VII Yiquanin duan shou
1. Aluksi
Lähestyn seuraavaksi yiquanin duan shouta pääasiassa Wang Xiangzhain vuonna 1959 kirjoittaman kirjan ”Yhteenveto yiquanin duan shousta” kautta, mutta käytän myös muita lähteitä, erityisesti Yao Zongxunin kirjaa. Niistä saamme hyvän kuvan, mitä Wang Xiangzhai tarkoittaa duan shoulla, mitkä ovat sen perusideat ja miten sitä harjoitellaan. Olen jo aikaisemmin todennut, että nykyään duan shou ja san shou näyttävät ainakin jossain määrin sekoittuvan keskenään, jolloin WXZ:n alkuperäinen ajatus san shousta voi hämärtyä. Tämä on myös yksi syy, miksi itse päätin kirjoittaa tästä teemasta. Pidän tärkeänä vanhan yiquanin säilymistä enkä ajattele, että muutos on aina muutosta parempaan. Luulen, että ainakin jotakin samankaltaista on pyörinyt Wang Xiangzhain mielessä vuonna 1959, kun hän on kirjoittanut tätä kirjaa. Tuohon aikaan ei voinut vapaasti harjoitella yiquaninkaan kamppailupuolta. WXZ joutui painottamaan yiquanin terveysnäkökulmaa, että ylipäätään saattoi harjoittaa ja opettaa taitoaan. Hän näki, mitä tapahtui hänen ympärillään muille kamppailutaidoille. Taijista kehitettiin terveysliikuntamuoto, ja sen kamppailupuoli miltei kuihtui pois. WXZ ilmeisesti pelkäsi, että näin käy myös yiquanille. Näen kirjan hänen jo vanhana miehenä kirjoittamanaan testamenttina tuleville yiquanin harrastajille, missä hän korostaa yiquania kamppailutaitona. Käsikirjoitus jäi hänen tyttärelleen Wang Yufangille, joka vasta vuonna 2002 antoi sen julkaistavaksi WXZ:n koottuihin teoksiin. Kirja on sitten synnyttänyt ilmeisesti kohua kiinalaisissa yiquan-piireissä, koska netistä löytyy myös keskustelua siitä, että käsikirjoitus ei olisi aito. Samaa keskustelua on tosin käyty muistakin hänen käsikirjoituksistaan ja kirjoistaan. Ilmeisesti kirja on ollut jonkinlainen shokki joissakin yiquan-piireissä, missä on painotettu periaatetta, että yiquanissa ei olisi mitään tekniikoita. Mitä tekstin aitouteen tulee, ainakin itselleni sen aitouden takuuksi riittää, että hänen tyttärensä ja myös ikänsä isänsä perinnettä jatkanut Wang Yufang pitää sitä aitona, ja miksi ei pitäisi.
Pitkäaikaiselle yiquanin harrastajalle kirjassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä ja uutta. Sama pätee tilanteessa, missä itselläsi on vuosikymmenten kokemus jostakin muusta kamppailutaidosta. Kamppailutaidot ovat ytimeltään samaa, vain niiden muodot vaihtelevat, mutta myös pysyvät samoina. Ihmisen rakenne määrittelee, mitä hän voi käsillään ja jaloillaan tehdä. Erilaiset kamppailutilanteet nostavat sieltä esiin erilaista materiaalia, mikä tulee sitten luokitelluksi erilaisiin teknisiin, taktisiin ja strategisiin luokkiin. Toiset taidot erikoistuvat toisiin luokkiin ja niiden tekniikoihin, toiset toisiin. Wang Xiangzhai tutki tätä kuviota hyvin monipuolisesti eri taitojen näkökulmista ja päätti yiquanissa nostaa esiin sen kaikille kamppailutaidoille yhteisen tason, mikä tulee ennen tätä luokitusta: mitkä ovat kehomme kamppailuominaisuudet: voima, nopeus, liikkuvuus ja miten niitä harjoitellaan. Ne ovat kuitenkin kaiken tekniikan taustalla ja lopulta määräävät niiden tehokkuuden. Näin hän kehitti yiquanin perusmenetelmän, jonka avulla harjoitellaan kamppailun kannalta olennaisia ominaisuuksia. Tähän liittyi erityisesti myös hengen tai asenteen harjoittaminen, mitä myös jotkut kiinalaiset taidot olivat jo aiemminkin korostaneet. WXZ nosti kamppailuhengen taitonsa keskiöön. Ilman oikeaa henkistä asennetta, oli tekniikka tai voima mitä vain, ei voinut pärjätä todellisessa kamppailussa. Näin yiquan tuli sisältämään harjoituksen tasot, jotka asettuivat tekniikoiden ”yläpuolelle”. Tämä ei tarkoita, että tekniikka ei olisi yiquanissa tärkeää, vaan se tarkoittaa, että on harjoituksen taso, joka määrittelee myös sen, miten tekniikka toimii.
Kirjan johdannossa on viisi ajatusta, joita WXZ pitää keskeisinä yiquanille kamppailutaitona. (1) Ensinnäkin hän toteaa, että yiquan on voiman käytön menetelmä, missä opetellaan koko kehon pyöreää voimaa (hunyuan li). Hän puhuu myös kolmiovoimasta, millä viitataan kehon rakenteelliseen voimaan, joka varastoituu kehon kolmioihin. Tämä periaate kulkee läpi koko yiquanin harjoitusprosessin. Yiquan on koko kehon voiman harjoittamista seisomalla ja sen liikkeelle saattamista muiden harjoitustasojen avulla. Voima, nopeus, räjähtävyys ja tietysti myös henkinen asenne ovat kamppailutilanteessa ratkaisevia tekijöitä.
Tämä periaate pitää sisällään toisen WXZ:n ajatuksen, minkä hän nostaa esiin, että (2) yiquanissa emme keskity yksittäisten tekniikoiden harjoittamiseen. Tämän hän kuvaa yiquanin ja muiden kamppailutaitojen eroksi. Hän toteaa, että tämä on oma panokseni yiquaniin, muut koulut ovat erilaisia. Muut keskittyvät tekniikkaan, yiquan voimaan.
Kolmas ajatus, minkä WXZ haluaa heti nostaa esiin, on yiquanin (3) voiman laatu. Sitä hän kuvaa ihmisen vaistomaiseksi voimantuoton tavaksi, jota hän kehottaa harjoittelemaan arjessa päivittäin. Edelleen hän kuvaa tätä voimantuoton tapaa paluuksi siihen, mikä on synnynnäistä. Aivan kuin jokaisella eläimellä on oma vaistonvarainen voimansa, jota ei tarvitse sen kummemmin kasvattaa tietoisesti, ihmiselläkin sellaista on, mutta ihminen on suurelta osin kadottanut sen nykyaikaisessa elämässä. Se voidaan kuitenkin palauttaa ja sitä voidaan vahvistaa harjoittelemalla. Se on kamppailun perusvoima, joka pitää harjoittaa yhtenäiseksi koko kehon voimaksi niin, että se voidaan saattaa tahdonvaraiseksi. Eri ihmiset harjoittavat ja käyttävät tätä voimaa eri tavoin ja se ilmenee myös duan shoussa eri tavoin ja siksi sen muoto voi olla erilaista, mutta sen tulee olla tasaista, katkeamatonta ja yhtenäistä koko kehon voimaa, WXZ toteaa.
Vaistonvaraiseen toimintaan liittyy WXZ:lla ajatus myös siitä, että tekniikka tapahtuu tilanteessa spontaanisti. Jossain yhteydessä hän kuvaa sitä myös ehdollisen refleksin käsitteellä. Tämä psykologian käsite oli siis hänelle tuttu. Liikkeen nopeus ja spontaaniushan eivät tarkoita, että liikettä tai tekniikkaa, mikä näin toteutuu, ei pitäisi tai ei olisi harjoiteltu. Päinvastoin. Kyse on vain tekniikan automatisoitumisesta, mikä joskus tulee yiquanin kohdalla ymmärrettyä väärin, kun korostetaan yiquanin tekniikoiden puutetta. Kannattaa muistaa, että kun kiinalaisessa vanhassa perinteessä on kuvattu tällaisia ilmiöitä, jotka nyt osaamme selittää, niiden kuvaus sai erilaisia runollisia ja filosofisiakin muotoja. Välillä WXZ viljelee myös tällaista vanhaa termistöä.
Todettuaan, että yiquanissa ei keskitytä tekniikoihin, hän kuitenkin toteaa, että (4) yiquaniin on suodatettu eri koulukuntien vahvuuksia. Kun sitten katsoo kirjassa kuvattuja duan shoun tyylejä ja niihin liittyviä tekniikkaesimerkkejä, ajatus saa konkreettisen muodon. Sieltä löytyy nimenomaan yhdenlainen kokoelma vanhojen kiinalaisten kamppailutaitojen ydintekniikkaa. Niitä on siis koottu eri taidoista pääasiallisena lähteenä kuitenkin xingyiquan ja sen edeltäjät, mutta myös esimerkiksi taiji. WXZ tunnetaan ristiriitojen miehenä. Koko harjoitusmetodi perustuu erisuuntaisten voimien ristiriitoihin. Myös kuvaus taidosta, jossa ei ole tekniikkaa ja jota kuitenkin harjoitetaan tekniikan avulla, kuulostaa ristiriidalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska puhe tekniikasta ei tarkoita, että harjoituksella ei ole mitään muotoa. Jos ylipäätään nosta käteni ylös, se on jo käden ylösnostamisen tekniikka. Olen edellä kuvannut tätä periaatetta ajatuksella, että jokainen ele on tekniikka. Jos ylipäätään haluaa harjoitella kamppailutilannetta, se on tehtävä jossain muodossa eli tekniikoiden avulla. Niitä WXZ antaa tässä kirjassaan. Hän antaa siihen tyylien kautta yleisiä strategisia lähestymistapoja ja tekniikoiden kautta niihin esimerkkejä. Hän kirjoittaa kirjansa alussa, miten ”(…) koko kehon yhtenäinen voima kehitetään seisomisharjoittelussa, tunnistetaan shili-harjoittelussa ja sitä harjoitetaan duan shoussa. Koko kehon tasapainoinen voima on kaiken perusta, duan shou on sen erityinen sovellus.” Duan shou on siis yiquanin voimien soveltamista erilaisissa muodoissa eli tekniikoissa samalla tavalla kuin mitä shili ja fali ovat. Sen muodot vain ovat hieman erilaisia, mutta ei välttämättä paljon tai ei lainkaan.
Lopuksi WXZ toteaa, että hän antaa tässä kirjassaan vain esimerkkejä, lukijan on pääteltävä siitä loppu. Tämä on hyvin tyypillinen kiinalainen ajatus siitä, että yhdestä on nähtävä kymmenen, kymmenestä sata jne. Tämä periaate pätee tietysti myös tähän blogisarjaan. Kun edellä annoin eläinten yhteydessä muutaman esimerkin niiden sovelluksista, niin harrastajan on muistettava, että ne ovat vain malliesimerkkejä, jotka avautuvat moniin suuntiin tilanteista riippuen.
visioi.wordpress.com 