Asahissa askel ei ole askel

Viikonvaihteen asahi-ohjaajakoulutuksen  jälkeen monet asiat jäivät resonoimaan kehoon ja mieleen. Parin päivän intensiivinen harjoittelu tuntuu aina kehossa monta päivää lisääntyneenä kehotietoisuutena, liikkumisen rentoutena, usein jopa äänen vapautumisena. Asahi on aivan käsittämättömän monipuolinen koko kehomieltä avaava ja vahvistava harjoitus.

Nyt haluan nostaa esiin sen, että asahissa mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Se on paljon enemmän. Otan tästä esimerkiksi askeleen, koska pohdimme sitä juuri koulutuksessa. On askeleita ja askeleita. Kun tyypillisessä länsimaisessa liikunnassa puhumme askeleista, oli se sitten voimistelua tai urheilua, niin kuvaamme, että otetaan pari askelta sivuun, 14 askelta aitojen välillä jne. Puhutaan askeleista, mutta harvoin tai ei lainkaan, miten tämä askel otetaan. Askeleen yksityiskohdat jätetään analysoimatta. Ei asahissa. Asahissa askel ei ole askel, vaan se on tietoisen liikkeen harjoitus. Usein asahia näkee tehtävän niin, että käsien liike on hidastettu ja pyritään liiketietoisuuteen, mutta askel otetaan nopeammin liikeradan yksityiskohtia tiedostamatta. Tämä ei ole asahia. Asahi on tietoista liikettä, tapahtui se missä kehon kohtaa tahansa.

Viikonvaihteen koulutukseen osallistui yksi hyvin kokenut liikunnanopettaja, jolla oli monien vuosikymmenten kokemus useiden liikuntalajien ohjauksesta tanssista erilaisiin jumppiin. Hän totesi jossain kohtaa koulutusta, että vaikka hän on ikänsä tehnyt ja ohjannut liikuntaa, hän ei ole koskaan analysoinut liikettä näin tarkasti. Tämä on nimenomaan asahin ja jumpan ero. Asahi on tietoista liikettä, missä pyritään ohjaamaan liike tietoisesti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta samalla liikettä sisäkautta aistien. Tämä on mahdollista vain, jos liikettä hidastetaan tarpeeksi, että on aikaa tehdä näin.

Asahin perussarjan viimeinen liike, missä nostetaan pallo, astutaan askel eteen ja venytetetään kädet ja koko keho, on se paikka, missä tietoista askelta on mahdollisuus harjoitella. Tätä liikettä ei kuulu tehdä niin, että vain astutaan ja venytetään. Askel tehdään vaiheittain ja tietoisesti liikettä koko ajan ohjaten.  Kun olet nostanut pallon ylös, erota askeleessa seuraavat vaiheet. Seuraavassa kuvauksessa oletan, että askel tehdään oikealla jalalla eteenpäin.

1. Siirrä paino vasemmalle jalalle.

2. Kun paino on kokonaan siirtynyt, siirrä oikea jalka vasemman viereen. Tässä vaiheessa jalan voi antaa hetkeksi koskettaa maata. Tukea maasta voi ottaa päkiällä tai isolla varpaalla.

3. Astu hitaasti oikea jalka eteen niin, että kantapää koskettaa maata. Älä siirrä vielä painopistettä. Pidä huolta, että askeleeseen tulee tarpeeksi leveyttä. Helposti tässä kohtaa jalka astuu suoraan eteen tukijalan kanssa samalle viivalle, jolloin tulevassa askeleessa tasapaino on huono. Nyt paino on edelleen kokonaan takajalan reiden varassa, mikä tekee asennosta raskaan ja näyttää, miten hidas askel harjoittaa ja vahvistaa reittä. Opetan tätä vaihetta usein niin, että kehoitan harrastajaa vetämään jalan takaisin tukijalan rinnalle. Jos paino ei ole vielä siirtynyt eteen, tämän voi hyvin tehdä. Muutama jalan edestakainen liike tässä kohtaa opettaa pitämään painon vielä takana.

4. Vapauta nilkka ja anna jalkapohjan pudota maahan. Kun siis olet astunut askeleen kantapää edellä, päkiä ja koko muu jalkaterä on vielä ilmassa. Rentouta nyt nilkka ja anna jalkapohjan pudota maahan.

5. Nyt olet valmis aloittamaan painonsiirron eteen. Tee se kahdessa vaiheessa. Vapauta ensin etujalan polvi eli anna sen lähteä taipumaan.

6. Työnnä sitten takajalalla painoa eteen. Kun teet painonsiirron niin, että etujalan polvi taipuu ensin, se aiheuttaa, että painopiste tekee liikkeen eli painonsiirron aikana pienen alakaaren, jolloin liike syntyy jaloista työntäen hieman ylös. Tätä voi kuvata liikkeen ”juurruttamiseksi” tai ”maadoittamiseksi”.

Nyt paino on hieman etujalalla ja askel on valmis. Tietoinen askel ei siis ole mikä tahansa askel, vaan se on jalkojen tietoisen liikkeen harjoitus. Tapa, miten otamme askeleen vaikuttaa koko kehon liikkeeseen. Edellä kuvatussa tavassa saamme tuntumaa siihen, miten voima nousee maasta ja jaloista ylös. Liikkeen kineettinen ketju ottaa tukensa maasta. Olen kirjoittanut tästä asahin ”kokemuksellisesta biomekaniikasta” useissa asahia käsittelevissä kirjoissani.

Askeleessa toteutuu yhtä aikaa monia asahin psykofyysisiä periaatteita, jotka voidaan siitä erottaa:  1. liiketietoisuus: askelta ohjataan tietoisesti sen liikeradan jokaisen pisteen kohdalla. 2. Keholaajuinen liike:  painonsiirrossa takajalka työntää kohti maata ja liikeketju ottaa tuen maasta ja voima ohjautuu selän kautta käsiin. 3. Juurtuminen maahan: koko jalkapohja ottaa tuen maasta, jolloin tukipinta liikkeelle on mahdollisimman laaja (kantapää siis ei esimerkiksi nouse ilmaan). 4. Hyvä kehon linjaus: kun jalka työntää voimaa ylös, lantio pidetään keskiasennossa, ja se välittää voiman selkään, joka asettuu linjaukseen jalasta tulevan voiman kanssa.

Askel siis ei ole vain askel, vaan se on syvällinen harjoitus, missä harjoitetaan monia asahin periaatteita. Tämä askeleen kuvaus toimii hyvin myös esimerkkinä siitä, mitä tarkoitan ”Syvä-Asahilla”. Asahin oppiminen tapahtuu tietysti vaiheittain sitä mukaan kun harrastajan liikkeen hallinta ja kehotietoisuus hiljalleen kehittyvät. Mutta Syvä-asahissa emme tyydy liikkeen yksinkertaiseen rautalankamalliin, vaan viemme liikeanalyysin liikkeen hienovaraisiin yksityiskohtiin. Näin liike saa jatkuvasti myös kokemuksellisesti hienoja ja mielenkiintoisia ulottuvuuksia, jolloin myös harrastaja saa nautinnollisia uuden oppimisen kokemuksia.

Read Full Post »

Keskilinja ei ole vain keskilinja

Syksy on tulossa ja ajattelin taas koronakauden jälkeen käynnistää syksyllä myös Syvä-asahin jatkokoulutukset. Korona-aika oli monella tapaa ankeaa aikaa. Viimeisen parin vuoden ajalta olen joutunut perumaan miltei kaikki jatkokoulutukset, koska osallistujia ei ole ollut. Toivottavasti ajat ovat nyt muuttumassa ja voimme hiljalleen palata normaaliin arkeen. Asahin suhteen se tarkoittaa omalla kohdallani asahin hienovaraisia vivahteiden tutkimista ja miettimistä, miten niitä voisi opettaa asahin ohjaajille. Tämä on monella tapaa haastavaa. On helpompaa tyytyä pinnalliseen taitoon kuin, että ryhtyy toden teolla harjoittelemaan niin, että vaikeammatkin käsitteet alkavat avautua.

Asahin liikkumisen tapaan liittyvät periaatteet ja niiden taustalla vaikuttavat teoreettiset käsitteet ovat monimutkaisia ja syviä. Monet niistä, käytännössä kaikki, ovat kehittyneet vuosituhansien kuluessa kiinalaisessa liikuntakulttuurissa eivätkä ne ole välttämättä vieläkään länsimaiselle liikuntatieteelle tuttuja. Yritän tässä artikkelissa valottaa tätä asiaa yhden esimerkin avulla. Ensimmäisessä asahi-kirjassamme ”Asahi – terveysliikuntaa kaikille, sivulla 113 on alla oleva kuva kehon keskilinjasta.

Kuva 1. Kehon keskilinja.

Kuvassa keskilinja kulkee kehon neljän pisteen kautta, jotka kirjassa lyhyesti kuvaan. Mitä jätän kirjassa kuvaamatta, on kuvan lähtökohta ja sen takana oleva ajattelu. Se olisi ollut asahin perusteita käsittelevään kirjaan aivan liian monimutkaista. Kuvaan liittyy mielenkiintoinen historia ja samalla myös syvällinen kiinalainen taitojen opiskeluun liittyvä teoria.

Kuvan malli on otettu yhdysvaltalaisen taijin opettajan Jan Dieperslootin kirjasta ”Warriors of Stilness. Meditative Traditions in the Chinese Martial Arts. Volume 1” sivulta 22, missä on kuvan 2 kuva.

Kuva 2. Keskilinja Jan Dieperslootin kirjasta “Warriors of Stilness”.

Kirjassa Diepersloot selittää oman kiinalaisen taiji-opettajansa Cai Songfangin teorian siitä, miten taijissa liikkeen harjoittamista lähestytään kehon keskilinjan liikkeiden kautta. Keskilinja hahmotetaan tiettyjen kehon sisäisen avaruuden kohtien tai pisteiden kautta. Ajatustapa auttaa hyvin yksityiskohtaisen liiketietoisuuden kehittämisessä. Se että ylipäätään puhumme asahissa keskilinjasta ja sen liikkeistä, juontaa tähän taijin opettajaan. Tutustuin itse Diperslootin kirjaan heti sen julkaisun jälkeen 1995. Olin silloin harrastanut taijita noin kymmenen vuotta ja kirja avasi itselleni taijin aivan uudesta näkökulmasta. Kirjassa oli myös Diperslootin sähköpostiosoite ja päätin saman tien kirjoittaa hänelle ja kysyä, voisiko hän tulla käymään Suomessa. Hän vastasi ja kertoi olevansa tulossa joka tapauksessa Eurooppaan seuraavana vuonna ja voisi tulla kyllä Suomeenkin. Niin tapahtui. Järjestin kesällä 1996 Tampereelle Dieperslootin ohjaaman taijin kesäleirin, johon osallistui varmaan kolmekymmentä suomalaista taijin harrastajaa. Jan piti samalla myös ennen taiji-leiriä parin päivän yiquan-leirin, joka oli tästä taidosta ensimmäinen leiri Suomessa.

Leirillä Jan opetti meille, miten keskilinja rakennetaan kehon kokemuksellisten, sisäisten pisteiden kautta ja miten kaikki pystyn kehon liikkeet voidaan analysoida kolmen keskilinjan liikkeen avulla, joita ovat painonsiirto, kierto ja vajoaminen/kohoaminen. Hän myös opetti, miten tämä liikeanalyysi viedään mihin tahansa liikkeeseen, joka halutaan tehdä mahdollisimman tietoisesti. Hän siis opetti tietoisen liikkeen peruselementit. Innostuin kovasti tästä analyysista ja vein sen myös karateen, jota myös silloin opetin. Kun sitten kehittelimme asahia ja kirjoitin asahin teoriaan kymmenkunta liikeperiaatetta, otin keskilinjan ja sen liikkeet luonnollisesti mukaan tähän analyysiin. Asahi-kirjaankin tuli kopioitua Janin kirjan kuva. Muistan, että minun piti vielä yksinkertaistaa kuvaa asahi-kirjaa varten ja poistaa siitä yksityiskohtia, mutta lähetin kustantajalle ilmeisen vahingossa omien muistiinpanojeni alkuperäisen kuvan, josta piirtäjä sitten piirsi kirjassa esiintyvän kuvan. Koska tarkoitukseni oli yksinkertaistaa sitä, siihen jäi infoa, joka jäi sitten tekstissä selittämättä.

Mutta tarkkaavainen asahin harrastaja on ehkä löytänyt kuvien pisteille tarkemman selityksen, minkä tein artikkeliin, jonka julkaisin Liikunta ja Tiede -lehdessä 4/2002 nimellä ”Asento – liike – aisti. Proprioseptiikan harjoittamisesta”. Artikkelissa kuvaan tarkemmin, miten kiinalaisissa taidoissa tietoinen liike rakennetaan kehoa sisäkautta aistien ja miten siinä käytetään hyväksi kehon sisäisen avaruuden tiettyjä kohtia, joille kiinalaisilla on myös omat nimensä. Näitä pisteitä käytetään hyväksi sekä akupunktiossa että taolaisessa qigongissa. Nimet niissä saattavat vaihdella. Olennaista on, että kyse on ihmisen sisäisen aistijärjestelmän eli proprioseptiikan harjoittamisesta. Sen kautta kehitetään tietoisuutta kehon ”keskustasta”, missä hengitysliike tuntuu, mutta eriyisesti kehon pystylinjauksesta ja rakenteesta, jonka kautta liikkeeseen voidaan valjastaa koko kehon rakenteellinen voima. Tällaista lähestymistapaa ei ole länsimaisessa liikunnassa. Asahissa se on, mutta ei siksi, että olisimme sen keksineet vaan siksi, että se on perustava kiinalainen kokemuksellisen biomekaniikan lähestymistapa.

Koska olen kirjoittanut asiasta em. Liikunta ja Tiede -lehden artikkelissa, en kirjoita siitä tässä enää tarkemmin. Suosittelen, käytte katsomassa tarkemman kuvauksen tuosta artikkelista, jonka olen laittanut nettiin Asahi-Akatemian sivuille tänne: https://asiakas.kotisivukone.com/files/asahiakatemia.kotisivukone.com/asento_liike_aisti.pdf

Tuohon artikkeliin piirsin tällaisen kuvan:

Kuva 2. Keskilinjaan liittyvät pisteet. Kiinalainen kuvaus.

Seuratkaapa Asahi-Akatemian koulutuksia. Syksyn jatkokoulutukset ovat tulossa ohjelmaan aivan kohta. Koulutukset löytyvät täältä: https://www.asahi.pro/koulutukset

Read Full Post »

Yiquanin duan shou, yhdeksän perusmenetelmää

Yang Haiqing kuvaa nettiartikkelissaan kahdeksan yiquanin duan shoun perusmenetelmää, jotka hän oppi opettajaltaan Wang Xiangxhailta (ks. linkki alta). Kuvasin blogisarjassani ”Yiquan kamppailutaitona” WXZ:n duan shouta käsittelevän kirjan viisi perustyyliä ja niiden 21 esimerkkitekniikkaa. Yang Haiqingin kuvauksessa ei puhuta mistään perustyyleistä tai eläimistä vaan lähestytään asiaa suoraan kamppailutilanteen kautta. Asiat pidetään mahdollisimman yksinkertaisina. Kun kamppailua lähestytään tyylien tai eläinten kautta, mahdollinen tekniikka-arsenaali avautuu helposti valtavan isoksi. Se voi olla myös ongelma. Yleisesti voidaan varmaan sanoa, että laaja tekniikkarepertuaari on kamppailutaidossa hyvä asia, mutta toisaalta, jos panostetaan harjoittelussa vain muutamaan, esimerkiksi viiteen tai kymmeneen tekniikkaan, niille saadaan enemmän toistoja. Ne tulevat silloin harjoitetuksi automaation tasolle helpommin. WXZ toteaa kirjassaan itse, että kamppailutaidoissa on laajasta materiaalista suodatettava itselle sopiva tekniikka-arsenaali ja harjoiteltava sitä. Näin hän on itse asiassa kehittänyt koko yiquanin. Sama pätee, kun harjoittelemme itse WXZ:n kehittämää yiquania. Kaikkine mahdollisine eläintyyleineen senkin menetelmäarsenaali laajenee helposti laajaksi ja tekee mieli hallita ne kaikki. On siis hyvä idea suodattaa WXZ:n yiquanista itselleen sopiva ja sopivan pieni tekniikka-arsenaali ja harjoitella se hyvin. Tällainen analyysi tai suodattaminen vaatii tietenkin jonkin verran kamppailutaitokokemusta ja ymmärrystä keskeisistä kamppailun lainalaisuuksista. Siksi on hyvä, jos joku tekee sen meidän puolestamme. WXZ:n oppilaalleen Yang Haiqingille opettamat kahdeksan tekniikkaa ovat tällaisesta työstä hyvä esimerkki.

Jos minua pyydettäisi tekemään tällainen vaikkapa noin kymmenen liikkeen kokoelma omista suosikeistani, jota kukaan ei pyydä, mutta teen sen silti, niin tulos olisi jotakin seuraavaa. Ajattelun taustalla tässä on jatkumo, jota kuvasin monessa kohtaa blogisarjassani, mikä myös perustuu WXZ:n ajatteluun, että lähtökohtana on asento, se avautuu erilaisiksi ympyröillä tehtäviksi shiliksi, mikä avautuu duan shoun sovelluksiksi, jotka tehdään voimalla siis falin kanssa. Seuraavassa valitsemani yhdeksän menetelmää, jotka ajattelin ottaa pohjaksi Zenshindojon syksyn yiquan-harjoituksissa. Yhdeksän on tietysti sattumanvarainen luku ja määrä voisi olla mikä vain. Kun karatessa treenaamme kymmentä kihon kumitea, kolmeakymmentäkuutta kumite gataa jne., niin syksystä lähtien treenaamme yiquanissa yhdeksää duan shoun menetelmää.

Näiden lisäksi pitää tietysti jatkaa perusharjoituksia kuten seisomista ja voimankoittoa, mutta kun painopiste on enemmän yiquanin kamppailupuolella, niihin on lisättävä voiman käyttön (fali) harjoitukset, viisi nyrkkiä ja eläinten tyyppiliikkeiden shili -versiot. Nämä antavat hyvän pohjan duan shoun menetelmien harjoittelemiseen sekä yksin että parin kanssa.

Seuraavassa lyhyet kuvaukset harjoiteltavista menetelmistä. Viittaan tässä myös blogisarjan kuvauksiin, joista voi etsiä tukea tälle tekstille.

1. Vaienna kello

Tekee mieli lähteä liikkeelle tekniikalla, minkä WXZ:kin kuvaa kirjassaan ensimmäiseksi nimellä ”Vaienna kello koskettamalla”. Tekniikka lähtee saumattomasti käsien käärmemäisestä peruspyörityksestä, jota käytämme myös tui shoussa. Menetelmä on helppo, salamannopea ja murskaava. Shilin kannalta kyse on vuorokäsien eteen-taakse -tason pysty-ympyrästä

2. Apinan nopeat iskut

Tämä on oikeastaan sama asia kuin edellinen, mutta sen voimankäytön dynamiikka on eri. Edellisessä korostuu voima ja se tehdään nyrkeillä. Tässä korostuu nopeus ja se tehdään esimerkiksi iskuin sormenpäillä, mutta voidaan tehdä myös vaikkapa kämmentyvillä.  Shilin kannalta kyse on myös käsien vuorottaisista pysty-ympyröistä.

3. Tiikerin pysty-ympyrä

Tämä on WXZ:n kirjan esimerkkien yhdeksäs ja kymmenes tekniikka. Kyse on kahden käden pysty-ympyrästä. Tämä menetelmä avautuu moneen suuntaan ja sillä on paljon variaatioita. Sillä voidaan mennä suoraan sisään miltei mihin tahansa hyökkäykseen, kun kädet yhdistetään kolmioksi ja tätä rakennetta käytetään hyökkäykseen kiilan tavoin. Tämä on yksi tapa hyökätä rakenteella.

4. Kotkan liike

Tällä tarkoitan suoraan kotkan asennosta avautuvaa liikettä, missä toinen käsi torjuu iskien vastustajan käteen ja toinen käsi iskee yhtä aikaa vastustajaa kaulan sivuun. Tämä on esimerkiksi karatessa tyypillinen pinana shodan ja yondan katojen ensimmäisen liikkeen sovellus. Itse asiassa tiikerin pysty-ympyrä avautuu myös täksi liikkeeksi.

5. Kilpikonna nousee vedestä

Pyhä kilpikonna nousee vedestä avautuu moniin sovelluksiin. Se on perustava kahdella kädellä tehtävä torjunta oli lyönti sivusta tai suora ja tuli se kummalla kädellä vain. Kummatkin kädet pyörivät nyt sivuttaista pysty-ympyrää. Tärkeä tämän liikkeen sovellus on, että toinen käsi iskee voimalla vastustajan lyövän käden kyynärtaipeeseen. Tästä avautuu itsestään jatko edellä kuvattuun kotkan liikkeeseen, eli saman käden iskuun kaulan juureen.  WXZ:n kirjassa tämä on oma tyylinsä.

6. Vertikaalinen lohikäärmenyrkki

Lohikäärmenyrkki tai kaksoisnyrkki esiintyy useissa WXZ:n kirjan esimerkeissä. Sitä voidaan käyttää itsenäisesti omana vastustajan hyökkäystä murtavana tekniikkana, mutta se voidaan heittää mukaan useisiin yhdistelmiin.

7. Alligaattorin liike

Tällä tarkoitan alligaattorin tyyppiliikettä, joka on sama kuin taijin ”pilvikädet”. Tämä on monipuolinen menetelmä, jolla on helppo vaihtaa asemaa vastustajaan nähden, siirtyä siis esimerkiksi hyökkäyslinjan sisäpuolelta sen ulkopuolelle. Samalla se sisältää hyvän kokoelman erilaisia torjunta ja lyöntitekniikoita. Se antaa myös kiertymisen ja suunnan vaihdon.

8. Aktiivinen polvi

On opeteltava käyttämään myös polvea aktiivisesti. Tässä tarkoitan tällä kahta asiaa. Lähietäisyydellä on olemassa aina polvipotkun mahdollisuus. Tämä on opeteltava hyödyntämään. Samoin lähietäisyydellä on olemassa myös polvella tehtävän horjutuksen mahdollisuus. Wadon kumite gatat ovat tästä ehkä paras esimerkki, koska siellä polvihorjutukset on systematisoitu.

9. Qinna kolmeen perussuuntaan: oikea, vasen, alas

On opeteltava perus-qinnat. Lähtökohdaksi riittää vastustajan käsivarren kierto oikealle tai vasemmalle, josta seuraa alasvienti vatsalle tai selälle (ikkyo/ kote gaeshi). Voimankäytöstä riippuen tekniikat voivat myös murtaa käden. Rannevienti suoraan alas sopii hyvin myös tähän kuvioon. WXZ:n duan shoun esimerkeissä on pari qinna-menetelmää, jolla joko murretaan vastustajan käsivarsi tai viedään hänet alas aikidon ikkyon tapaan.

Linkki Yang Haiqingin artikkeliin:

http://yiquan.me/Decemb04-Eight%20Frequently%20Used%20Fighting%20Ways%20in%20Dachengquan/Eight%20Frequently%20Used%20Fighting%20Ways.htm?fbclid=IwAR1WawnID5in9YNHUM9i3ZBjchJBeKhrrjhayFqm6HYGqOcCR5hccKOfGFw

Read Full Post »

Wang Xiangzhai tudi-järjestelmästä

Puolalainen Andrzej Kalisz on kääntänyt useita Wang Xiangzhain kirjoja englanniksi, jotka löytyvät hänen kotisivuiltaan: http://www.yiquan.academy/articles.php?article_id=17. Yksi mielenkiintoisimmista on kirja nimeltä Central Pivot of the Way of Fist. Kirjassa on paljon mielenkiitoista materiaalia, mutta tässä lyhyessä tekstissä haluan nyt kiinnittää huomiota vain yhteen seikkaan. Kirjan viimeisessä luvussa hän kritisoi voimakkaasti kiinalaisissa kamppailutaidoissa vallalla olevaa mestari-oppilas -järjestelmää. Kyse on järjestelmästä, missä opettajan oppilaaksi (tudi) tullaan muodollisen seremonian kautta. Netistä löytyy useita tällaisen baishi-seremonian kuvauksia, tässä yksi: https://wulinmingshi.wordpress.com/2015/10/02/becoming-a-disciple-the-baishi-ceremony/

Kirjoitin viime marraskuussa pitkän kuvauksen idän kamppailutaitojen suljetuista tietorakenteista, enkä palaa siihen enää tässä muuten kuin huomauttamalla, että on mielenkiintoista, miten Wang Xiangzhai näkee itsekin selkeästi tällaisen opetustavan jopa rappeuttavan perinnettä, jossa sitä toteutetaan (ks. linkki alta lähteistä). Wang Xiangzhai on omistanut tälle teemalle kirjansa kokonaisen viimeisen luvun. Kannattaa lukea alkuperäinen teksti. Nostan tässä esiin hänen pääpointtinsa.

1. Järjestelmä sisältää ajatuksen, että vain tudeille opetetaan oikein ja myös kaikki tyylin ”salaisuudet”. WXZ toteaa tästä, että jos jollakulla on oikeasti jotain arvokasta opetettavaa ja jos hän ei opeta sitä oppilailleen vapaasti, se johtaa kamppailutaidon olemuksen rappeutumiseen. On myös huomattava, että vaikka olisit kuinka ”tudi”, se ei tarkoita, että olisit aina mallioppilas ja että ylipäätään pystyt omaksumaan opettajasi kaikki opetukset. Tudiksi päästään usein ”poliittisen” perustein, ei taidon näkökulmasta. Tudeja eivät ole välttämättä parhaat oppilaat vaan sopivat. Erityisen hyvin tämä näkyy japanilaisessa budon perinteessä.

2. Järjestelmä myös pitää sisällään oletuksen, että opettaja opettaa jotain erityistä ja yksityistä taitoa, jota hänellä ei ole velvollisuutta opettaa kuin heille, jotka hän itse valitsee oppilaikseen. Wang Xiangzhai korostaa, että yiquan on nähtävä tieteenä, joka on yhteistä omaisuutta. Tiedekään ei saa olla riippuvainen kansallisista tai muista rajoista. Vain tiedon jakaminen mahdollistaa tiedon kasvun. Hän myös toteaa, että on nähtävä muut ihmiset osana omaa perhettä ja muita on ajateltava samalla tavalla kuin ajattelet itseäsi.

3. Wang Xiangzhai toteaa myös, että hän ei katso titteleitä tai nimiä, vaan arvostaa oppilaidensa henkeä ja tunnetta ja pyrkii opettamaan kaikkia parhaansa mukaan niin hyvin kuin pystyy. Jos tehdään mestarin ja oppilaan ero, se synnyttää auktoriteetin ja hänen alaisensa eron, mikä ei ole rakentavaa. Tällainen hierarkia estää oppilasta esimerkiksi kritisoimasta opettajaansa, vaikka hän näkisi tämän tekevät selkeitä virheitä. Näin kamppailutaito ei voi edistyä. Opettajaa ei pidä pelätä. Hänen kanssaan pitää pystyä harjoittelemaan yhdessä.

WXZ arvostelee kirjassaan kollegoitaan rajusti, esimerkiksi näin: ”Vaikka on olemassa poikkeuksellisia ihmisiä, jotka ovat kyenneet tunkeutumaan kamppailutaidon ytimeen asti, ennakkoluulojen ja tapojen vuoksi he eivät kuitenkaan halua siirtää tietoaan eteenpäin. Kuinka he eivät ymmärrä, että jokien ja järvien vesi kuuluu kaikille, jotka haluavat sitä käyttää. Miksi he ovat niin ahdasmielisiä? Tiede kuuluu koko ihmiskunnalle. Jos joku on saavuttanut taidon, se kuuluu jakaa. Kuinka hän voi pitää sen vain itsellään ja muut siitä tietämättöminä?”

Lähteet:

Wang Xiangzhai: Central Pivot of the Way of Fist. Tr. from Chinese by Andrzej Kalisz. Yiquan Academy 2005.s. 42-44

Klemola, Timo: Miten kamppailutaitojen tietoteoreettiset rakenteet eroavat idässä ja lännessä. https://www.academia.edu/62712085/Miten_kamppailutaitojen_tietoteoreettiset_rakenteet_eroavat_idässä_ja_lännessä

Read Full Post »

Miten eläimet ajattelevat?

On hämmästyttävän paljon sellaista ajattelua, että eläimet eivät ajattele tai osaa ajatella. Että ajattelu olisi erityisesti ihmiselle kuuluva ominaisuus. Kannattaa aluksi muistuttaa itselleen, mitä Wikipedia kertoo ensimmäisissä lauseissaan ihmisestä:  ”Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva nisäkäs. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin laji.” Tästä tietysti seuraa, että ainakin yksi eläin ajattelee, koska ihminenkin on eläin ja hän ajattelee.

Mutta mitä ajatteluun yleisemmin tulee, buddhalainen mielen teoria auttaa meitä ymmärtämään mitä ajattelu ylipäätään on ja miten ihmisen ajattelu eroaa muiden eläinten ajattelusta. Esittelin Vasubandhu-kirjassani buddhalaisen yogacara-koulukunnan tietoisuuden mallin, jossa erotetaan kahdeksan tietoisuuden tasoa. Tämä malli näyttää minusta hyvin, mitä on ajattelu ja mikä mahdollinen ero on ihmisen ja muiden eläinten ajattelulla.

Mallin mukaan voimme erottaa kahdeksan tietoisuuden kerrostumaa tai aspektia. Ne ovat viisi aistitietoisuutta (näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntotietoisuudet). Kuudentena on ajatustietoisuus, seitsemäntenä minätietoisuus ja kahdeksantena varastotietoisuus. Aistivilla tai tuntevilla olennoilla on ainakin osa näistä tietoisuuksista. Buddhalaisessa ajattelussa ihmisellä on kuusi aistia, viisi aistinelimiin kytkeytyvää aistia ja mieli kuudentena aistina. Mielen aistiluonne on hyvin mielenkiintoinen ajatus. Se on yksi tapa näyttää ajattelun kehollisuus, asia mitä nykyään tutkitaan kognitiotieteessä erilaisissa ”kehollisen kognition” tutkimusprojekteissa. Ajatus mielestä kuudentena aistina ei ole sen kummempi kuin, että mielteet ovat aistisidonnaisia. Muodostaessaan mielteitä mieli toimii aistinelimen tavoin, mutta ikään kuin virtuaalisesti. Kun katson kukkaa, kyseessä on näköaistimus. Kun suljen silmäni ja kuvittelen kukan mielessäni, kyseessä on näkömielle. Näin voidaan käydä läpi kaikki aistit ja muodostaa niistä aisteja vastaava mielle.  Tätä mielteiden virtaa, jossa elämme arjessamme suuren osan aikaamme, kutsutaan buddhalaisuudessa ajatustietoisuudeksi. Tämä siis pitää sisällään ajatuksen, että ajattelumme on mielteiden virtaa. Tätä ajattelun tasoa voidaan pitää eräänlaisena ajatustapahtumien raakavirtana. Kun muistelemme mennyttä tai suunnittelemme tulevaisuutta, miten teemme sitä? Muisto on kuvitelma ja myös suunnitelma on kuvitelma eli mielteiden virta. Kun ajattelen eilistä, kuvittelen mielessäni, mitä tapahtui. Tämä kuvitelma on erilaisten aistiperustaisten mielteiden virta. Siellä on näkömielteitä (katsomme tapahtumia kuin elokuvaa), kuulomielteitä (kuulemme itsemme ja muiden puhuvan) jne. Kun kuvittelen, mitä teen huomenna, näen itseni tekemässä sitä. Tällainen ajatteluni on mielteiden virtaa. Ihminen voi kuvitella vain sellaisen aistittavan maailman, missä hän elää. Samat aistit ovat toiminnassa mielteissä kuin todellisuudessakin.

Nyt voi myös kysyä, mitä on unennäkö? Se on samaa mielikuvien tai mielteiden virtaa kuin valvetietoisuus, mutta omalla hallitsemattomalla ja mielikuvituksellisella tavallaan. Voidaanko sitä kutsua ajatteluksi? Kyllä, tosin sen lainalaisuudet ovat eri kuin päivätajunnassamme.

Seitsemäs tietoisuus on minätietoisuus. Tämä on tietoisuuden taso, missä syntyy subjektin ja objektin ero. Kun lapsi ymmärtää olevansa maailmasta erillinen olento, hän alkaa kokea itsensä jonkinlaiseksi minäksi ja maailma alkaa hahmottua ulkopuoliseksi todellisuudeksi.  Kun todellisuus aletaan hahmottaa kaksinapaisena, minä tässä ja maailma tuolla, on syntynyt myös ensimmäiset kategoriat, jotka voidaan nimetä. On syntynyt perusta kielelle. Kehityksen myötä kategorioita tulee lisää ja niitä aletaan nimetä. Syntyy kieli. Kuudennen tietoisuuden tasolla ajattelu on pelkkää mielteiden virtaa, jossa ei tarvitse olla tätä minätietoisuuteen liittyvää käsitteellistä ulottuvuutta ja subjekti-objekti  -eron ymmärrystä, mutta se on ajattelua silti. Tässä mielessä monet tuntevat olennot ajattelevat: ne voivat kokea mielteiden virtaa. On tietysti vaikeaa päästä eläinten mielen sisälle ja katsoa, mitä siellä liikkuu, mutta ei ole mitään syytä ajatella, että siellä ei olisi aistisidonnaisia mielteitä, kuten ihmisellä. Koirien ja kissojen omistajat tietävät hyvin, miten heidän lemmikkinsä näkevät unta. Aivan oma tarinansa olisi nykytutkimus eläinten kognitiivisista kyvyistä, johon en tässä mene lainkaan. Oikeastaan halusin tässä vain sanoa, että on tyypillisesti ihmiselle ylimielistä ajatella, että vain hän on maailmassa ainoa ajatteleva olento. Ei tietenkään ole. Ajattelevia ja tuntevia olentoja on maailma täynnä!

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 5

Duan shoun käsitteestä

Nyt huomasin, että lopetin edellisen blogin käyttämällä jälleen duan shoun termiä, jota en ole vielä edes selittänyt tarkemmin.  Terminä duan shou ei ole tuttu yiquanin harrastajalle, joka keskittyy vain taidon terveyspuoleen. Tutumpi käsite on tui shou, joka käännetään yleensä englanniksi sanoilla ”push-hands”. Suomeksi voidaan puhua ”työntävistä käsistä”. Nimi on kuvaava, koska siinä laitetaan käsi tai kädet kontaktiin ja pyritään kontaktipisteen kautta löytämään ja hallitsemaan parin painopistettä.  Käytännössä parit oikeasti työntävät toisiaan.  Duan shou kääntyy englanniksi ”braking hands” ja suomeksi ”murtavat kädet”. Murtamisella tässä tarkoitetaan, että kyse on menetelmästä, millä pyritään murtamaan vastustajan hyökkäysvoima. Termi tarkoittaa siis yiquania itsepuolustusmenetelmänä. On huomattava, että se ei tarkoita yiquania nyrkkeilyn tapaisena ottelutaitona. ”Yiquan nyrkkeily” on yiquanissa historiallisesti myöhäinen kehitysvaihe, jonka siihen toi ymmärtääkseni Yao Zongxun, kun hän halusi liittää elementtejä länsimaisesta nyrkkeilystä yiquaniin. Yiquanin otteluharjoitukseen voidaan viitata esimerkiksi termillä san shou.

Vastustajan hyökkäyksen murtamiseen voi riittää myös vastustajan hyökkäystahdon murtaminen. Sekin on duan shouta. Kun siis tässä blogisarjassa puhun duan shousta, puhun Wang Xiangzhain käyttämästä termistä, millä hän viittaa siihen yiquanin tuomaan itsepuolustustaitoon, johon kaikki harjoitukset ja harjoitustasot lopulta tähtäävät. Duan shoun taito on siis yiquanin kamppailullinen päämäärä. Usein korostetaan, että yiquan on taitona ”muodoton”, jolla tarkoitetaan, että yiquanin kamppailupuolessa ei ole mitään varsinaisia tekniikoita. Tilanteeseen vastataan spontaanisti ja luovasti ja se tapahtuu, mitä tapahtuu. Yiquanin ”muodottomuus” ymmärretään minusta kuitenkin helposti väärin. Palaan tähän teemaan myöhemmin, kun käsittelen sitä yiquanin periaatetta, jonka mukaan ”jokainen ele on tekniikka”. Tavallaan tämä periaate pitää sisällään ajatuksen ”muodottomasta muodosta”, koska muoto voi olla mikä vain kamppailutilanteessa käytettävä ele.

Totesin aivan alussa, miten Kiinassa kommunistisen vallankumouksen jälkeen tällaisia perinteisten taitojen kamppailullisia päämääriä ei voinut tuoda esiin tai harjoitella. Wang Xiangzhaikin joutui sopeutumaan omaan aikaansa. Vanhana miehenä hän oli kuitenkin huolissaan siitä, että yiquan menettää olemuksensa samalla tavalla kun hän oli nähnyt tapahtuvat esimerkiksi taijin kohdalla, joka oli rappeutunut pelkäksi terveysharjoitukseksi. Hän halusi säilyttää yiquanin kamppailupuolen ytimen ja kirjoitti vuonna 1959,siis neljä vuotta ennen kuolemaansa, 73-vuotiaana, käsikirjoituksen, jonka nimi on ”Yhteenveto yiquanin duan shousta”. Käsikirjoitusta ei voitu noina aikoina julkaista ja se jäi perheen sisäiseksi omaisuudeksi.  Vasta vuonna 2002 Wang Xiangxhain tytär Wang Yufang koki ajan olevan kypsä tämän isänsä kirjan julkaisemiselle ja antoi käsikirjoituksen omille oppilailleen, jotka julkaisivat sen Wang Xiangzhanin koottujen teosten yhteydessä.  Wang Youfang kuoli vuonna 2012 91-vuotiaana. Palaan myöhemmin tarkemmin tähän käsikirjoitukseen ja siihen, miten Wang Xiangzhai kuvasi siinä duan shouta.

Vielä rakenteesta

Kuvasin edellisessä blogissa, miten yiquanin jijizhuang antaa perustavan rakenteen myös hyökkäykseen. Itse rakenteellakin voi hyökätä. Toinen tapa ymmärtää esittämäni kuudes teesi on, että rakenne antaa perustan yiquanin viidelle perusnyrkille ja muillekin näiden nyrkkien sovelluksille.  Kaikki nyrkit voidaan tehdä tästä rakenteesta niin, että rakenne ei paljon muutu. Silloin puhutaan suhteellisen lyhyestä iskun liikeradasta ja lyhyen voiman käytöstä.  Monet yiquanin opettajat, esimerkiksi Zhang Changwang korostavat yiquanissa nimenomaan lyhyen voiman käyttöä, vaikka samalla kyllä yleensä toteavat, että pitkäkin voima ja pidemmät liikeradat on hallittava. Kuva 1 näyttää ensimmäisen blogin torjunnan jatkotilanteen, missä puolustaja iskee vastaiskun vasemmalla sivusuuntaisella nyrkillä pääasiassa siirtämällä painopistettään ja kiertämällä koko kehonsa rakennetta.  Kuva näyttää, miten itse kädessä ei ole paljonkaan liikettä, iskun voima otetaan koko kehon painopisteen liikkeen inertia-voimasta.  Isketään siis rakenteella, ei kädellä. Seisomisharjoittelulla rakenne vahvistetaan niin, että painopisteen inertiavoima saadaan siirtymään käden kontaktipisteeseen.

Kuva 1.

Wang Xiangzhai pyrki aina selittämään yiquanin voiman mahdollisimman tieteellisesti. Hän erotti toisistaan maailmassa vallitsevat fysiikan lainalaisuudet kuten inertiavoima, painovoima, vipuvarren voima, kitkavoima, ilman antama vastus ja kehon sisäiset, jännityksen ja rentouden vaihtelusta syntyvät voimat. Hänen käsityksensä yiquanin sisäisestä voimasta liittyi näihin kahteen voiman ulottuvuuteen ja niiden taitavaan käyttöön. Edellä kuvatussa käsikirjoituksessa hän kuvaa koko kehon yhtenäistä voimaa, joka on duan shoun perusta,  seuraavalla tavalla. Hän kuvaa sen olevan raskasta, yhtenäistä koko kehon voimaa, missä erilaisia voiman käytön tapoja sovelletaan kokonaisvaltaisesti. Pienenkin liikkeen on oltava koko kehon liikettä. Jos sormi liikahtaa, koko keho liikahtaa. Jos vain osoitat sormella, voima eleeseen tulee koko kehosta. Kehon yhtenäisyys ei saa hajota ja voima ei saa katketa. Voima on yhtenäistä, hallittua ja tasaista.

Kehon rakenteellista voimaa hän kuvaa sen jousimaisella kolmiovoimalla. Kuvasin tämän kolmioiden ja niihin varastoituvan voiman ajatuksen kirjassani ”Yiquan – liikettä liikkumattomuudessa”. Usein hän toteaa voiman olevan myös pyöreää ja kuvaa myös, miten pyöreästä voimasta tulee suoraa voimaa.  Zhan Zhuang -harjoittelu antaa kummatkin: kehon kolmioihin varastoituvan elastisen voiman sekä pyöreän voiman. Kuvassa 2 on esimerkki kumite gata -kirjastani ja karateen liittyvästä lineaarisesta ja pyöreästä voimasta. Yiquanissa voidaan toteuttaa samoja voimia suunnilleen samalla tavalla. Voidaan puhua myös lyhyestä ja pitkästä voiman käytöstä. Kuvassa hyökkääjä käyttää pitkää ja lineaarista voimaa tehdessään suoran lyönnin. Puolustaja pyörähtää keskilinjansa ympäri, ottaa voiman tästä pyörähdysliikkeestä ja kehonsa pyöreästä rakenteesta ja iskee lyhyen lyönnin. Jos tällaista lyöntiä katsoo ylhäältä, zhan zhuangin pallorakenne on siinä vielä tunnistettavissa (sama pätee kuvaan 2).

Kuva 2.

On mielenkiintoista, miten yiquanissa toiset opettajat korostavat viiden nyrkin harjoittelussa jompaakumpaa tapaa. Kaikkiin viiteen nyrkkiin voidaan lähteä zhan zhuangin palloasennosta ja vapauttaa voima suhteellisen lyhyenä kohtuullisen pyöreänä pysyvässä rakenteessa, ikään kuin sen sisällä. Samat nyrkit voidaan myös tehdä enemmän xingyiquanin tavalla pidempinä ja enemmän lineaarisina. Ensimmäisessä tavassa voima on lyhyttä ja räjähtävämpää, toisessa tavassa iskut lävistävät kuin nuolet. Jos halutaan monipuolista taitoa, on hallittava kummatkin.

Read Full Post »

Yiquan kamppailutaitona, osa 4

Jatkan kuudennen teesin käsittelyä, joka kuului seuraavasti:  Zhan zhuang antaa rakenteen, joka on itsessään hyökkäystekniikka.

Tämä taktiikka on hyvä esimerkki myös periaatteesta, miten yiquanissa puolustus ja hyökkäys kulkevat käsi kädessä tai ovat sama asia. Kuvasin jo, miten käsien pallorakenne soveltuu hyvin erilaisten torjuntaliikkeiden lähtökohdaksi. Se on myös rakenne, joka itsestään sopii hyökkäystekniikaksi, joka on samalla puolustava liike miltei minkälaista aseetonta hyökkäystä vastaan tahansa. Jijizhuang-asento antaa tähän perusrakenteen. Kun jalat ovat kamppailuasennossa, on mahdollista astua myös nopeasti sisään vastustajan hyökkäykseen.  Tässä menetelmässä on useita teknisiä mahdollisuuksia, joista yksinkertaisin on, että käsien rakenne pysyy samana eikä niiden asentoakaan muuteta kuin vähän tilanteen mukaan. Kuvassa 1 on muutama Gao Chenin esittelemä esimerkki.

Kuva 1. Kuvakaappauksia Gao Chenin videolta.[i]

Esimerkeissä vastustaja hyökkää lyönneillä tai potkuilla ja puolustaja vastaa siihen tulemalla suoraan sisään käsien pallorakenteella, joka pysäyttää vastustajan hyökkäyksen ennen kuin se on saavuttanut huippunsa. Samalla puolustajan sisään menevä liike siirtää koko hänen kehonsa painopisteen kontaktipisteeseen, jolloin vastustaja lentää tilanteesta pois. Tämä onkin tämän tekniikan keskeinen idea: taklata vastustaja oman kehon painolla.  Käsien pallorakenne antaa puolustajalle suojan, mutta se myös siirtää painopisteen liike-energian suoraan vastustajan kehoon. Iskukohta voi olla periaatteessa mikä kohta rakenteesta vain ja se joka tapauksessa vaihtelee tilanteen ja hyökkäyksen mukaan. Tietysti iskukohtaa voidaan pyrkiä myös hallitsemaan, mutta itsepuolustuksen kaoottisessa tilanteessa sillä ei ole niin väliä.

Kiinalaisissa kamppailutaidoissa kamppailun periaatteita kutsutaan usein eläinten nimillä. Vanhoissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa on huolellisesti tutkittu sitä tapaa, miten eläimet taistelevat toisiaan vastaan. Yksi näkökulma eläinten kamppailuun on, miten ne vapauttavat voimaa. Tässä kuvattu voiman käytön tapa liittyy eläimillä sellaiseen kamppailutyyliin, missä käytetään miltei pelkästään oman ruhon liikkeelle saadun painopisteen voimaa, joka välitetään sarvien kautta toiseen eläimeen. Näin taistelevia eläimiä ovat esimerkiksi hirvieläimet ja sarvikuono. Niinpä tähänkin taktiikkaan voidaan viitata esimerkiksi sarvikuonon menetelmänä. Myös kauris hyökkää näin, mutta se iskee myös päänsä kierrolla, joten se on monipuolisempi.

Toinen yleinen käsien asento, mitä tässä menetelmässä käytetään on asento, jota kutsun ”kaksoisnyrkiksi”, kun en tiedä sille parempaakaan nimeä. Karatessa sen nimi on morote-uke, kaksoistorjunta ja samaa nimeä siitä käytetään myös taijissa, missä se esiintyy ”linnun pyrstöön tarttumisessa” ja kutsutaan kahden käden torjunnaksi. Käsien asento on tyypillinen myös xingyiquanissa  ja xinyiquanissa, mistä se on kulkeutunut myös yiquaniin.  Wado-ryun kumite-gatoissa tämä käsien asento on aivan keskeinen. Kuvassa 2 tämän asennon sovellus Kumite-gata -kirjani kannessa

Kuva 2.

Kuvassa 3 on mestari Zhang vapaan liikkeen pyörteissä, missä hänen kätensä toteuttavat myös nyt puheena olevaa käsien asentoa. Kyse on siis periaatteessa kamppailuasennosta, missä kädet tuodaan hieman enemmän yhteen ja sormet muodostavat nyrkin tai puolinyrkin. Näiden kahden asennon siirtymästä saadaan aikaan myös shili-harjoitus. Lähde liikkeelle jijizhuang-asennosta, missä olet asennon avautuvassa vaiheessa. Tuo painoa hieman eteen ja purista kädet kierteisesti, siis spiraaliliikkeellä ulkokiertoon ja lähemmäksi toisiaan vieden samalla sormet puolinyrkkiin.  Kuvittele, että taivutat käsissäsi pitämän metallitangon u:n muotoiselle luokalle. Koko keho tekee jaloista ylös nousevan spiraaliliikeen ja kädet sulkeutuvat nyrkkiin ja kiertyvät ulkokiertoon. Samalla selkä pyöristyy ja keho sulkeutuu. Yiquanin viidestä nyrkistä liike voidaan nähdä myös ruuvaavan tai poraavan nyrkin (zuan quan) yhtenä muunnelmana.

Kuva 3. Mestari Zhang vapaassa liikkeessä.

Tässä tekee mieli vielä vähän muistella karatea. Muistan joskus viime vuosisadan puolella karatessa ihmetelleeni, miten pinan shodan -katan yksi liikesuunta voi päättyä morote-ukeen, kahden käden torjuntaan, vaikka se on katan kohta, missä siitä suunnasta tuleva vastustaja pitää voittaa. Enhän voi kääntyä toiseen suuntaan, jos tuossa suunnassa oleva vastustaja on vielä pystyssä. En saanut siihen selitystä. Tuohon aikaan karatessa ei tajuttu, että torjunta voi olla lyönti ja lyönti voi olla torjunta. Morote-uke tulkittiin aina vain kahdella kädellä tehtäväksi torjunnaksi, missä takakäden rooli selitettiin, että se jollain tavalla ”tukee” etukättä. Tämä selitys oli tietysti aika lailla pielessä, mutta kukaan ei tuolloin ymmärtänyt katojen selityksistä mitään. Vasta joskus 90-lvulla aloin ymmärtää tätäkin tekniikkaa, mutta ymmärrys tuli taijin kautta. Tajusin, että jos haluaa ymmärtää karaten joitakin liikkeitä, ensin on avattava kädet pois nyrkistä ja katsottava, mitä siitä seuraa.  Silloin morote-ukesta näkee heti, varsinkin kun siinä sitten kädet auki hieman pyörittelee käsivarsiaan, että kyse on samasta asiasta kuin taijin kahden käden torjunnassa. Taijista olin oppinut, että liikkeellä on aina useita selitystasoja. Torjunnaksi kutsuttu liike voi olla ainakin isku, torjunta, heitto ja lukko (qinna). Karaten morote-ukekin alkoi sitten avautua.

Yiquanin duan shoussa tämä liike on myös torjunnan lisäksi monipuolinen isku, johon liittyy myös edellä kuvattu taklauksen ajatus. Palaan tähän tekniikkaan ja sen sovelluksiin myöhemmin, kun kuvaan yiquanin duan shouta tarkemmin. [Jatkuu …]

---

[i] Gao Chenin video YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=JPDmFHtVugI&t=1499s. Kohdasta 41:49 eteenpäin.

Read Full Post »