Puolalainen Andrzej Kalisz on kääntänyt useita Wang Xiangzhain kirjoja englanniksi, jotka löytyvät hänen kotisivuiltaan: http://www.yiquan.academy/articles.php?article_id=17. Yksi mielenkiintoisimmista on kirja nimeltä Central Pivot of the Way of Fist. Kirjassa on paljon mielenkiitoista materiaalia, mutta tässä lyhyessä tekstissä haluan nyt kiinnittää huomiota vain yhteen seikkaan. Kirjan viimeisessä luvussa hän kritisoi voimakkaasti kiinalaisissa kamppailutaidoissa vallalla olevaa mestari-oppilas -järjestelmää. Kyse on järjestelmästä, missä opettajan oppilaaksi (tudi) tullaan muodollisen seremonian kautta. Netistä löytyy useita tällaisen baishi-seremonian kuvauksia, tässä yksi: https://wulinmingshi.wordpress.com/2015/10/02/becoming-a-disciple-the-baishi-ceremony/
Kirjoitin viime marraskuussa pitkän kuvauksen idän kamppailutaitojen suljetuista tietorakenteista, enkä palaa siihen enää tässä muuten kuin huomauttamalla, että on mielenkiintoista, miten Wang Xiangzhai näkee itsekin selkeästi tällaisen opetustavan jopa rappeuttavan perinnettä, jossa sitä toteutetaan (ks. linkki alta lähteistä). Wang Xiangzhai on omistanut tälle teemalle kirjansa kokonaisen viimeisen luvun. Kannattaa lukea alkuperäinen teksti. Nostan tässä esiin hänen pääpointtinsa.
1. Järjestelmä sisältää ajatuksen, että vain tudeille opetetaan oikein ja myös kaikki tyylin ”salaisuudet”. WXZ toteaa tästä, että jos jollakulla on oikeasti jotain arvokasta opetettavaa ja jos hän ei opeta sitä oppilailleen vapaasti, se johtaa kamppailutaidon olemuksen rappeutumiseen. On myös huomattava, että vaikka olisit kuinka ”tudi”, se ei tarkoita, että olisit aina mallioppilas ja että ylipäätään pystyt omaksumaan opettajasi kaikki opetukset. Tudiksi päästään usein ”poliittisen” perustein, ei taidon näkökulmasta. Tudeja eivät ole välttämättä parhaat oppilaat vaan sopivat. Erityisen hyvin tämä näkyy japanilaisessa budon perinteessä.
2. Järjestelmä myös pitää sisällään oletuksen, että opettaja opettaa jotain erityistä ja yksityistä taitoa, jota hänellä ei ole velvollisuutta opettaa kuin heille, jotka hän itse valitsee oppilaikseen. Wang Xiangzhai korostaa, että yiquan on nähtävä tieteenä, joka on yhteistä omaisuutta. Tiedekään ei saa olla riippuvainen kansallisista tai muista rajoista. Vain tiedon jakaminen mahdollistaa tiedon kasvun. Hän myös toteaa, että on nähtävä muut ihmiset osana omaa perhettä ja muita on ajateltava samalla tavalla kuin ajattelet itseäsi.
3. Wang Xiangzhai toteaa myös, että hän ei katso titteleitä tai nimiä, vaan arvostaa oppilaidensa henkeä ja tunnetta ja pyrkii opettamaan kaikkia parhaansa mukaan niin hyvin kuin pystyy. Jos tehdään mestarin ja oppilaan ero, se synnyttää auktoriteetin ja hänen alaisensa eron, mikä ei ole rakentavaa. Tällainen hierarkia estää oppilasta esimerkiksi kritisoimasta opettajaansa, vaikka hän näkisi tämän tekevät selkeitä virheitä. Näin kamppailutaito ei voi edistyä. Opettajaa ei pidä pelätä. Hänen kanssaan pitää pystyä harjoittelemaan yhdessä.
WXZ arvostelee kirjassaan kollegoitaan rajusti, esimerkiksi näin: ”Vaikka on olemassa poikkeuksellisia ihmisiä, jotka ovat kyenneet tunkeutumaan kamppailutaidon ytimeen asti, ennakkoluulojen ja tapojen vuoksi he eivät kuitenkaan halua siirtää tietoaan eteenpäin. Kuinka he eivät ymmärrä, että jokien ja järvien vesi kuuluu kaikille, jotka haluavat sitä käyttää. Miksi he ovat niin ahdasmielisiä? Tiede kuuluu koko ihmiskunnalle. Jos joku on saavuttanut taidon, se kuuluu jakaa. Kuinka hän voi pitää sen vain itsellään ja muut siitä tietämättöminä?”
Lähteet:
Wang Xiangzhai: Central Pivot of the Way of Fist. Tr. from Chinese by Andrzej Kalisz. Yiquan Academy 2005.s. 42-44
Klemola, Timo: Miten kamppailutaitojen tietoteoreettiset rakenteet eroavat idässä ja lännessä. https://www.academia.edu/62712085/Miten_kamppailutaitojen_tietoteoreettiset_rakenteet_eroavat_idässä_ja_lännessä
visioi.wordpress.com 