Viikonvaihteen asahi-ohjaajakoulutuksen jälkeen monet asiat jäivät resonoimaan kehoon ja mieleen. Parin päivän intensiivinen harjoittelu tuntuu aina kehossa monta päivää lisääntyneenä kehotietoisuutena, liikkumisen rentoutena, usein jopa äänen vapautumisena. Asahi on aivan käsittämättömän monipuolinen koko kehomieltä avaava ja vahvistava harjoitus.
Nyt haluan nostaa esiin sen, että asahissa mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Se on paljon enemmän. Otan tästä esimerkiksi askeleen, koska pohdimme sitä juuri koulutuksessa. On askeleita ja askeleita. Kun tyypillisessä länsimaisessa liikunnassa puhumme askeleista, oli se sitten voimistelua tai urheilua, niin kuvaamme, että otetaan pari askelta sivuun, 14 askelta aitojen välillä jne. Puhutaan askeleista, mutta harvoin tai ei lainkaan, miten tämä askel otetaan. Askeleen yksityiskohdat jätetään analysoimatta. Ei asahissa. Asahissa askel ei ole askel, vaan se on tietoisen liikkeen harjoitus. Usein asahia näkee tehtävän niin, että käsien liike on hidastettu ja pyritään liiketietoisuuteen, mutta askel otetaan nopeammin liikeradan yksityiskohtia tiedostamatta. Tämä ei ole asahia. Asahi on tietoista liikettä, tapahtui se missä kehon kohtaa tahansa.
Viikonvaihteen koulutukseen osallistui yksi hyvin kokenut liikunnanopettaja, jolla oli monien vuosikymmenten kokemus useiden liikuntalajien ohjauksesta tanssista erilaisiin jumppiin. Hän totesi jossain kohtaa koulutusta, että vaikka hän on ikänsä tehnyt ja ohjannut liikuntaa, hän ei ole koskaan analysoinut liikettä näin tarkasti. Tämä on nimenomaan asahin ja jumpan ero. Asahi on tietoista liikettä, missä pyritään ohjaamaan liike tietoisesti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta samalla liikettä sisäkautta aistien. Tämä on mahdollista vain, jos liikettä hidastetaan tarpeeksi, että on aikaa tehdä näin.
Asahin perussarjan viimeinen liike, missä nostetaan pallo, astutaan askel eteen ja venytetetään kädet ja koko keho, on se paikka, missä tietoista askelta on mahdollisuus harjoitella. Tätä liikettä ei kuulu tehdä niin, että vain astutaan ja venytetään. Askel tehdään vaiheittain ja tietoisesti liikettä koko ajan ohjaten. Kun olet nostanut pallon ylös, erota askeleessa seuraavat vaiheet. Seuraavassa kuvauksessa oletan, että askel tehdään oikealla jalalla eteenpäin.
1. Siirrä paino vasemmalle jalalle.
2. Kun paino on kokonaan siirtynyt, siirrä oikea jalka vasemman viereen. Tässä vaiheessa jalan voi antaa hetkeksi koskettaa maata. Tukea maasta voi ottaa päkiällä tai isolla varpaalla.
3. Astu hitaasti oikea jalka eteen niin, että kantapää koskettaa maata. Älä siirrä vielä painopistettä. Pidä huolta, että askeleeseen tulee tarpeeksi leveyttä. Helposti tässä kohtaa jalka astuu suoraan eteen tukijalan kanssa samalle viivalle, jolloin tulevassa askeleessa tasapaino on huono. Nyt paino on edelleen kokonaan takajalan reiden varassa, mikä tekee asennosta raskaan ja näyttää, miten hidas askel harjoittaa ja vahvistaa reittä. Opetan tätä vaihetta usein niin, että kehoitan harrastajaa vetämään jalan takaisin tukijalan rinnalle. Jos paino ei ole vielä siirtynyt eteen, tämän voi hyvin tehdä. Muutama jalan edestakainen liike tässä kohtaa opettaa pitämään painon vielä takana.
4. Vapauta nilkka ja anna jalkapohjan pudota maahan. Kun siis olet astunut askeleen kantapää edellä, päkiä ja koko muu jalkaterä on vielä ilmassa. Rentouta nyt nilkka ja anna jalkapohjan pudota maahan.
5. Nyt olet valmis aloittamaan painonsiirron eteen. Tee se kahdessa vaiheessa. Vapauta ensin etujalan polvi eli anna sen lähteä taipumaan.
6. Työnnä sitten takajalalla painoa eteen. Kun teet painonsiirron niin, että etujalan polvi taipuu ensin, se aiheuttaa, että painopiste tekee liikkeen eli painonsiirron aikana pienen alakaaren, jolloin liike syntyy jaloista työntäen hieman ylös. Tätä voi kuvata liikkeen ”juurruttamiseksi” tai ”maadoittamiseksi”.
Nyt paino on hieman etujalalla ja askel on valmis. Tietoinen askel ei siis ole mikä tahansa askel, vaan se on jalkojen tietoisen liikkeen harjoitus. Tapa, miten otamme askeleen vaikuttaa koko kehon liikkeeseen. Edellä kuvatussa tavassa saamme tuntumaa siihen, miten voima nousee maasta ja jaloista ylös. Liikkeen kineettinen ketju ottaa tukensa maasta. Olen kirjoittanut tästä asahin ”kokemuksellisesta biomekaniikasta” useissa asahia käsittelevissä kirjoissani.
Askeleessa toteutuu yhtä aikaa monia asahin psykofyysisiä periaatteita, jotka voidaan siitä erottaa: 1. liiketietoisuus: askelta ohjataan tietoisesti sen liikeradan jokaisen pisteen kohdalla. 2. Keholaajuinen liike: painonsiirrossa takajalka työntää kohti maata ja liikeketju ottaa tuen maasta ja voima ohjautuu selän kautta käsiin. 3. Juurtuminen maahan: koko jalkapohja ottaa tuen maasta, jolloin tukipinta liikkeelle on mahdollisimman laaja (kantapää siis ei esimerkiksi nouse ilmaan). 4. Hyvä kehon linjaus: kun jalka työntää voimaa ylös, lantio pidetään keskiasennossa, ja se välittää voiman selkään, joka asettuu linjaukseen jalasta tulevan voiman kanssa.
Askel siis ei ole vain askel, vaan se on syvällinen harjoitus, missä harjoitetaan monia asahin periaatteita. Tämä askeleen kuvaus toimii hyvin myös esimerkkinä siitä, mitä tarkoitan ”Syvä-Asahilla”. Asahin oppiminen tapahtuu tietysti vaiheittain sitä mukaan kun harrastajan liikkeen hallinta ja kehotietoisuus hiljalleen kehittyvät. Mutta Syvä-asahissa emme tyydy liikkeen yksinkertaiseen rautalankamalliin, vaan viemme liikeanalyysin liikkeen hienovaraisiin yksityiskohtiin. Näin liike saa jatkuvasti myös kokemuksellisesti hienoja ja mielenkiintoisia ulottuvuuksia, jolloin myös harrastaja saa nautinnollisia uuden oppimisen kokemuksia.
visioi.wordpress.com 
Vastaa