Syksy on tulossa ja ajattelin taas koronakauden jälkeen käynnistää syksyllä myös Syvä-asahin jatkokoulutukset. Korona-aika oli monella tapaa ankeaa aikaa. Viimeisen parin vuoden ajalta olen joutunut perumaan miltei kaikki jatkokoulutukset, koska osallistujia ei ole ollut. Toivottavasti ajat ovat nyt muuttumassa ja voimme hiljalleen palata normaaliin arkeen. Asahin suhteen se tarkoittaa omalla kohdallani asahin hienovaraisia vivahteiden tutkimista ja miettimistä, miten niitä voisi opettaa asahin ohjaajille. Tämä on monella tapaa haastavaa. On helpompaa tyytyä pinnalliseen taitoon kuin, että ryhtyy toden teolla harjoittelemaan niin, että vaikeammatkin käsitteet alkavat avautua.
Asahin liikkumisen tapaan liittyvät periaatteet ja niiden taustalla vaikuttavat teoreettiset käsitteet ovat monimutkaisia ja syviä. Monet niistä, käytännössä kaikki, ovat kehittyneet vuosituhansien kuluessa kiinalaisessa liikuntakulttuurissa eivätkä ne ole välttämättä vieläkään länsimaiselle liikuntatieteelle tuttuja. Yritän tässä artikkelissa valottaa tätä asiaa yhden esimerkin avulla. Ensimmäisessä asahi-kirjassamme ”Asahi – terveysliikuntaa kaikille, sivulla 113 on alla oleva kuva kehon keskilinjasta.
Kuvassa keskilinja kulkee kehon neljän pisteen kautta, jotka kirjassa lyhyesti kuvaan. Mitä jätän kirjassa kuvaamatta, on kuvan lähtökohta ja sen takana oleva ajattelu. Se olisi ollut asahin perusteita käsittelevään kirjaan aivan liian monimutkaista. Kuvaan liittyy mielenkiintoinen historia ja samalla myös syvällinen kiinalainen taitojen opiskeluun liittyvä teoria.
Kuvan malli on otettu yhdysvaltalaisen taijin opettajan Jan Dieperslootin kirjasta ”Warriors of Stilness. Meditative Traditions in the Chinese Martial Arts. Volume 1” sivulta 22, missä on kuvan 2 kuva.
Kirjassa Diepersloot selittää oman kiinalaisen taiji-opettajansa Cai Songfangin teorian siitä, miten taijissa liikkeen harjoittamista lähestytään kehon keskilinjan liikkeiden kautta. Keskilinja hahmotetaan tiettyjen kehon sisäisen avaruuden kohtien tai pisteiden kautta. Ajatustapa auttaa hyvin yksityiskohtaisen liiketietoisuuden kehittämisessä. Se että ylipäätään puhumme asahissa keskilinjasta ja sen liikkeistä, juontaa tähän taijin opettajaan. Tutustuin itse Diperslootin kirjaan heti sen julkaisun jälkeen 1995. Olin silloin harrastanut taijita noin kymmenen vuotta ja kirja avasi itselleni taijin aivan uudesta näkökulmasta. Kirjassa oli myös Diperslootin sähköpostiosoite ja päätin saman tien kirjoittaa hänelle ja kysyä, voisiko hän tulla käymään Suomessa. Hän vastasi ja kertoi olevansa tulossa joka tapauksessa Eurooppaan seuraavana vuonna ja voisi tulla kyllä Suomeenkin. Niin tapahtui. Järjestin kesällä 1996 Tampereelle Dieperslootin ohjaaman taijin kesäleirin, johon osallistui varmaan kolmekymmentä suomalaista taijin harrastajaa. Jan piti samalla myös ennen taiji-leiriä parin päivän yiquan-leirin, joka oli tästä taidosta ensimmäinen leiri Suomessa.
Leirillä Jan opetti meille, miten keskilinja rakennetaan kehon kokemuksellisten, sisäisten pisteiden kautta ja miten kaikki pystyn kehon liikkeet voidaan analysoida kolmen keskilinjan liikkeen avulla, joita ovat painonsiirto, kierto ja vajoaminen/kohoaminen. Hän myös opetti, miten tämä liikeanalyysi viedään mihin tahansa liikkeeseen, joka halutaan tehdä mahdollisimman tietoisesti. Hän siis opetti tietoisen liikkeen peruselementit. Innostuin kovasti tästä analyysista ja vein sen myös karateen, jota myös silloin opetin. Kun sitten kehittelimme asahia ja kirjoitin asahin teoriaan kymmenkunta liikeperiaatetta, otin keskilinjan ja sen liikkeet luonnollisesti mukaan tähän analyysiin. Asahi-kirjaankin tuli kopioitua Janin kirjan kuva. Muistan, että minun piti vielä yksinkertaistaa kuvaa asahi-kirjaa varten ja poistaa siitä yksityiskohtia, mutta lähetin kustantajalle ilmeisen vahingossa omien muistiinpanojeni alkuperäisen kuvan, josta piirtäjä sitten piirsi kirjassa esiintyvän kuvan. Koska tarkoitukseni oli yksinkertaistaa sitä, siihen jäi infoa, joka jäi sitten tekstissä selittämättä.
Mutta tarkkaavainen asahin harrastaja on ehkä löytänyt kuvien pisteille tarkemman selityksen, minkä tein artikkeliin, jonka julkaisin Liikunta ja Tiede -lehdessä 4/2002 nimellä ”Asento – liike – aisti. Proprioseptiikan harjoittamisesta”. Artikkelissa kuvaan tarkemmin, miten kiinalaisissa taidoissa tietoinen liike rakennetaan kehoa sisäkautta aistien ja miten siinä käytetään hyväksi kehon sisäisen avaruuden tiettyjä kohtia, joille kiinalaisilla on myös omat nimensä. Näitä pisteitä käytetään hyväksi sekä akupunktiossa että taolaisessa qigongissa. Nimet niissä saattavat vaihdella. Olennaista on, että kyse on ihmisen sisäisen aistijärjestelmän eli proprioseptiikan harjoittamisesta. Sen kautta kehitetään tietoisuutta kehon ”keskustasta”, missä hengitysliike tuntuu, mutta eriyisesti kehon pystylinjauksesta ja rakenteesta, jonka kautta liikkeeseen voidaan valjastaa koko kehon rakenteellinen voima. Tällaista lähestymistapaa ei ole länsimaisessa liikunnassa. Asahissa se on, mutta ei siksi, että olisimme sen keksineet vaan siksi, että se on perustava kiinalainen kokemuksellisen biomekaniikan lähestymistapa.
Koska olen kirjoittanut asiasta em. Liikunta ja Tiede -lehden artikkelissa, en kirjoita siitä tässä enää tarkemmin. Suosittelen, käytte katsomassa tarkemman kuvauksen tuosta artikkelista, jonka olen laittanut nettiin Asahi-Akatemian sivuille tänne: https://asiakas.kotisivukone.com/files/asahiakatemia.kotisivukone.com/asento_liike_aisti.pdf
Tuohon artikkeliin piirsin tällaisen kuvan:
Seuratkaapa Asahi-Akatemian koulutuksia. Syksyn jatkokoulutukset ovat tulossa ohjelmaan aivan kohta. Koulutukset löytyvät täältä: https://www.asahi.pro/koulutukset
visioi.wordpress.com 
Vastaa