Miten eläimet ajattelevat?

On hämmästyttävän paljon sellaista ajattelua, että eläimet eivät ajattele tai osaa ajatella. Että ajattelu olisi erityisesti ihmiselle kuuluva ominaisuus. Kannattaa aluksi muistuttaa itselleen, mitä Wikipedia kertoo ensimmäisissä lauseissaan ihmisestä:  ”Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva nisäkäs. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin laji.” Tästä tietysti seuraa, että ainakin yksi eläin ajattelee, koska ihminenkin on eläin ja hän ajattelee.

Mutta mitä ajatteluun yleisemmin tulee, buddhalainen mielen teoria auttaa meitä ymmärtämään mitä ajattelu ylipäätään on ja miten ihmisen ajattelu eroaa muiden eläinten ajattelusta. Esittelin Vasubandhu-kirjassani buddhalaisen yogacara-koulukunnan tietoisuuden mallin, jossa erotetaan kahdeksan tietoisuuden tasoa. Tämä malli näyttää minusta hyvin, mitä on ajattelu ja mikä mahdollinen ero on ihmisen ja muiden eläinten ajattelulla.

Mallin mukaan voimme erottaa kahdeksan tietoisuuden kerrostumaa tai aspektia. Ne ovat viisi aistitietoisuutta (näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntotietoisuudet). Kuudentena on ajatustietoisuus, seitsemäntenä minätietoisuus ja kahdeksantena varastotietoisuus. Aistivilla tai tuntevilla olennoilla on ainakin osa näistä tietoisuuksista. Buddhalaisessa ajattelussa ihmisellä on kuusi aistia, viisi aistinelimiin kytkeytyvää aistia ja mieli kuudentena aistina. Mielen aistiluonne on hyvin mielenkiintoinen ajatus. Se on yksi tapa näyttää ajattelun kehollisuus, asia mitä nykyään tutkitaan kognitiotieteessä erilaisissa ”kehollisen kognition” tutkimusprojekteissa. Ajatus mielestä kuudentena aistina ei ole sen kummempi kuin, että mielteet ovat aistisidonnaisia. Muodostaessaan mielteitä mieli toimii aistinelimen tavoin, mutta ikään kuin virtuaalisesti. Kun katson kukkaa, kyseessä on näköaistimus. Kun suljen silmäni ja kuvittelen kukan mielessäni, kyseessä on näkömielle. Näin voidaan käydä läpi kaikki aistit ja muodostaa niistä aisteja vastaava mielle.  Tätä mielteiden virtaa, jossa elämme arjessamme suuren osan aikaamme, kutsutaan buddhalaisuudessa ajatustietoisuudeksi. Tämä siis pitää sisällään ajatuksen, että ajattelumme on mielteiden virtaa. Tätä ajattelun tasoa voidaan pitää eräänlaisena ajatustapahtumien raakavirtana. Kun muistelemme mennyttä tai suunnittelemme tulevaisuutta, miten teemme sitä? Muisto on kuvitelma ja myös suunnitelma on kuvitelma eli mielteiden virta. Kun ajattelen eilistä, kuvittelen mielessäni, mitä tapahtui. Tämä kuvitelma on erilaisten aistiperustaisten mielteiden virta. Siellä on näkömielteitä (katsomme tapahtumia kuin elokuvaa), kuulomielteitä (kuulemme itsemme ja muiden puhuvan) jne. Kun kuvittelen, mitä teen huomenna, näen itseni tekemässä sitä. Tällainen ajatteluni on mielteiden virtaa. Ihminen voi kuvitella vain sellaisen aistittavan maailman, missä hän elää. Samat aistit ovat toiminnassa mielteissä kuin todellisuudessakin.

Nyt voi myös kysyä, mitä on unennäkö? Se on samaa mielikuvien tai mielteiden virtaa kuin valvetietoisuus, mutta omalla hallitsemattomalla ja mielikuvituksellisella tavallaan. Voidaanko sitä kutsua ajatteluksi? Kyllä, tosin sen lainalaisuudet ovat eri kuin päivätajunnassamme.

Seitsemäs tietoisuus on minätietoisuus. Tämä on tietoisuuden taso, missä syntyy subjektin ja objektin ero. Kun lapsi ymmärtää olevansa maailmasta erillinen olento, hän alkaa kokea itsensä jonkinlaiseksi minäksi ja maailma alkaa hahmottua ulkopuoliseksi todellisuudeksi.  Kun todellisuus aletaan hahmottaa kaksinapaisena, minä tässä ja maailma tuolla, on syntynyt myös ensimmäiset kategoriat, jotka voidaan nimetä. On syntynyt perusta kielelle. Kehityksen myötä kategorioita tulee lisää ja niitä aletaan nimetä. Syntyy kieli. Kuudennen tietoisuuden tasolla ajattelu on pelkkää mielteiden virtaa, jossa ei tarvitse olla tätä minätietoisuuteen liittyvää käsitteellistä ulottuvuutta ja subjekti-objekti  -eron ymmärrystä, mutta se on ajattelua silti. Tässä mielessä monet tuntevat olennot ajattelevat: ne voivat kokea mielteiden virtaa. On tietysti vaikeaa päästä eläinten mielen sisälle ja katsoa, mitä siellä liikkuu, mutta ei ole mitään syytä ajatella, että siellä ei olisi aistisidonnaisia mielteitä, kuten ihmisellä. Koirien ja kissojen omistajat tietävät hyvin, miten heidän lemmikkinsä näkevät unta. Aivan oma tarinansa olisi nykytutkimus eläinten kognitiivisista kyvyistä, johon en tässä mene lainkaan. Oikeastaan halusin tässä vain sanoa, että on tyypillisesti ihmiselle ylimielistä ajatella, että vain hän on maailmassa ainoa ajatteleva olento. Ei tietenkään ole. Ajattelevia ja tuntevia olentoja on maailma täynnä!