennaisiin elementteihin. Askeleessa kaksi kohtaa ovat keskeiset: (1) kun liikkuva jalka osuu maahan ja (2) kun liikkuva jalka on tukijalan kohdalla. Kun jalka osuu maahan, voima vapautuu. Tämä on siis ratkaiseva hetki tekniikan voiman tuoton kannalta. Ilmassa olevasta jalasta ei voi ottaa maan reaktiovoimaa tehtävään tekniikkaan. Se otetaan maahan laskeutuvasta jalasta. Kun jalka osuu maahan, se antaa joustavan, maasta ponnistavan liikkeen, josta voima nousee jalkoja pitkin vartalon kautta käsiin ja tehtävään tekniikkaan. WXZ toteaa duan shou -kirjassaan, että kun opit käyttämään hyväksi maan reaktiovoimaa, pystyt vaikka lentämään. Kun tyhjä jalka osuu maahan, se muuttuu täydeksi ja hyödyntää maan vetovoimaa ponnistaen sitä vasten. Painopiste putoaa tyhjän jalan päälle tehden siitä täyden. Se vajoaa, mutta ponnistaa jousimaisesti ja salaman nopeasti takaisin. Liikkeessä jalan lihasjännekalvoketjut samalla jännittyvät ja venyvät ja lisäävät sen kautta liikkeen seuraavan vaiheen eli lihasten supistumisvaiheen voimaa.

Kyse on maan keskipisteeseen suunnatusta ikään kuin potkaisevasta liikkeestä. Tästä ideasta tulee mieleeni tarina 1980-luvun lopusta. Tapasin Lontoon vierailulla Paul Cromptonin, joka oli tuolloin kirjoittanut kirjan taijista. Hän piti minulle yksityistunnin autotallissaan ja kutsuin hänet pitämään taiji-leirin Tampereelle. Hän suostui ja pitikin meille leirin taijin sovellutuksista, siis taijin kamppailupuolesta. Tuolla leirillä hän opetti meille, miten voimaa vapautetaan potkaisemalla jalalla maahan. Hän käytti tätä tekniikkaa aika karkealla tavalla soveltaen sitä taijin ”työntöön” ja ”painamiseen ranteella”. Vapauttaessaan voiman eteenpäin näihin tekniikoihin, hän nosti takajalkansa kantapään ylös ja iski sen sitten voimakkaasti maata vasten ojentaen samalla jalkansa. Tuloksena oli aikamoinen pamahdus ja hyvin konkreettinen potku maata vasten. Tämä tapa tuotti voiman impulssin, joka tuli ulos käsistä eteenpäin. Tällä leirillä opin, mitä potku maata vasten tarkoittaa.

Toinen tärkeä vaihe askeleessa on jalkojen ohitusvaihe, missä jalat ovat lähimpänä toisiaan. Tämä on askelten liikkuvuuden kannalta tärkein kohta. Tukialue on pieni, jolloin liikkuvuus on suuri. Tässä kohtaa kannattaa kuvitella ilmansuuntakuvio, jonka keskellä seistään. Tyhjä jalka voi astua tässä tilanteessa vapaasti viistosti eteen, taakse tai suoraan sivuun. Jos tehdään nopea jalan vaihto, siirretään siis paino tyhjälle jalalle, toinen jalka voi astua nyt mihin suuntaan vain. Nopealla jalan vaihdolla voidaan siis muuttaa liikesuunta vapaasti mihin suuntaan vain. Tämä on vapaan askelluksen perusharjoitus. Kuvassa 1. Zhang vapaassa liikkeessä vapaa jalka juuri saavuttamassa tämän potentiaalisen vaihtopisteen (kuva Harri Tuominen).

Kuva 1. Vapaan askeleen vaihtokohta.

Kamppailun kannalta perustava liikkumisharjoitus on harjoitella astumista kaikkiin neljään diagonaaliin tämän kohdan kautta. Kuva 2 näyttää tilanteen.

Kuva 2.

Kuvittele, että vastustaja hyökkää suoraan sinua kohti. Seisot jalat vieretysten, paino toisella jalalla (kuva 2). Astu vasen jalka viistosti vasemmalle ja vedä oikea jalka sen rinnalle. Palaa takasin. Astu sitten oikea jalka viistosti taakse ja palaa takaisin. Astu sitten oikea jalka viistosti eteen ja palaa takaisin. Astu lopuksi vasen jalka vasemmalle eteen ja palaa takaisin ja lähde taas alusta. Väistät siis vuorotellen hyökkäyksen taakse diagonaalille tai astut sisään hyökkäykseen eteen diagonaalille. Tee aina tarvittavat jalan vaihdot kun jalat ovat yhdessä. Pienellä harjoituksella sinun ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota jalkojen vaihtoon, riittää että otat mielessäsi suunnan, mihin haluat mennä, jalat ja vartalo tulevat kyllä perässä.

Huomaa, että samalla kun teet edellä kuvattua harjoitusta, harjoittelet myös kahta perustavaa kamppailun strategiaa: puolustavaa ja hyökkäävää. Ne johtavat myös erilaisiin ajoituksiin. Jos astut taakse, asetut kamppailussa ainakin hetkeksi puolustavalle kannalle. Jos astut suoraan sisään hyökkäykseen, vaikkakin diagonaalin kautta, otat hyökkäävän asenteen. Valinta riippuu tietysti aina olosuhteista, omasta tilanteesta, vastustajan koosta, taidosta jne.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 27

2. Perustaidon rakentaminen kitka-askeleella

Perusteita

Askeltamiseen liittyy kaksi keskeistä ja toisistaan riippuvaa asiaa: kehon tasapaino ja sen liikkuvuus. Yiquanin askelharjoittelussa opettelemme seisomaan pitkiä aikoja yhdellä jalalla, harjoittelemme siis tasapainoa. Erilaisia askelten suuntia ja jalan vaihtoja tutkiessamme harjoittelemme myös liikkuvuutta. Askeltyöskentely harjoittaa meitä astuman nopeasti mihin suuntaan vain ja samalla pitämään mahdollisimman hyvän tasapainon.

Tämä harjoittelu perustuu muutamiin keskeisiin fysiikan lainalaisuuksiin, jotka liittyvät kappaleiden tukipintaan ja niiden painopisteeseen. Kuva 1 havainnollistaa asiaa.

Kuva 1. Vakaa ja epävakaa kappale

Kuva 1. Vakaa ja epävakaa kappale.

Kuvaan 1 on piirretty kaksi kappaletta, joiden tukipinta eli pinta, jonka varassa ne seisovat, on piirretty paksummalla viivalla. Kappaleiden painopisteet on piirretty pisteellä. Kuvasta näkee heti katsomalla, että kappale A seisoo vakaasti paikallaan ja kappaleen B tasapaino on huono. Tämä tarkoittaa, että jos kumpaankin kappaleeseen kohdistuu jokin ulkoinen voima, esim. työntävä voima sivusta, kappale A pysyy helpommin pystyssä, kappale B kaatuu.

Kun seisomme, tukipintamme muodostuu jalkapohjista. Kuvassa 2 muutama esimerkki kehon tukipinnoista.

Kuva 2. Kehon tukipinnat.

Tukipinta muodostuu alueesta, joka syntyy, kun yhdistetään pinnat, jolla kosketetaan alustaa. Kun seison jalat rinnakkain, tämä alue on varpaiden, jalkojen ulkosyrjien ja kantapäiden muodostama alue (kuva 1a). Jos seison askeleessa, tämä alue pitenee (kuva 1b). Jos seison yhdellä jalalla tämä alue rajoittuu vain yhden jalkaterän pituiseen ja levyiseen alueeseen (kuva 1c).  Jos seison paikallani, kehoni vakaus riippuu tukialueen laajuudesta ja sen suhteesta painopisteen. Mitä keskemmällä ja matalammalla painopisteeni sijaitsee tukialueeseen nähden, sitä vakaampi on tasapainoni. Kaikista vakain se on silloin, kun makaan selälläni (kuva 1d). Tukialue on mahdollisimman laaja ja painopiste mahdollisimman lähellä maata. Kun makaan selälläni, liikkuminen on hankalaa, mutta kehon tasapaino ja vakaus on paras mahdollinen. Kun seison yhdellä jalalla, sen vakaus ja tasapaino on huono, mutta liikkeen mahdollisuus optimaalinen, voin astua siitä mihin suuntaan vain.

Kehon tasapaino ja sen liikkuvuus ovat siis ristiriitaisia ominaisuuksia: mitä suurempi toinen, sitä pienempi toinen. Tämä on ristiriita, mikä pitää kamppailutilanteessa ratkaista, koska siinä vaaditaan mahdollisimman hyvää tasapainoa, mutta samalla myös mahdollisimman joustavaa ja nopeaa liikettä. Kamppailussa harvoin seistään staattisessa asennossa, tasapaino on pystyttävä säilyttämään nopeassa liikkeessä. Kamppailussa on siis kyse dynaamisen tasapainon säilyttämisestä. Tämä vaatii harjoittelua ja siihen yiquanissa on suunniteltu erilaisia kitka-askel -harjoituksia, joissa tietoisesti tutkitaan ja harjoitellaan painopisteen hallintaa pienillä tukialueilla sekä dynaamisen, nopean liikkeen aikana. Samalla askel on aina myös koko kehon yhtenäisyyden ja voiman harjoitus eli koko kehon shili-harjoitus.

.

Tasapaino

Kappaleen tasapainoon vaikuttavia lainalaisuuksia ovat seuraavat:

1. Mitä laajempi tukipinta, sitä vakaampi asento.

2. Mitä alempana painopiste on tukipintaa, sitä vakaampi asento.

3. Rakenne pysyy tasapainossa vain, jos painopiste sijaitsee tukipinnan yläpuolelle. Tähän liittyy virtuaalisen tukipinnan käyttö. Voimaa voidaan vapauttaa käyttämällä virtuaalista tukipintaa. Esimerkki: Jos pöydän toisen päädyn jalat vetäytyvät äkisti sisään, pöytä lähtee kaatumaan eteenpäin. Pöytä tuskin tekee näin, mutta jos kappale on ihmisen keho, näin voidaan tehdä.

4. Mitä lähempänä painopisteestä alas pudotettu linja osuu tukipinnan keskelle, sitä vakaampi kappale on.

Kaikkia näitä lainalaisuuksia käytetään hyväksi yiquanin askeltyöskentelyssä. Käyn läpi ne esimerkkien avulla.

1. Tukipinnan laajuuden suhde tasapainoon. Kun alat askelharjoittelun, teet siis hidasta kitka-askelta, seisot jatkuvasti pitkiä aikoja yhdellä jalalla. Opettelet siis seisomaan tasapainossa tilanteessa, missä tukipinta on hyvin pieni ja painopiste on siitä suhteellisen ylhäällä. Opit aika pian, että harjoitus opettaa sinulle painopisteen pudottamisen taitoa. Kun teet hitaan askeleen ja liikkuva jalkasi laskee maahan, siirrät sille painon ja teet siitä uuden tukijalan. Ennen kuin irrotat takajalan, siis ennen kuin se tyhjenee, on syytä vajota tukijalan lonkan sisään. Tämä vajoaminen on sekä ulkoista painopisteen pudottamista, mutta erityisesti sisäistä rentoutumista, missä aistitaan, miten tukijalan lonkkaluun pää ikään kuin vajoaa lonkkanivelen kupin sisään. Taijin harrastajat tuntevat hyvin tämän ”vajoamisen” periaatteen, koska taijin muodoissa seistään jatkuvasti yhdellä jalalla. Jos haluat siinä vakaan tasapainon, on osattava vajoamisen periaate. Samaa toteutetaan myös yiquanin kitka-askeleessa. Eli opimme kompensoimaan tukipinnan kapeuden juurtumalla paremmin maahan. Se tehdään vajoamalla eli pudottamalla hieman tasapainoa. Tämä tarkoittaa myös koko kehon mekaniikan kannalta kehon kaikkien jousien sulkeutumista, mikä puolestaan tarkoittaa voiman ”keräämistä” sen vapauttamista varten avautuvalla liikkeellä.

2. Painopisteen pudottamisen periaate, jatkoa. Painopisteen korkeuden suhde tasapainoon tulee erityisen hyvin esiin tuishoussa, missä vastustaja yrittää kaataa sinut jatkuvasti. Tuishou on kamppailua tasapainosta. Perusvastaus oman tasapainon horjumiseen on painopisteen pudottaminen ja tukipinnan siirtäminen tai laajentaminen. WXZ toteaa duan shou -kirjassaan, miten oman painopisteen tulee olla aina alempana kuin vastustajan painopiste. Tämä mahdollistaa vastustajan painopisteen hallinnan. Tämä tarkoittaa, että askelluksessakin tulee kiinnittää erityistä huomiota painopisteen korkeuden säätelyyn.

3. Painopisteen sijainti tukipinnan yläpuolella. Jos painopiste siirtyy tukipinnan ulkopuolelle, se tarkoittaa, että olen kaatumassa. Kaikissa tasapainoharjoituksissa, myös hitaassa kitka-askeleessa, on syytä tiedostaa, missä kohtaa tukipintaa painopiste sijaitsee. Kun tyhjä jalka on liikkeellä ja seistään yhdellä jalalla, on oltava tietoinen, onko paino päkiällä vai kantapäällä vai keskellä. Kun sitten liikkuva jalka koskettaa maata, harjoitellaan periaatetta: kun paino siirtyy, voima vapautuu. Painon siirto on yksi keskeinen yiquanin voiman vapauttamisen elementti. Askeltaessa tästä tulee olla tietoinen. On tutkittava sitä, miten painopiste siirtyy tukipinnalla painon siirtyessä täydeltä jalalta tyhjälle ja missä kohtaa voima vapautuu tässä siirrossa.

Painopiste voidaan myös viedä äkisti tukipinnan ulkopuolelle ja saada se niin nopeaan liikkeeseen voiman vapautuksen taakse. Tämä voidaan tehdä niin, että kehon rakenteen ulkoinen muoto muutu. Tätä on helpompi kuvata esimerkillä. Laita kätesi seinää vasten toinen jalka edessä. Otat siis asennon missä työnnät seinää paino etujalalla. Pidä rakenne samana, mutta poista etujalan varaus kohottamalla jalkaa niin, että se ei varsinaisesti nouse maasta, mutta et pidä sillä painoa. Tämä tarkoittaa, että painosi asettuukin kämmenten varaan, koska kehosi pyrkii kaatumaan. Olet lyhentänyt tukipinnan vain takajalan pituiseksi ja painopisteesi lepää tyhjän päällä. Ulkopäin näyttää, että tukipintasi pysyy samana, mutta oletkin muuttanut sen virtuaaliseksi. Tämä on tuishoussa käytettävää perustekniikkaa ja nk. kaatuvan askeleen idea.

Edellä luettelemani kohta neljä liittyy oikeastaan siihen, mitä sanoin edellä. Kun tulemme askelharjoituksissa tietoiseksi, miten painopiste liikkuu tukipinnan sisällä, opimme myös ymmärtämään sen paikan ja tasapainon suhdetta. Erityisesti tämä suhde on tärkeä, kun kehoon kohdistuu ulkopuolisia voimia. Käytännössä tätä harjoitellaan tuishoussa. Kun vastustaja antaa sinulle paineen käsivarsiin, yrittää siis työntää sinua pois tasapainosta, on säädeltävä painopisteen paikkaa tukialueen sisällä. Käytännössä se tarkoittaa, että jos voima tulee kohti suoraan edestä, on painopiste siirrettävä etujalalle ja juurruttava sen varaan. Kun voima tulee edestä ja jos pidät painon takajalalla, seisot lähtökohtaisesti epävakaassa asennossa. Painopiste on asetettava tukialueen siihen päähän, mistä voima kehoon kohdistuu, jos haluat pitää optimaalisen tasapainon. Toisaalta, jos tavoittelemme optimaalista liikkuvuutta, on kyettävä tekemään nopeita painopisteen siirtoja jalalta toiselle, jotta tyhjä jalka voi astua nopeasti mihin suuntaan vain. Tämä periaate tekee kitka-askeleen siitä kohtaa, missä jalat kohtaavat toisensa ja seistään yhdellä jalalla, ja missä paino voidaan nopeasti vaihtaa jalalta toiselle, tärkeän liikkuvuuteen liittyvän askeleen kohdan.

Kuva 1.  Kitka-askel Han Xingyanin kirjasta ”Yiquan – kiinalaisen kung-fun olemus”, Hong Kong 2002.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 26

IV Askelharjoittelu (mocabu) kamppailutaidon liikkumisen perustana

1. Yleistä askeltyöskentelystä

On olemassa vanha kiinalainen kamppailutaitojen sanonta, missä todetaan, että kamppailussa askelten merkitys on 70 prosenttia, käsien 30.  Sekä Yao Zongxun että Zhang Changwang toteavat tämän kirjojensa askeltamista käsittelevän luvun alussa. Sehän tarkoittaa, että askeltyöskentely on kamppailutaidossa tärkeintä. Vaikka et olisikaan niin hyvä käyttämään käsiäsi, voit ainakin jossain määrin korvata sitä hyvällä askelluksella. Ja jos vastustaja on sinua isompi ja painavampi, taitava ja nopea askellus on välttämätöntä. Yiquan on kokonaisvaltaista liikettä, missä sekä puolustavat että hyökkäävät liikkeet lähtevät askelluksesta. Jos analysoidaan askeltyöskentelyn ulottuvuuksia kamppailutilanteessa, niin ainakin seuraavat kohdat nousevat esiin, jotka liittyvät myös kamppailun perusstrategioihin:

1. etäisyyden kontrolli

2. hyökkäyksen ja puolustuksen suunnan kontrolli

3. tasapainon kontrolli

4. ajoituksen kontrolli

5. voiman kontrolli

Luettelo näyttää heti nopeasti tarkasteltunakin sen, että miltei kaikki tärkeät kamppailun ulottuvuudet ovat kiinni askeleista. Lyhyesti tarkasteltuna kyse on seuraavista askeltyöskentelyn elementeistä:

1. Askelilla pidetään optimaalinen etäisyys vastustajaan. Askelilla pidetään turvallinen etäisyys, väistetään vastustajan hyökkäys tai astutaan sisään omiin hyökkäyksiin. Kamppailuetäisyyksiä voidaan luokitella monella tapaa. Tässä yksi sellainen: 1. Turvallinen etäisyys, missä ei ole nopean hyökkäyksen vaaraa. Tällä etäisyydellä vastustajan pitää ottaa useita askeleita ennen iskuetäisyyden saavuttamista. 2. Pitkä kamppailuetäisyys, missä vastustaja pysty lyömään lähestymisaskeleella. 3. Keskietäisyys, missä lyönti osuu perille liikkumatta. 4. Painietäisyys, missä tarttuminen käsiin, vaatteisiin ym. on helppoa. Luokittelua voisi tehdä vielä hienojakoisemmaksi, mutta tämäkin riittää näyttämää asian vivahteet. Kaikkea tätä hallitaan askeleilla.

Oma optimaalinen kamppailuetäisyys on tietysti myös henkilökohtainen asia ja riippuu taidosta ja omasta kamppailurepertuaarista. Samoin on huomattava, että se riippuu myös tilanteesta, jossa tärkeitä ovat tila ja vastustajan fyysiset ominaisuudet ja taidot. En vie tätä analyysia pidemmälle, mutta jo tämä näyttää, kuinka monimutkaisesta asiasta kamppailussa ylipäätään on kyse.

2. Askelilla kontrolloidaan hyökkäyksen ja puolustuksen suuntaa. Yksi yiquanin kitka-askelten sisältö on oppia astumaan diagonaaliin sekä eteen että taakse suuntautuvassa liikkeessä. Askeleen suuntia harjoitellessa on hyvä käyttää ilmansuuntakuviota, mikä näyttää askelten perussuunnat. Harrastajat teippaavat tämän kuvion joskus lattiaan ja harjoittelevat sen päällä sisäistääkseen tämän mallin. Kiinalaiset käyttävät usein sanontaa, että mennään sisään vastustajan sivuovesta. Tällä tarkoitetaan sisäänmenoa diagonaalin suunnasta. Etuovesta sisään astuminen tarkoittaa silloin suoraa sisäänmenoa edestä. Sivuovia on kaksi, jotka on myös syytä erottaa. Jos vastustaja lyö suoran lyönnin oikealla kädellään, voin väistää tai mennä sisään lyönnin ulkopuolelle, jolloin olen turvassa paremmin hänen toisen kätensä iskulta. Jos menen sisään hänen kätensä sisäpuolelle, siis rinnan puolelle, hänen toinen kätensä on vapaampi toimimaan. Kannattaa valita ulkopuoleinen sivuovi, jos mahdollista.

3. Kamppailussa hallitsen jatkuvasti omaa tasapainoani jalkatyöskentelyllä. Kamppailutilanne on jatkuvaa liikettä, missä on pidettävä vartalon painopiste jatkuvasti tukipinnan päällä. Jos se ajautuu sieltä ulos, se tarkoittaa, että olen kaatumassa. Tilanne pelastetaan nopealla askeleella tai hypähdyksellä. Voin myös tarkoituksella heittää painopisteeni tukipinnan ulkopuolelle ja kaatua hallitusti. Tämä on nk. kaatuva askel, mikä on yksi tehokkaimpia voimantuoton menetelmiä.

4. Ajoitus on yksi keskeisimmistä kamppailun taktisista valinnoista. On puolustavia ja hyökkääviä kamppailutyylejä, jotka toteutetaan erilaisilla ajoituksilla. On hyödyllistä erottaa kolme perusajoitusta, jotka ovat: 1. reaktiivinen, 2. yhtäaikainen ja 3. ennakoiva ajoitus. Yiquanin duan shousta ne löytyvät kaikki, mutta painopiste on kahdella viimeisellä. Tosin kirjassaan duan shousta WXZ kirjoittaa jossain kohtaa, että välillä hän painottaa puolustavaa tyyliä. Reaktiivinen ajoitus on näistä hitain. Vastustaja hyökkää, reagoin siihen torjunnalla ja väistöllä ja teen mahdollisesti vastaiskun. Yhtäaikainen ajoitus viittaa nopeampaan reaktioon, missä torjun vastustajan hyökkäyksen, mutta teen vastaiskun yhtäaikaisesti. Ennakoiva ajoitus tarkoittaa, että pyrin havaitsemaan vastustajan hyökkäyksen, kun se nousee vasta hänen mielessään, jolloin isken heti. Sitä käytetään, kun hyökkäys on jo alkanut, mutta ei vielä kunnolla ilmennyt. Se on ajoituksista nopein ja tehokkain ja sen tarkoitus on lopettaa kamppailu mahdollisimman lyhyeen. Tämä lienee jonkinlainen yiquanin duan shoun ideaali. Kaikki nämä ajoitukset vaativat erilaista etäisyyttä vastustajaan, joka rakennetaan askelin.

5. Askeleilla kontrolloidaan vahvasti voiman tuottoa. Yiquanissa keskeisimpiä ulkoisia voimantuoton elementtejä ovat painopisteen siirto ja maan reaktiovoiman hyväksikäyttö. Voiman kehomekaniikan kannalta tärkeintä on osata koko kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Kaikki nämä periaatteet perustuvat jalkojen ja askelten käyttöön. Ilman taitavaa askeltamista ja jalkojen käyttöä, voima jää osittaiseksi eikä ole yiquanin tavoittelemaa koko kehon voimaa, hunyuan litä.

Kuva 1. Yao Zongxunin kitka-askel

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 25

Teesi 10. Jokainen askel on potku

Olen unohtanut muodostaa tärkeitä periaatteita väitteiden tai teesien muotoon, mutta nyt se tuli mieleeni, koska kyseessä on niin tärkeä periaate, ja se kuuluu: Jokainen askel on potku. Muistan, kun kysyin joskus yli 20 vuotta sitten tätä asiaa Zhangilta.  Periaate oli minulle tietysti jo silloin tuttu karaten katojen tulkintojen kautta. 90-luvulla karaten katojen tulkintoja tukiessani olin törmännyt tähän periaatteeseen, että aina kun tehdään katassa askel, jalka voidaan askeleen sijaan nostaa siitä myös potkuun, mutta kata ei sitä välttämättä näytä. Se on siihen ikään kuin piilotettu. Kun katsoo joitain katoja ja niiden historiaa, niin voi nähdä, että joskus potku näytetään, välillä ei. Wado-karatessa, mitä itse teen, tämä periaate näytetään jo perustekniikassa, vaikka sitä ei tästä näkökulmasta tulekaan aina ajatelleeksi. Ylipäätään tällainen ajatustapa pitää sisällään periaatteen, että se, mitä liikesarja tai joka liike näyttää, ei ole kaikki, mitä se oikeasti sisältää. Tämä on siis yleinen periaate sekä japanilaisissa että kiinalaisissa kamppailutaidoissa. Käsittelin tähän liittyvää suljetun tietorakenteen periaatetta jo aiemmin, enkä nyt mene siihen enempää.

Mutta olin siis kertomassa, että kun kysyin Zhangilta, että onko tässä yiquanin kitka-askel -harjoittelussa (moca bu) kyse myös siitä, että askel on aina myös potku, Zhang miltei pelästyi siitä, että olin tajunnut tämän asian, koska yiquanissa se edelleen silloin oli jonkinlainen ”salaisuus”. Muistan, että tulkki sanoi Zhangin todenneen, että tuolle kaverillehan ei voi näyttää mitään, se tajuaa heti, mutta kyse ei ollut siis kyvystäni selvännäköön vaan normaalista karatetreeneissä oppimastani asiasta. Usein muutenkin sitten vuosien varrella tulin huomaamaan, että monet yiquanin ”salaisuudet” olivat normaaleja karaten ja muidenkin kamppailutaitojen periaatteita, jotka ovat sinulle aika lailla selviöitä, jos olet harjoitellut taitoasi muutaman kymmenen vuotta.

Käsittelen yiquanin askeltyöskentelyä myöhemmin tarkemmin, mutta kun nyt puhumme voiman vapauttamisesta eri iskupinnoilla, tähän kohtaan sopii lyhyt huomio yiquanin jalkatekniikoista, joita ei siis pitäisi kutsua tekniikoiksi lainkaan vaan erilaisiksi jalkojen voiman vapauttamisen menetelmiksi. Yiquanissa ei jalkatekniikkaankaan mennä tekniikka edellä vaan voiman vapauttamisen mekaniikka ja iskupinta edellä.

Voiman vapauttamista jaloista opetellaan kaikilla perusharjoituksen tasoilla: seisten, shili-harjoituksena, kitka-askeleessa ja tehden fali jalan tekniikkaan. Voiman vapauttamista jaloista harjoitellaan juuri sitä varten suunniteltujen zhan zhuang -asentojen avulla, jossa seistään yhdellä jalalla (kuva 1). Kun niistä voiman suunta näytetään ulos pienenä liikkeenä, syntyy potkuun johdattava shili-harjoitus, joka voidaan sitten nopeuttaa faliksi.

Voiman keräämisen ja vapauttamisen mekaniikkaa opetellaan myös kitka-askeleessa, mitä hieman muuttaen askeleesta syntyykin potku. Iskupinnan valinta määrittelee sitten voiman vapauttamisen eli potkun muodon eli tekniikan. Joka kerta kun siis teen kitka-askeleen, harjoittelen samalla potkun mekaniikkaa, tapaa, miten koko keho otetaan jalan liikkeen taakse, jolloin jos se muutetaan potkuksi, sillä on koko kehon voima. Kitka-askeleissa on siis myös aina tämä potkun ulottuvuus. Perusharjoituksessa se pidetään piilossa, sitä ei näytetä, mutta potkuharjoittelussa se nostetaan näkyviin ja annetaan voiman tulla kehosta esiin potkun muodossa.

Yiquan-kamppailussa (duan shou) tämä on erittäin tärkeä periaate. Yksi perustava tapa mennä sisään vastustajan hyökkäykseen on tehdä se polvi edellä, jolloin sisäänmeno sisältää aina polvipotkun. Duan shoussa siis askel usein on sama asia kuin potku.

Kuva 1. Potkun harjoittamista seisomalla. Kuva Han Xingyanin kirjasta ”Yiquan – kiinalaisen kung-fun ydin”.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 24

3. Jokainen ele on tekniikka

Palataanpa takaisin historiasta yiquan-kamppailun teknisiin puoliin. Kun voimaa on opittu vapauttamaan perussuuntiin, on syytä alkaa myös harjoittelu, miten koko kehosta saadaan puolustuksen ja hyökkäyksen väline ja miten jokaisesta eleestä saadaan tekniikka.

Tämä kysymys jakaantuu kolmeen alueeseen, jotka kaikki liittyvät siihen, mitä blogissa 7 kuvasin kehon kuvan muutostyöskentelyksi. Jos on kokemusta jostakin muusta kamppailutaidosta, tämä on jo tehty, keho ja tekniikka ovat jo valmiit. Yiquanilla tekniikan taakse voidaan sitten ikään kuin kehittää tehokkaampi moottori, siihen lisätään turboahdin.  Mutta jos tätä kokemusta ja perustaitoja ei ole, on aloitettava alusta. On totutettava koko keho kamppailun vaatimuksiin.  Nämä alueet ovat: (1) kehon potentiaaliset iskupinnat tai muut pinnat, mistä voimaa voidaan vapauttaa; (2) niiden totuttaminen iskusta aiheutuviin voimiin ja (3) koko kehon voimantuoton tapa valittuihin iskupintoihin. Lähdetään siis tutustumaan omaan kehoon näistä näkökulmista.

(1) Iskupinnat.  Yiquanissa usein todetaan, että voima vapautuu mistä kohtaa kehosta vain. Tämä on tietysti yleistys eikä sitä pidä ottaa liian tosissaan. Ei ole mitään järkeä iskeä nenällä. Kyse on siis järkevistä iskupinnoista. Mutta kyse ei ole vain iskupinnoista, koska voima voidaan vapauttaa myös hitaammin ja pidemmällä matkalla, kuten heitoissa ja qinnassa, jolloin pitäisi puhua yleisemmin vain voiman vapauttamisen pinnoista.

Koko tämä alue on laaja ja käyn sitä tässä läpi vain lyhyesti. Yksi lähtökohta voi olla jako: pää, vartalo, kädet, jalat. Päällä voi iskeä periaatteessa joka suuntaan. Vartalo: olkapäät, lavat, lonkat.  Olkapäät pystyvät kohtuullisen nopeisiin, törmääviin iskuihin, lavat sopivat hitaampiin törmääviin tai taklaaviin iskuihin, lonkat enemmän tasapainoa murtaviin törmäyksiin ja heittoihin. Kädet: nyrkit (rystyset), sormenpäät, sormien toiset nivelet, kämmentyvi, käden sisä- ja ulkosyrjä, ranne, käsivarren kaikki sivut, kyynärpään kaikki sivut. Jalat: polvi, sääri, nilkka, jalkapöytä, varpaat, päkiä, kantapää, jalan ulkosyrjä. Kädet ja jalat pystyvät vapauttamaan eri kohdistaan voiman hyvin monipuolisella tavalla lähtien räjähtävästä ja lyhyestä voimasta pitempään ja hitaampaan voimaan tilanteesta ja tarpeesta riippuen. Koska nyrkki on nyrkkeilyn yksi keskeisistä voiman vapauttamisen välineistä, sille on rakentunut kokonaan omia menetelmiään, jopa lajejaan.  Myös yiquanissa harjoitellaan erikseen esimerkiksi ”neljää nyrkkiä” (Yao). Edellä oleva luettelo myös näyttää sen, miten nyrkkeilyhanskan käyttö estää käyttämästä monia yiquanille tärkeitä iskupintoja, jolloin myöskään modernia san shouta ei voi pitää yiquanin varsinaisena itsepuolustusharjoituksena (duan shou).

Ero yiquanin ja monien muiden kamppailutaitojen välillä tulee myös esiin edellisistä luetteloista. Siinä kuvattiin iskupintoja ja voiman vapauttamista, ei yksittäisiä tekniikoita. Yiquanissa todetaan usein, että siinä ei ole tekniikkaa. Tämä ymmärretään helposti väärin. Kyse on oikeastaan kuvaustavan ja samalla myös harjoitustavan eroista. Kyynärpäästä voi vapauttaa voimaa kaikkiin kuuteen perussuuntaan. Jos haluan vapauttaa siitä alhaalta  ylös, siis iskemällä kyynärpäällä vastustajaan leukaan alhaalta ylös kohoavalla iskulla, se pitää tehdä jonkin muodon avulla. Tämä muoto on tekniikka. Tosin, jos puhutaan voiman suunnasta, samaa suuntaa voidaan lähestyä usealla tekniikalla. Voin iskeä kyynärpäällä alhaalta ylös niin, että käsivarteni ja kyynärvarteni ovat koko ajan pystyssä, siis vertikaalisessa asennossa. Vaikkapa karatessa kutsumme tätä tekniikkaa nimellä ”age empi uchi”, ”isku kyynärpäällä leukaan”. Yiquanissa voimme tehdä liikkeen täsmälleen samalla tavalla, mutta voimme tehdä sen yhtä hyvin käsivarsi ja kyynärvarsi vaakatasossa, siis horisontaalisessa asennossa.  Jos vapautan voiman kyynärpäällä jijizhuang-asennosta eteen ja ylös, voin tehdä sen molemmilla tavoilla, eli yksi voiman suunta: eteen ylös, mutta kaksi tekniikkaa.  Tilanteesta riippuen viimeksi mainitun iskun iskupinta saattaakin muuttua käsivarreksi, vaikka kohde pysyy samana, jolloin tekniikka pysyy samana, mutta iskupinta muuttuu. Toisaalta, jos olen mennyt sisään vastustajan hyökkäykseen ”kaksoisnyrkillä” (lohikäärme), siitä on helppo suunnata isku kyynärpäällä ylös vain nostamalla kyynärpäätä. Isku lähtee siis tässä tilanteessa vertikaalisesta kädestä. Yiquanin ajatustapa pyrkii siis ikään kuin pois tekniikkasidonnaisuudesta kohti voimia ja niiden vapauttamisen suuntaa. Se miten se tehdään, eli tekniikka, ei ole niin olennainen. Mutta pitää siis huomata, että kaikki ne voiman vapauttamisen tavat ja suunnat, mitä yiquanissakin harjoitellaan, ovat samalla aina myös tekniikkaa. Harjoituksen systematiikan ja harjoiteltavat tekniikat voi ottaa kuudesta voiman perussuunnasta. Alla olevassa videossa teen näin, kun tutkin tapoja vapauttaa voimaa kyynärpäästä. Kuvassa 1. esimerkki Yao Zongxunin kirjasta, missä hän vapauttaa voimaa kämmensyrjällä sivulle.

Edellä kuvaamaani ajatustapaa ja sen eroa muihin tekniikkapainotteisiin kamppailutaitoihin voisi kuvata seuraavasti. On kaksi tapaa suhtautua tekniikkaan. (1) Harjoitellaan tekniikkaa, joka sisältää voiman suunnan ja sen vapauttamisen menetelmän, mekaniikan. (2) Toinen tapa, mitä korostetaan yiquanissa on, että lähdetään voiman suunnasta ja iskupinnasta, joka sitten antaa tekniikan ja voiman vapauttamisen mekaniikan.  Eli joko tekniikasta kohti voimaa ja sen suuntaa tai voimasta ja sen suunnasta kohti tekniikkaa.

Tutustuminen iskupintaan sisältää myös tutustumisen iskun kohteeseen. Iskupinta ja mahdollinen iskun kohde kulkevat myös aina käsi kädessä.  Tätäkään ei voi kattavasti käsitellä tässä, joten tyydyn vain toteamaan, että on erotettava ainakin kovat ja pehmeät kohteet ja myös kapeat/ahtaat ja laajemmat kohteet ja valittava iskupinta niiden mukaan.

Kuva 1. Yao Zongxun vapauttaa voiman kämmensyrjällä sivulle.

(2) Iskupinnan totuttaminen ja voimantuoton harjoittelu tehdään pääasiassa pistehanskoihin ja säkkiin. Usein käytettyjä iskupintoja pitää myös vahvistaa muilla voimaharjoituksilla kuten sormi- ja rystyspunnerruksilla. Tällaiset harjoitukset pitäisi sisällyttää perusvoimaharjoitteluun, jota on hyvä tehdä oman kehon painolla. Tässäkin pitää tietysti käyttää tervettä järkeä. Päätä ei kannata iskeä voimakkaasti mihinkään, mutta kevyesti senkin iskusuunnat kannattaa tutkia. Käsiään ei myöskään pidä särkeä harjoittelemalla liian koviin kohteisiin. Nyrkeissä ranteen linjaus on tärkeä, muuten sekin rikkoutuu helposti.

(3) Yiquanin kaikki perusharjoitus, siis seisominen, shili ja fali opettavat koko kehon voimantuottoa, mutta myös sen suuntaamista eri iskupinnoille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että iskupintojen kautta esiin tulevaa tekniikkaa ei tarvitsisi erikseen harjoitella. Päinvastoin. On syytä harjoitella hitaasti shilin tapaan kaikki mahdolliset iskut, lyönnit ja potkut perustuen siihen koko kehon mekaniikkaan, minkä perusharjoitukset antavat.

Yiquanin perusanalyysia kuudesta perusvoimasta voi käyttää harjoitellessaan voimantuottoa eri iskupinnoilta. Aivan kuten edellä kuvasin Yaon neljän nyrkin idean, samalla tavalla voi lähestyä muitakin iskupintoja.  Näin löytää kamppailussa käyttökelpoiset perustekniikat.  Otan videolla esimerkiksi kyynärpään. Voi siis kysyä, miten kyynärpäällä lyödään eteen, taakse, ylös, alas, vasemmalle ja oikealle. Kun kysymyksen vielä laajentaa tarkastelemalla sitä kolmiulotteisena, eli ottaa mukaan kaksi vertikaalitasoa ja horisontaalitason, avautuvat kaikki mahdolliset iskutekniikat. Käsivarren rakenne tietysti määrittelee mahdolliset liikeradat.  Eri liiketasot kannattaa harjoitella ympyröinä. Ei ole niin, että ympyröitä tehdään vain käsillä, kuten olen kuvannut puhuessani ”ympyrä-shilistä” vaan ympyröitä pitää tehdä yhtä hyvin kyynärpäällä, polvella jne. Niiden avulla avautuvat tekniset mahdollisuudet vapauttaa voimaa valitulta pinnalta kuuteen perussuuntaan ja niiden kautta mihin suuntaan vain.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 23

Yao Zhongxunin ja Wang Xianzhain yiquanin eroista

Perustelin edellisessä blogissa ympyröistä lähtevän falin harjoittamista myös lyhyellä historiallisella katsauksella kuvaamalla, miten Yao Zhongxun kehitti tai muutti, näkökulmasta riippuen, Wang Xianzhain yiquania. Teen nyt vähän pidemmän matkan tähän tarinaan.

Ymmärtääkseen yiquanin harjoittelua ja siihen liittyvien harjoitustasojen progressioita on hyvä tuntea myös yiquanin historiaa.  Ilman historian tuntemusta ei myöskään ymmärrä eroja eri opettajien välillä. Yiquan ei ole yhtenäinen kokonaisuus tai laji, jota opetetaan joka puolella samalla tavalla. Oikeastaan päinvastoin. Wang Xiangzhai opetti yiquania eri tavoin 1920- ja -30 -luvuilla, 1940-luvulla ja 1950-luvulla. Usein puhutaan hänen alkuajan, keskivaiheen ja loppuvaiheen opetuksistaan ja oppilaistaan. Hyvä esimerkki ovat Hanin veljekset Han Xing Yuan ja Han Xing Qiao, jotka olivat Wang Xianzhain alkuajan oppilaita. Heidän yiquanissaan on näkyvissä vahvana xingyiquan. Yao Zhonxun oli taas Wangin keski- ja loppuvaiheen oppilas. Vaikka hänkin oli nuorena harjoitellut xingyiquania, se ei näy niin voimakkaana hänen yiquanissaan. Tähän lienee syynä myös se, että hän piti esimerkiksi xingyiquanin viittä nyrkkiä nykyaikaisen kehässä tapahtuvan vapaan ottelun kannalta vanhentuneina ja kehitti niiden tilalle omat neljä länsimaiseen nyrkkeilyyn perustuvaa nyrkkiään.

Xie Yongguang on kirjoittanut perusteellisen artikkeliin yiquanin historiasta ja julkaissut sen netissä.[i] Käyn seuraavassa läpi, miten hänen mukaansa Yao muutti ja tietysti ainakin omasta mielestään kehitti Wang Xiangzhain yiquania. Harjoittelemme Yaon linjassa yiquania, jossa näkyy kaksi tasoa: Wang Xiangxhain yiquan ja Yaon yiquan.  Niiden erottaminen toisistaan auttaa ymmärtämään myös nykyään harjoittamamme yiquanin harjoituksen eri tasoja ja muotoja. Seuraavassa lyhyt yhteenveto Yaon tekemistä muutoksista.

1. Seisominen. WXZ korosti seisomisessa kolmiulotteista hunyuan li -voimaa, jota hän kutsui pyöreäksi voimaksi. Kun seisot kannatellen palloa ja koet, että koko kehosi on yksi keskustasta laajeneva ja sinne supistuva pallo, olet ymmärtänyt tämän WXZ:n keskeisen periaatteen. Yiquanin voima on tätä pyöreää, pallomaista joka suuntaan laajenevaa voimaa. WXZ ajatteli, että tämä voima voidaan oppia suoraan zhan zhuang -harjoittelun avulla.

Yao koki, että tämä on liian vaikeaa, koska monet oppilaat eivät saa tästä mitään otetta. Siksi hän jakoi tämän voiman osiin, kuuteen suuntaan ja alkoi opettaa sitä ikään kuin osa kerrallaan. Ajatus voimista eteen, taakse, oikealle, vasemmalle, ylös, alas on siis Yaon keksintöä.  Hän vei tämän ajattelun läpi koko yiquanin systeemin. Koko kehon hunyuan litä ruvettiin opettelemaan osien kautta. Seistiin siis mielikuvalla, missä puu liikkui eteen, taakse, oikealle, vasemmalle jne.

2. Shili-harjoittelu.  Tämä tietysti näkyi myös shili-harjoittelussa. WXZ hahmotti yiquanin voiman aina kokonaisena pyöreänä, joka suuntaan pyrkivänä pallomaisena voimana.  Siksi hän ilmeisesti teki myös shili-harjoitukset ympyröinä. Duan shou -kirjassaan hän toteaa, että ei ole muuta kuin kaksi vertikaliympyrää ja yksi horisontaaliympyrä. Nämä ovat pallon kolme akselia. Kaikki voimat voidaan kuvata niiden avulla. WXZ ei siis ilmeisesti vain tutkinut ympyrä-shilitä, vaan hän teki shili-harjoitukset ympyröiden muodossa. Erillisiin suuntiin tehtävät shilit ovat Yaon analyysin tulosta. Tämä tapa on nyt yleinen Yaon linjassa.

3. Fali. Tämä tietysti vaikuttaa myös tapaan, miten fali tehdään eli voima vapautetaan. WXZ:n kuvaukset voimista mm. duan shou -kirjassa ovat aina erilaisia ympyröitä ja spiraaleja. Ne ovat aina pyöreää voimaa, josta voi lähteä myös suora voima. Silloin on hyvin mahdollista, että hän ajattelee sitä, miten voima lähtee ympyräliikkeestä tangentin suuntaan. Pyöreästä tulee suoraa. Tietysti pyöreästä voi tulla suoraa ilman tätäkin ajatusta, koska pyöreä hunyun li on aina läsnä kaikissa voimissa. Voiman vapauttaminen kuuteen perussuuntaan on siis ilmeisesti Yaon panosta shilihin. Tosin hänkin muistaa aina korostaa, että vaikka voima suuntautuu vaikkapa eteen, se on samalla pyöreää hunyuan litä.

4. Moca bu.  Xie yongguang kirjoittaa yiquanin  historiaa käsittelevässä artikkelissaan, että Yao yhdisti kokonaisvaltaisen voiman dynaamisiin askeliin. WXZ:n askeltyöskentely oli ilmeisesti enemmän muotoon sidottu. Yao vapautti askeleet. Yksi malli oli myös länsimainen nyrkkeily ja sen vapaa liikkumisen tapa. Eräästä toisesta artikkelista luin, että WXZ astui maahan kantapää edellä niin kuin tehdään esim. taijin liikesarjoissa. Yao muutti kantapään päkiäksi, jotta voima olisi helpompi vapauttaa etujalasta.

5. Tuishou. WXZ teki joskus 40-luvulta alkaen jotain yksinkertaista ja paikaltaan tehtävää tuishoun muotoa, todennäköisesti taijin yhdenkäden perusympyröitä. Yao piti sitä liian staattisena soveltumaan liikkuvan, nyrkkeilyn tapaisen kamppailun harjoittelemiseen ja uudisti sen dynaamiseksi kahden käden tuishouksi, mitä nyt teemme.

6. Viisi nyrkkiä. Yao oli sitä mieltä, että länsimainen nyrkkeily ja sen kolme peruslyöntiä: suora, sivukoukku ja alakoukku ovat tehokkain lyöntitapa erityisesti kilpailuotteluissa. Hän piti xingyiquanin viittä nyrkkiä vanhentuneina ja siis myös WXZ:n tulkintaa niistä. Hän kehitti länsimaisen nyrkkeilyn ja yiquanin teorian pohjalta omat nyrkkinsä, jotka sisälsivät em. kolme nyrkkeilyn perustekniikkaa.  Syntyi : 1. suora, ”ei niin suora”, lyönti; 2. sivukoukku eli horisontaalinen lyönti;  3. alakoukku eli poraava lyönti. Mutta jotta teoria kuudesta voiman suunnasta täyttyisi, tästä puuttuu vielä alas suuntautuva voima. Siihen hän kehitti alas suuntautuvan, putoavan lyönnin. Tämä lyönti on minusta aina vaikuttanut hieman teennäiseltä ja nyt tajuan miksi. Jos itse haluan lyödä alas, minulle on luontevaa tehdä se halkaisevalla liikkeellä nyrkin pohjalla tai kämmensyrjällä. Yaon piti saada yiquan teoriansa kaikki kuusi suuntaa täyteen, jolloin hän täydensi sen tällä putoavalla nyrkillä. Suora lyönti, kun se tehdään niin, että takakäsi kiskaisee taakse, täyttää eteen-taakse-voiman ehdon, horisontaalinen nyrkki oikea-vasen-ehdon, poraava nyrkki ylös -ehdon ja pudottava nyrkki alas-ehdon. Tulokseksi tuli viiden sijaan neljä yiquanin perusnyrkkiä.  Juuri näin opettaa esim. Yaon poika Yao Chengguang.

Yaon nyrkit lähtevät liikkeelle jijizhuangista ja ne tehdään hyvin lyhyinä ja kompakteina liikkeinä. Koko kehon rakenne kannattelee niitä. Yao Zongxun esittelee kirjassaan jostain syystä näistä vain kolme: 1. suora, mutta ei niin suora isku, 2. alhaalta ylös poraava nyrkki ja  3. alas putoava nyrkki.

Yaon nyrkit ovat siis todella eri kuin WXZ:n nyrkit. Mutta ilmeisesti myös WXZ:n nyrkkejä harjoitellaan Yaon oppilaiden keskuudessa.  On mielenkiintoista huomata, että meillä on tässä kaksi hyvin erilaista nyrkkeilymenetelmää: Yaon ja WXZ:n. Nykyään opettajat yhdistelevät näitä omien mieltymystensä mukaan.  Esimerkiksi Zhang näyttää uudessa kirjassaan Yiquan – Internal art of power, speed  and change seuraavan Yaoa, mutta myös WXZ:ta.

Yhteenvetona: WXZ vapautti xingyiquanin nyrkit niiden jäykästä muodosta ja teki niitä vapaasti luultavasti hyvin samalla tavalla kuin esimerkiksi Guo Chen ja monet muut opettajat. Niitä lyödään vuorokäsin, askeleen kanssa jne.  Yao vapautti yiquan nyrkit sitten vielä enemmän xingyin perinteestä ja yhdisti niihin länsimaisen nyrkkeilyn peruslyönnit, mutta säilyttäen samalla yiquanin teorian pyöreästä voimasta, huyuan listä.  Nyt kun katsoo näitä nyrkkejä kahtena erilaisena järjestelmänä, näkee myös selkeämmin sen, miten xingyin nyrkit ovat lineaarisempia, pidempiä ja Yaon lyhyempiä ja pyöreämpiä.

6. Kamppailu, san shou, duan shou. Yao halusi kehittää yiquanista nimenomaan kehässä pärjäävän kílpailullisen kamppailutaidon. Kiinassa oli alettu käydä san shou tai san da -nimillä vapaita otteluita länsimaisen nyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn tavoin. Yao halusi, että hänen oppilaansa pärjäisivät noissa otteluissa ja kehitti yiquania tietoisesti tähän suuntaan.  Hän otti mukaan harjoitteluun myös nykyaikaiset säkit, pistehanskat ja nyrkkeilyhanskat.

Yaon kirjan viimeinen luku on nimeltään san shou, joka tarkoittaa kamppailua tai ottelua. Kun katsoo kaikkea sitä kamppailuun liittyvää materiaalia, mitä yiquanista on julkaistu, käytännössä kaikki menee san soun nimellä. Duan shou on nykyään terminä hyvin harvinainen vaikka kyse on samasta asiasta. Näyttäisi siltä että san shou on terminä korvannut WXZ:n duan shoun ja myös painotus on muuttunut itsepuolustuksesta kehäkamppailuun. Mutta san shoussa näytetään teknisesti harjoittelevan käytännössä samoja asioita kuin duan shoussa. Xie Yongguangin ja Yao Chengguang ovat kirjoittaneet yhdessä kokonaisen san shouta käsittelevän kirjan, jonka loppupuolella olevat esimerkit ovat puhdasta duan shouta, esimerkki alla olevassa kuvassa. Toisaalta, jos duan shouta harjoitellaan pääasiassa vain nyrkkeilyhanskan kanssa, se menettää paljon tekniikastaan. Siksi san shou -harjoittelu ei voi koskaan täysin korvata WXZ:n alkuperäistä duan shoun ideaa.

---

[i]謝 永 廣: 意拳傳人談意拳體系系統化研究對當代中國武術發展的意義  原文網址：https://kknews.cc/culture/zkqbzk3.html

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 22

2. Suora voima ulos ympyrästä.

Yiquanin voima perustuu hunyuan lihin, jota kutsutaan ”alkuperäiseksi voimaksi”. Wang Xiangzhai kutsui sitä ”pyöreäksi voimaksi”. Käsite voi olla vaikea, mutta jos seisot kannatellen palloa rinnan edessä ja kuvittelet itsesi isoksi palloksi, jonka keskipiste on jossain vatsan seudulla ja otat mielikuvan, että tämä pallo laajenee ja supistuu, harjoittelet hunyuan litä. Jos et saa tätä mielikuvaa vielä toimimaan, tarkoitan siis, että et oikeasti tunne kehossasi tätä joka suuntaan laajenevaa ja supistuvaa liikettä, niin voiman vapautusharjoittelu ei kohdallasi luultavasti onnistu. WXZ:n korostama voiman pyöreys ei ole mikään kielikuva, vaan se viittaa suoraan koko kehon avautuvaan ja sulkeutuvaan kokemukseen.  Olen kuvannut tätä muualla ekstensio-fleksio -mallin avulla. Se tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että aistit, miten koko kehoa lävistävät lihaskalvoketjut ovat laajentuvassa ja supistuvassa liikkeessä.  Yiquanin ristiriitavoima tarkoittaa, että kun tietyt ketjut supistuvat, niille vastakkaiset ketjut antavat sopivan vastavoiman. Tämä tunnetaan esimerkiksi ”ilman vastuksena” tai askeleen ”kitkana”.

Xie Yongguang kertoo yiquanin historiaa käsittelevässä nettiartikkelissaan, että WXZ opetti oppilailleen zhan zhuang -harjoituksen opettavan tämän pyöreän voiman, kun kärsivällisesti harjoittelee. Yao Zongxun ei ollut tästä kuitenkaan vakuuttunut. Hän huomasi, että vain harvat oppilaat saivat näillä ohjeille kiinni siitä, mitä pyöreä hunyuan li tarkoittaa. Siksi hän otti käyttöön menetelmän, missä WXZ:n korostama pyöreä voima jaettiin kuuteen osaan. Kun me nyt analysoimme voiman kuuteen perussuuntaan, eteen-taakse, oikea-vasen ja ylös-alas, harjoittelemme Yaon luoman metodin mukaan. Nykyään Yaon oppilaat, kuten oma opettajani Zhang Changwang, opettavat näin. 

Voimme mielestäni siis ajatella, että siirtyminen sekä seisomisessa, shilissä että falissa kuuden suunnan perusvoimista (Yaon metodi) kohti pyöreää voimaa ja ympyröitä (WXZ:n metodi) on progressio. Kun olemme saavuttaneet taidon kuudessa perusvoimassa, voimme siirtyä pyöreään voimaan ja ympyrä-shilihin. Siitä voimme sitten edistyä vapauttamaan voimaa myös ympyröistä. WXZ tuo selkeästi esiin oman käsityksensä yiquanin pyöreän voiman ulottuvuuksista myös Duan Shou -kirjassaan, missä hän toteaa, että mitä voimiin tulee on, vain horisontaalinen ja kaksi vertikaalista ympyrää.  Tämähän on pallon kolmen akselin rakenne: Siihen voidaan piirtää horisontaalitaso ja sivuttainen pystytaso eli vertikaalitaso ja eteen-taakse kulkeva vertiaalitaso eli sagittaalitaso.

Jos nyt ajattelemme tätä kuvausta shilin kannalta, niin sehän tarkoittaa, että harjoittelemalla näitä kolmen tason ympyröitä harjoittelemme kaikkia mahdollisia voimia, mitä ”pyöreä” voima sisältää. Samalla selittyy myös jälleen kerran, mitä WXZ tarkoitti todetessaan, että kamppailutaidossa tarvitaan vain pari nyrkkiä ja tiikeri ja lohikäärme.

On siis kolme perustavaa shili-harjoitusta, joihin kannattaa panostaa ja jotka siis harjoittavat kehon käyttöä ja voimantuottoa edellä kuvatuissa kolmessa ympyrässä. Ne ovat 1. Sagittaalitason pysty-ympyrä, jota myös tiikerin liikkeeksi kutsutaan. Sitä on käsitelty paljon jo edellä. Siinä harjoitusta saa pääasiassa eteen-taakse -ulottuvuus. 2. Toinen on horisontaaliympyrä. Se saadaan aikaan pyörittämällä palloa lattialla tai pöydällä. Harjoitus kannattaa jakaa myös kahteen palloon, missä kädet pyörivät eritahtisesti. Harjoitus kohdistuu silloin kiertoliikkeeseen oikealle ja vasemmalle, siis horisontaalitasoon. 3. Kolmas ja yksi tärkeimmistä harjoituksista on vertikaalitason ympyrä, jonka perusmalli on ”pyhä kilpikonna nousee vedestä”.  Siinä harjoitusta saavat ylös-alas -voimat, mutta se on samalla hyvin kokonaisvaltainen koko kehon harjoitus, missä on mukana myös kiertoliikeet, jolloin se on vahvasti spiraalivoiman harjoitus. Eläimistä tämä on lohikäärme.

Jos sitten mietimme falin harjoittamista näistä kolmesta ympyrästä niin, että lähdemme liikkeelle shilistä ja teemme falin ympyrän tangentille, niin avautuu kokonainen uusi kamppailusovellutusten maailma. Tein lyhyen videon, missä näytän joitakin esimerkkejä (alla). Itse asiassa kaikki kamppailusovellukset voidaan purkaa näihin kolmeen ympyrään ja tehdä niistä lähtien.  Tämä on myös yksi ajatus WXZ:n duan shoun tyyleille. Se mikä ympyrä ikään kuin dominoi kamppailutyylissämme, määrittelee tyylin. Tiikerissä se on sagittaalitason pysty-ympyrä (yksi tai kaksi kättä), käärmeessä tai lohikäärmeessä se on vertikaaliympyrä (yksi tai kaksi kättä).

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen se, mistä kirjoitin ympyrä-shili -harjoitusten yhteydessä, miten ympyrässä on aina kaksi puolta: torjuva puoli ja hyökkäävä puoli. Duan shoussa ne ovat jatkuvasti käytössä.

Kolme edellä kuvattua ympyräharjoitusta ovat kaikki koko kehon harjoittamista. Yiquanissa voidaan erottaa esimerkiksi ”nyrkkityöskentely”, missä harjoitellaa neljää tai viittä nyrkkiä. Voidaan puhua jalkatyöskentelystä, missä tutkitaan jalkojen käyttöä askeleissa, potkuissa ja horjutuksissa. Puhutaan myös ”kehotyöskentelystä”, joihin voidaan viitata edellä kuvatuilla shili-harjoituksilla.  Niissä opitaan koordinoimaan koko kehon liikkeet ja suuntaamaan koko kehon voima sinne, minne halutaan. Lähdetään liikkeelle hitaasti, kunnes lopulta liike tehdään räjähtävällä nopeudella. Samalla tavalla askeltyöskentelyssä lähdetään liikkeelle hitaista kitka-askeleista ja hiljalleen askel vapautetaan nopeaan askeltyöskentelyyn, otetaan mukaan mahdollisesti myös potkuja, missä mielikuva hyökkääjästä määrää askeleen suunnan ja tarkoituksen.  Lopulta askeleet yhdistetään käsien piirtämiin ympyräliikkeisiin ja mielikuvat vastustajan erilaisista hyökkäyksistä määrittävät koko kehon liikettä varpaista päälakeen ja sormenpäihin asti.  Tässä kuvaut kolme yiquanin työskentelyaluetta voidaan myös ymmärtää käsien taitoja, jalkojen taitona ja kehon käytön taitona. Ilman näitä kolme taitoa kamppailutaito jää puutteelliseksi. Kamppailussa tarvitaan taitavia käsiä, taitavia jalkoja ja taitavaa vartalon käyttöä ja voimantuottoa. Nämä taidot eivät kehity pelkästään seisomalla tai tekemällä kuuden suunnan shilitä. Ne kaikki vaativat oman panostuksensa. Alla lyhyt video muutamasta harjoituksesta, missä kolmen tason perusympyröistä lähdetään falihin suoraan ympyrän tangentilta. Tämä harjoittelutaso on hyvin mielenkiintoinen ja loputtoman monipuolinen.   Ympyrät tehdään kahdella kädellä samaan suuntaan, mutta myös eri käsillä eritahtisina ympyröinä. Videossa muutama esimerkki. Kaikki mahdolliset ympyräharjoitukset sopivat näiden harjoitusten perustaksi.  Itse asiassa tämä on se harjoitustapa, miten duan shoussa käytettyjä tekniikoita voidaan harjoitella uudelleen ja uudelleen ja saada niitä niin sisään ajetuksi automaattisen toiminnan tasolle

.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 21

2. Alas ja taakse suunnattu voima

Kun harjoittelet alas ja taakse suunnattua voimaa, voit asettaa alussa kätesi ”koukku-asentoon”, missä etusormet osoittavat vinosti ylös ja eteen, tiikerin suu on auki, peukalo hieman koukussa, sormet kevyesti taipuneen. Pikkusormet osoittavat viistosti alaspäin ja ranne on hieman koukussa. Kuvittele, että pidät kiinni köydestä, joka kulkee käsistäsi ylös väkipyörään ja siitä alas, missä siihen on kiinnitetty paino. Pudota painopisteesi nopeasti alas, lantio nojaa taakse ja etujalka polkee eteen ja alas. Polven voima osoittaa eteenpäin, kädet putoavat alas ja menevät samalla nyrkkiin. Mielikuvassa kiskaiset koko kehon voimalla painon ylös köydellä katossa riippuvan väkipyörän avulla. Kun liike pysähtyy, kädet palaavat itsestään takaisin alkuasentoon ja ovat valmiina vapauttamaan voiman uudelleen. Tee myös astumalla takajalalla taakse matalampaan asentoon, josta ponnistat takaisin jousen tavoin kapeampaan asentoon. Vältä katkosta. Astut kuin hyppylaudalle, mistä ponnistat takaisin välittömästi.

Kuva1. Voima alas.

3. Oikealla ja vasemmalle suuntautuva horisontaalinen voima

Lähde liikkeelle kamppailuasennosta.  Jos käännyt oikealle, mielen pitää ensin mennä vasemmalle ja päinvastoin. Kalligrafiassa sivellintä käytetään samalla tavalla. Aluksi ajatuksen voi näyttää muodossa, mutta myöhemmin se ei saa näkyä. Kun kierryt vasemmalle, se tuntuu kuin nojaisit isoa jousta vasten. Vasen käsi kääntyy ulospäin ja iskee vasemmalle. Tärkeä osa voimaa on pään kääntyminen. Käännä pääsi ja katso voiman suuntaan. Vartalo kiertyy keskilinjan ympäri. Pään kääntö vasemmalle auttaa jännittämään kehon vasemman puolen lihaksia. Tee saman tien toiseen suuntaan.

Liike muodostaa voimakkaan keskipakovoiman, jolla voi heittää vastustajan. On olemassa vanha yiquan-sanonta, jolla viitataan tähän vartalon käyttöön, nimittäin ”lantio kuin pyörä, jalat kuin porat”. On tärkeää myös muistaa kiertoliikkeen aikana ojentaa koko vartalon keskilinja. Ilman tätä ojennusta kierron voima jää puutteelliseksi.

Kuv 2. Sivuttaisvoima.

Yao Zongxun käsittelee kirjansa voimaa käsittelevässä luvussa vielä falin yhdistämistä askeliin. Hän erottaa siinäkin askeleet eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle.  Palaan askelkuvioihin näissä blogeissa myöhemmin.  Yao päättää kirjansa voimaluvun toteamalla, että hän on tehnyt luvussa yhteenvedon kaikista yiquanin keskeisistä voiman vapauttamisen harjoituksista ja menetelmistä. Vain harjoittelu tuottaa tulosta. Hän kehottaa itse tutkimaan jatkuvasti omia harjoitusmenetelmiä. On katsottava muiden voimaa ja testattava omaa voimaa tuisoussa ja vapaassa harjoituksessa. Näin omakin voima vahvistuu. Edelleen hän toteaa, että asiaa on vaikea kuvata sanoilla ja monet epäonnistuvat voiman vapauttamisessa. Silloin syitä ovat: paikallinen voima, jalkojen ja lantion koordinaation puute, riittämätön ristiriitavoima, jalkojen voimaa ei osata hyödyntää tai ne ovat heikot. Yao kehottaa tutkimaan näitä asioita. Edelleen Yao toteaa, että yiquan vaatii ajattelua ja mielen käyttöä alusta loppuun asti. On harjoiteltava koko sydämestä. Yiquanin voima nousee tilanteesta ja sopeutuu tilanteeseen.  Yiquanin voiman kiintopiste, kohta mistä se vapautetaan, ei ole kiinteä, vaan se otetaan, mistä saadaan. Sama pätee ylävartalon suhteen. Yiquanissa ei ole mitään tiettyä kamppailuasentoa tai lyöntiasentoa. On tärkeää suunnata voima kohti vastustajan keskilinjaa ja painopistettä. Kun hallitset vastustajan painopisteen, kaikki muu on helppoa. Tärkein avain koko kehon liikkeeseen ja voimaan on kuitenkin, miten mielikuvien avulla pystyt stimuloimaan hermostoasi. Mikä tapahtuu mielessä, toteutuu lopulta kehossa.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 20

Pari huomiota Yaon kuvauksesta

Ennen kuin siirryn eteenpäin seuraavaan voiman vapautuksen suuntaan, muutama lyhyt huomio Yaon kuvauksesta. Kannattaa huomata, että kun Yao siirtyy kuvaamaan itse falin tekniikkaa, niin hän antaa heti siitä käytännöllisen ja itsepuolustuksen kannalta keskeisen esimerkin: miten voima vapautetaan suoraan eteen suuntautuvaan iskuun iskemällä kummallakin kämmentyvellä eteen. Liikkeen sovelluksesta ei ole mitään epäselvyyttä. Kyseessä on ehkä kaikkein yleisin kiinalaisissa kamppailutaidoissa esiintyvä itsepuolustuksen perusliike, jota voidaan soveltaa monella tapaa ja myös monessa muodossa. Kannattaa muistaa, että kun yiquanissa annetaan jokin liike, voima tai tekniikka, se ei tarkoita, että kyse on vain tästä yhdestä liikkeestä, voimasta tai tekniikasta vaan, että kyse on esimerkistä, joka on kyettävä laajentamaan koskemaan monia asioita.  Esimerkiksi lyönti kahdella kädellä voi yhtä hyvin olla lyönti yhdellä kädellä; lyönti voi olla työntö riippuen voiman käytöstä; isku voidaan tehdä kämmentyvellä, mutta myös nyrkillä tai sormilla riippuen tilanteesta; iskun kohdistus on tilanteesta riippuvainen jne. Jos vielä muistatte, kuvasin blogissa 13 xingyiquanin ”alkuperäisen nyrkin”, joka oli yksi liike, mistä pystyy avaamaan suunnilleen koko kamppailutaidon.  Samalla tavalla pitää suhtautua myös näihin Yaon antamiin perussuuntiin tehtäviin falin malleihin.

Toinen huomio liittyy siihen, mitä myös selitin jo aivan tämän blogisarjan alussa ja kuvasin teesiin kolme: ”Seisonta-asennot ovat pysäytyskuvia liikkeestä.” Yaon kuvaama liike tuli itse asiassa jo kuvattua siellä. Liike voidaan nähdä siirtymisinä kolmen asennon välillä: pallon kannattelu rinnan edessä, lankun kannattelu vedessä ja pallon kannattelu edessä kämmeniä vasten. Kun seisomme näissä kolmessa asennossa, harjoittelemme aina tätä eteen suuntautuvaa voiman vapauttamista, itsepuolustuksen perustekniikkaa. Huomaa myös, että seisominen näissä asennoissa opettaa myös rentouden ja jännityksen vaihtelun näissä asennoissa, taito jota ilman voimaa on mahdotonta vapauttaa. Asennoissa seisominen antaa liikkeelle oikean rakenteen, mutta harjoittelemalla mielikuvien avulla voiman perussuunnat sisäisesti, se valmistaa meitä saattamaan voiman ulos myös ulkoisesti.

Koska käsittelin jo edellä myös tiikerin liikettä, siis kummallakin kädellä piirrettävää sagittalitason pysty-ympyrää, niin kannattaa huomata, että myös siihen sisältyy eteen suuntautuva fali. Käsittelimme jo myös tämän liikkeen itsepuolustussovelluksia tuossa yhteydessä. Toistin siellä myös WXZ:n sanonnan, on vain tiikeri ja lohikäärme, siinä kaikki. Yao siis opettaa falin, missä astutaan suoraan sisään yiquanin kamppailutaidon kovaan ytimeen.

Kolmas huomioni liittyy Yaon kuvaaman puolinyrkin käyttöön. On tärkeää myös seistä kädet puolinyrkissä.  Mielikuva on, että kädessä on linnun muna, jota ei saa rikkoa. Vasta iskun osuessa kohteeseen käsi puristetaan nyrkkiin ja samalla nyrkki putoaa hieman alas ranteen sisäpinnan suuntaan. Tämä on siis Yaon kuvaus puolinyrkin käytöstä (kuva 1). Yao kuvaa tätä asiaa kirjassaan tarkemmin vasta käsitellessään yiquanin kamppailupuolta, san shouta.

Kuva 1. Puolinyrkki, Yao Zongxun.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 19

Yiquanin voiman neljä elementtiä

Seuraavaksi Yao luettelee neljä perustavaa elementtiä, mistä yiquanin voima koostuu. Ne ovat:

1. Mielen synnyttämä hermostollinen stimulaatio, joka saadaan aikaan mielikuvan avulla. Yiquanissa kuvittelemme vastustajan ja nostamme vireystilan ylös. Koko kehon ihokarvat nouseva pystyyn ja olemme valmiina toimimaan pelottomasti. Voit saattaa koko kehon liikkeelle sekä sisäisesti että ulkoisesti välittömästi ja voittaa vastustajan.  Mielen voiman tulee suuntautua vastustajan läpi kauaksi, silloin se lävistää vastustajan. Hengen vieminen kehoon on voiman vapautuksen tärkeä avain.  Vain niin voimme säilyttää psykologisen luottamuksen voittoon ja kyvyn liikkua koko keholla. Henki ja rohkeus ovat kamppailutaitojen ensimmäisiä edellytyksiä. Ilman niitä hyväkin tekninen kyky on turhaa.

2. Toinen on reaktiovoima. Se saa aikaan koko kehon liikkeen, jolla vastustajaa isketään. Tämä saadaan aikaa takajalan iskusta maata vasten. Massan liike (inertia) syntyy siitä ristiriitavoimasta, mikä syntyy takajalan ponnistuksesta etujalan voimaa vasten.

3. Kolmas voiman tekijä on kehon sisäiset ristiriitavoimat hetkellä, jolloin voima vapautuu. Mitä enemmän kehon osia on mukana, sitä suurempi voima. Tärkeintä on kehon ylä- ja alaosan ristiriita. Jalkapohjien ja päälaen ristiriitavoima muodostaa tuntemuksen koko kehon jousesta.

4. Neljäs voimaan vaikuttava tekijä on kehon värähtelevä liike, minkä voiman vapauttaminen aiheuttaa koko kehossa. Liike värähtelee koko kehossa. WXZ kuvaa tätä koko kehon liikettä ikään kuin rummun kalvon liikkeeksi tai rummuttamiseksi koko keholla.

Voiman vapauttamisessa on kaksi vaihetta.  Ensin se pitää varastoida, että se voidaan vapauttaa. Ne ovat kuitenkin saman asian kaksi puolta, eikä niitä voi erottaa toisistaan.  Jos haluaa vapauttaa ison voiman, se on ensin kerättävä ikään kuin sisäiseen varastoon.  Kun sitten voima halutaan vapauttaa joko paikallaan tai liikkeessä, koko kehon on oltava siihen valmiina olemalla sopivalla tavalla rento ja jännittynyt yhtä aikaa. Jos se on liian jännittynyt, se on voimaton, mutta jos se on liian rento tai löysä, se on liian hidas toimimaan ja vastustaja ehtii käyttämään tämän hyväkseen. On löydettävä optimaalinen rentouden ja jännityksen tila. Mielen on oltava keskittynyt, vireystila nostettu ylös, silloin mielen hallitsema sisäinen voima on valmiina purkautumaan. Silloin se voi vapautua kaikkia niitä muotoja käyttäen ja kehon kohdista, joita on harjoiteltu.

 Kun puhutaan yiquanin kokonaisvaltaisesta voimasta, sillä tarkoitetaan Yaon mukaan, että voima jakautuu tasaisesti koko kehoon, liike on koordinoitua, kehon alaosa ja yläosa toimivat yhdessä, etu- ja takaosa, oikea ja vasen ovat myös tasapainossa. Voiman räjäyttämisen hetkellä kaikki mahdolliset kehon sisäiset ja ulkoiset voimat yhtyvät, keho jännittyy mahdollisimman lyhyen ajan. Sen jälkeen on heti rentouduttava, jotta voima voidaan vapauttaa uudelleen.  Nyrkkeilyvoimalla tarkoitetaan kykyä vapauttaa voimaa olosuhteiden mukaan eri tilanteissa nopeasti tai hitaasti, lyhyeltä tai pitkältä matkalta, isoon tai pieneen liikkeeseen. Kaikki tavat on opeteltava ja hallittava.

Seuraavaksi kuvaan falin harjoittelun perussuuntiin, niin kuin Yao ne kuvaa kirjassaan. Teksti on käytännössä referaattia Yaon kirjasta ilman omia huomioitani.

.

Falin harjoittelu perussuuntiin

1. Eteenpäin suunnattu voima

Kyky vapauttaa voimaa suoraan eteenpäin kohti vastustajaa on kamppailutaitojen tärkein voima. Se on mukana käytännössä miltei kaikissa lyöntitekniikoissa.  Yao myös toteaa, että tämä voima on perustavin yiquanin voimista.  Perusharjoitus tehdään paikaltaan jijizhuang-asennosta (kuva 1a).  Paino on jakautunut takajalan ja etujalan suhteen 70/30. Kannattele palloa rinnan edessä. Myös polvien välissä on pallo. Tee harjoitus puolinyrkissä, missä kolme viimeistä sormea koskevat kevyesti kämmentä ja peukalo ja etusormi muodostavat renkaan. Etukäsi on hieman takakäden yläpuolella. Etukäsi suojaa keskilinjaa. Yao antaa myös mielikuvan ja kehottaa kuvittelemaan, että käden kolmion linja hartiasta kyynärpäähän on tyhjä ja kyynärpään linja kämmeneen on suuri naula.

Kun vapautat voiman tästä eteenpäin, takajalka polkaisee maata ja saattaa painopisteen eteenpäin suuntautuvaan liikkeeseen. Koko vartalo on kuin puinen vasara, joka iskee kyynärpään niveleen, josta eteenpäin suuntautuva naula iskeytyy eteenpäin.  Samalla kädet kiertyvät ulkokiertoon kämmenet eteenpäin. Kun kädet saavuttavat kontaktin kohteeseen, sormet ojentuvat, jolloin tunnet voiman tunkeutuvan sormenpäihin asti (kuva 1b).

Yao Zhongxun, fali eteen.

Yao kehottaa kiinnittämään huomiota seuraaviin kohtiin:

1. Lähtöasennossa keho on rento.

2. Kuvittele, että kontaktissa kädet osuvat punahehkuiseen rautaan, jolloin ne myös vetäytyvät välittömästi.

3. Kun voima vapautuu kontaktissa, alaselkä pyöristyy ja etujalka polkee maata. Se voi myös astua hieman eteenpäin. Paino käy edessä suhteessa 30/70, mutta palaa välittömästi takaisin, jotta voima voidaan vapauttaa uudelleen.

4. Kun koko kehon voima iskeytyy kyynärniveleen, päälaki kohoaa ylös ja otsan voima suuntautuu eteen.

5. Kun kädet kiertyvät, kyynärpäiden voima suuntautuu myös ulospäin ja ylöspäin ja katkaisee kyynärpäistä kiinni olevat narut (jotka sitovat kyynärpäät toisiinsa ja lattiaan). Kädet eivät koskaan ojennu täysin suoraksi.

6. Mieli suuntaa voiman aina kohteesta läpi. Liike voi olla lyhyt, mutta henki on laaja. Olet kuin lohikäärme, joka tempoo suitsiaan.

7. Keho on kuin suuri jousi, josta voima vapautuu.

8. Yhdistä voiman vapautus myös äänen koittoon.

Tämä harjoitus opettaa myös seisomisharjoituksen tärkeyden. Jos et kykene tuntemaan kuusisuuntaista voimaa seisoessasi, et pysty tekemään tätä harjoitusta oikealla tavalla.  Voiman vapauttaminen on huyuan lin eli kokonaisvaltaisen voiman vapauttamista.  Yao toteaa, että sitä sisäistä voimaa, mikä tähän ”ravistamiseen” liittyy, on vaikea selittää sanoilla.  Kun voima vapautetaan, raajoissa on ylös ja alas suuntautuvaa voimaa, eteen ja taakse värähtelevää voimaa ja oikealle ja vasemmalle suuntautuvaa vaakatason kiertyvää voimaa ja koko kehon keskilinjan ympäri kiertyvää voimaa (kahdeksan voimaa).

Lihasten kannalta katsottuna siinä on sekä isotonista että isometristä voiman käyttöä (lihaksen pituus, muuttuu, mutta voima ei muutu; lihaksen pituus ei muutu, mutta voima muuttuu). Siinä erilaiset voimat yhdistyvät hyvin monimutkaisella tavalla.  Siinä on koko kehon elastista voimaa, raajojen kierron synnyttämää spiraalivoimaa, rajojen kierron ja taipumisen synnyttävää kolmiovoimaa, rakenteen muuttumisesta aiheutuvaa voimaa, luiden kannattelusta syntyvää vipuvoimaa jne.  Toisin sanoen, ulkoinen muoto on yksinkertainen, mutta sisältö on monimutkainen.

Vain seisomalla erilaisissa pylväsasennoissa opimme erottamaan ja käyttämään tällaisia voimia.  Ajan kuluessa taitomme kasvaa ja opimme käyttämään niitä ja lopulta vapauttamaan koko kehon yhteensulautetut voimat räjähtävällä tavalla, mutta tätä prosessia ei voi nopeuttaa. Vain kärsivällinen harjoitus tuottaa tulosta.

Read Full Post »